Juhan treenilöissä oli radassa kepeille vienti joka pyöri jo facebookissa ja auheutti ihmetystä ja kummatusta sielläkin. Jonkun venäläisen tuomarin käsialaa...
Juhan radassa se ei tosin ollut läheskään yhtä haastava eikä kyllä vastannut haastetasoltaan sitä miltä heidän pirroksessa näytti. Sanoinkin Juhalle, että eihän tää oo ollenkaan yhtä paha kuin piirroksessa.
No, mutta anyway - puhkuin itseluottamusta koiran suhteen, olihan meillä huikea keppihaaste tuossa alla suoritettuna! =) Mutta paskanlati, ei me tätä osattu. =) Tai no, voiko todellisuudessa tietää koiran osaamista, kun pakkohan sen on putkeen suikata jos ei muuta edes nää, kun ohjaaja jököttää tiellä niin että koko keppejä ei edes näy.
Seuraavalla kerralla aloin varmistella niin paljon, että sain jopa vastasta käyttämällä pituudesta ohi. (rataprofiili selviää teille videota katsomalla, linkki lopussa)
Oisko kolmannella yrittämällä onnistunut?
Ainiin ja TAAS tuli eka rima alas! V***u! Laitoin tahallaan 35cm ja joutu lähtee läheltä. Annoin heti palautetta tiputuksesta ja ensimmäistä kertaa näin, että Into paineistu! Se ei sitä hevillä tee! Meinaan seuraavalla yrityksellä ohitti ekan hypyn... =o Hyppyytin heti eri suuntaan ja huisit kehut siitä ja tilanne nollattu! Jatko mainiosti!! Koira käy tuolla hallissa tosi kuumana, vastaa varmaan oikeesti kisavirettä! Hyvä niin, ja tuntuu että kerta kerralta on vaan enemmän ja enemmän liekissä!
A oli aikasta jees tänään. Yhteen keinun suoritukseen en ollut tyytyväinen ja palautin. Ja arvatkaas mitä?! Videota himassa katsoessani tajusin, että TAAS palkkasin koiran palautuksen jälkeen. Näitä ei sais tehdä!!
Loppuun päästiin/jouduttiin vielä kokeilemaan rataa nollalla. Juha sano että nyt vedät hyvin - minuutti treeniaikaa jäljellä. No, lähtöön.. korvan puristelu ja menoksi. Nollilla rata läpi ja ei se huonoa menoa ollut! Tosin loppurata kepeille menon jälkeen ei mikään kauheen paha!
Muurille kokeiltiin treenivaiheessa leikkaustakin, mutta oli huono. Ekan yrityksen Into ennakoikin ihan sikana ja oli kääntymässä viereiseen putkeen..
Leikkauksessa muurille joutu vekkaas edellistä hyppyä ja ns. vetämään koiraan oikiseen suuntaa muuria kohden joten leikkauksesta tuli tosi kökkö. Muurin suoritussuunnasta oikeelta oli kyllä suora tie keinulle..
VIDEO
perjantai 29. marraskuuta 2013
lauantai 23. marraskuuta 2013
Aamulenkillä 23.11
Ihanaa kun oli hiukan satanut lunta. Pakkasta ei tosin ollut ja metsässä siksi kohtuulisen märkää...
Päätin lähteä yksin Himon kanssa metsään, että saapi rallatella rauhassa irti. Vauhtia tuntu taas olevankin enemmän kuin laki sallii ja järki (jos sitä ylipätään on) niin oli jäänyt kotiin. Hää juoksee mettässä aropupun lailla ja näyttää kyllä siltä, että ei pisaraakaan kato mihin kirmaa tai varoisi mitään. Juoksee siis aivan päättömänä! =( Pelottaa, että hyppää jonkun kepin päälle ja that's it! Kaheli!
Juoksee myös vainukoiran lailla - nenä maassa ja ottaa muhun aivan liikaa etäisyyttä. On todella itsenäinen! Tänään teinkin sitten taas sitä, että menin aina piiloon kun lähti liian pitkälle. Pienempi kun oli, en edes kerennyt kunnolla piiloon, mutta tänään oli toisin! Jannu ei edes sen kummemmin näyttänyt hätääntyvän kun etsiskeli mua ja parhaimillaa puhuttiin minuuttien etsiskelystä. Into & co ei ees lähe pitkälle ja Into varsinkin menee suunnilleen paniikkiin jos ei heti löydä. Toisin tämä neiti! Onneksi ei kyllä lähe pitkälle kirmaamaan tai täysin sinne mistä on tultukin, niinkuin esim: Into, vaan oikeesti kuuntelee katselee ja etsiskelee. Tiedä sitten käyttääkö neneäänsä tässä? En ainakaan nähnyt maata näissä tilanteissa kovasti haistelevan - jäljestävän. Tätä samaa piiloon menoa oon tehnyt pojilla pennuista saakka ja teen edelleenkin irtiololenkeillä.
Samoin teen sitä, että kun pysähdyn, niin koirat tulee mun luo. Pojat toimii tässä hyvin (patsi ehkä Hugo) ja Into & Leevi hyppää aina mua vastenkin. Himon kanssa tänään, kun pysähtelin koiruli vaan kirmaili ympäri mettää sekopäisenä ja sille oli ihan sama kökötinkö vai mitä tein. Huoh! Aiemmat kerrat ihan sama laulu! Onkohan meidän parisuhde ihan kunnossa? =) No, tätä täytyy jatkaa ja ottaa jotku spessu namit matkaan... Koska mä haluan, että koira seuraa mitä mä siellä metsässä teen eikä vaan viipota omiaan, sen täytyy "vahtia" missä mä menen eikä mun kontrolloida ja vahtia sen menoa! Piste! Sanokaa työ mitä sanotte! =)
Päätin lähteä yksin Himon kanssa metsään, että saapi rallatella rauhassa irti. Vauhtia tuntu taas olevankin enemmän kuin laki sallii ja järki (jos sitä ylipätään on) niin oli jäänyt kotiin. Hää juoksee mettässä aropupun lailla ja näyttää kyllä siltä, että ei pisaraakaan kato mihin kirmaa tai varoisi mitään. Juoksee siis aivan päättömänä! =( Pelottaa, että hyppää jonkun kepin päälle ja that's it! Kaheli!
Juoksee myös vainukoiran lailla - nenä maassa ja ottaa muhun aivan liikaa etäisyyttä. On todella itsenäinen! Tänään teinkin sitten taas sitä, että menin aina piiloon kun lähti liian pitkälle. Pienempi kun oli, en edes kerennyt kunnolla piiloon, mutta tänään oli toisin! Jannu ei edes sen kummemmin näyttänyt hätääntyvän kun etsiskeli mua ja parhaimillaa puhuttiin minuuttien etsiskelystä. Into & co ei ees lähe pitkälle ja Into varsinkin menee suunnilleen paniikkiin jos ei heti löydä. Toisin tämä neiti! Onneksi ei kyllä lähe pitkälle kirmaamaan tai täysin sinne mistä on tultukin, niinkuin esim: Into, vaan oikeesti kuuntelee katselee ja etsiskelee. Tiedä sitten käyttääkö neneäänsä tässä? En ainakaan nähnyt maata näissä tilanteissa kovasti haistelevan - jäljestävän. Tätä samaa piiloon menoa oon tehnyt pojilla pennuista saakka ja teen edelleenkin irtiololenkeillä.
Samoin teen sitä, että kun pysähdyn, niin koirat tulee mun luo. Pojat toimii tässä hyvin (patsi ehkä Hugo) ja Into & Leevi hyppää aina mua vastenkin. Himon kanssa tänään, kun pysähtelin koiruli vaan kirmaili ympäri mettää sekopäisenä ja sille oli ihan sama kökötinkö vai mitä tein. Huoh! Aiemmat kerrat ihan sama laulu! Onkohan meidän parisuhde ihan kunnossa? =) No, tätä täytyy jatkaa ja ottaa jotku spessu namit matkaan... Koska mä haluan, että koira seuraa mitä mä siellä metsässä teen eikä vaan viipota omiaan, sen täytyy "vahtia" missä mä menen eikä mun kontrolloida ja vahtia sen menoa! Piste! Sanokaa työ mitä sanotte! =)
torstai 21. marraskuuta 2013
"Ilkikurinen" Into! =D 21.11
Oheisella radalla kirmattiin tänään. Kaikkea mahdollista sattui ja tapahtui! =D Sain jopa kiellon putkelle 4 aikaiseksi - tai no laitan kyllä koiran piikkiin, oli eka setti ja hää niin kyttäs pallotaskua ja vaan räkytti. Keskittyminen oli 0!!
Sit kääntysi kepeiltä hutisuunta kerran ja lähti pujottelemaan takas. Juha kysyi mun teoriaa asiasta, enpä osannut vastata. Kun haki kunnolla keppien päästä koiran mukaan ongelma poistu välittömästi. Juha sanoi, että kaikki ketkä on kepeillä jättäytynyt taakse, on koira kääntynyt väärään suuntaan. =o
16 takaakierrossa jätti hypyn otamatta jatko vaan suoraan. Oman tekemisen tarkentamisella korjaantu laakista! Liika kiire eteen - jäi rintamasuunta kääntymättä kunnolla.
A.n leijeröin - ok!
25 sylivekki HUONO!!!!! Haki kepit! Tyhmä ohjaaja kun valitsee tuollaisia ohjauksia! Idioottiohjaus!! Hyppy vielä tolpan kohdalla, eli koira ei nähnyt suorittetaa estettä ollenkaan!
Lopun nollayritys tyssäsi esteelle 7, kun jätkä päätti alkaa suikkaamaan putkeen tai sit kepeille mun seläntakaa. =D Sil meni ihan yli! =) Ei tullu pallon avullakaan putkelta pois! Hinkattiin tovi jos toinenkin!! Ja treenin alussa tää setti onnistu HYVIN! Kahdella persjätöllä - pituuden jälkeen ja esteen 9 jälkeen, joka oli muuten normi hyppy! 20 oli muuri ja 14 rengas.
Tohon 7 takaakiertoon tein sit loppujen lopuksi vaikka mitä! Vastakäännöstä ja flippiä mutta ei toiminu. Flipillä kait sit loppujen lopux. Paras olis ollu takaakiertovalssi ja leikkaus esteelle 10. Tätä ei kokeiltu!
Hassu koira! Sil oli iloa ja kivaa!
maanantai 18. marraskuuta 2013
Virallinen pönötyskuva! =)
Posti toi valioruusukkeen viime viikolla kotiin, mikä jäi kisapaikalla saamatta. Täytyihän se virallinen pönötyskuva ruusukkeen kanssa sitten ottaa. =)
Komia mies komian ruusukkeen kanssa, ollos hyvä!
Komia mies komian ruusukkeen kanssa, ollos hyvä!
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Haaste vastaanotettu ja
SUORITETTU!!
See for yourself =) ... video
Inton treenit tänään 17.11.2013 =)
LISÄTTY 18.11 Inton videota on katsottu OneMind Dogs:n ansiosta nyt ympäri maailmaa aksapiireissä, kehuttu, ihmetelty, ylistetty ja jaetty facebookissakin useita kertoja. Pikkuisesta tuli stara yhdessä illassa. =) Hassu vaan kun musta toi ei ollut Intolle mikään paha haaste! Mikä tahansa koiruli on koulutettavissa tuohon, jos moottoria löytyy. Ei kaikkeen taituruuteen tarvita bc:tä! =)
See for yourself =) ... video
Inton treenit tänään 17.11.2013 =)
LISÄTTY 18.11 Inton videota on katsottu OneMind Dogs:n ansiosta nyt ympäri maailmaa aksapiireissä, kehuttu, ihmetelty, ylistetty ja jaetty facebookissakin useita kertoja. Pikkuisesta tuli stara yhdessä illassa. =) Hassu vaan kun musta toi ei ollut Intolle mikään paha haaste! Mikä tahansa koiruli on koulutettavissa tuohon, jos moottoria löytyy. Ei kaikkeen taituruuteen tarvita bc:tä! =)
torstai 14. marraskuuta 2013
Into & Himo Piiralla 13.11
Molemmat hyvässä kuosissa! Eli Himonkin jumit alkaa aukeemaan, jes! Inton niska hyvä - mutsi hieronnat tehonneet!
Intolla oli pisin hoitoväli pitkään aikaan, 3,5 vkoa.
Intolla oli pisin hoitoväli pitkään aikaan, 3,5 vkoa.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Jaun kisat
Kolme starttia iltasella Hyvinkään hallilla Jaun järkkäämissä kisoissa. Huomaan, että mun on vaikee saada oikeeta asennetta iltakisoissa... Aamusin sitä on parhaimmillaan!
Tänäänkään ei yhtään rimaa alas, vain muurin palikat, kun tein siihen niin paskaa takaaleikkausta. Tämän johdosta myös vikasta hypystä ohi. Tämä päivän tokalla radalla. Ekalta radalta nolla sijoituksella miljoona, mutta tässä erittäin hyvä A:n kontakti.. karkailua keppien suntaan =), sekä puomilla pientä "säätöä" - aikaa näissä palaa! Vika rata meni kanssa hyllyksi, kun Into vähän irtosi. =) Harvinaisia tällaset hyllyt meille, todella!! =) Ite en enään ollut todellakaan skarpeimmilla kun kauhee päänsärky. Pieni ajatuskatko ennen okseria ja siitä likimain silmät ummessa tykitystä persjättöön - eli koira jäi ihan yksin ja päättipä suikata putkeen! Taitava koira! =)
Semmottis kisat tälläkertaa. =) Ihan hyvä mieli jäi kaikesta huolimatta!!
Seuraavat vasta loppukuussa...
video
Tänäänkään ei yhtään rimaa alas, vain muurin palikat, kun tein siihen niin paskaa takaaleikkausta. Tämän johdosta myös vikasta hypystä ohi. Tämä päivän tokalla radalla. Ekalta radalta nolla sijoituksella miljoona, mutta tässä erittäin hyvä A:n kontakti.. karkailua keppien suntaan =), sekä puomilla pientä "säätöä" - aikaa näissä palaa! Vika rata meni kanssa hyllyksi, kun Into vähän irtosi. =) Harvinaisia tällaset hyllyt meille, todella!! =) Ite en enään ollut todellakaan skarpeimmilla kun kauhee päänsärky. Pieni ajatuskatko ennen okseria ja siitä likimain silmät ummessa tykitystä persjättöön - eli koira jäi ihan yksin ja päättipä suikata putkeen! Taitava koira! =)
Semmottis kisat tälläkertaa. =) Ihan hyvä mieli jäi kaikesta huolimatta!!
Seuraavat vasta loppukuussa...
video
lauantai 9. marraskuuta 2013
Tuntu pikatreeneiltä! =) 7.11
Taas koitti viikkotreeni päivä! Jes, mä niin tykkää treeniä tuolla Juhalla! Mukava rata tänään(kin), jossain määrin helpon tuntuinen. =)
Meillä Inton kanssa tuntui treenisetti menevän tosi nopeesti ja oikeestaan ei tarvinnut kauheesti mitään hinkuttaa. Ja itellä jäikin taas olo treenin jälkeen, että mitähän tälläkertaa koiran osaamisessa mahdoin edes vahvistaa? =) No A.n kontaktia ainakin!
Treeni alkoi ekan riman pudotuksella jossa heti peli poikki! Mutta tähän taas varmasti syynä se mihin sorrun niin niin niin usein - menin lähelle kakkosestettä ja jökötin paikallani! Homma parani rutkasti kun lähin lähempää ykköstä ja itellä oli liikettä mukana jo kun koira suoritti ykköstä, enkä lähe liikkeelle juuri kun koira on ykkösriman päällä. Tästä Juha ei kyllä kommentoinut mitään, tais hoksata että hoksasin ite. =D
Koira tuntui myös alotuksessa takkuiselta, mutta tuskin sitä oli. Kohdassa oli itellä vaan aikaa. =) Nyt päästiin A.lle saakka este nro 9, jossa siis tuli läpi. Palautin, eli peli poikki ja en palkannut palautuksesta. Jatkettiin A.lta jonka jälkeen oli välistävetokohta. Ei tullut vetoon! Ei mitään uutta auringon alla! Nää on niin treenaamatta ja tiedän että meidän heikkous! No, saatiin pelittämään, mutta tuskin oli nättiä. =) Sit kokeiltiin kohtaan toinen vaihtis mitä tavallaan mallailin tutustumisessakin. Tiukka valssi 10-11 väliin ja 11:sta takaakierto-persjättö. Toimi älyttömän hyvin ja itelle saakutin paljon helpompaa! Oli myös liki 3 kymppää nopeempi vaihtoehto kuin välistäveto. Sanoinkin Juhalle että eikös työntäminen ole aina nopeempaa kuin vetäminen... Itse koen että on!
Keinulla taas loistavaa työtä Intolla! Sen esteen opetus on mennyt kohdilleen! *sydän*
Loppuradalla vaihdettiin vielä yhteen kohtaa mihin olin valinnut valssin niin persjättö. Valssissa koira valuikin pahasti selän taa!
Eli osissa mentiin eka rata alusta loppuun ja musta tuntu, että hyvinkin nopeella tempolla. Sit päästiin vielä kokeilemaan nollaa. Ei onnistunut! =D Mulla alko hapottaa jo pahasti esteellä 17 ja estellä 20 tuli kämmi. Ihan pelkästään väsymyksen takia! En tehnyt niinkuin piti, eli lukitus ja puolivalssia, vaan lähin käyttämään vastasta kättä ja liikuin vain - no, koira tuli hyvin vastasen vetoon ja 20 ohi! Kuskilta loppusi kunto! =D Tästä otettiin sitten vielä rata kuitenkin loppuun onnistuneesti pienen hengenvedon jälkeen.
Rata oli vauhdikas ja toikin mieleen ajatuksia, että kuinkahan mä selviän Himon kanssa tollasista!?! =D Kuinka sitä veisi missäkin kohden... Varsinkin esteet 5 - 8. Kerkeiskö persjättöön renkaan jälkeen? Kyllä varmaan jos takaakierrot on hyvin halussa ja voi luottaa koiraan. Mut oikeesti, kuin ton kohdan voi muuten ohjata jos ei kerkeiskään?
Oheessa piirros radasta. Mun tekemä jälleen ja tällä kertaa ei kyllä ihan vastaa kulmiltaan ja etäisyyksiltään todellisuutta. =)Tosin kakkosen ja keppien takana olevat putket oli oikeesti lähellä ansana!
Video treeneistä
Meillä Inton kanssa tuntui treenisetti menevän tosi nopeesti ja oikeestaan ei tarvinnut kauheesti mitään hinkuttaa. Ja itellä jäikin taas olo treenin jälkeen, että mitähän tälläkertaa koiran osaamisessa mahdoin edes vahvistaa? =) No A.n kontaktia ainakin!
Treeni alkoi ekan riman pudotuksella jossa heti peli poikki! Mutta tähän taas varmasti syynä se mihin sorrun niin niin niin usein - menin lähelle kakkosestettä ja jökötin paikallani! Homma parani rutkasti kun lähin lähempää ykköstä ja itellä oli liikettä mukana jo kun koira suoritti ykköstä, enkä lähe liikkeelle juuri kun koira on ykkösriman päällä. Tästä Juha ei kyllä kommentoinut mitään, tais hoksata että hoksasin ite. =D
Koira tuntui myös alotuksessa takkuiselta, mutta tuskin sitä oli. Kohdassa oli itellä vaan aikaa. =) Nyt päästiin A.lle saakka este nro 9, jossa siis tuli läpi. Palautin, eli peli poikki ja en palkannut palautuksesta. Jatkettiin A.lta jonka jälkeen oli välistävetokohta. Ei tullut vetoon! Ei mitään uutta auringon alla! Nää on niin treenaamatta ja tiedän että meidän heikkous! No, saatiin pelittämään, mutta tuskin oli nättiä. =) Sit kokeiltiin kohtaan toinen vaihtis mitä tavallaan mallailin tutustumisessakin. Tiukka valssi 10-11 väliin ja 11:sta takaakierto-persjättö. Toimi älyttömän hyvin ja itelle saakutin paljon helpompaa! Oli myös liki 3 kymppää nopeempi vaihtoehto kuin välistäveto. Sanoinkin Juhalle että eikös työntäminen ole aina nopeempaa kuin vetäminen... Itse koen että on!
Keinulla taas loistavaa työtä Intolla! Sen esteen opetus on mennyt kohdilleen! *sydän*
Loppuradalla vaihdettiin vielä yhteen kohtaa mihin olin valinnut valssin niin persjättö. Valssissa koira valuikin pahasti selän taa!
Eli osissa mentiin eka rata alusta loppuun ja musta tuntu, että hyvinkin nopeella tempolla. Sit päästiin vielä kokeilemaan nollaa. Ei onnistunut! =D Mulla alko hapottaa jo pahasti esteellä 17 ja estellä 20 tuli kämmi. Ihan pelkästään väsymyksen takia! En tehnyt niinkuin piti, eli lukitus ja puolivalssia, vaan lähin käyttämään vastasta kättä ja liikuin vain - no, koira tuli hyvin vastasen vetoon ja 20 ohi! Kuskilta loppusi kunto! =D Tästä otettiin sitten vielä rata kuitenkin loppuun onnistuneesti pienen hengenvedon jälkeen.
Rata oli vauhdikas ja toikin mieleen ajatuksia, että kuinkahan mä selviän Himon kanssa tollasista!?! =D Kuinka sitä veisi missäkin kohden... Varsinkin esteet 5 - 8. Kerkeiskö persjättöön renkaan jälkeen? Kyllä varmaan jos takaakierrot on hyvin halussa ja voi luottaa koiraan. Mut oikeesti, kuin ton kohdan voi muuten ohjata jos ei kerkeiskään?
Oheessa piirros radasta. Mun tekemä jälleen ja tällä kertaa ei kyllä ihan vastaa kulmiltaan ja etäisyyksiltään todellisuutta. =)Tosin kakkosen ja keppien takana olevat putket oli oikeesti lähellä ansana!
Video treeneistä
tiistai 5. marraskuuta 2013
Täysillä mukana tai ei ollenkaan! 3.11
Päätin, että sairastelusta huolimatta menen Niinun valkkuun, kun ei olla todella pitkään aikaan oltu! Ja kun maanantaina kerran olisi töihinkin meno (toki siis kuntoani kuunnellen!) ja työt on yhtäkuin fyysinen rasite / urheilusuoritus. =) Oikeesti en siis olisi tietenkään saanut hikiliikuntaa harrastaa! Ja valitettavasti tämä soi omassa päässäkin tehdessä... Alotus oli surkea ja hengästyinkin hetkessä. Eka setti meni omasta mielestä aika mollivoittoisesti vaikka ei videolta niin paskalta näytä, mutta semmosia tyhmiä mokia tuli tehtyä, kun ei ollut itte satkulla mukana - luovuttamisia. Tauolle kun mentiin ja siinä asioita pohtiessani taas totesin itselleni, että kun olet kerran tänne tullut ja mukaan lähtenyt on se = olet päättänyt tehdä. Tee siis kunnolla! Muutoin ei olisi pitänyt tullakaan! Tokaan settiin meno parani. Tosin juokseminen oli hankalaa, kun ekassa setissä revähti nivunen. Vaivasta toiseen... Mulle nykyään sattuu ja tapahtuu. Eipä ole juuri kohdalle revähtymiset osuneet (hyvä niin!), mutta en tiiä oliko tässä osasyynä alkuviikon tiputuksessa- ja ravinnotta olo!?!
En osaa oikein sanoa mitä minulla jäi koulutuksellisesti Niinulta käteen. Hän huomasi Inton pujottelevan rytmirikkoisesti - sitä pohdimme ja testailimme siihen syitä / haimme korjauksia. Sitten eräässä kohden valssista liikkeelle lähdöt oli huonoja ja tämän olen itsekkin tässä viimeaikojen videoita katsellessani todennut. Paljon parannettavaa! Yhtä flippikohtaa Niinu kehui... Sitten setin loppupuolella oli kohta johon olin sitkeesti aatellut kerkeeväni valssiin, mutta ei ollut mitään jakoa. =) Seuraavaksi mielessä oli pp.käännös tai sylkkärin omaisesti...
Niinu kysyikin minulta taas, että mitä eroa näen pp.käännöksessä ja leikkauksessa "eikös se poispäinkäännöskin ole leikkaus", kun hänen vaihtoehtonsa oli tähän normi leikkaus. Videolta näette kohdan ja se ei oikeen meiltä Inton kanssa leikkauksella onnistunut. Olisin tavallaan halunnut enemmän linjata sitä ko. hypylle edellä mainitsemillani ohjauksilla, jotta saan kuonon paremmin laskeutumaan kohti putkea. Leikkauksen tekeminen tuotti hankaluuksia tai siis siihen rytmitys jne.. Into ei tälläkertaa oikein kääntynyt hyvin... Tällaisia olisi hyvä harjoitella...
Vähän surkeatunnelmainen Video vain parhaat palat.. (not so pretty)
En osaa oikein sanoa mitä minulla jäi koulutuksellisesti Niinulta käteen. Hän huomasi Inton pujottelevan rytmirikkoisesti - sitä pohdimme ja testailimme siihen syitä / haimme korjauksia. Sitten eräässä kohden valssista liikkeelle lähdöt oli huonoja ja tämän olen itsekkin tässä viimeaikojen videoita katsellessani todennut. Paljon parannettavaa! Yhtä flippikohtaa Niinu kehui... Sitten setin loppupuolella oli kohta johon olin sitkeesti aatellut kerkeeväni valssiin, mutta ei ollut mitään jakoa. =) Seuraavaksi mielessä oli pp.käännös tai sylkkärin omaisesti...
Niinu kysyikin minulta taas, että mitä eroa näen pp.käännöksessä ja leikkauksessa "eikös se poispäinkäännöskin ole leikkaus", kun hänen vaihtoehtonsa oli tähän normi leikkaus. Videolta näette kohdan ja se ei oikeen meiltä Inton kanssa leikkauksella onnistunut. Olisin tavallaan halunnut enemmän linjata sitä ko. hypylle edellä mainitsemillani ohjauksilla, jotta saan kuonon paremmin laskeutumaan kohti putkea. Leikkauksen tekeminen tuotti hankaluuksia tai siis siihen rytmitys jne.. Into ei tälläkertaa oikein kääntynyt hyvin... Tällaisia olisi hyvä harjoitella...
Vähän surkeatunnelmainen Video vain parhaat palat.. (not so pretty)
lauantai 2. marraskuuta 2013
Pieni terveydellinen notkahdus
Jos ei ole terveyttä, ei ole oikeestaan mitään. Tätä aloin pohtimaan jouduttuani elämäni ensimmäistä kertaa aikuisiällä sairaalahoitoon. Ja hei, mä en ollut siellä kuin 3 päivää!
Terveys - asia jota ei tule arvostettua tarpeeksi ennen kuin sen menettää! Minun tapauksessani ei ollut isosta ja kauhean dramaattisesta asiasta / sairaudesta kyse, mutta kyllä sekin laittoi miettimään asioita. Ja oikeesti sairaalassa ei ole muuta kuin aikaa... Kyseessä siis umpilisäkkeen tulehdus, jota ei leikattu nyt. Saatiin toivon mukaan antibiooteilla kuriin (kuuri jatkuu kotona), mutta jos oireet palaa, sitten ei enään mietitä vaan se leikataan! Kovasti kuulostellen tässä siksi mennään - pientä seilaavaa lämpöilyä, mutta en tiedä pukkaako flunssaa. Mä en oikeestaan pelkää itse leikkausta, se taitaa nykyään olla aika pieni juttu, mutta sairaalabakteeri on mulle isö mörkö. Faijalla se oli niin kaamee juttu sen lonkkaleikkauksen yhteydessä!
Itsellä sairaalassa ollessa oli suurin huoli koirista. =) Ihmiset pärjää, Marko pääsee vessaan ilman mua tai saa varmasti ruokaa. =)
Mutta eläimet on 100% riippuvaisia ihmisestä! Meillä koirulit on ns. mun koiruleita ja mun vastuulla ollut. Marko ei töidensäkään puolesta pysty niiden kanssa paljon touhuamaan.
Ja nythän mä olin koko ajan kykeneväinen ohjeistamaan ja kyselemään hommien hoitumisesta....Ulkoilutukset, Leevin lääkkeenannot sun muut...
Tosin ilman äitin apua olis Markonkin ollut vaikeeta saada hommat hoidettua -> työt tehtävä.
Tässä tullaankin siihen, että on ONNI, kun ei elä yksin ja on edes toinen vanhemmista elossa. Ystäväpiiri meikäläisellä on aika suppea, joten ei ole juurikaan ihmisiä joihinka turvautua hädän tullen. Mitä jos olis yksin ja koirat joutuisi vaikka ihan vieraiden hoteisiin?!!
Vanhuskoirat meillä pärjää hyvin itsekseen (ne jaksa olla yksin kotona) ja vähemmällä liikunnallakin, mutta tuo penneli onkin toinen juttu. Jos sairaalajakso olisi pidentynyt, olisi Taija varmastikin kääntynyt kasvattajan puoleen ja kysellyt sieltä hoitopakkaa Himolle. =D
Meillä myös minä hoidan laskunmaksut sun muut (huomaan olevani vastuussa aika monesta asiasta meillä =)), oon vaan aina hoitanut - luonnollista. Marko tuskin osaa verkkopankkiakaan kunnolla käyttää, mutta tämän episodin jälkeen tämäkin asia kyllä korjataan... =) Nimittäin mitä jos sitä joku kaunis pv onkin siinä tilassa, että ei pystysi edes ohjeistamaan...
Tunnollisena ihmisenä heti ajattelee hoituuko laskut, tai peruuko kukaan mun menoja jne.. ja niitähän riittää - kampaajaa, hierojaa, aksakoulutuksia, koirien eläinlääkäreitä, fyssareita jne...!
Tosin toisarvosia juttuja, kun verrataan terveyteen. Mua harmitti nimittäin jo ihan sikana, kun itse unohdin perua alkuviikkoisen hierojanikin. Jos on veemäisä yrittäjiä, näistä tulisi ihan turhia maksuja.
Näistä taas pulpahti mieleen, että suunnitteleekohan sitä elämäänsä vähän turhankin pitkälle? Uhkarohkeesti? Nykymaailma on mennyt tähän! Jumankauta koiran fyssaritkin on varattu valmiiksi vuoden 2014 syyskuulle! =o Kovasti pohdittu jo syyskuun 2014 Lapin reissua. Ensi kesää jne jne jne...
Täytyisköhän alkaa elämään enemmän hetkessä? Tietyssä tapaa kyllä! Mutta jos lopettaa kaiken suunnittelun jää varmasti nuolemaan näppejään. Ja olisko se tavallaan jo pelossa eloa? Täytyyhän sitä olla vahva usko tulevaisuuteen!!
Arvostakaa ihmiset sitä mitä teillä on! Maallinen mammona ei varmasti tuo onnellisuutta. Terveys on kaiken A ja O.
Episodi varmaan tovin vaikuttaa mieleeni...
Ennen oli jo tuskanen juttu jos tuli vaikka flunssa minkä takia ei päässyt aksakoulutukseen (miten niin aksa tärkeetä?) tai muuta sellaista. Nyt jos tulee flunssa taitaa asian suhteen ajatukset olla hiukan toiset. =) Treenejä ja kisoja, niitä tulee ja menee!
Ja sama töiden suhteen. Kukaan ei oo korvaamaton - ei sota yhtä miestä kaipaa!
Toivottavasti saa elää jatkossa suhteellisen terveenä ilman mitään vakavampia sairauksia!!! Kun kaikkea mahdollista on...
Terveys - asia jota ei tule arvostettua tarpeeksi ennen kuin sen menettää! Minun tapauksessani ei ollut isosta ja kauhean dramaattisesta asiasta / sairaudesta kyse, mutta kyllä sekin laittoi miettimään asioita. Ja oikeesti sairaalassa ei ole muuta kuin aikaa... Kyseessä siis umpilisäkkeen tulehdus, jota ei leikattu nyt. Saatiin toivon mukaan antibiooteilla kuriin (kuuri jatkuu kotona), mutta jos oireet palaa, sitten ei enään mietitä vaan se leikataan! Kovasti kuulostellen tässä siksi mennään - pientä seilaavaa lämpöilyä, mutta en tiedä pukkaako flunssaa. Mä en oikeestaan pelkää itse leikkausta, se taitaa nykyään olla aika pieni juttu, mutta sairaalabakteeri on mulle isö mörkö. Faijalla se oli niin kaamee juttu sen lonkkaleikkauksen yhteydessä!
Itsellä sairaalassa ollessa oli suurin huoli koirista. =) Ihmiset pärjää, Marko pääsee vessaan ilman mua tai saa varmasti ruokaa. =)
Mutta eläimet on 100% riippuvaisia ihmisestä! Meillä koirulit on ns. mun koiruleita ja mun vastuulla ollut. Marko ei töidensäkään puolesta pysty niiden kanssa paljon touhuamaan.
Ja nythän mä olin koko ajan kykeneväinen ohjeistamaan ja kyselemään hommien hoitumisesta....Ulkoilutukset, Leevin lääkkeenannot sun muut...
Tosin ilman äitin apua olis Markonkin ollut vaikeeta saada hommat hoidettua -> työt tehtävä.
Tässä tullaankin siihen, että on ONNI, kun ei elä yksin ja on edes toinen vanhemmista elossa. Ystäväpiiri meikäläisellä on aika suppea, joten ei ole juurikaan ihmisiä joihinka turvautua hädän tullen. Mitä jos olis yksin ja koirat joutuisi vaikka ihan vieraiden hoteisiin?!!
Vanhuskoirat meillä pärjää hyvin itsekseen (ne jaksa olla yksin kotona) ja vähemmällä liikunnallakin, mutta tuo penneli onkin toinen juttu. Jos sairaalajakso olisi pidentynyt, olisi Taija varmastikin kääntynyt kasvattajan puoleen ja kysellyt sieltä hoitopakkaa Himolle. =D
Meillä myös minä hoidan laskunmaksut sun muut (huomaan olevani vastuussa aika monesta asiasta meillä =)), oon vaan aina hoitanut - luonnollista. Marko tuskin osaa verkkopankkiakaan kunnolla käyttää, mutta tämän episodin jälkeen tämäkin asia kyllä korjataan... =) Nimittäin mitä jos sitä joku kaunis pv onkin siinä tilassa, että ei pystysi edes ohjeistamaan...
Tunnollisena ihmisenä heti ajattelee hoituuko laskut, tai peruuko kukaan mun menoja jne.. ja niitähän riittää - kampaajaa, hierojaa, aksakoulutuksia, koirien eläinlääkäreitä, fyssareita jne...!
Tosin toisarvosia juttuja, kun verrataan terveyteen. Mua harmitti nimittäin jo ihan sikana, kun itse unohdin perua alkuviikkoisen hierojanikin. Jos on veemäisä yrittäjiä, näistä tulisi ihan turhia maksuja.
Näistä taas pulpahti mieleen, että suunnitteleekohan sitä elämäänsä vähän turhankin pitkälle? Uhkarohkeesti? Nykymaailma on mennyt tähän! Jumankauta koiran fyssaritkin on varattu valmiiksi vuoden 2014 syyskuulle! =o Kovasti pohdittu jo syyskuun 2014 Lapin reissua. Ensi kesää jne jne jne...
Täytyisköhän alkaa elämään enemmän hetkessä? Tietyssä tapaa kyllä! Mutta jos lopettaa kaiken suunnittelun jää varmasti nuolemaan näppejään. Ja olisko se tavallaan jo pelossa eloa? Täytyyhän sitä olla vahva usko tulevaisuuteen!!
Arvostakaa ihmiset sitä mitä teillä on! Maallinen mammona ei varmasti tuo onnellisuutta. Terveys on kaiken A ja O.
Episodi varmaan tovin vaikuttaa mieleeni...
Ennen oli jo tuskanen juttu jos tuli vaikka flunssa minkä takia ei päässyt aksakoulutukseen (miten niin aksa tärkeetä?) tai muuta sellaista. Nyt jos tulee flunssa taitaa asian suhteen ajatukset olla hiukan toiset. =) Treenejä ja kisoja, niitä tulee ja menee!
Ja sama töiden suhteen. Kukaan ei oo korvaamaton - ei sota yhtä miestä kaipaa!
Toivottavasti saa elää jatkossa suhteellisen terveenä ilman mitään vakavampia sairauksia!!! Kun kaikkea mahdollista on...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)