torstai 28. joulukuuta 2017
tiistai 14. marraskuuta 2017
Tytöt treenaili taannoin..
sunnuntai 10. syyskuuta 2017
Ruskareissu ja päätöksiä..
Matkalla Saariselälle piipahdettiin Rukalla ja Himo kisasi siellä 1 ja puolen startin verran. Ekalla radalla eka rima alas ja yksi kielto. Kyllä, luit oikein - kielto pituudelle, mun ennakoinnista johtuvaa.
Toka rata loppui esteelle 9, kun ei löytynyt oikea keppiväli taaskaan muutamasta yrityksestä huolimatta.
Ajomatkalla Rukalta Saariselälle pohdin erinäisiä asioita syvällisesti! Koko elämää, agilitya..
Aksan suhteen tein päätöksiä ja yksi niistä on nyt se, että tämä blogi painuu unten maille ainakin toistaiseksi! Niin kauaksi aikaa kunnes minulla on jotain positiivista sanottavaa ja voin iloita agilitysta Himon kanssa.
En viitsi ruotia paskaa agilityn tekoa enään täällä ratojen jälkeen, se on turhaa. Riittää, että käyn ne läpi heti kisojen loputtua ja otan niistä opikseni. Vaikka jokaiseen rataamme on aina mahtunut paljon hyvääkin! Mutta nyt ajatteluni on suuntaunut aivan liikaa tulospainoitteiseksi.
Samalla hautaan tavoitteeni agilityn suhteen, koska niiden asettaminen oli suurin tekemäni virhe. Jatkan toki haaveilua ja unelmoimista tiettyjen juttujen suhteen (niinkuin ennen) ja kohtalo sitten päättää toteutuuko ne ikinä vai ei. Mä aina sanon, ettei se paskakaan väkisin vääntämällä tule - eikä tule meille tuloksetkaan!
KIITOS LUKIJOILLE!
15 starttia 2 nollaa 13,33%
15 starttia 7 hyllyä 46,67%
15 starttia 6 vp rataa 40%
Viime kausi: (ei päätä huimaavia lukuja nämäkään, mutta...=) )
15 starttia 2 nollaa 13,33%
15 starttia 7 hyllyä 46,67%
15 starttia 6 vp rataa 40%
Viime kausi: (ei päätä huimaavia lukuja nämäkään, mutta...=) )
22 nollaa 60 radasta = 36,66 % (+)
HYL ratoja 17 / 60 = 28,33 (-)
VP ratoja 19 / 60 = 31,666 (-)
keskiviikko 6. syyskuuta 2017
Sentäs 1 nolla tehtiin 3.9
Piirin mestaruudet ja ekalla radalla tehtiin sentäs nolla, mutta rataprofiili ei kyllä meitä suosinut millään lailla ja lentoa tulikin paikoin hurjasti. Alussa varsinkin ja mä sorruin siinä vielä yliohjaukseenkin. Ja ekassa putkessa Himo meni pahasti nurin just ennen ulostuloa! Aikaa paloi!
Sijoitus oli neljäs jääden kärjestä reilusti.
Kisojen jälkeen oli iloinen yllästys kun Marjo ja Evita olikin kuvanneet meijän radat. Kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja myös pettyä näkemäänsä - itseeni siis! =) Alaspäin on menty kun ei pääse tekemään.
Seuraavaksi kokeillaan onnea Rukalla 2 startin verran - Ajetaan Saariselälle tällä kertaa sitä kautta.
Sijoitus oli neljäs jääden kärjestä reilusti.
Toka rata ois ollu meille profiililtaan hyvä mutta Ruskkopa ei siten löytänyt keppien oikeaa sisäänmenoa lainkaan. Sitä etsittiin hyllyn arvoisesti. Ja eipä se ollut kuin melkein tismalleen sama kulma kuin aksaradalla ja vientikin oli likimain sama...
Mä oon aina ennen sanonut et mieluummin taidolla kuin tuurilla, mutta kyllä sitä on nykyään monesti toivonut edes hitusen onnea matkaan.. Mutta tosielämän Aku Ankka....
Kisojen jälkeen oli iloinen yllästys kun Marjo ja Evita olikin kuvanneet meijän radat. Kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja myös pettyä näkemäänsä - itseeni siis! =) Alaspäin on menty kun ei pääse tekemään.
Seuraavaksi kokeillaan onnea Rukalla 2 startin verran - Ajetaan Saariselälle tällä kertaa sitä kautta.
lauantai 2. syyskuuta 2017
Now we're talking! 1.9
Käytiin tyttöjen kaa isolla kirkolla reenamassa. Himolla eka Juhan treenissä ja mä menin koko porukan ekana. Kummemmin en asennetta keräilly tai miettinyt sen kummemmin muuta kun et riman tiputukseen stoppaan välittömästi! Rimat oli 60 cm. No ei ton takia tarvinnut stoppaa tänään kertaakaan! Ihan super hieno juttu! Ekalla setilla vedettiin todella hyvällä draivilla esteelle 15 saakka (puomi) josnka jälkeen aattelin hypylle 16 viedä koiran poikkarilla. Väärä valinta - otti edestä, kun eihän toi mihinkään vetoihin tuu! Sit jatkettiin matkaa esteeltä 6, ottaen keppien jälkeen yhen ylimääräsen hypyn mun väärän tutustumisen takia. Kun kepeillä ei ollut numeroa oletintyystin (en tajunnut / ajatellut lainkaan sitä numerona 9, menköön tämä pe illan klo 20.00 ja pitkän takanaolevan työviikon piikkiin! =) ), että hyppy 20 on 9 ja takaakiertona. Tein sitten homman vielä vaikeemman kautta, mutta tästä asti nollilla loppuun saakka. Nyt ohjasin 16 hypyn puomin vasemmalla ollen. Tuntu ihan sairaan helpolta meno ja sainoin sen ääneenkin - Juha kommentoi, että siltä se näyttikin. Kaikki toimi: kontakti koiraan, lukitukset ja ennakoinnit. Rimat pysy jne! Sit huilattiin tovi niin et Annemaria meni välissä Beccalla. Meijän hukin koittaessa en ees ajatellut mikä on tavoite tms - me vaan juostiin ihan sairaan hyvällä boogillä rata nollilla alusta loppuun! Mä en ois ikinä uskonut tällä radalla näin käyvän - koska näin monta meille pahaa paikkaa radassa. Niin tiivissä sijoittelussa oli esteet. Mutta toisaalta Himon esteosaaminen ja irtoominen sekä itsenäinen työskentely oli tässä valttia. Huikeen hyvä setti! Oltiin omalla tasollamme! Nyt vaan täytyy uskoa (edelleen) että kyllä tää tästä...
Harmi että treeniä ei ole videolla. Me tehtiin niiiiin hienosti töitä! Kaikki toimi!
Harmi että treeniä ei ole videolla. Me tehtiin niiiiin hienosti töitä! Kaikki toimi!
Virssu teki sitten pennelitreeniä toisella kentällä Annan ja Cristan kanssa. Päästivät loisimaan sinne , kun Juha ei näytänyt vihreetä valoa Vireen treenaamiselle tänään tuolla radalla. Oli tiukka meno, oli enemmän porukkaa paikallakin ja tuntui panostavan Pasiin ja Santtuun kovin. =) Jotenkin muutenkin oli aika nihkee tunnelma sillä osaltolla - kellään ei oikeen juttu lentänyt.. Outoa! Yleensä ollu niin hyvä tunnelma - huumoria ja vinoilua!
Mutta Virssutiina oli kans kovin pätevä! Treenattuamme erinäisiä kohtia radassa ( pussin muistutus alkuun, 2 hypyn otto, putkelta persjättöön tulo, riman pitäminen hypyssä 6, valssiin tulo hypyltä 7 , kepit ), se lopulta kirmasi sen nollilla. =O JA HEI KEPIT OSANA RATAA!!!
Pätevä pirulainen! =)
Himon osalta toivon, että kun ns kenraali meni näin hyvin niin, että sanonta "paska kenraali tietää hyvää ensi-iltaa" ei yksinomaan pitäisi paikkaansa. ;) =) Nimittäin ne PiirMestikset on sunnuntaina.
torstai 31. elokuuta 2017
Menestys on se 1% ajastasi, joka on seurausta jäljelle jääneestä 99%:sta, jota myös kutsutaan epäonnistumiseksi.
— Soichiro HondaSuunnattoman ristiriitainen ja ajatuksia herättävä teksti! Voi pohtia monelta kantilta.. Siksi sen tännekin laitoin ! Eikä nyt liity mitenkään yksistään agilityyn!! Miten kukin asiaa ajattelee - olisi hullua ajatella, että 99 % olisimme elämässämme epäonnistuneet. Mutta kuinka helppoa se toisaalta olisikaan sortua tuohon, jos elämässä tärkeintä olisi menestyminen. Ihan millä tavalla tahansa, oli se sitten työ tai urheilu tai mikä vaan.. Ja mitä sana menestyminen kenellekin tarkoittaa?Toisaalta epäonnistuminen on matka, ajaa ihmistä eteenpäin, työstämään asioita kovemmin, joka johtaa ehkä menestykseen.. =) tai siihen haluaamaansa päämäärään = itselle menestyminen. En tiiä aukeeko toi muille, mutta mut jotenkin sai ajattelemaan. Muutenkin elämän monia juttuja tässä viimeaikoina pohtineena. =)
Ajanpuute vaivaa! 31.8
Blogin kirjottaminen on nyt ollut vähän heikolla tolalla - ajanpuute vaivaa pahasti. Lukijoille pahoittelut siitä! Ja valitettavasti ei ole ollut myöskään suunnattoman positiivista kirjoiteltavaa itse aksan osalta. Onneksi kuitenkin oli positiivisia terveystuloksia ja haluttuja näyttelytuloksia. =)
Toivotaan parempien tuulien puhaltava piakkoin. Mukavaa syksyä kaikille - se on mun lempiaikaa!
Toivotaan parempien tuulien puhaltava piakkoin. Mukavaa syksyä kaikille - se on mun lempiaikaa!
tiistai 29. elokuuta 2017
Molemmat treenasi 28.8
Kentällä ja molemmat treenasi... tein helpon harjotuksen josta Vire selvisi vallan mallikkaasti. Yllättävän mallikkaasti. Mutta Rusakon tilanne oli toinen. Voi voi... Harjoituksen ollessa sille jopa superhelppo, oli tietenkin vallitseva ajatus tehdä se heti kättelyssä nollilla - mutta toisinpa kävi! Todella! =(
Himo ootteli vuoroansa autossa sen aikaa, kun Hiro ja Vire treenasi vuorotellen. Näin ainakin nousi lähelle kisamoodia, uskoisin. Startissa sanoin sille normi tapaan, että "keskity - yksikään rima ei sitten tule alas!" Rimat oli tarkoituksella tapissaan, 65 cm. Tavoitteena laadukas ja lyhyt treeni! Heh, voi *piip* joo..
Draaman kaari oli seuraava:
1 yritys - eka rima heti alas.
2 yritys - 4 esteen ohitus, mutta se oli mun vika tyystin. Oletin et ottaa, kun siinä edessä on ja tein persjättöä seuraavaan väliin.
3 yritys - 5 esteellä sellanen lento, että jösses. Oli välistävetokohta. Pakko oli stoppaa ja antaa palautetta!
Tän jälkeen alko ees jarruttamaan!
4 yritys - mä unohdin radan esteen 7 jälkeen. Jep, jep.
5 yritys - sillä päästiin jo esteelle 9 saakka, jossa rima alas. Tän jälkeen koira sai kyllä kunnolla palautetta. Valitettavasti. =(
6 yritys - sillä rullattiin jo esteelle 15, joka oli kepit. Ja mitä tekeekään Himo?! Menee ihan suoraan edessä oleville kepeille umpikulmaan sisään, kun olis ollu avokulmaan. Ja näytti sitä että ei edes tajunnut tekevänsä virhettä.
Palasimme tässä kohden sitten enään 2 esteen taa ja ottaamaan hommaa uusiksi. Himo teki saman virheen kolmesti. =O Olin hämmästyksissäni! Mikä tota koiraa vaivaa?!
Sit taisin ottaa kepit kerran siinä suoraan ja pääsin palkkaamaan.
Tästä sitten päästiin muistaakseni loppujen lopuksi rullaamaan rata loppuun ja pienesti uutta kierrosta kun rata loppui niin, että uuden rundin pystyi suoraan aloittamaan.
Todella lyhyt ja laadukas treeni - vai mitä? Ei kyllä oma mieli juuri kohentunut. Harmittaa vietävästi ton koiran vuoksi!
Kyllä mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa! Treenata sekä kisata ja toivoa että toi koira kestää tai sitten laittaa Himon osalta lopullisesti pillit pussiin. Ei sen mieli kestä treenaamattomuutta. Pelkkä kisaaminen on liian harvakseltaan ja siellä vietti on niin korkea. Ei sitä pura mikään muu samalla tavalla kuin aksaaminen - ihan sama vaikka heitetään kolmen tunnin mettälenkkejä jossa saavat juosta mielin määrin. Näin se vaan on..
Himo ootteli vuoroansa autossa sen aikaa, kun Hiro ja Vire treenasi vuorotellen. Näin ainakin nousi lähelle kisamoodia, uskoisin. Startissa sanoin sille normi tapaan, että "keskity - yksikään rima ei sitten tule alas!" Rimat oli tarkoituksella tapissaan, 65 cm. Tavoitteena laadukas ja lyhyt treeni! Heh, voi *piip* joo..
Draaman kaari oli seuraava:
1 yritys - eka rima heti alas.
2 yritys - 4 esteen ohitus, mutta se oli mun vika tyystin. Oletin et ottaa, kun siinä edessä on ja tein persjättöä seuraavaan väliin.
3 yritys - 5 esteellä sellanen lento, että jösses. Oli välistävetokohta. Pakko oli stoppaa ja antaa palautetta!
Tän jälkeen alko ees jarruttamaan!
4 yritys - mä unohdin radan esteen 7 jälkeen. Jep, jep.
5 yritys - sillä päästiin jo esteelle 9 saakka, jossa rima alas. Tän jälkeen koira sai kyllä kunnolla palautetta. Valitettavasti. =(
6 yritys - sillä rullattiin jo esteelle 15, joka oli kepit. Ja mitä tekeekään Himo?! Menee ihan suoraan edessä oleville kepeille umpikulmaan sisään, kun olis ollu avokulmaan. Ja näytti sitä että ei edes tajunnut tekevänsä virhettä.
Palasimme tässä kohden sitten enään 2 esteen taa ja ottaamaan hommaa uusiksi. Himo teki saman virheen kolmesti. =O Olin hämmästyksissäni! Mikä tota koiraa vaivaa?!
Sit taisin ottaa kepit kerran siinä suoraan ja pääsin palkkaamaan.
Tästä sitten päästiin muistaakseni loppujen lopuksi rullaamaan rata loppuun ja pienesti uutta kierrosta kun rata loppui niin, että uuden rundin pystyi suoraan aloittamaan.
Todella lyhyt ja laadukas treeni - vai mitä? Ei kyllä oma mieli juuri kohentunut. Harmittaa vietävästi ton koiran vuoksi!
Kyllä mulla on tasan kaksi vaihtoehtoa! Treenata sekä kisata ja toivoa että toi koira kestää tai sitten laittaa Himon osalta lopullisesti pillit pussiin. Ei sen mieli kestä treenaamattomuutta. Pelkkä kisaaminen on liian harvakseltaan ja siellä vietti on niin korkea. Ei sitä pura mikään muu samalla tavalla kuin aksaaminen - ihan sama vaikka heitetään kolmen tunnin mettälenkkejä jossa saavat juosta mielin määrin. Näin se vaan on..
Pohjalla jatketaan.. 26.8
Kisat ja taas tuloksettomat sellaiset. Ekalla radalla keskeytys 8 esteen jälkeen. 6 rima alas, jonka jälkeen A.sta läpi ja heti sen jälkeen esteen 8 täyskaato. Toka rata 5 (rima) 3 vikalla esteelle. Ihan sairaan mieltä ylentävää...Uutta matoa koukkuun..
Vii isolla kirkolla treenimässä 25.8
Vireen eka keissi Juhalla. Hän oli kovasti pätevä tyttö. Mä vaan pidän sitä niin pennelinä, enkä osaa tehdä tosissani / kunnolla sen kanssa aksaatia. =)
Video
Video
Vähän "koti" tokoa
Käytiin Katjan kanssa vähän tokoilemassa/tottistelemassa..
Rusakko teki ruutua ja tunnaria. Virpsu opetteli vaan ylipäätään olemaan ja treenimään häiriön alla.
Rusakko teki ruutua ja tunnaria. Virpsu opetteli vaan ylipäätään olemaan ja treenimään häiriön alla.
tiistai 22. elokuuta 2017
Toko alko 21.8
Jatkettiin nyt syksyllä tokoilua Oilin opissa ja eka kerta meni kyllä nyt taas ihan operoisiin. Koira oli aivan liian ylivirittynyt ja ei pystynyt keskittymään, kun toisessa päässä aksattiin. Keväällä meni jo hienosti, mutta nyt oltiin palattu lähtöruutuun. Jäi itelle vähän kurja mieli, kun tuli niin epäonnistunut fiilis. Ja ei koirasta , vaan itsestä! Kuin mä oon nyt näin epäonnistunut tässä tilanteessa ton koiran kanssa? Paska minä... Mutta aina kun treenaa yksin esim..
maanantai 21. elokuuta 2017
Virallisissa kuvissa 18.8
sunnuntai 20. elokuuta 2017
Heinolasta Himolle heltisi H! 20.8
Himo sai Heinolasta Päivi Eerolalta tarvittavan näyttelytuloksen (H) ja tuli näin virallistui tittelit Fi AVA ja Fi AVA-H!
Mä olin aamulla kuin persiiseen ammuttu karhu, kun ei yhtään huvittanut lähteä koko näyttelyyn. Niin vahvasti uskoin, että tuo tarvittava H jää saamatta ja hukkaan yhden vapaapäiväni kökkimällä turhaan jossain pirun näyttelyssä. Tämä oli nyt Himon toinen ja näin ollen viimeinen näyttely. Kaverin tytär Sini esitti jälleen Himon ja todella hienosti menivät! Paikalla oli tänään kovasti karjalan karhukoiran näköisiä bc.tä, varsinkin uroksissa. Mua jännitti ihan hulluna kun olivat kehässä - syke paukku ties missä. Ja saattoi ihmiset revetä ja kummastella, kun mä kiljuin kehän laidalla kuin maailmanmestaruuden voittanut, kun Himolle näytettiin sitä keltaista lappua. Yksi piina ohitse.. Tosin tuo Virssutiina on sitten vielä joskus vietävä myös.. huh huh.
Arvostelu: Kevyt luustoinen. Kauniisti edukseen esiintyvä narttu. Antaa liian neliömäisen kokonaisvaikutelman. Todella ryhdikäs seistessä. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Vaaleat silmät. Etuasentoiset lavat. Pystyt olkavarret. Laskeva ylälinja. Hyvä eturinta. Aavistuksen laineikas karvapeite. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty!
tiistai 15. elokuuta 2017
Happy Birthday 16.8
Fire Inspired Eyes on You s. 16.8.2016
Alias Vire, Virpsu..Vii, ViiVii, Viiviäinen.. Vipukka, Virssutiina jne..
lauantai 12. elokuuta 2017
Olipas ilta 11.8
Niin hyvässä kuin pahassa.
Kissajahtia ja reikiä jalkaan.
Ja hilppasinpas sitten äkkilähdöllä treeneihinkin reilu puolen vuoden tauon jälkeen.
Kissajahtia ja reikiä jalkaan.
Ja hilppasinpas sitten äkkilähdöllä treeneihinkin reilu puolen vuoden tauon jälkeen.
sunnuntai 6. elokuuta 2017
Kaukana ollaan... 6.8
Kaukana ollaan tavoitteiden saavuttamisesta ja edes niiden väli tavoitteiden saavuttamisesta.
Mutta parempaa sentään jo tänään.
Rimalla kirmastiin siis kahden radan verran. Ilmosin, kun kyseessä oli mahis kisata nurmikentällä. Mutta sääherra päätti toisin - sateen vuoksi ei päästy ulos, viime vuonnakin kerettiin juosta vain yksi rata muistaakseni, kunnes sade liukasti nurmen. Tuomarina Unkarilainen ????
Tulossaldoksi meille muodostui kaksi rimavitosta. Ekalla radalla vika rima alas, okseri, ponnisti liian kaukaa ja mä kauhistuin ja liikekkin multa loppui. Muutoin oli aika buenoo menoo. Puomi oli hyvä! Ja hyvä pössis muutenkin! Aika tosin olisi riittänyt VAIN 3 sijaan!
Toka rata 2 hypyn rima alas, mun käskyttäessä juuri iloisesti häiriöksi - mun moka. Sit jatkossa vähän sovelsin, testasin keppien jälkeen vaihtoehtoa mitä en olisi tehnyt jos rima ei olis nasahtanut alas.
Oli ihan ok vaihtis, ei ongelmaa. Oliko nopeampi meille, kun tietäs?
Sit riskillä vedettiin 14-17 väli. Hyvin pelitti, mut ei taatusti ollu nopein meille. Tässä kun hulluna vedätin lens enemmän.
Taaskaan ei ole videota, joten en pääse mitään analysoimaan. =(
Tämän radan aika olisi riittänyt VASTA 4 sijaan.
Nyt ei kisailla pariin viikkoon.
Mutta parempaa sentään jo tänään.
Rimalla kirmastiin siis kahden radan verran. Ilmosin, kun kyseessä oli mahis kisata nurmikentällä. Mutta sääherra päätti toisin - sateen vuoksi ei päästy ulos, viime vuonnakin kerettiin juosta vain yksi rata muistaakseni, kunnes sade liukasti nurmen. Tuomarina Unkarilainen ????
Tulossaldoksi meille muodostui kaksi rimavitosta. Ekalla radalla vika rima alas, okseri, ponnisti liian kaukaa ja mä kauhistuin ja liikekkin multa loppui. Muutoin oli aika buenoo menoo. Puomi oli hyvä! Ja hyvä pössis muutenkin! Aika tosin olisi riittänyt VAIN 3 sijaan!
Toka rata 2 hypyn rima alas, mun käskyttäessä juuri iloisesti häiriöksi - mun moka. Sit jatkossa vähän sovelsin, testasin keppien jälkeen vaihtoehtoa mitä en olisi tehnyt jos rima ei olis nasahtanut alas.
Oli ihan ok vaihtis, ei ongelmaa. Oliko nopeampi meille, kun tietäs?
Sit riskillä vedettiin 14-17 väli. Hyvin pelitti, mut ei taatusti ollu nopein meille. Tässä kun hulluna vedätin lens enemmän.
Taaskaan ei ole videota, joten en pääse mitään analysoimaan. =(
Tämän radan aika olisi riittänyt VASTA 4 sijaan.
Nyt ei kisailla pariin viikkoon.
Virssu treenaili 1.8
Kepit tyypättiin etupalkalla, ekaa kertaa evör. =)Muutama malttamaton, yritys mutta helposti päästiin onnistuneeseen lopputulokseen.
Puomin kontaktia myös etupalkkayrityksellä. Ihan haluttuun lopputulokseen en päässyt, mutta ei missään tapauksessa huonoa ollut! Maltti ei vaan ihan riittänyt! =) Pätkä parista hyvästä suorituksesta. Mutta jostain kumman syystä Himon tapaan hakee makuuasentoa. =o
Sit treenattiin "in" hommaa ja hitokseen hyvin meni! Tätä jatketaan! =)
Puomin kontaktia myös etupalkkayrityksellä. Ihan haluttuun lopputulokseen en päässyt, mutta ei missään tapauksessa huonoa ollut! Maltti ei vaan ihan riittänyt! =) Pätkä parista hyvästä suorituksesta. Mutta jostain kumman syystä Himon tapaan hakee makuuasentoa. =o
Sit treenattiin "in" hommaa ja hitokseen hyvin meni! Tätä jatketaan! =)
sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
Mielessä jo "lapaset naulaan" 29.7
Janakkalassa helteisessä säässä rättiväsyneenä 3 starttia. Joiden lopputelman perusteella mieleen kantautui ajatus, että josko lyön lapaset naulaan. Kun ei kisaa, ei pety.
Mutta tätä kirjoittaessa ja omia tilastoja tutkailtua pitää kait olla himpun armollisempi ja yrittää nyt vähän pidempään. Eihän tässä ole vasta kuin 7 starttia takana sitten karsintojen. Tavoitteet vaan on kovat - nollaprosentti selkeeseen nousuun ja voittaminen. Mitä kovemmat tavoitteet sitä kovemmat pettymykset. Mut haastetaan ittee...
Tänään(kin!) noiden tavoitteiden täyttyminen oli todella todella kaukana. Tulokset 5, hyl ja hyl.
Ekalla radalla keppivirhe!! Suora sisäänmeno radan alussa yhden esteen kautta! Voi *piip* sanon minä! Radoilla on koiralla muutama tehtävä joista suoriutumista edellytän (toki osaan ottaa näissä oman roolini huomioon, mutta pääsäntöisesti koiran jobi!) ja ne on hyppääminen = rimat pysyy sekä keppien sisäänmenon löytäminen ja niillä pysyminen! Ja kontaktisuoritus opetetun tavan mukaisesti!
Muutoin kait ok rata.
Toka rata oli aika paha meijän näkövinkkelistä. Valitsin ohjauksia millä en yleensä koiraa ohjaa ja vain siksi, että sain koiralle hyvät linjat ja näkyvyydet seuraaville esteille. Alussa oli myös paha keinun loppuun meno itsenäisesti ja taas vain yhden ekan hypyn kautta. Tän Rusakko teki hyvin, kun hetsasin sen ekan hypyn takaa ja näissä täytyy oman liikkeen säilyä, joten liikkeelle yhdessä koiran kanssa. Kaikki "oudot" jutut mitä radalle valitsin meni todella hyvin ja yksi aika hullu persjättökohtakin (kukaan muu ei tainnut moiseen uskaltautua?), myös kontaktit oli super, rimat pysy.. MUTTA nyt sit mokasin mä! =( katse pois koirasta ja erottelukohdassa meni putken sijaan puomille.. Tän radan jälkeen mulla tosin oli ihan voittajafiilis!
Kolmas rata oli kanssa omalla tavallaan kinkkinen! Startissa taas höpäsin Himolle, että yksikään rima ei sitten tule alas.. No, =( =( Eka rima alas.. =( Sit tuli toinenkin rima alas ja siinä kiinnitin huomiota hyvin omituiseen hyppyyn Himolta. Sit se tuli heti kohta sen jälkeen A.n kontaktin läpi. Melkein jo kirosin siinä, mutta tyydyin PER...jantai. Ja eikun A uusiki ja koira palkatta loppuverkan kautta autoon ja iloisena volvon nokka kohti kotia. Semmonen 7 tunnin kisakeikka. Aamu ja edellinen päivä klo 23.00 saakka meni tehdessä valokatetta takapihan terasille. Tänään (su) se sitten maalattiin valmiiksi. Huomenna töihin 7 viikon vapaiden jälkeen.. Kiinnostaa ku kilo kiivejä. =)
Ja vielä en luovuttanut - ilmosin Himon rimalle.
Mainittakoon myös vielä, että kyllähän sitä kisais vaikka ja kuinka paljon, jos tietää että koira kestää ja lompakko! =)
Mutta tätä kirjoittaessa ja omia tilastoja tutkailtua pitää kait olla himpun armollisempi ja yrittää nyt vähän pidempään. Eihän tässä ole vasta kuin 7 starttia takana sitten karsintojen. Tavoitteet vaan on kovat - nollaprosentti selkeeseen nousuun ja voittaminen. Mitä kovemmat tavoitteet sitä kovemmat pettymykset. Mut haastetaan ittee...
Tänään(kin!) noiden tavoitteiden täyttyminen oli todella todella kaukana. Tulokset 5, hyl ja hyl.
Ekalla radalla keppivirhe!! Suora sisäänmeno radan alussa yhden esteen kautta! Voi *piip* sanon minä! Radoilla on koiralla muutama tehtävä joista suoriutumista edellytän (toki osaan ottaa näissä oman roolini huomioon, mutta pääsäntöisesti koiran jobi!) ja ne on hyppääminen = rimat pysyy sekä keppien sisäänmenon löytäminen ja niillä pysyminen! Ja kontaktisuoritus opetetun tavan mukaisesti!
Muutoin kait ok rata.
Toka rata oli aika paha meijän näkövinkkelistä. Valitsin ohjauksia millä en yleensä koiraa ohjaa ja vain siksi, että sain koiralle hyvät linjat ja näkyvyydet seuraaville esteille. Alussa oli myös paha keinun loppuun meno itsenäisesti ja taas vain yhden ekan hypyn kautta. Tän Rusakko teki hyvin, kun hetsasin sen ekan hypyn takaa ja näissä täytyy oman liikkeen säilyä, joten liikkeelle yhdessä koiran kanssa. Kaikki "oudot" jutut mitä radalle valitsin meni todella hyvin ja yksi aika hullu persjättökohtakin (kukaan muu ei tainnut moiseen uskaltautua?), myös kontaktit oli super, rimat pysy.. MUTTA nyt sit mokasin mä! =( katse pois koirasta ja erottelukohdassa meni putken sijaan puomille.. Tän radan jälkeen mulla tosin oli ihan voittajafiilis!
Kolmas rata oli kanssa omalla tavallaan kinkkinen! Startissa taas höpäsin Himolle, että yksikään rima ei sitten tule alas.. No, =( =( Eka rima alas.. =( Sit tuli toinenkin rima alas ja siinä kiinnitin huomiota hyvin omituiseen hyppyyn Himolta. Sit se tuli heti kohta sen jälkeen A.n kontaktin läpi. Melkein jo kirosin siinä, mutta tyydyin PER...jantai. Ja eikun A uusiki ja koira palkatta loppuverkan kautta autoon ja iloisena volvon nokka kohti kotia. Semmonen 7 tunnin kisakeikka. Aamu ja edellinen päivä klo 23.00 saakka meni tehdessä valokatetta takapihan terasille. Tänään (su) se sitten maalattiin valmiiksi. Huomenna töihin 7 viikon vapaiden jälkeen.. Kiinnostaa ku kilo kiivejä. =)
Ja vielä en luovuttanut - ilmosin Himon rimalle.
Mainittakoon myös vielä, että kyllähän sitä kisais vaikka ja kuinka paljon, jos tietää että koira kestää ja lompakko! =)
torstai 27. heinäkuuta 2017
Hurjan mukavaa! 25.7
Oli todella mukavaa päästää treenaamaan jonkun kanssa! Tosin tämänkin ainutlaatuisen session meinasin sössiä unohtamalla sovitut treffit tyystin. Jos Annemaria ei olisi laittanut mulle viestiä puoli viiden aikoihin, että "jos pääset tulemaan ennen kuutta ni tuu, pääsin aiemmin töistä", mua ei ois Putrinalla näkynyt! Tuli lajinverran hoppu kun viestin sain.. hetki tuli juostua sisällä kuin päätön kana, tilanteesta ihan sekaisin. Mut Purinalla olin ennen kuutta! =) Ja kyl maar on vituttanut tämäkin unohdus - miten ihminen voikin noin tyystin unohtaa jotain?! Tässä kotona olin kaikessa rauhassa, ja ajatus poiketa ehkä illalla hallilla.. Markokin kyseli et meenkö illalla johonkin - en, ellen hallille innostu lähteä..
Mut itse treeniin - on se muksampaa jonkun kanssa, kun aina normisti yksin. Ja kiva että Virpsullekin tarjoitu mahis treeniä jossain muualla. Rusakkokin treeni ja sille hyvä setti (vaikkakin mua kyrsi sen ylivireisyys) siksi että, oli vallan kisavireessä. Livisti kontaktilta ja pääsin antamaan palautetta ja livisti myös startissa. Jotain mitä ei usein meillä tapahdu. Palautetta sai!
Treenattiin europpalaistyyppistä rataa, eurooppalaistyyppisin ohjauksin. Harmi ettei oo videoo. Rusakolle todella sopii ton tyyppiset radat! Ja treeni vain vahvisti omaa jo aiempaa näkemystä asiasta. Kumpa joskus päästäisiin kisaamaan tuollaisille!
Vire yllätti osaamisellaan! Todella! Ja myös vahvistui asia, minkä oon pannut merkille omissakin treeneissä. Vasemmalla lähetettyyn takaakiertoon irtoo huonommin kuin oikealla. Hakee helposti edestä. (syy varmasti se, että kun itse olen oikeakätinen, huomaan aina tekeväni asioita enemmän omaan helpompaan suuntaan eli oikealle) Mutta tätä vasenta olen jo vähän työstellytkin tässä kotipihalla. Vippasuunkin lähti aika kovasta vauhdistakin. =O Vireen setti oli aika lyhyt ja ytimekäs, mutta sitäkin parempi!
Mut itse treeniin - on se muksampaa jonkun kanssa, kun aina normisti yksin. Ja kiva että Virpsullekin tarjoitu mahis treeniä jossain muualla. Rusakkokin treeni ja sille hyvä setti (vaikkakin mua kyrsi sen ylivireisyys) siksi että, oli vallan kisavireessä. Livisti kontaktilta ja pääsin antamaan palautetta ja livisti myös startissa. Jotain mitä ei usein meillä tapahdu. Palautetta sai!
Treenattiin europpalaistyyppistä rataa, eurooppalaistyyppisin ohjauksin. Harmi ettei oo videoo. Rusakolle todella sopii ton tyyppiset radat! Ja treeni vain vahvisti omaa jo aiempaa näkemystä asiasta. Kumpa joskus päästäisiin kisaamaan tuollaisille!
Vire yllätti osaamisellaan! Todella! Ja myös vahvistui asia, minkä oon pannut merkille omissakin treeneissä. Vasemmalla lähetettyyn takaakiertoon irtoo huonommin kuin oikealla. Hakee helposti edestä. (syy varmasti se, että kun itse olen oikeakätinen, huomaan aina tekeväni asioita enemmän omaan helpompaan suuntaan eli oikealle) Mutta tätä vasenta olen jo vähän työstellytkin tässä kotipihalla. Vippasuunkin lähti aika kovasta vauhdistakin. =O Vireen setti oli aika lyhyt ja ytimekäs, mutta sitäkin parempi!
maanantai 24. heinäkuuta 2017
Kaikki se on näköjään koettava! 23.7
Käytiin juoksemassa Artjärvellä Rusakon kanssa 2 Henri Luomalan rataa. Kivan teknisiä ratoja!
Ekalla radalla rima alas niistokohdassa. Vähän auki miksi tuli - koira näytti hyppäävän jotenkin oudostikin.. Sit loppuradasi multa tippu hanskat tiskiin. Radan alkupuolella oli Himon meno aikamoista siksakkia! =( Se lentää taas niin helvetisti joka hypyltä. Ja aikaahan näihin palaa!
Toka rata oli suht jees, MUTTA:
1 kohta radan puolenvälin paikkeilla ei mennyt suunnitellusti. Koira kun ei tuu lähelle niin ei tuu (sikäli virheellinen valinta kohtaan), lähti viskiyleikkausta yrittäessäni musta ulospäin. Ei kieltoa kuitenkaan. Mutta eihän sille hypylle sitten tullut viskyleikkausta mihin piti, vaan siivekkeen ympäri kiersi, kun tulokulma hypylle muuttui tyystin. No, tästä taisteltiin eteenpäin. Puomilta livisti JA sen jälkeen olisi ollut kaksi hyppyä maaliin, MUTTA mitä tekee Rusakko?!! Juoksee vikan hypyn ohi remmikipolle jossa remmi lojui ihanasti kiposta ulona näkyvillä. Voi vittu - hei hei nolla! HYL, kun en nyt sitten mennyt vikaa hyppyä suorittamaan. Possu koira, todella! Never ever ei ole tätä tehnyt vaikka remmi olisi ollut maassa lojumassa valmiina. MURRRRRR!
Harmittaahan tuo toki, mutta eniten mua harmittaa sammakot mitä aina suusta pääsee. Kiittelin siinä sitten ääneen remmin tuollalailla kippoon jättänyttä henkilöä... Eihän tämä hänen vikansa ollut! Toki remmin olisi kippoon voinut kunnolla laittaa, eikä jättää lojumaan suurimmalti osin ulkona pesuvadista. Ja onko sitten kaikkien remmit olleet samalla tapaa... Mutta eihän tuo kenenkään vika ole - ei koira vaan saa noin toimia! Vaikka siellä olisi mikä houkutus edessä. Mutta agilityssä on näköjään kaikki koettava! Eipä oo toikaan ennen tapahtunut ja ei tapahdu vast' edeskään!
Tuloksellisesti huonot kisat (= ei tavoitteet lähene) ja ei kauhean hyvä fiilis jäänyt itse tekemisestäkään. Lentoo, huutoo ja vähän räpiköintiä.. ja karseeta vouhotuskipittämistä kuskilta! (karseen näköstä tekemistä!!) VIDEO
Mutta ei näitä jäädä murehtimaan, me jatketaan nyt kokeilua ja toivotaan koiran pysyvän ehjänä! Katsotaan onko meidän mahdollista kivuta nolla ja voittoputkeen..
Todella kivat kisat muuten taas! Kertakaikkiaan! Aurinko paisto, kiva lämppälenkki vieressä.. Rento meno ja homma toimi!
Ekalla radalla rima alas niistokohdassa. Vähän auki miksi tuli - koira näytti hyppäävän jotenkin oudostikin.. Sit loppuradasi multa tippu hanskat tiskiin. Radan alkupuolella oli Himon meno aikamoista siksakkia! =( Se lentää taas niin helvetisti joka hypyltä. Ja aikaahan näihin palaa!
Toka rata oli suht jees, MUTTA:
1 kohta radan puolenvälin paikkeilla ei mennyt suunnitellusti. Koira kun ei tuu lähelle niin ei tuu (sikäli virheellinen valinta kohtaan), lähti viskiyleikkausta yrittäessäni musta ulospäin. Ei kieltoa kuitenkaan. Mutta eihän sille hypylle sitten tullut viskyleikkausta mihin piti, vaan siivekkeen ympäri kiersi, kun tulokulma hypylle muuttui tyystin. No, tästä taisteltiin eteenpäin. Puomilta livisti JA sen jälkeen olisi ollut kaksi hyppyä maaliin, MUTTA mitä tekee Rusakko?!! Juoksee vikan hypyn ohi remmikipolle jossa remmi lojui ihanasti kiposta ulona näkyvillä. Voi vittu - hei hei nolla! HYL, kun en nyt sitten mennyt vikaa hyppyä suorittamaan. Possu koira, todella! Never ever ei ole tätä tehnyt vaikka remmi olisi ollut maassa lojumassa valmiina. MURRRRRR!
Harmittaahan tuo toki, mutta eniten mua harmittaa sammakot mitä aina suusta pääsee. Kiittelin siinä sitten ääneen remmin tuollalailla kippoon jättänyttä henkilöä... Eihän tämä hänen vikansa ollut! Toki remmin olisi kippoon voinut kunnolla laittaa, eikä jättää lojumaan suurimmalti osin ulkona pesuvadista. Ja onko sitten kaikkien remmit olleet samalla tapaa... Mutta eihän tuo kenenkään vika ole - ei koira vaan saa noin toimia! Vaikka siellä olisi mikä houkutus edessä. Mutta agilityssä on näköjään kaikki koettava! Eipä oo toikaan ennen tapahtunut ja ei tapahdu vast' edeskään!
Tuloksellisesti huonot kisat (= ei tavoitteet lähene) ja ei kauhean hyvä fiilis jäänyt itse tekemisestäkään. Lentoo, huutoo ja vähän räpiköintiä.. ja karseeta vouhotuskipittämistä kuskilta! (karseen näköstä tekemistä!!) VIDEO
Mutta ei näitä jäädä murehtimaan, me jatketaan nyt kokeilua ja toivotaan koiran pysyvän ehjänä! Katsotaan onko meidän mahdollista kivuta nolla ja voittoputkeen..
Todella kivat kisat muuten taas! Kertakaikkiaan! Aurinko paisto, kiva lämppälenkki vieressä.. Rento meno ja homma toimi!
torstai 20. heinäkuuta 2017
Takut ilta (yö) kisat 20.7
Piti olla Mujunen tuomarina olikin Räsänen. Aattelin et normi iltakisat - no, eka tutustuminen 21.00, toka 22.30...
Vaiherikkaat kisat!
Katoin säätiedotuksen ennen lähtöä - ei sadetta Tampereelle. No, en sitten ottanut vaihtovaatetta tms mukaan lainkaan (vaikka mietin kyllä). Päästiin perille alko satamaan! Fuck!
Käytiin ilmossa ja sivukorvalla kuultiin, että kisat on etuajassa, mutta tuomari ei ole edes vielä saapunut paikalle. Todettiin et keretään hyvin lämpälle. Mut käveltiin sit "vähän" liian pitkälle! Johku saakutin teknillisen yliopiston taakse, mistä ei päässyt millään oikasemaan kisapaikalle. Jouduttiin juosta pitkät pätkät, että kerettiin takas kisapaikalle ja juuri kun sinne saavuttiin alko tutustuminen. Oltiin ihan märkiä, hikisiä ja mulla kakkulat sen vuoksi aivan huurussa! =D
Tutustuessa jäi sitten yksi este välistä kokonaan, mutta kattelin siinä ekat koirakot ja tajusin jutun... Taas hyvä muistutus itelle!
Sit hain koiran lämppäesteille ja kävi lämpösenä. Otin sen ihan liian aikasin sinne pyörimään! Ja eka rata kun oli Mujusen pohjalle tehtyä, alkoi se hyvin hyvin vauhdikkaasti - joka oli tietysti omiaan ruokkimaan Himon fiilareita, kun ekasta esteestä alkaen alkoi kilpajuoksu. Homma tyssäsikin jo esteelle 5 putki jolle kielto. Mentiin putkesta putkeen ja oletin että sinnhän se menee ja mulla vielä vitullinen kiire seuraavaan paikkaan, mutta kielsikin kun olin tekemässä putkelle vastistakin aika kaukana. Tästä pari estettä sit eteenpäin - rengas - ja paskax, seuraavaa hyppyä kolisteli pahoin.. huusi ja lensi. Päätin et nyt riitti! Peli poikki ja autoon! Tein koiralle hyvin selväksi, että en ollut tyytyväinen! Tokalle radalle lähettiin lähes suoraan autosta, pienen kävelyn jälkeen ja en vienyt koiraa radan tuntumaan kuin ihan viime tinkaan. Ja sille oli hyvin selvää, että mä olenhyvin hyvin hyvin natsina!
Ajatus oli että vittu nyt tehään kunnolla ja jos on mitään omaa koiralta lähetään veke! Mä määrään! Rata oli suht ok! Video
A hidas, mut kökkö paikka. Persjättö keinulle on aina hitaampi vaihtis, mut en vaan voinu valssaa esteelle ennen keinua - ei meijän juttu! Keppien jälkeisessä setissä lentoa... Ja mä näytän radalla löntystelevältä possulta.
Mutta en ois kestänyt toista ekan radan kaltaista suoritusta - siitä olisi ollut vaikea koota itseänsä tuleviin kisoihin. Oisin varmaan heittänyt rukkaset nurkkaan! Joten tähän pitää olla tyytyväinen! MUTTA =D väistämättä 4 sija ei lämmitä! Joo, erot oli pieniä ja jotenkin videolta mun silmän näyttää, että Himo ei pääse etenemään vaikka kuin yrittää kauhoa. Ja näinhän sen kaavan on mentävä vaikka kuinka ajattelen, että harjoitellaan kisaamista voiton halulla. Ensin täytyy pystyä tekemään edes niitä nollia jotta voi yritellä edes voittaa. Joten olemme tyytyväisiä tähän..
Vaiherikkaat kisat!
Katoin säätiedotuksen ennen lähtöä - ei sadetta Tampereelle. No, en sitten ottanut vaihtovaatetta tms mukaan lainkaan (vaikka mietin kyllä). Päästiin perille alko satamaan! Fuck!
Käytiin ilmossa ja sivukorvalla kuultiin, että kisat on etuajassa, mutta tuomari ei ole edes vielä saapunut paikalle. Todettiin et keretään hyvin lämpälle. Mut käveltiin sit "vähän" liian pitkälle! Johku saakutin teknillisen yliopiston taakse, mistä ei päässyt millään oikasemaan kisapaikalle. Jouduttiin juosta pitkät pätkät, että kerettiin takas kisapaikalle ja juuri kun sinne saavuttiin alko tutustuminen. Oltiin ihan märkiä, hikisiä ja mulla kakkulat sen vuoksi aivan huurussa! =D
Tutustuessa jäi sitten yksi este välistä kokonaan, mutta kattelin siinä ekat koirakot ja tajusin jutun... Taas hyvä muistutus itelle!
Sit hain koiran lämppäesteille ja kävi lämpösenä. Otin sen ihan liian aikasin sinne pyörimään! Ja eka rata kun oli Mujusen pohjalle tehtyä, alkoi se hyvin hyvin vauhdikkaasti - joka oli tietysti omiaan ruokkimaan Himon fiilareita, kun ekasta esteestä alkaen alkoi kilpajuoksu. Homma tyssäsikin jo esteelle 5 putki jolle kielto. Mentiin putkesta putkeen ja oletin että sinnhän se menee ja mulla vielä vitullinen kiire seuraavaan paikkaan, mutta kielsikin kun olin tekemässä putkelle vastistakin aika kaukana. Tästä pari estettä sit eteenpäin - rengas - ja paskax, seuraavaa hyppyä kolisteli pahoin.. huusi ja lensi. Päätin et nyt riitti! Peli poikki ja autoon! Tein koiralle hyvin selväksi, että en ollut tyytyväinen! Tokalle radalle lähettiin lähes suoraan autosta, pienen kävelyn jälkeen ja en vienyt koiraa radan tuntumaan kuin ihan viime tinkaan. Ja sille oli hyvin selvää, että mä olenhyvin hyvin hyvin natsina!
Ajatus oli että vittu nyt tehään kunnolla ja jos on mitään omaa koiralta lähetään veke! Mä määrään! Rata oli suht ok! Video
A hidas, mut kökkö paikka. Persjättö keinulle on aina hitaampi vaihtis, mut en vaan voinu valssaa esteelle ennen keinua - ei meijän juttu! Keppien jälkeisessä setissä lentoa... Ja mä näytän radalla löntystelevältä possulta.
Mutta en ois kestänyt toista ekan radan kaltaista suoritusta - siitä olisi ollut vaikea koota itseänsä tuleviin kisoihin. Oisin varmaan heittänyt rukkaset nurkkaan! Joten tähän pitää olla tyytyväinen! MUTTA =D väistämättä 4 sija ei lämmitä! Joo, erot oli pieniä ja jotenkin videolta mun silmän näyttää, että Himo ei pääse etenemään vaikka kuin yrittää kauhoa. Ja näinhän sen kaavan on mentävä vaikka kuinka ajattelen, että harjoitellaan kisaamista voiton halulla. Ensin täytyy pystyä tekemään edes niitä nollia jotta voi yritellä edes voittaa. Joten olemme tyytyväisiä tähän..
Pakkovalssi "roskikseen" 20.7
Vireen kanssa opetellaan lähelle tulo ja esteen ottaminen ohjaajan puoleta "in" käskyllä. Ei normi pakkovalssin tapaan tai puolivalssaten. Vaan niin että tulee käskyllä / vastaseen käteen mun liikkuessa etuperin. Niinkuin kaikki maailmalla tekee! =)
Tänään vähän tyyppäiltiin.
Tänään vähän tyyppäiltiin.
Virssun kaa hallil taas sadetta paossa 19.7
Opeteltiin ihmisnuolta, persjättöö ja sylivekkii.
Himon liikkeet puhtaat, kesti eilisen "rääkin". Huoh! Pelkäsin kyllä et kuin käy.... eka treeni oli puoleen vuoteen tai jotain.
Himon liikkeet puhtaat, kesti eilisen "rääkin". Huoh! Pelkäsin kyllä et kuin käy.... eka treeni oli puoleen vuoteen tai jotain.
keskiviikko 19. heinäkuuta 2017
Olisipa valmiita vastauksia.. 18.7
Aamu alkoi klo 8.00 omalla fyssarilla, jonne päätin vihdoin ja viimein mennä. On ollut jos jonkinmoista vaivaa, nilkassa..polvessa..selässä vaikka ja mitä. Polven vuoski meni (ja nilkan) koska haittaa jo harrastamistakin.. Sainpahan sellaisen käsittelyn, notta! Ja mun kroppa on kauttaaltaan niin jumissa kuin vain ihmislapsella voi... kannattasko teherä jotain? Ehkä, jos meinaa vielä liikkumaan päästä! Venyttelyä... Mut se siitä.
Ja jotta hoidosta saatiin maksimaalinen hyöty irti, niin pitihän se mennä vähän sitten aksaamaankin juuri tänään.
Vire teki valkoiset pallurat ja muutoin meni tosin hyvin, mutta 3 sylivekkiä luki viskyleikkaukseksi alkuun kokoajan. Ihan yksittäinkin tai 2 hypyn kanssa tehtynä. Tän sit "hinkkasin" siinä kuntoon. Huomioitavaa, että koiralle ei ole yksittäin edes mitään sylivekkiä opetettu! Nyt irtosi tosi hyvin putkeen 8! Eiliseltä opittua, jes!
Päätin sitten treeniä Himollakin.. Huoh! No, tappeluksihan se meni. Koira oli niin helvetin kierroksilla, että en muista sen juuri koskaan tehneen noin paljon omiaan mitä teki nyt. HULLU! Se ei ollut enään millä muotoa mukavaa yhdessä tekemistä! Ja josta päästään kirjoituksen otsikkoon - aihe jota jo pohdin tuolla aiemmissa kirjoituksissanikin. Kuinka edetä nyt tuon koiran kanssa kohti tavoitteitamme ja unelmiamme? Ja tieedän tää kortti on nyt vielä kääntämättä mitä päätin kokeilla - kaikki on vasta siinä suhteessa alullaan. Mutta kieltämättä tämän päivän treeni jälkeen iski turhauma! Himo on koira jolla on teknistä taitoa, että sen puolesta ei paljon treeniä kaipaa. MUTTA sen pää EI KESTÄ tekemättä olemista - tai siis kestää jos ei sit tehdä lainkaan aksaa koskaan. Mutta se että se pääsee tekemään sitä harvoin ei käy. Tai no, voi käydä Himolle, mutta ei mulle. Mä en voi toimia tuolla lailla käyttäytyvän koiran kanssa! Kaikista ohjauksista voimalla ja räyhäten läpi, hullun kiilto silmissä. Ja toisekseen se ei ole koira jonka kanssa mä oisin rutinoituneesti tottunut tekemään = päästäisiin onnistuneisiin suorituksiin. Jos tämä kisataan "pelkästää" ei tuota haluttua tulosta, jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa. Treenataan kerran viikossa kisataan mitä kisataan jotta kaikessa säilyy balanssi + et kehityssuunta voi olla nousujohdanteinen ja koira KESTÄÄ tämän kaiken TAI sitten se ei kestä ja sen aksat on aksattu. Himon kanssa se ei ole vaihtoehto että kisataan tarvittava määrä silloin tällöin tyyppisesti - koska pakka ei pysy kasassa.
Mut joo, tän päivän sessiossa ei menny ku hermo. =( Ajatus oli että teen vähän, mutta en voinut jättää hommaa vaan kesken. Varsinkaan keppien osalta missä väännettiin tovi.
Valkoset pallurat tein Himolla 8 esteelle saakka. Ei ollut irtoomisonglemia putkeen 8!!!!!!! Mut meni väärään pähään! Jep, musta kauinmaiseen! Joutu tovin taistella et sain mun puoleiseen päähän. Kakkosen hypyn veti ihan läpi ja pitkäx..
Sit mustat pallurat. Eka ongelma et tyypillä ei ollut minkäänlaista putkijarrua olemassakaan - ei edes vastis tehonnut. Sukkana vaan U-putkeen. No, sit kun mä hampaat irvessä jarruttelin sitä niin eihän kepeille menosta tullut mitään. Haki alotuksen keppien lopetuspäästä. Tai seuraavilla tuhannelella toistolla jostain kolmos - nelosvälistä. Tein niin kauan että löysin ratkaisun! Se oli suoran putken vieressä olevan hypyn leijeröinti eli koira suoritti 5 hypyn mun ollessa kaukana ja sille hypylle tein jo ns. flipin jotta koira tiesi putkesta ulostullessaa että tarttis kääntyä johonkin eikä jatkaa U-putkeen. Sit tein vielä valssin 7-8 väliin. Helppoo ku heinän teko..jep, jep.. Kerran koitin päällejuoksuakin mutta voi vittu - kuolema meinas seurata molemmille! (vaikka ois ollut ajoissa tekemässä päällejuoksua ja jarruttamassa ihmisnuolityyppisesti. Kun linjat on luokkaa : Punainen mitä Himo suoritti - vihreä se optimaalisempi. (allaolevassa piirroksessa on putken viereinen hyppy huti paikassa!)
Mut sellaset "treenilöt" (lue: taistelot). Näillä eväillä to illan kisoihin... Onnea Taija!
Jos tää treenisessio Himon kanssa jotain opetti niin sen, että Vireestä EI TULE samanlaista kuin Himo on. Mä pidän siitä huolen, että mä tulen päseemään ohjauksessani helpomalla. Ja älköön nyt sitten kukaan tulkitko, että en Himosta pidä tai arvosta tai mitään muuta sellaista! Siitä EI OLE KYSE! =D Sen kans on koettu monet kiksit ja se on huima opettaja ollu mulle jne jne.. En ees jaksa alkaa tähän! Vaikea se vaan on - siitä ei pääse mihinkään ja en sille tarpeeksi pätevä ohjaaja! =)
Ulkotreeniä 17.7
Taas yritettävä aktioivoitua treenaamisen saralla. Kotipiha tokoakin tehtiin molempien kanssa tuossa yksi päivä. Rusakko ei ole unohtanut tunnaria =O =), joskin oli kyllä ponnetonta tekemistä.
Tänään puolestaan lähdin kasaamaan treenin kentälle - poutasäässä sain kasailla, mutta kun alkoi treenin hetki rupes roimimaan vettä.. Tämä treeni oli "pennulle". Nähdäkseni kääntyvyyttä sekä irtoomista ihan kunnon isossa tilassa. Treeniin mahtui paljon hyvää koiran osalta, mä puolestani huomaan taantuvani aina vaan alaspäin, kun en pääse kunnolla tekemään. Ollaan palattu aikaan, kun en edes oikeestaan halua julkaista omia videoitani - hävettää itteeki kun niitä kattoo. =(
Oli opettavaista käydä ulkona! Lähinnä siis sen suhteen, kun koiraan tuli huomattavasti enemmän draivian kuin pienessä sisätilassa tehdessä - joten uusia asioita humpsahti esille. Taas tietää mitä treenii! Vire on siis juoksussa ja se ei näytä onneksi vaikuttavan mitenkään koiran tapaan tehdä töitä tai se että se tekee pikkarit jalassa. =)
perjantai 14. heinäkuuta 2017
Aamutreenit ja hieronta
Virpsu kävi aamutreenailemassa - kepat muutamaan otteeseen, keinu myös ja puomilla 2on2offia siinä pelkällä alastulon lopulla jokunen toisto. Sit kasailin pienen harjotuksen hypyistä ja putkesta.
Treenin jälkeen suunnattiin puolilta päivin hierontaan. Molemmat tytöt sai käsittelyn. Lapin luonnossa kirmaaminen oli jättänyt jälkensä.
Treenin jälkeen suunnattiin puolilta päivin hierontaan. Molemmat tytöt sai käsittelyn. Lapin luonnossa kirmaaminen oli jättänyt jälkensä.
perjantai 30. kesäkuuta 2017
Näin tällä kertaa =(
Kolmas visiitti maajoukkuekarsinnoissa Himon kanssa ja leikki loppu lyhyeen meijän osalta. =(
Kisapaikalla mua ei harmittanut lainkaan, oikeesti, mutta vitutus omista töllöilyistä iski kotimatkalla lekan lailla päähän!! Siis todella!! Vitutus oli sanoinkuvaamaton! Ei siksi, että pudottiin sunnuntailta vaan mun omat hölmöilyt! Ja viime aikoihin hyvin hyvin poikkeuksellisesti vitutus tuntuu jatkuvan vielä näin seuraavana aamunakin, kun tätä kirjoitan!
Mutta kun vika on noin konkreettisesti minun omassa toiminnassani ja itseruoskinta on kuulunut aina kuvaan, niin... mut tässäpä tämä nyt sitten prosessoidaan samalla varmaan?
Eli meijän osalta homma kaatu tyystin mun virheellisiin ohjausvalintoihin ja niiden muuttamiseen viime hetkillä, sekä tietynlaiseen varmisteluun (jota mä vihaan ihan sanatasollakin). Mutta sen verran yritän nyt itselleni selitellä, että tuossa paikassa, kun kisoja ei ole alla koko keväältä kuin kourallinen ja treeniä ei lainkaan sitten helmikuun, niin ei siinä kauhean luottavainen olo hommaan ole. Vaikkakin mua ei jännittänyt lainkaan tuolla, ei lainkaan! =O Ja sen tajusin muuten vasta nyt! Ja jännityshän on epäonnistumisen pelkoa!
Mä olin varmaan jo luovuttanut valmiiksi? Koska ei mun tekemisessä ollut mitään omaan... Puuttu taistelutahto, asenne, halu..nälkä hommaan - vitun paskaa löysäilyä ja turinaa kisapaikalla. Voi perse, nyt tuli itku! (Ja vain siksi, että tajuan että mulle on tapahtunut jotain tässä matkan varrella)
Mitä lie mulle tapahtunut?!? Mä oon vieraannuttanut itseni tästä hommasta? Ei viitti vääntää puukkoa haavassa kun ei oo päästy tekemään?!
Mulle on niin iso osa tässä hommassa itsensä kehittäminen ja haastaminen! Mä nautin Juhan treeneissä missä treenikamujen taso on huippuluokkaa, se pitää sut nälkäsenä... motivaatio pysyy yllä kun pääset treenaamaan ja näät molempien kehityksen. Mulle ei sovi kertakaikkiaan tää et "nautitaan ja iloitaan siitä kun päästään edes tekemään". Joo-o, toki iloitsen siitä koska tilannehan voisi olla se että ei saada tehä ollenkaan, mutta..
Tajuan nyt, että normista poiketen mulla ei oo mitään visiota asioista mitä haluan kehittää meidän kohdalla - yleensä seuraan kaiken maailman rataprofiileja mistä poimin haastavimmat jutut ja paan ne työn alle.. sellaisia ei tällä hetkellä ole.
"tyytyväisyys tappaa kehityksen!" on mun motto - olenko haksahtanut tyytyväisyyden tunteeseen?
Mä oon todella kilpailuhenkinen ihminen ja nyt on tunne, että täältä tullaan vielä! Mä saatana näytän vielä itselleni, että kyllä! MUTTA... kestääkö mun koira? Kuinka mä toteutan kaiken ottaen huomioon sen "vamman"? Se hauisjänteen tulehdus voi uusia hyvin hyvin helposti liiallisella rasituksella!
Nyt pitää tarkkaan pohtia millaisilla metodeilla meidän tavoitteet on saavutettavissa? Mä nautin treenaamisesta ja varsinkin ihan sairaan haastavien ratojen treenaamisesta. Niiden kohdalla vaan fakta on se, että siellä tulee toistoja... joten???.. Ja kun toi koira ei kauheen kevyesti tee mitään!!
Kisaaminen ja nollaprosentin nosto, kyllä, yksi missio.. ja viedä se levelille kaikki tai mitään - voittamaan on lähdettävä! Mutta....
Pienten teknisten asioiden kikkailu? Ei kuullosta houkuttelevalta.
Kokonaisuuksien kirmailu on se mun juttu!
En tiedä - jotenkin just nyt toi Himon vamma aihistaa enemmän kuin koko tuona aikana kun se oli saikulla! Millä hitolla me päästään kehittämään itteemme niin, että toi koira pysyy terveenä ja saadaan vielä oikeesti kisata tosissaan tuolla karsinnoissa ja kaikissa isommissa karkeloissa (tai muutenkin ylipäätään)?
Siinäpä pähkinä purtavaksi! Huoh...
Ja mä kun aina uskon, että kaikella on tarkoituksena - tälläkin tapahtumalla! Enpä taida olla koko keväänä näitä asioita näin syvällisesti pohtinut.. Lakaissut vain maton alle. Poissa mielestä - ei "tuskaa". Samoin kuin on nyt käynyt vähän Leevin poismenon jälkeen.. (itku). Sekin on jäänyt surematta - varsinkin jos vertaan Hugoon hommaa.
Elämä jatkuu... ja kaikkeen löytyy varmasti vastaus, se mikä, aika näyttää.
Oispa joku meedio joka kertois mulle kuin toimia, jotta vältyttäs murheilta, päästäs tavoitteisiin, saatas harrastaa.. Mut nyt ei auta jäädä tuuliajolle tai me livutaan silleen vaan satamien ohi! Täytyy alkaa suunnittelemaan asioita!
Nyt ainakin pari kolme aksatonta viikkoa. Josko Ruotsin, Norjan ja Suomen tuntureiden tuulissa unohtuisi kaikki maalliset murheet.. =)
edit: su klo 20.50. Mieli jo kumasti kirkkaampi!! Todella! Ja olihan jännä päivä livestreamin äärellä! Ja kuin iloinen olen eritoten Mariannen ja Teron joukkuepaikasta - Mariannen unelman saavuttamisesta. Itku tuli, ei voi mitään. Mehutkin lens lattialle, kun riehuin niin kuin oisin lätkämatsia kattonut. =) Unohtu myös mainita, että Himo mitattiin 4 tuomarin toimesta karsinnoissa pikkumaksiksi 49-50cm. =)
Kisapaikalla mua ei harmittanut lainkaan, oikeesti, mutta vitutus omista töllöilyistä iski kotimatkalla lekan lailla päähän!! Siis todella!! Vitutus oli sanoinkuvaamaton! Ei siksi, että pudottiin sunnuntailta vaan mun omat hölmöilyt! Ja viime aikoihin hyvin hyvin poikkeuksellisesti vitutus tuntuu jatkuvan vielä näin seuraavana aamunakin, kun tätä kirjoitan!
Mutta kun vika on noin konkreettisesti minun omassa toiminnassani ja itseruoskinta on kuulunut aina kuvaan, niin... mut tässäpä tämä nyt sitten prosessoidaan samalla varmaan?
Eli meijän osalta homma kaatu tyystin mun virheellisiin ohjausvalintoihin ja niiden muuttamiseen viime hetkillä, sekä tietynlaiseen varmisteluun (jota mä vihaan ihan sanatasollakin). Mutta sen verran yritän nyt itselleni selitellä, että tuossa paikassa, kun kisoja ei ole alla koko keväältä kuin kourallinen ja treeniä ei lainkaan sitten helmikuun, niin ei siinä kauhean luottavainen olo hommaan ole. Vaikkakin mua ei jännittänyt lainkaan tuolla, ei lainkaan! =O Ja sen tajusin muuten vasta nyt! Ja jännityshän on epäonnistumisen pelkoa!
Mä olin varmaan jo luovuttanut valmiiksi? Koska ei mun tekemisessä ollut mitään omaan... Puuttu taistelutahto, asenne, halu..nälkä hommaan - vitun paskaa löysäilyä ja turinaa kisapaikalla. Voi perse, nyt tuli itku! (Ja vain siksi, että tajuan että mulle on tapahtunut jotain tässä matkan varrella)
Mitä lie mulle tapahtunut?!? Mä oon vieraannuttanut itseni tästä hommasta? Ei viitti vääntää puukkoa haavassa kun ei oo päästy tekemään?!
Mulle on niin iso osa tässä hommassa itsensä kehittäminen ja haastaminen! Mä nautin Juhan treeneissä missä treenikamujen taso on huippuluokkaa, se pitää sut nälkäsenä... motivaatio pysyy yllä kun pääset treenaamaan ja näät molempien kehityksen. Mulle ei sovi kertakaikkiaan tää et "nautitaan ja iloitaan siitä kun päästään edes tekemään". Joo-o, toki iloitsen siitä koska tilannehan voisi olla se että ei saada tehä ollenkaan, mutta..
Tajuan nyt, että normista poiketen mulla ei oo mitään visiota asioista mitä haluan kehittää meidän kohdalla - yleensä seuraan kaiken maailman rataprofiileja mistä poimin haastavimmat jutut ja paan ne työn alle.. sellaisia ei tällä hetkellä ole.
"tyytyväisyys tappaa kehityksen!" on mun motto - olenko haksahtanut tyytyväisyyden tunteeseen?
Mä oon todella kilpailuhenkinen ihminen ja nyt on tunne, että täältä tullaan vielä! Mä saatana näytän vielä itselleni, että kyllä! MUTTA... kestääkö mun koira? Kuinka mä toteutan kaiken ottaen huomioon sen "vamman"? Se hauisjänteen tulehdus voi uusia hyvin hyvin helposti liiallisella rasituksella!
Nyt pitää tarkkaan pohtia millaisilla metodeilla meidän tavoitteet on saavutettavissa? Mä nautin treenaamisesta ja varsinkin ihan sairaan haastavien ratojen treenaamisesta. Niiden kohdalla vaan fakta on se, että siellä tulee toistoja... joten???.. Ja kun toi koira ei kauheen kevyesti tee mitään!!
Kisaaminen ja nollaprosentin nosto, kyllä, yksi missio.. ja viedä se levelille kaikki tai mitään - voittamaan on lähdettävä! Mutta....
Pienten teknisten asioiden kikkailu? Ei kuullosta houkuttelevalta.
Kokonaisuuksien kirmailu on se mun juttu!
En tiedä - jotenkin just nyt toi Himon vamma aihistaa enemmän kuin koko tuona aikana kun se oli saikulla! Millä hitolla me päästään kehittämään itteemme niin, että toi koira pysyy terveenä ja saadaan vielä oikeesti kisata tosissaan tuolla karsinnoissa ja kaikissa isommissa karkeloissa (tai muutenkin ylipäätään)?
Siinäpä pähkinä purtavaksi! Huoh...
Ja mä kun aina uskon, että kaikella on tarkoituksena - tälläkin tapahtumalla! Enpä taida olla koko keväänä näitä asioita näin syvällisesti pohtinut.. Lakaissut vain maton alle. Poissa mielestä - ei "tuskaa". Samoin kuin on nyt käynyt vähän Leevin poismenon jälkeen.. (itku). Sekin on jäänyt surematta - varsinkin jos vertaan Hugoon hommaa.
Elämä jatkuu... ja kaikkeen löytyy varmasti vastaus, se mikä, aika näyttää.
Oispa joku meedio joka kertois mulle kuin toimia, jotta vältyttäs murheilta, päästäs tavoitteisiin, saatas harrastaa.. Mut nyt ei auta jäädä tuuliajolle tai me livutaan silleen vaan satamien ohi! Täytyy alkaa suunnittelemaan asioita!
Nyt ainakin pari kolme aksatonta viikkoa. Josko Ruotsin, Norjan ja Suomen tuntureiden tuulissa unohtuisi kaikki maalliset murheet.. =)
edit: su klo 20.50. Mieli jo kumasti kirkkaampi!! Todella! Ja olihan jännä päivä livestreamin äärellä! Ja kuin iloinen olen eritoten Mariannen ja Teron joukkuepaikasta - Mariannen unelman saavuttamisesta. Itku tuli, ei voi mitään. Mehutkin lens lattialle, kun riehuin niin kuin oisin lätkämatsia kattonut. =) Unohtu myös mainita, että Himo mitattiin 4 tuomarin toimesta karsinnoissa pikkumaksiksi 49-50cm. =)
Hallilla Vireen kanssa 30.6
Aamu alotettiin kävelyllä eläinlääkärille hakemaan toiset ekinokokkoosi lääkkeet.
Iltapäivällä virpsukan kanssa treenilöt.
Iltapäivällä virpsukan kanssa treenilöt.
maanantai 26. kesäkuuta 2017
Sadetta paossa hallilla 26.6
Virpsun kaa halleiltiin taas ja kyllä tuli kesähallivuokraus tarpeelliseksi tänä kesänä. Vaikka halli on pieni kun piip, niin tänäänkään ei oltas ilman sitä treenattu ollenkaan. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla.
Kepit tyyppäsin alkuun - kolme toistoa, koska tokalla/keskimmäisellä virhe niin, että jätti vikan välin pujottelematta. Eka ja kolmas siis oli ok! Wohoo!
Sit otettiin vähän puomia. Mulla ei ollut kuin pallo mukana palkaksi ja se nostaa tota koiraa ihan likaa joten haasteena oli liian korkea vire ja sen mukanaan tuoma malttamattomuus. Mutta kyl se tietää mitä sillä esteellä pitää tehdä. Jes!
Kolmanneksi tehtiin vähän läksyjä, kun kohta pitäs taas tulla uusiakin. Läksyissäkin oli vire vähän turhan korkeella - sen vuoksi liikaa "epäonnistumisia". Mutta jokainen treeni opettaa meille jotain! ;)
Mahtu sinne enemmän hyvää kuin huonoa. Poikkaria opeteltiin ja putkijarrua mm.
Kepit tyyppäsin alkuun - kolme toistoa, koska tokalla/keskimmäisellä virhe niin, että jätti vikan välin pujottelematta. Eka ja kolmas siis oli ok! Wohoo!
Sit otettiin vähän puomia. Mulla ei ollut kuin pallo mukana palkaksi ja se nostaa tota koiraa ihan likaa joten haasteena oli liian korkea vire ja sen mukanaan tuoma malttamattomuus. Mutta kyl se tietää mitä sillä esteellä pitää tehdä. Jes!
Kolmanneksi tehtiin vähän läksyjä, kun kohta pitäs taas tulla uusiakin. Läksyissäkin oli vire vähän turhan korkeella - sen vuoksi liikaa "epäonnistumisia". Mutta jokainen treeni opettaa meille jotain! ;)
Mahtu sinne enemmän hyvää kuin huonoa. Poikkaria opeteltiin ja putkijarrua mm.
Kontaktipintaa 23.6
Pikainen treeni hallilla ihan pelkkää 2on2off puomin alasosalla. Hyvä pikainen aatttoaamun treeni.
Leenalla 21.6
Himo hyvässä kunnossa =o, ranka ym joustavat. Ei kalvokireyksiä. Ainut mistä Leena sano, että vois varata ihan perus hieronnan, koska pitkissä selkälihaksissa oli ihan perus lihakireyttä. Ja tämä oli Lappeenrannan kovan pohjan seurausta. Himo pääsee hierontaan ke.
Vire oli selvinnut ojaan putoamisestaan vähällä! Niskassa pieni lukko joka aukesi helposti. Ja pientä kireyttä oikealla ja vasenta puolta olisi nyt hyvä vahvistaa.
Vire oli selvinnut ojaan putoamisestaan vähällä! Niskassa pieni lukko joka aukesi helposti. Ja pientä kireyttä oikealla ja vasenta puolta olisi nyt hyvä vahvistaa.
tiistai 20. kesäkuuta 2017
Kepat ja kontaktia 20.6
Tänään kepiteltiin jälleen, ja huikein saavutuksin. Jee! Neljällä ohjurilla alotin, ekalla virhe. Taas palaute koiralle virheestä ja heti seuraava täydellisesti oikein! Tiputin kolmeen teki oikein. Kehu-lelulla ollaan siis menty nykyään ja oikeesta suorituksesta alkaa bileet! Tiputin kahteen ohjuriin, tuli virheellinen suoritus - josta siis seuraa palaute "höpöhöpö!" Tätä seurasi kaksi onnistunutta pujottelua, mä oikeella sekä vasemmalla. Sit vedin riskillä - kaikki ohjurit pois! =o
Ekalla virhe niin, että jätti vikan välin suorittamatta, kun mä housin palkkauksen kanssa.
Sit KAKSI täydellistä suoritusta oikein! Ja siis aina nää mun treenit sisältää eri kulmista menoa ja ohjaajan ollen milloin milläkin puolella keppejä. Super hyper yber iloinen, että mä sain kuin sainkin tän homman tähän pisteeseen. Alku alko hyvin, sit tuli takkuvaihe, tuntu, että solmuja on vaikee saada auki, mut sit ku ne lähti aukeemaan oli kehitys huimaa. Hyvä Virpsukka! Nyt sen tekeminen on muutenkin ollu kaikin puolin asiallisempaa. Liekkö, kun on tehty enemmän, niin ei oo ylivirittynyt ja yli-innokas. Nyt me ei kepitellä vähään aikaan. =) Se onkin jännä nähä mitä se sit tolle koiralle tekee. Kehittyykö normi tapaan levossa vai unohtuu kaikki ja kohellus alkaa.
Sit tehtiin vähän "kiipeetä".. tää seuraava proggis. =) Hyvin meni, mutta tässäkin nyt suurin mutta näin alkuun on koiran malttamattomuus. Se tietää kyllä mitä sen kuulu tehdä, mut ku ei millään malttas. Koheltamalla tekee. =) Mä uskon, että tässäkin mustavalkoisuudella saadaan pian tulosta aikaiseksi. =)
Treenin päätteeksi lähin sit kunnon lenkille ja jumaleissoin toi koira taas pelästytti. Hyppäsi yhen todella heinikkoisen ojan yli pellolle ja takasin hypätessään teki taas sellaisen normi Vireelle tyyppisen bambiloikan. Toi siis loikkaa todella isosti!! Ja putosi sit suoraan sinne ojaan tai sen reunalle, leuka tai joku edellä. Kunnolla en nähny mikä ruumiin osa kolhati, kun heinikko niin pitkä, mut kyl se tällin sai. Harvoin ravailee lenkillä irtiollessaan, mut hetken meni sen jälkeen aika iisisti. Luojan kiitos meillä on huomenna Piira-aika. Mä kerkesin jo siinä sen lennon aikana aatella, että nyt sattuu ja kerkesin jotain vissiin huutakin, mutta sinne humpsahti.
Ekalla virhe niin, että jätti vikan välin suorittamatta, kun mä housin palkkauksen kanssa.
Sit KAKSI täydellistä suoritusta oikein! Ja siis aina nää mun treenit sisältää eri kulmista menoa ja ohjaajan ollen milloin milläkin puolella keppejä. Super hyper yber iloinen, että mä sain kuin sainkin tän homman tähän pisteeseen. Alku alko hyvin, sit tuli takkuvaihe, tuntu, että solmuja on vaikee saada auki, mut sit ku ne lähti aukeemaan oli kehitys huimaa. Hyvä Virpsukka! Nyt sen tekeminen on muutenkin ollu kaikin puolin asiallisempaa. Liekkö, kun on tehty enemmän, niin ei oo ylivirittynyt ja yli-innokas. Nyt me ei kepitellä vähään aikaan. =) Se onkin jännä nähä mitä se sit tolle koiralle tekee. Kehittyykö normi tapaan levossa vai unohtuu kaikki ja kohellus alkaa.
Sit tehtiin vähän "kiipeetä".. tää seuraava proggis. =) Hyvin meni, mutta tässäkin nyt suurin mutta näin alkuun on koiran malttamattomuus. Se tietää kyllä mitä sen kuulu tehdä, mut ku ei millään malttas. Koheltamalla tekee. =) Mä uskon, että tässäkin mustavalkoisuudella saadaan pian tulosta aikaiseksi. =)
Treenin päätteeksi lähin sit kunnon lenkille ja jumaleissoin toi koira taas pelästytti. Hyppäsi yhen todella heinikkoisen ojan yli pellolle ja takasin hypätessään teki taas sellaisen normi Vireelle tyyppisen bambiloikan. Toi siis loikkaa todella isosti!! Ja putosi sit suoraan sinne ojaan tai sen reunalle, leuka tai joku edellä. Kunnolla en nähny mikä ruumiin osa kolhati, kun heinikko niin pitkä, mut kyl se tällin sai. Harvoin ravailee lenkillä irtiollessaan, mut hetken meni sen jälkeen aika iisisti. Luojan kiitos meillä on huomenna Piira-aika. Mä kerkesin jo siinä sen lennon aikana aatella, että nyt sattuu ja kerkesin jotain vissiin huutakin, mutta sinne humpsahti.
Vii:n vuoro 19.6
Vähän keppihommia ja sit kurssihommia.
Kepeillä 6 pujottelukertaa 4 ohjurin kanssa, joista 4 oli täysin onnistunutta ja kaksi meni pipariksi, joiden kohdalla ei siis voi puhua pujottelusta. =) Mutta kaava siis kaksi onnistunutta, kaksi kohellusyritystä joissa annoin koiralle palautetta, että "höpöhöpö!" ja sit taas kaksi onnistunutta. Jes!
Sit tehtiin putken suun ohitusta, kaukaa takaakiertoon lähetystä jne pienessä kuviossa... video
Kepeillä 6 pujottelukertaa 4 ohjurin kanssa, joista 4 oli täysin onnistunutta ja kaksi meni pipariksi, joiden kohdalla ei siis voi puhua pujottelusta. =) Mutta kaava siis kaksi onnistunutta, kaksi kohellusyritystä joissa annoin koiralle palautetta, että "höpöhöpö!" ja sit taas kaksi onnistunutta. Jes!
Sit tehtiin putken suun ohitusta, kaukaa takaakiertoon lähetystä jne pienessä kuviossa... video
SM 2017 sij. 18/244
Koitti taas se aika vuodesta kun kisattiin Suomen aksakunkkujen titteleistä. =)
Yllätys - se emme olleet me Rusakon kanssa tänäkään vuonna. =D
Nää oli Himon tokat SM kisat! Ouluun oltas sillon aikoinaan saatu jo osallistua, mutta päätin jättää väliin.
La oli joukkuekisa - omassa seurassa ei kykeneväisiä kisaajia ois ollu kun Minna ja Usva, mutta Minna päätti ton päivän jättää väliin. Mä olin jo asennoitunut, että joukkuetta ei tuu lainkaan, mutta sit Hasun Tiina alko "pommittamaan" et mennään. Hän liittyi sen vuoksi Mänts:iin.
Hän osallistuisi kahdella koiralla ja mä kahdella, kun Hannamari tyrkkäsi Qran kyttöön.
Ja olihan toi Inkin ollut käytössä. Mä olin jo kirjottanut viestin valmiiksi molemmille, et en mä lähe joukkuekisaan, mut sit jokin sai poistamaan tekstin. Pohdin, että teenpähän ainakin kaksi ihmistä iloiseksi ja Himo pääsee ottamaan tuntumaan alustaan.
Tiina alotti L:llä ja hyllytti A.n jälkeen, kun oli kaksi estettä enään jäljellä. Mä Himolla seuraavaksi ja ihan ok nolla - aika kauan joutu oottaa puomilla koira. Sit mä Qralla. Sille vähän eri ohjausvalinnoilla kuin Himolla, Hannamarin kehotuksien mukaan. Puomille päällejuoksu (tätä en Himolla halunnut tehdä, kun on vietikkäällä koiralla saakutin haastavaa vaikka ois kuin vahvat kontaktit!) ja ei tota kestänyt Qrakaan, sai siitä virheen. Sit ennen keppejä okserille vekkasin ja Qra lähti kiertää koko esteen, suikkasi kepeille jne.. = hyl. Hannamari oli juuri 1 koira ennen meitä sanonut Tiinalle että unohti mulle mainita ton kuinka herkästi Qra lähtee vekeistä takaakiertoon, eikä ollut kuulemma enään uskaltanut mua asian suhteen häiritä. Olis ihan hyvin voinut!! Oltas EHKÄ voitu estää hyl. =)
Tiina oli Evellä ankkurina ja oli ottanut keinulta femman.
Joten meijän joukkuekisa jäikin osallistumisen ilon tasolle. =)
La oli jo aika pitkä ja saakutin helteinen pv! Niska ja hartiat kärys... Lähettiin himasta aamulla klo 7.00 ja taidettiin olla illalla samoihin aikoihin kotona. Marko oli mun matkassa la päivän.
Sittenpä taas su aamuna kohti Lappeenrantaa! Nyt pääsin onneksi Minnan kyydissä. Lähettiin Mäntsälästä klo 8.00 ja mun ryhmän tutustuminen yksilöhypäriin oli 12.00. Minna oli rankingissä korkeemalla kuin mä ja starttasi siinä vikassa kuumassa ryhmässä, eli 12.40 tutustuminen.
Matkalla katottiin livestreamia ja kaksi paikkaa radassa sai heti kättelyssä epäileväiseksi. Keppien sisäänmeno ja keppien jälkeinen elämä. =) Kisapaikalle päästyä ja rata sieltä kehänreunalta kierrettyä asia ei muuttunut miksikään. Ennen tutustumista päätin, että en pähkäile valitsen mitä valitsen ja se tod.näk on kakkoselle niisto riman takia, kepeille vetämällä meni syteen tai saveen ja valssi muurin jälkeen koska välistävedon saa tapella Himon kanssa ja siinä huudossa on sitten taas muurin palikatkin vaarassa. Tavoite oli finaaliin pääsy molemilla luonnollisesti! Ja puhuttiinkin matkalla että toivottavasti päästään molemmat tai ei kumpikaan. =) Meijän osalta tavoite täyttyi rimaa hipoen, kirjaimellisti, kun rimat muutamassa kohden kolisi. Ja oltiin vasta sijalla 31. 1 hampaat irvessä työstämätön paikka ja tulos on tämä. =) Video
Minnan Usva tiputti ekan riman jonka jälkeen tekivät sairaan hyvän radan. Minna kun tuli radalta pois ni multa tuli itku. Mua niin harmitti niitten puolesta! Minnalle pystyin vaan sanoa että ei oo sanoja ja sit tirauteltiin lisää molemmat. =) He ois niin ansainneet päästä finaaliin myös! Viime vuonna heillä oli sama kohtalo - 1 rima alas. Vitun raaka laji!
Sit alkokin hitonmoinen oottelu! Maksifinaali vikana... tais olla kello lähempänä seiskaa kun homma alko rullaa. 61 teki nolla karsintaradalla. Ja monta hyvää koirakkoa jäi rannalla ruikuttamaan! Ja niin monta hyvää koirakkoa epäonnistu finaalissa. "pahan" radan oli Sandra Deissa tehnyt ja pahan vain ihmismielelle ei muulle. Meillä kosahti alkuun kun luotin kuin pässi sarviini että putkeen tulee koira, mutta lähinkin kääntymään mitä ilmeisemmin liian aikaisin ja koira meinas mennä puomille. Kerkesin reagoida ja luopu mut sit tuli putkesta ohi... harmi! Sit alkokin kamalaakin kamalampi pelastelukierre joka kesti kepeille saakka. Loppuradasta vielä 1 outo kielto ja lopputuos 1
0. Sijoitus lopulta 18/244. Huonommin kuin viime vuonna, mutta mä oon ihan tyytyväinen. Rusakon tokat SM.t ja päästiin taas finaaliin. Siellä oltiin vaan molemmat jo liian väsyjä. .. koira käveli ylämäen ylös loppuverkassa ja halusi vaan autolle - se oli ihan puhki. 12 tunnin päivä silläkin jo takana. kotona oltiin joskus puol 11 illalla. Hannamari teki hienon nousun sijalta 61 8.ksi. Starttasi radalle kana ja teki nollan! Juha ansaitsi voiton - 2 vuotta poissa suomen kisakentiltä ja paluu kunkkuna! =) Iloinen olin myös Viitasen Minnan puolesta! Sit Toivolan Jannen mä haluisin joskus nähdä menestyvän, todella! Mua niin kävi sääliksi hän kun hyllytti finaalissa heti alussa, vaikka sääli on sairautta... samoin Mariannelle ja Terolle toivoisin menestystä, mutta heitä odottelee kansainväliset kentät. =) Ja yksi kuka on kanssa painunut mieleen jo monelta vuodelta uskomattoman epäonnensa kanssa on Aaltosen Mikko.
Mä iloitsen siitä että sain edes osallistua, koira tuli kuntoon ja päästiin kirmaamaan. Oli ihan huikeeta vaikkakin paljon epävarmuustekijöitä kerkeää kasautua mieleen, kun alla ei ole aktiivista tekemisen (treenaamisen ja kisaamisen) kautta. Treenannut Himo on viimeksi helmikuussa ja muutamat starti kerettiin vetää ennen näitä kisoja. Nyt koira huilaa taas karsintoihin saakka...
Yllätys - se emme olleet me Rusakon kanssa tänäkään vuonna. =D
Nää oli Himon tokat SM kisat! Ouluun oltas sillon aikoinaan saatu jo osallistua, mutta päätin jättää väliin.
La oli joukkuekisa - omassa seurassa ei kykeneväisiä kisaajia ois ollu kun Minna ja Usva, mutta Minna päätti ton päivän jättää väliin. Mä olin jo asennoitunut, että joukkuetta ei tuu lainkaan, mutta sit Hasun Tiina alko "pommittamaan" et mennään. Hän liittyi sen vuoksi Mänts:iin.
Hän osallistuisi kahdella koiralla ja mä kahdella, kun Hannamari tyrkkäsi Qran kyttöön.
Ja olihan toi Inkin ollut käytössä. Mä olin jo kirjottanut viestin valmiiksi molemmille, et en mä lähe joukkuekisaan, mut sit jokin sai poistamaan tekstin. Pohdin, että teenpähän ainakin kaksi ihmistä iloiseksi ja Himo pääsee ottamaan tuntumaan alustaan.
Tiina alotti L:llä ja hyllytti A.n jälkeen, kun oli kaksi estettä enään jäljellä. Mä Himolla seuraavaksi ja ihan ok nolla - aika kauan joutu oottaa puomilla koira. Sit mä Qralla. Sille vähän eri ohjausvalinnoilla kuin Himolla, Hannamarin kehotuksien mukaan. Puomille päällejuoksu (tätä en Himolla halunnut tehdä, kun on vietikkäällä koiralla saakutin haastavaa vaikka ois kuin vahvat kontaktit!) ja ei tota kestänyt Qrakaan, sai siitä virheen. Sit ennen keppejä okserille vekkasin ja Qra lähti kiertää koko esteen, suikkasi kepeille jne.. = hyl. Hannamari oli juuri 1 koira ennen meitä sanonut Tiinalle että unohti mulle mainita ton kuinka herkästi Qra lähtee vekeistä takaakiertoon, eikä ollut kuulemma enään uskaltanut mua asian suhteen häiritä. Olis ihan hyvin voinut!! Oltas EHKÄ voitu estää hyl. =)
Tiina oli Evellä ankkurina ja oli ottanut keinulta femman.
Joten meijän joukkuekisa jäikin osallistumisen ilon tasolle. =)
La oli jo aika pitkä ja saakutin helteinen pv! Niska ja hartiat kärys... Lähettiin himasta aamulla klo 7.00 ja taidettiin olla illalla samoihin aikoihin kotona. Marko oli mun matkassa la päivän.
Sittenpä taas su aamuna kohti Lappeenrantaa! Nyt pääsin onneksi Minnan kyydissä. Lähettiin Mäntsälästä klo 8.00 ja mun ryhmän tutustuminen yksilöhypäriin oli 12.00. Minna oli rankingissä korkeemalla kuin mä ja starttasi siinä vikassa kuumassa ryhmässä, eli 12.40 tutustuminen.
Matkalla katottiin livestreamia ja kaksi paikkaa radassa sai heti kättelyssä epäileväiseksi. Keppien sisäänmeno ja keppien jälkeinen elämä. =) Kisapaikalle päästyä ja rata sieltä kehänreunalta kierrettyä asia ei muuttunut miksikään. Ennen tutustumista päätin, että en pähkäile valitsen mitä valitsen ja se tod.näk on kakkoselle niisto riman takia, kepeille vetämällä meni syteen tai saveen ja valssi muurin jälkeen koska välistävedon saa tapella Himon kanssa ja siinä huudossa on sitten taas muurin palikatkin vaarassa. Tavoite oli finaaliin pääsy molemilla luonnollisesti! Ja puhuttiinkin matkalla että toivottavasti päästään molemmat tai ei kumpikaan. =) Meijän osalta tavoite täyttyi rimaa hipoen, kirjaimellisti, kun rimat muutamassa kohden kolisi. Ja oltiin vasta sijalla 31. 1 hampaat irvessä työstämätön paikka ja tulos on tämä. =) Video
Minnan Usva tiputti ekan riman jonka jälkeen tekivät sairaan hyvän radan. Minna kun tuli radalta pois ni multa tuli itku. Mua niin harmitti niitten puolesta! Minnalle pystyin vaan sanoa että ei oo sanoja ja sit tirauteltiin lisää molemmat. =) He ois niin ansainneet päästä finaaliin myös! Viime vuonna heillä oli sama kohtalo - 1 rima alas. Vitun raaka laji!
Sit alkokin hitonmoinen oottelu! Maksifinaali vikana... tais olla kello lähempänä seiskaa kun homma alko rullaa. 61 teki nolla karsintaradalla. Ja monta hyvää koirakkoa jäi rannalla ruikuttamaan! Ja niin monta hyvää koirakkoa epäonnistu finaalissa. "pahan" radan oli Sandra Deissa tehnyt ja pahan vain ihmismielelle ei muulle. Meillä kosahti alkuun kun luotin kuin pässi sarviini että putkeen tulee koira, mutta lähinkin kääntymään mitä ilmeisemmin liian aikaisin ja koira meinas mennä puomille. Kerkesin reagoida ja luopu mut sit tuli putkesta ohi... harmi! Sit alkokin kamalaakin kamalampi pelastelukierre joka kesti kepeille saakka. Loppuradasta vielä 1 outo kielto ja lopputuos 1
0. Sijoitus lopulta 18/244. Huonommin kuin viime vuonna, mutta mä oon ihan tyytyväinen. Rusakon tokat SM.t ja päästiin taas finaaliin. Siellä oltiin vaan molemmat jo liian väsyjä. .. koira käveli ylämäen ylös loppuverkassa ja halusi vaan autolle - se oli ihan puhki. 12 tunnin päivä silläkin jo takana. kotona oltiin joskus puol 11 illalla. Hannamari teki hienon nousun sijalta 61 8.ksi. Starttasi radalle kana ja teki nollan! Juha ansaitsi voiton - 2 vuotta poissa suomen kisakentiltä ja paluu kunkkuna! =) Iloinen olin myös Viitasen Minnan puolesta! Sit Toivolan Jannen mä haluisin joskus nähdä menestyvän, todella! Mua niin kävi sääliksi hän kun hyllytti finaalissa heti alussa, vaikka sääli on sairautta... samoin Mariannelle ja Terolle toivoisin menestystä, mutta heitä odottelee kansainväliset kentät. =) Ja yksi kuka on kanssa painunut mieleen jo monelta vuodelta uskomattoman epäonnensa kanssa on Aaltosen Mikko.
Mä iloitsen siitä että sain edes osallistua, koira tuli kuntoon ja päästiin kirmaamaan. Oli ihan huikeeta vaikkakin paljon epävarmuustekijöitä kerkeää kasautua mieleen, kun alla ei ole aktiivista tekemisen (treenaamisen ja kisaamisen) kautta. Treenannut Himo on viimeksi helmikuussa ja muutamat starti kerettiin vetää ennen näitä kisoja. Nyt koira huilaa taas karsintoihin saakka...
perjantai 16. kesäkuuta 2017
Kepittelyt jatkuu 15 ja 16.6
Eilen ja tänään hallilla taas kepittelemässä Vireen kanssa. Eilinen oli ennemmän tai vähemmän turhauttava - alkuu ihan törkeen hyvin, mut sit taas totaalinen homman kadotus... Oma lanttu ihan sekaisin, että kuin ton tirriäisen kanssa edetä?! =) Tein suunnitelman jota lähin tänään toteuttaamaan, no se meni tänään sitte perseelleen se suunnitelma. Ei natsaa tolle koiralle ni ei. =)
Mutta silti tänään valoa tunnelin päässä!! Jos sanotaan, että kysyvä ei tieltä eksy, niin tässä pätee kokeilemalla selviää! =) Tänään tuntu et nyt päästiin sille tasolle mihin mä oon tyytyväinen ja mistä on hyvä pienen breikin jälkeen jatkaa. Tässä hommassa mikään ei menny niinku suunnittelin ja aattelin meidän menevän tauolle keppitreenistä "valmiimpana". Mutta noup - näillä mennään. Himo oli mun muistaaseni paljon helpompi tässä brokkiksessa! Vireen haaste on ruolla liina alhainen vire ja taas lelulla liian korkea vire.
Nyt sain Virpukalla vaihdettua verkot ohjureihin, joskin tänään joissakin toistoissa oli molemmat... =)
Mut nyt tosiaan näytti meno vikoilla toistoilla siltä mihin voin breikkaa ja mistä on hyvä jatkaa!
Video
Mutta silti tänään valoa tunnelin päässä!! Jos sanotaan, että kysyvä ei tieltä eksy, niin tässä pätee kokeilemalla selviää! =) Tänään tuntu et nyt päästiin sille tasolle mihin mä oon tyytyväinen ja mistä on hyvä pienen breikin jälkeen jatkaa. Tässä hommassa mikään ei menny niinku suunnittelin ja aattelin meidän menevän tauolle keppitreenistä "valmiimpana". Mutta noup - näillä mennään. Himo oli mun muistaaseni paljon helpompi tässä brokkiksessa! Vireen haaste on ruolla liina alhainen vire ja taas lelulla liian korkea vire.
Nyt sain Virpukalla vaihdettua verkot ohjureihin, joskin tänään joissakin toistoissa oli molemmat... =)
Mut nyt tosiaan näytti meno vikoilla toistoilla siltä mihin voin breikkaa ja mistä on hyvä jatkaa!
Video
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Projekti kerrallaan nyt edeten 14.6
Jälleen kerran iski ahdistus, että Vireelle pitää opettaa sitä ja tätä....jos iis agiitystä puhutaan ja siinä halutaan edistyäkin. =) Tuntuu, että mikään homma ei etene ja valmistu. Mut eihän ne voi, jos ei tee mitään! Nyt otin mission, että 1 asia kerrallaan, jotta ite saan rauhan. Tuntuu että elämässä on muutenkin nyt niin paljon kaikkea...
Nyt siis vuorossa keppiproggis ja siihen pisteeseen, että saan verkot vex ja sit totaalilepo niistä.
Sen jälkeen fiksaan puomin kuntoon.
Tänään käytiin kepatreenissä hallilla, koska meijän piha on liian pieni tohon hommaan, niin päätin siirtää asian treenin tyystin muualle - jotta voidaan edetä kunnolla. Alkuhommat saatiin hyvin pihassa käyntiin. Koira tietää mitkä on kepit! = lähtee hakemaan niitä sanasta.
Mutta voi jösses, että toi koira haastaa mua kouluttajana! =)
Mä haluaisin, että sen vire ei nouse liikaa ja siksi en diggaa heittopalkka ajatuksesta. Varsinkin kun Vire on hyvin reaktiivinen! Siksipä valitsin käytettäväksi etupalkkaa - treat&train laitetta, mutta sepä kun ei oikeen sytytä tuota koiraa. Sillä ei ole hinku edetä sinne ilman mun liikettä ja se on huono se!
Kävi vaan mun käsiin kiinni. =O
Saatiin kyl jokunen hyvä toisto, mutta...
Sit otin pallon kehiin ja kylläpä motivaatio kasvo. Tais olla 1 tai 2 hyvää toistoa ja sit pakka levis. Vire nousi liikaa ja koira tiloissa. Virheitä virheiden perään..
Passitin koiran tuumaustauolle. Tasin laitella takaisin poistamiani verkkoja ja loppuun 1 onnistunut suoritus ja that's it. Saas nähä miten tää homma etenee! Nään jo tiettyjä ongelmanpaikkoja.. mm. taaksejättäytymisen treenaus jne.. mutta ei vielä kannata mennä asioiden edelle. Katotaan nyt miten kuuri puree. Huomenna jatketaan!
Video todisti, että oli siellä useampi onnistunut suoritus ja mun muistikuva osittain näin väärä! Mutta hyvin näkyy palkkauksen teho..
Nyt siis vuorossa keppiproggis ja siihen pisteeseen, että saan verkot vex ja sit totaalilepo niistä.
Sen jälkeen fiksaan puomin kuntoon.
Tänään käytiin kepatreenissä hallilla, koska meijän piha on liian pieni tohon hommaan, niin päätin siirtää asian treenin tyystin muualle - jotta voidaan edetä kunnolla. Alkuhommat saatiin hyvin pihassa käyntiin. Koira tietää mitkä on kepit! = lähtee hakemaan niitä sanasta.
Mutta voi jösses, että toi koira haastaa mua kouluttajana! =)
Mä haluaisin, että sen vire ei nouse liikaa ja siksi en diggaa heittopalkka ajatuksesta. Varsinkin kun Vire on hyvin reaktiivinen! Siksipä valitsin käytettäväksi etupalkkaa - treat&train laitetta, mutta sepä kun ei oikeen sytytä tuota koiraa. Sillä ei ole hinku edetä sinne ilman mun liikettä ja se on huono se!
Kävi vaan mun käsiin kiinni. =O
Saatiin kyl jokunen hyvä toisto, mutta...
Sit otin pallon kehiin ja kylläpä motivaatio kasvo. Tais olla 1 tai 2 hyvää toistoa ja sit pakka levis. Vire nousi liikaa ja koira tiloissa. Virheitä virheiden perään..
Passitin koiran tuumaustauolle. Tasin laitella takaisin poistamiani verkkoja ja loppuun 1 onnistunut suoritus ja that's it. Saas nähä miten tää homma etenee! Nään jo tiettyjä ongelmanpaikkoja.. mm. taaksejättäytymisen treenaus jne.. mutta ei vielä kannata mennä asioiden edelle. Katotaan nyt miten kuuri puree. Huomenna jatketaan!
Video todisti, että oli siellä useampi onnistunut suoritus ja mun muistikuva osittain näin väärä! Mutta hyvin näkyy palkkauksen teho..
Virpsullekin aksaa 13.6
Käytiin kurssin eka setin vikoja kuvioita vääntämässä.. On haastavia Vireen tasoiselle koiralle ja kun mä en tunnetusti pilko niitä tarpeeksi.. Tänään kyllä jo huomattavasti enemmän kuin aiemmin. =)
Sit wrapeissa rimat ropisee, kun astuu vaan yli.. Leikkaus haastavaa osana kokonaisuutta. Mutta joo - on sillon joskus treenattu kahdesti? ni ei ihme!
Mukaanotetuista kuvausvälineistä loppu akut heti kättelyssä..
Sit wrapeissa rimat ropisee, kun astuu vaan yli.. Leikkaus haastavaa osana kokonaisuutta. Mutta joo - on sillon joskus treenattu kahdesti? ni ei ihme!
Mukaanotetuista kuvausvälineistä loppu akut heti kättelyssä..
maanantai 12. kesäkuuta 2017
Saariselkä, 6 vuosi! 7-11.6
Tää Saariselän kisareissu on jo kuulunut usean vuoden ajan meillä tähän kesäkuun alkuun.
Nyt oli koko kevään yx ? et lähetäänkö, päästäänkö lähtemään, kannattaako - Himon toipilasajan vuoksi mm. Ja siksikin, että viime vuoden reissu oli ihan super - jotenkin tuntu että "täyttymys" on tullut. Voiko enään reissu paremmaksi muuttua...
NO TODELLAKIN VOI! SIIS NIIN SUPER REISSU TÄNÄVUONNA, ETTÄ EI OO SANOJA KERTOMAAN! =)
Mut siis joo, pohdin jo lainakisakumppaneitakin matkaan ja olisin Inkin Heidiltä saanutkin, mutta jostain kuitenkin kumpusi, että paskat. Omalla kisaan sen minkä kisaan jos mennään. Nautitaan siitä että päästään tekemään ja unohdetaan majotuspaketin tavottelu. Nautitaan oheistoiminnasta ja niinhän sinä kävikin, tuntu jopa että aksa on pieni hidaste siellä matkassa. =) Sairaan ihana reissu! Vitutti lähtee su himaan! Meitä helli siellä helteet ja etelässä sato! Kerranki näin päin! Mulla oli pakattun 5 pipoa mukaan, mutta yhtäkään en tarvinnu! =)
Mä ilmosin Himon 5 starttiin, pe illan kahteen ja la kahteen, mutta kahteen vikaan jotta toipumisaika perjantaista olisi mahdollisimman pitkä. Ja hyvä siitä tulikin, koska kisat loppui ennätyaikasin perjantaina, ikinä oo noin ajoissa loppunu. Sunnuntaille ilmosin yhteen - sen olin valmistatunut jättämään välistä jos tilanne vaatii. Muuta onneksi ei tarvinnut. =)
Hommahan meni tänä vuonna niin, että reissuun lähettin muutamaa päivää aiemmin, jo ti 6.6 illalla. About 20.00 startattiin ja viimevuoden tapaan suhattiin Ouluun ABC.lle nukkumaan toviksi (2h), jossa oltiin ke aamuyöllä aout 3.30. Siinä treffattiin Minna ja Janne, jotka sai meijät aika pian kiinni, lähdettyään matkaan pari tuntia myöhemmin. Taisvat olla tunti meijän perästä Oulussa. Me toki pysähdeltiin matkalla.. Aamupala rykästiin nassukkaan ABC:llä 8,90 € / nenu. Roviksessa pysähdyttiin pikasesti Shellillä ostaa juomista jne.. Seuraava stoppi Sodankylässä jossa käytiin paikallisessa pienessä lounaskahvilassa syömässä, muistaakseni 10,90 €. Tästä suunnattiin ennakkosuunnitelmien mukaisesti matkan varrella olevalle Pyhä-Nattaselle, pienelle 7 km lenkille. Ja siellä oikeesti iski todellisuus vasten kasvoja kuinka hieno sää meitä helli. Niin helmee! Ja yllätti reittikin! ;) Josain vaiheessa tauttiin että aika vaarallisilla vesillä mentiin, ei tienny mitä kivenkoloja / railoja jalkojen alla on kun lumeessa rinnettä tarvottiin... jokainen humahti jossain vaiheessa.. Koirienkin puolesta hirvitti!
Tie Nattasen lähtöpaikalle oli kovin mielenkiintoinen. Tien alussa oli kylttikin, että omalla vastuulla. =)
Kengät kastu totaalisesta ja jumalauta se vesi mikä tuolla lumen alla virtasi ja lillu oli kylmää!! Mentiin ihan kivun äärirajoille!
Saavuttuamme Saariselälle kaupan kautta hotellille... Sit tais olla sauna ja sidukat - untenmaille.. kellonajoista ei hajuakaan. Enkä nyt oikeesti ees kunnolla muista.. =)
To aamusta aamupalalle klo 9.00 ja sen jälkeen taas luonnon helmaan. Ajatuksena kävellä Rumakurulle, mutta se ei lumen vuoksi ollut mahdollista. Muisti eiliseltä oli liian tuoreena mielessä! Yksi jalkojenjäädytyskeissi riitti! =) Vaikka ei tälläkään reissulla kuivin jaloin selvitty! Mutta sää oli niin *smak* =)
Nyt oli koko kevään yx ? et lähetäänkö, päästäänkö lähtemään, kannattaako - Himon toipilasajan vuoksi mm. Ja siksikin, että viime vuoden reissu oli ihan super - jotenkin tuntu että "täyttymys" on tullut. Voiko enään reissu paremmaksi muuttua...
NO TODELLAKIN VOI! SIIS NIIN SUPER REISSU TÄNÄVUONNA, ETTÄ EI OO SANOJA KERTOMAAN! =)
Mut siis joo, pohdin jo lainakisakumppaneitakin matkaan ja olisin Inkin Heidiltä saanutkin, mutta jostain kuitenkin kumpusi, että paskat. Omalla kisaan sen minkä kisaan jos mennään. Nautitaan siitä että päästään tekemään ja unohdetaan majotuspaketin tavottelu. Nautitaan oheistoiminnasta ja niinhän sinä kävikin, tuntu jopa että aksa on pieni hidaste siellä matkassa. =) Sairaan ihana reissu! Vitutti lähtee su himaan! Meitä helli siellä helteet ja etelässä sato! Kerranki näin päin! Mulla oli pakattun 5 pipoa mukaan, mutta yhtäkään en tarvinnu! =)
Mä ilmosin Himon 5 starttiin, pe illan kahteen ja la kahteen, mutta kahteen vikaan jotta toipumisaika perjantaista olisi mahdollisimman pitkä. Ja hyvä siitä tulikin, koska kisat loppui ennätyaikasin perjantaina, ikinä oo noin ajoissa loppunu. Sunnuntaille ilmosin yhteen - sen olin valmistatunut jättämään välistä jos tilanne vaatii. Muuta onneksi ei tarvinnut. =)
Hommahan meni tänä vuonna niin, että reissuun lähettin muutamaa päivää aiemmin, jo ti 6.6 illalla. About 20.00 startattiin ja viimevuoden tapaan suhattiin Ouluun ABC.lle nukkumaan toviksi (2h), jossa oltiin ke aamuyöllä aout 3.30. Siinä treffattiin Minna ja Janne, jotka sai meijät aika pian kiinni, lähdettyään matkaan pari tuntia myöhemmin. Taisvat olla tunti meijän perästä Oulussa. Me toki pysähdeltiin matkalla.. Aamupala rykästiin nassukkaan ABC:llä 8,90 € / nenu. Roviksessa pysähdyttiin pikasesti Shellillä ostaa juomista jne.. Seuraava stoppi Sodankylässä jossa käytiin paikallisessa pienessä lounaskahvilassa syömässä, muistaakseni 10,90 €. Tästä suunnattiin ennakkosuunnitelmien mukaisesti matkan varrella olevalle Pyhä-Nattaselle, pienelle 7 km lenkille. Ja siellä oikeesti iski todellisuus vasten kasvoja kuinka hieno sää meitä helli. Niin helmee! Ja yllätti reittikin! ;) Josain vaiheessa tauttiin että aika vaarallisilla vesillä mentiin, ei tienny mitä kivenkoloja / railoja jalkojen alla on kun lumeessa rinnettä tarvottiin... jokainen humahti jossain vaiheessa.. Koirienkin puolesta hirvitti!
Tie Nattasen lähtöpaikalle oli kovin mielenkiintoinen. Tien alussa oli kylttikin, että omalla vastuulla. =)
Kengät kastu totaalisesta ja jumalauta se vesi mikä tuolla lumen alla virtasi ja lillu oli kylmää!! Mentiin ihan kivun äärirajoille!
Saavuttuamme Saariselälle kaupan kautta hotellille... Sit tais olla sauna ja sidukat - untenmaille.. kellonajoista ei hajuakaan. Enkä nyt oikeesti ees kunnolla muista.. =)
To aamusta aamupalalle klo 9.00 ja sen jälkeen taas luonnon helmaan. Ajatuksena kävellä Rumakurulle, mutta se ei lumen vuoksi ollut mahdollista. Muisti eiliseltä oli liian tuoreena mielessä! Yksi jalkojenjäädytyskeissi riitti! =) Vaikka ei tälläkään reissulla kuivin jaloin selvitty! Mutta sää oli niin *smak* =)
Ilta tais taas venähtää pikkutunneille.. mutta pe aamusta taas aamupalalle klo 9.00. Markolla oli salipäivä, mutta Minna, Janne ja mä suunnattiin huipputaas Kaunispäätä. Himo jäi huilii Markon kaa ja valmistautumaan illan startteihin.
Pe kisat, eka rata nollavoitto toka kaoottinen rimojen roiskintaa jne = hyl. Eli normi kaava! =)
Illalla mentiin laavulle porukalla ja ohhoh kuin se venähtikin sinne klo 3.00 aamuyöhön. =D Mut kivaa oli! Aamulla taas aamupalalle rapeena klo 9.00. =)
La aamupäivä meni lepposasti Virpsukan kanssa kisapaikalla piipahtaen ja muiden suorituksia katellen. Omat kisat alko hypärillä jossa valitettava 1 kielto, kun kovistelin Rusakkoa ennen radalle menoa. Se oli tosi kuuliainen ja rimat pysy. Päivän toka rata oli yllätyksellisesti nollavoitto, radan lopun draamasta huolimatta. Tuli sitten kaaduttua radalla, eli nyt sekin on koettu. =)
Illalla käytiin Pirtissä syömässä ja piti vielä lähtee yö vaellukselle, mut onneksi se vaihtu kortinpeluuseen huoneistolla. Veny se silti klo 2.00 mulla, noi muut jatko vielä.. =)
Aamulla taas aamupalalle klo 9.00 ja kisaamaan 11 jälkeen. Ennen kisoja käytiin Minnan kaa vaeltelemassa tunnin verran lähimaastossa.
Sunnuntain rata oli meiltä ihan ok, 1 rima alas ja luokan nopein aika! Summasummarum: 5 rataa joista 2 nollavoittoa, 2 femmarataa (kielto sekä rima) ja 1 kaoosrata (hyl). Tauon jälkeen ihan ok setti! Toki tuo 1 rimakin olis voinu olla tulematta alas! Inhoon!
Kisojen jälkeen pakattiin auto, kävin kuvaamassa Minnaa ja Jannee fillaroimassa (homma siirty päivästä toiseen) sit 15.30 kohti kotia jossa oltiin 13,5h matkanteon jälkeen ma 12.6 aamuyöllä klo 4.40. Kamat jätettiin autoon ja painuttiin suoraan pehkuihin!
Nää matkalla kuvatut tuli nyt väärässä järjestyksessä, vikana napattu on ekana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)