sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Karmiwa-päivä 29.9

Karmiwa-päivä...eli pentutapaaminen! =) Lampaiden merkeissä Askolassa.
Kaikki pennut pääsivät paikalle ja oli mukava nahdä ja tutustua loppuihin (kahteen) pennunomistajaan, Katjaan ja Johannaan, joita en ollut aiemmin tavannut. Aika samanmoisia vauhtisankareita noi kaikki pennelit on.

Mä vaan taisin olla porukan ilonpilaaja, ainakin Himon mielestä, kun en antanut sen kirmata muitten joukossa irti. Täytyy yrittää noita jumeja saada kuntoon ja hulluna juoksentelu sekä muihin törmäily ei ainakaan edesauta asiaa!

Himo pääsi päivän aikana kolme kertaa moikkaamaan lampaita. 5 tai 6 sika kilttiä pässiä. Himo ei kauheesti tuntunut lampaista perustavan. Paskansyönti oli siistimpää! Vikalla kerralla olin itse ehkä enempi tilanteen kanssa sinut ja koirakin oli kyllä kiinnostuneempi lampaista. Ei tannut imuroida pipanaakaan vaan yhdessä kävelytettiin lampaita. =)
En tiiä syttyiskö koksaan vaikka pääsis useamminkin? Jotenki jäi fiilis että toikin homma tarttis tehdä noitten kanssa jo nuorempana jos haluais kunnolla sytytellä ja työskennellä lampailla. Ehdottoman kivaa oli kuitenkin nähdä toikin homma!! Voisin koska vaan mennä uudestaan!


Hannamari ja Qra, Katja ja Nes, Anna ja Devin, Johanna ja Nasti, Heidi ja Ink, Heini ja Ais sekä me.


perjantai 27. syyskuuta 2013

Rimoja ropisi 26.9

Viikkotreeneissä ja Juhalla kiva 27 esteinen rata. Haastava tietyiltä osin... Alkuun pätkissä! Oma tekeminen "kisatasolla" =D ja Intokin tiputteli rimoja. Juha ei osannut tarkempaa syytä sanoa pudotteluun tai yhtäläisyyksiä paikkojen välillä. Hän myös sanoi itse sen mitä olen jo tovin hokenut "että koiralla on tietty vastuu tässä puuhassa -> hyppääminen" ja katsoi sen olevan luontainen ominaisuus koirailla. Toiset osaa toiset ei. Hevosilla hyppykoulutus on menneen talven lumia - ei niissä piireissä panosteta hevoseen hyppytekniikan opetuksen muodossa joka ei sitä luonnostaan osaa!

Into tiputtelee herkemmin vedätyksissä, kun tulee hätä mun perään. Se kyllä todistettiin tänään! Samoin TAAS sekin, että eka rima pysyy paremmin, kun lähtee liikkeelle koiran kanssa ja nyt en tarkota lentävää lähtöä!

Alkuun tosiaan mentiin pätkissä kun laitoin itte peliä poikki rimojen takia. Juha sanoikin että noista voisi huomauella... Totta!

Loppuun nollaratayritykseen koiran kanssa yhdessä mennen...ei ainuttakaan rimaa alas!! (mentiin siis enemmän käsi kädessä tyyliin)" Hitaahkoltahan tuo meno tuntu, mutta tuskin oli sen hitaampaa. Päästiin esteelle 26 nollilla, mutta mä olin jo ihan sippi siinä vaiheessa ja pidin vikan esteen 27 suorittamista itsestäänselvyytenä, mutta niin vaan sain koiran ohi! =) Jumankauata että poltteli henkitorvea ton juoksun jälkeen! Syy?

Juhan patistin vielä menemään Intolla tunnin loputtua, kun halusin nähdä kuinka se hyppää ja liikkuu. Hitto se meni Juhan kanssa hyvin ja käänty hyvin! Toki Juhalla oli alkuun rytmitysongelmia, kun oli tommonen tappijalka ohjattavana. =) Mutta hienosti menivät! Hyvin näky kuinka miehen auktoriteetti myös puri koiraan mm. lähdössä. Jotain 10 esteen luokkaa menivät ja sitä Juha vei mageesti Intoa kepeille avokulmaan sisälle pakkovalssilla! MÄ EN OO NEVER EVER TEHNYT SILLÄ MITÄÄN TOLLASTA!!! Oli sit pakko kokeilla itekin ja onnistu! =)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Kireä kuin viulun kieli 25.9

Himo käväsi Caritalla hoidettavana ja oli kireä kuin viulun kieli selästään ja lantiosta! =(
Syy?!!

"Aksaa" tai mitään muuta sellaista ei ole tehty herra ties millon viimeksi... Lapin reissu on ainut rasitus..
Mollivoittosta tää koiraelämä nyt! Mut ei voi mitään...

Rauhottumaan saamisesta se Caritakin kovasti puhu (hillu meinaan kiitettävästi siellä), se onpi työn alla tässä kokoajan. Tajuuhan sen tyhmempikin, että jos koira on niin sanotusti viritettynä kokoajan, niin ei sen kehokaan koskaan rentoudu. Samahan se on ihmisellä - stressi lisää lihaskireyksiä...

Kahteella nyt mitä tästä tuleepi. En mä tota kyllä pumpulissakaan ala pitämään! =)


Viikonloppuna olis pentutapaaminen ja mm. lampaiden tapaaminen. =)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Mennyttä!

Aah, mä niin oon kehittymässä! Oli ihan pakko kirjottaa tää tänne... Eilinen on muisto vain, mulla on oikeesti hyvä mieli..uhohdettu...gone! =) Oisko illan Cheek keikalla mitään osuutta asiaan?! =D

Mutta hei, ei juhlita liikaa! Mä tiiän et seuraavissa kisoissa on taas varmaan sama laulu ja niiden jälkimainingit. Mutta ainakin toipuminen on huisisti nopeutunut. Ennen saatoin märehtiä kisoja vielä viikolla töissäkin..

lauantai 21. syyskuuta 2013

Matkalla? Mihin? 21.9

Riman kisat joita en aio ruveta ruotimaan. On osa nyt tätä pahan mielen työstöä...

2 ekaa rataa ohjaaja ihan vitun PASKA! Koira LOISTAVA!!
Vika rata - ohjaajan pääkoppa parempi, koira turvalleen A.lta (hyppäsi liian korkeelta), kepeille väärin sisään, puomin loikkasu! 3xHYL

Mun pää ei nyt kestä tätä puuhaa!! Asialle tehtävä jotain!

Ekan radan jälkeen vielä virheiden sieto ok, tokalla virheen jälkeen totaali vitutus jo radalla jonka seurauksena loppurata totaalisen päin persettä (kädet raivosta täristen autolle!), kolmannen tutustumisessa keskittyminen ihan hanurista, kun edellisen radan mokat vaan pyöri päässä. Vikalle radalla loppujen lopuksi ok mielellä, siihen A:lle saakka, jossa moodi en välitä päälle jatkettiin ok...keppivirhe..tilanteen totaali rauhotus koira seis radalla...jatkettiin.. tokavika este puomi, jonka läpi...sanoin höpö höpö ja käveltiin maaliin...

Itku pääsi kun kisapaikalta lähin - tähän on tultu! Ei tervettä ei! Lapsellista?!

Sain jo ajatuksia muualle, kunnes soitin Minnalle...hän kysyi "kuis kisat?" Sit repes taas.. Puhuttiin asioista ja kaikki faktat on tiedossa....mulla on terveys! Koiralla on terveys!!Saan edes akasata sen kanssa, riskiohjaukset ym ym jne jne nää jujut.

Miksi ei auta?! Päässä vikaa! Mulla siis! Itsekriittinen ja itselleni armoton, mihinkään tyytymätön osaan kyllä olla!

Oon mä jotain tässä kuitenkin oppinut..nyt kotona ja kisat ei enään harmita. Ne on ollutta ja mennyttä - mitään en tekemättömäksi saa. Harmitus vaan on kova tämän tilanteen vuoksi, miten tää on mennyt tällaiseksi?! Tää on mun harrastus josta pitäs se mielihyvä saada. (itku)

Onneksi on noi koirat! Ne tykkää vaikka oisin millanen.. *sydän*

Ehkä tää kytee pintaa syvemmällä?

Harmittaa myös se, kun alkaa tuntemaan ällöttäviä kateuden ajatuksia muiden onnistumisista...Kipeetä!

Kisaamista en aio lopettaa, tästä on päästävä yli! Uutta matoa koukkuun...

Niin ja tänään tuntu, että kaikki tujottaakin kispaikalla kun yx kulkee siellä naama norsun vitulla! Ja mä oon avoimesti näistä tuntemuksistani puhunut. Kukaan näitä tahallaan tunne! Ja koiraani arvostan uskokaa tai älkää!

Into on taitava!!

Kuinka tähän pisteeseen on tultu? Miksi? Mikä tarkoitus tällä kaikella on?

Ja mainittakoon näin jälikäteen, että Jalosen radat ei olleet ollenkaan pahoja! Ei vaatinut koiralta mitään ihmeellisempiä teknisiä taitoja - ohjaajalta ohjaamista kyllä ja linjojen huomioon ottamista..



perjantai 20. syyskuuta 2013

Piirakeikka 18.9

Inton aika Piiralle josta Himolle varastettiin lopussa vähän. Mutta, Into siis aikasta hyvässä kunnossa. Niska hyvin Intolle poikkeuksellisesti kireenä ja syynä se, että mutsi antaa Inton vetää. Saatana! Ja mä oon JOKUSEN kerran siitä sille sanonu!

Leenaan olin etukäteen yhteydessä tuon Himon jalan takia ja kysyin/toivoin, että hän sitä katsoisi. On kuitenkin ihminen kenen mielipidettä arvostan kovasti! No, tuomio oli aika tyly! Himon lantio oli suora, mutta todella jumissa! Leena sanoi, että tämän ikäisen pennun ei kuulu olla tässä kunnossa... Että sillä lailla - juuri mitä halusinkin kuulla! Okei, positiivista se, että Leenan mielestä ei vielä tarvetta välttis tohtorille, mutta sanoi kyllä, että pahimmassa tapauksessa voi olla lantion kehityshäiriö. Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se ensisijainen veikkaus.

Himon kanssa on menty todella varovaisesti mm. versus Into. Se ei oo kauheesti tehnyt aksaa, irtikirmailuja on rajotettu sekä toisten koirin kanssa hillumista. Oon yrittänyt huolehtia, että kaikki kunnolliset askellajit löytyy. Ainut tietty mitä pennulla ei olisi saanut teettää on noi Lapin retket, mutta ei noita voi pumpulissakaan pitää. Ja rodulla /ko. yksilöllä, kun virtaa riittää. Se tuhoo paikat jos ei saa aktiviteettia!

Leenalle sanoin, että Vapun hyppytunnilla käyty 2 kertaa, kun senkin halusin tällä kertaa tehdä oikein - opettaa kunnon tekniikan, että en saa Into kakkosta.. Leena vaan tokaisi, että tämänikäinen pentu ei tarvitse vielä sitäkään vaikka olisi bumberit tai mitkä..

Näissä karkeloissa Himo ei itseään ole rikkonut se on varma! Leena nimittäin, sano että on ollut kyllä jo pitkään. Veikkasi, että on voinut satuttaa itsensä jo ihan ihan pikkupentuna.

Mä taas luulen, että leluleikeissä ja lelun heitossa, koska tämän homman lopetinkin (ja muuten tekniikkaa), siksi kun oli aina takajalat oikosena kuin bambilla jäällä konsanaan..

Nyt sit katellaan ja kuntoutellaan rauhoittumaan opettelemalla ja ravaamalla erilaisilla alustoilla. 1 Vappu-keikkakin peruuntui.. Mutta ei haittaa! Ens viikolla Himolla on Carita ja sit marraskuussa Piira.

Niin ja sit Leena sanoi taas just sitä mitä mä halusin kuulla...ei oo ainakaan tällä hetkellä mitä helpoin kroppa. Tulee vaatimaan hoitoa! Great!

Nyt oli myös kuulemma todella kriittisessä kasvuvaiheessa, "kaikki paikat auki" ja takajalat kulmauksettomat - suorat. Reiden tarttisi kasvattaa mittaa..

Jos sanotaan, että ihmiset saa koiristaan aina samankaltaisia - niin näköjään se pätee fysiikkaankin, ei pelkkään käytökseen.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Uudella asenteella 15.9

Juupa juu trallallaaa...uudella asenteella lähdettiin kisaamaan ja kylläpä sitä asennetta heti koeteltiin. =)
P-Haun kisoissa siis kaksi starttia. Aamulla vitsatti kyllä kun kello soi ja piti nousta kisojen vuoksi. Onneksi älysin silloin jo ilmotessani ilmottaa Inton vaan kahteen vikaan starttiin kun tosiaan eilen ajeltiin sieltä Lapista kotio. Intohan ei reissussa mukana ollut joten se kyllä puhkui Intoa kisapaikalle päästyä. =)

Tuomarina oli Minna Räsänen ja hänen ratansa olivat mukavan haastavat.
Rataantutustumiset tuntuivat menevän hujauksessa, kun joutui miettimään miten minkäkin kohdan vie, ihan tosissaan.
Ekaankin rataan tutustuin mielestäni ihan hyvin, mutta maaliin päästyä saattoi todeta muuta. Esim. kontaktisuunnitelma oli jäänyt kokonaan tekemättä ja ennen radalle menoa sain jonkun aivopierunkin muuttaa suunnitelmaa ja sain kyllä taas niin karun muistuksen siitä, että näin EI tule tehdä ja hei, oikeesti, ihan kun en tätä tietäis. Ja mitään perusteltua syytä tälle muutokselle mulla ei edes ole!!!

Into lähti kuudentena molemmissa starteissa ja sekin tuntui tulevan pian, se meijän vuoro siis. Taisin oikeesti olla aika väsykin.. Kotona se vasta tajus!

Mut siis joo tohon asennemuutokseen. Päätin, että nyt kisataan ja ei välitetä mistään kämmeistä mitään!! Tapahtu mitä vaan, ei välitetä!! tai keskeytetä rataa tms. Ei haittaa, ei välitetä!

Puomin alastulosta tuli vitonen ekalla radalla ja ohjaus oli himpun varmistelevaa, huomasin olevani myöhässä siellä täällä. Alastulovirhe tuloksena siitä että ei ollut suunnitelmaa ja puomin jälkeen oli juuri se kohta missä tuli suunnitelman muutos "lennossa", tutustumatta rataan edes kertaakaan tällä tyylillä. En pysty millään ymmärrettävästi tässä tapahtumia kuvailemaan mutta, piti tehdä sylivekki ko hypylle ja vetää koira putkeen TEIN puomin jälkeen valssin ja hypylle pakkovalssin (pakkovalssi-valssilla olis vielä onnistunutkin ko. kohta) Jolloin koiran nokka täysin hutisuuntaan ja tyrkyllä ihan huti putki mutta sain tölvittyä sen oikiseen suuntaan pööpösti työntämällä - ihme että rima pysy! Koiralle pointsit tästä. Loppuun selvittiin "ehjin nahoin", mutta A:n alastulokin oli ruokottoman ruma!!

Ja nyt sitä ÄLÄ VÄLITÄ mentaliteettia sitten kyseltiinkin!! Kontaktivirhe vielä joo (tosin tääkin menis kategoriaan että aina jotain oltava), mutta OMAT SÖSSIT! No, ei välitetty ei! Ainakaan periaatteessa - tää uus ajattelutapahan on vasta työstössä! =) Tosin ei mulla mitään kiukkua tullut tms. =)Toki oli hoettava itelle, että sou!! Nää on vaan kisat ja sä haluut kisata ja löytää sen hyvän mielen kisoihin...

Oman tekemisen otetta on vaan kiristettävä seuraavalle radalle... Hyppäri.

Päätin luottaa koiraan ja antaa mennä. Paikkapaikoin tuntu että olin vähän liiankin luottavainen ja "yli"ajoissa ohjauksissani mutta ei mitään virheitä niiden osalta tullut. Kaksi rimaa tosin tuli alas (aina jotain =))! Nää varmaankin kohtia missä löin koiralle sitä luuria korvaan? Eka tuli ennen keppejä ja sen näinkin - koira tuli edeltävästä putkesta ihan jaloille. Toinen tuli "loppusuoran" ekalta hypyltä. Tätä en nähnyt! Eli se jo kertoo sen että yhteys koiraan on katkennut!

Tästä radasta jäin kuitenkin ihan ok mieli. Voishan sitä vanhaan tapaan ruikuttaa, että aina jotain. Mutta sou, oikeesti! Mitä väliä!! Ne on vaan kisat! Ja voihan sitä lohdutella itteään silläkin, että ei ne nollatkaan mihkään riitä, voittaja meni liki 9 sekuntia kovempaa. Että repikääpäs siitä huumoria!!!!!!
Renkaalle Into ponnisti tällä radalla ihan sairaan kaukaa!! Kolisikin! Ei vaan ollut hajoova rengas..

Nyt kotona, kun kisoista on kulunut jo reilu 6 tuntia, fiilis on oikeesti välinpitämätön. Paskaax täs... =)
Virheistä opittiin toivottavasti jotain, osataan poimia positiiviset jutut radoilta. Ja ens viikonloppuna lähetään takomaan päätä seinään taas, no ei vaan! Kisamaan lähetään samalla asenteella - kadonnutta kisahauskuutta metsästämään. =) Pakko tän on joskus muuttua!!!??!! Eikö??!

Tosta -treenit on mennyt hyvin- asenteesta on kanssa hyvä luopua, ne on treenit ne ja nää on kisat nää. Ei sillä treenionnistumisella kannata itteensä paineistaa. Sama tekeminen ei näy kisoissa niin ei näy! Eikä sitä sinne väkisin saa! Päinvastoin! Jos kauheesti aattelen, että "osataanhan me treeneissäkin niin kyllä kisoissakin pitäs", niin paineistan vaan itteäni!

torstai 12. syyskuuta 2013

Tyhmä ihmismieli! 12.9

6 päivää pööpöillään jo täällä Lapissa ja ihanaa on ollut!!

Mutta jostain kumman syystä tässä ajatukset alkaa hiipimään viikonloppuun ja kisoihin.. Olen Inton ilmonnut kahteen starttiin P-Haulle kuukauden kisatauon jälkeen.

Ällöttävintä tässä on se, että ne fiilarit miksi kisatauolle jäätiin ei ole poistuneet mihinkään - ei ehkä olisi kannattanut ilmota?! Mutta eipä tota fiilistä kait voi selättää kun kisaamalla?

Mulla on hurja epäonnistumisen pelko!! Pelkään, että se on taas sitä samaa paskaa kuin aiemminkin... =(
Täytyisi (jo tämä kuullostaa pahalta ja paineistavalta) saada tuo sama tekemisen taso kisoihin kun on treeneissä!! Siellä on mennyt niin älyttömän hyvin!

Ja oikeesti kaipaan vaan kisoihinkin sitä samaa hyvää fiilistä! Kaikki tämähän on omasta korvienvälistä kiinni...sitäpä kait siis on lähettävä sinne kisoihin työstämään. Into osaa aksata ja kait mäkin.

Mä oon myös pohtinut sitä, että johtuuko tämä siitä, että ajattelisin Inton valioitumista? Siltä puuttuu 1 serti aksavalion arvosta ja tietty näyttelytulos. Mutta, jotenkin on niin luuseriolo tonkin suhteen... Me sitä sertiä saada - muut valioituu alta aikayksikön (parivuotiaana?) - ei me vaan.. Tosi positiivisella asenteella siis.. Sorry!
Entäpä se hyppyvalionarvo?! Niitä sertejä on tällä hetkellä pyöreä nolla! =D =D

Katotaan nyt taas noi muutamat kisat ja jos vaan vituttaa ni sit Inton saa ehkä joku muu ohjattavakseen..

Täytyy vaan löytää asenne että:

MITÄ VÄLIÄ!! MENNÄÄN VAAN TÄYSILLÄ JA RISKILLÄ JA KATOTAAN MITÄ SE TUO TULLESSAAN. YRITETÄÄN LÖYTÄÄ TEKEMISESTÄ JA OSAAMISESTAMME NAUTTIMINEN!

Sitä myös kaipaisi kisoihin kannustavaa seuraa ja seuraa ylipäätään. Yksin on niin oman paskan mielensä orja...

Mukavaa viikonloppua!!

Kiitos Mia kommentista, yritin vastailla mutta ei jostain kumman syystä onnistu...kaikki teksti hävis...

Pointtina oli mm., että nyt täytyy vaan uskaltaa ja antaa mennä, olla välittämättä.

Ja että onnistumiset kasvattaa motivaatiota ja epäonnistumisetkin tiettyy pisteeseen saakka... =)

Pitäs osata arvostaa sitä ,että saa ylipäätään tehdä, koira terve jne jne..

maanantai 9. syyskuuta 2013

Himo Caritalla 4.9

Unohtunut ihan kokonaan päivittää, että Himo kävi Caritan käsittelyssä. Syy miksi halusin viedä oli oikea takajalka, joka olikin todella kireänä. Tämän jalan liikekin on ollut oikeastaan aika pennusta saakka hiukan epämääräinen - kiertävä/lonksuva? Taitaa olla edessä visiitti eläinlääkärille näyttämään sitä.... Carita tosin meinasi, että voi hyvinkin olla kasvusta johtuvaa, mutta jos ei käsittelyn jälkeen mutamassa päivässä muutu, suositteli specialistille näyttöä. Mielestäni ei ole muuttunu.... Huomioitavaa on myös, että koira ei siis onnu tms!!! Eikä jalka vaikuta millään muotoa kivuliaalta!! Carita myös sanoi, että mitään nivelturvotuksia tms. hän ei havainnut! Eikä oikeastaan lihaepätasapainoakaan.

Todella hyvinhän tähän asti meillä on mennytkin! =) Ilman tapaturmia tms. vaikka hyvinkin tapaturma-alttiilta ja kohelolta pentu vaikuttaa! =)

torstai 5. syyskuuta 2013

Epäonnistuminen opettaa eniten! 5.9

Juhan treenit ja tänään ei menny ku Strömssössä. =) Muutamia kohti viilattiin ja mun valssit oli ihan perseestä. Ei tosin Juhan mielestä niin huonoja kuin omastani! Tänään ei myöskään toteutunut mikään asia mitä olin ns. tavoitteeksi asettanut. Eli kädet, käskytys ja katse.... Kontaktitkin tein tyhmän hätätäseen.

Mulla tuntu jo rataan tutustuessa, että tänään ei oo mun päivä. Ajatukset vaan pakkaamisessa yms. jota en muuten oo vieläkään saanut tehtyä.. ARGH!! Ratakin tuntu jäävän huonosti mieleen...

Alkuun päästiin esteelle 11 jossa koira sitten kääntyili väärään suuntaan. Ollaa Niinun hallilla hinkutettu joskus vastaanvanlaisessa paikassa. Aukko Inton osaamisessa! Siis irrotus viistolle hypylle jossa oma liike ns. erkanee eri suuntaan.


Mustaa viivaa piti mennä, käänty punaista. Kun sain onnistumaan, vihreä, sain ohi muurista jonka jälkeen tehtiin persjättöä - käännyin AIVAN LIIAN AIKAISIN! No, oman tekemisen korjaamisellahan tuo korjaantu.. katse pidempää koirassa ja kunnon ohjaus muurille.. vähän valuttamalla persjättöä sivusuunnassa, jos näin voi sanoa.

Jäi kökkö fiilis treenistä, varsinkin niistä valsseista, vaikkakin loppuun vedettiin rata vielä "nollilla" läpi - 1 rima tuli alas ja muurin palikka.

Into oli alussa taas aivan liekeissä ja käyttikin aika pian kaiken energiansa. "Nollaa" tehdessä tuntu selkeesti puutuneelta.


Vapulla hyppimässä 3.9

Himon toinen hyppelökerta Vapulla. Vapun omin sanoin, että tuli pennulle aika paljon, mutta ei haittaa, kun Himo on jo niin osaava... =)
Hippis teki kyllä aika paljon. Ja hosuikin aika paljon. =)

Alotti slidella? (3 hyppyä) molempiin suuntiin. Tässä välit 5 jalkaa. Piti vaihdella aloitusta paljon - sivulle vasen ja oikeakin sekä välillä väliin. Vappu käski myös minun rauhottua, kun itse käskin koiraa rauhoittumaan. =D Hösötin muka! Mäkö, never! =)

Sit tehtiin kasvavaa sarjaa väleillä 5,5, ja 8. Aikasta vaihtelevin menestyksin. =) Välillä piti siirtää kuppi tokavikaan väliin jotta saatiin malttia. Sit tulikin rallatteluhetki hetkeksi, kun piti pistää hurjaksi leikiksi jotta saatiin huomio pois saapuvista seuraavista treenaajista. Himo nimittäin alotti sellaset pöhinät jotta. Minna Jekkukin tosin alko ennen Himoa haukkumaan siinä tarhassa...

Loppuun perussarjaa mini väleillä - 4,4,4 ja 4.

Nyt saadaan kuulemma tehdä harjoituksia, tällä ja edellisellä kerralla tehtyjä, niin kerran kuussa. Kysyin, että kaikkiko yhdellä kertaa? Vappu vastasi, että saat itse päättää. Mä puolestaan vastasin, että emme tee! Silleen tehdään, että tulee käytyä kuukauden aikana kaikki läpi. =)