lauantai 28. marraskuuta 2015

Uusia tuntemuksia.. 27.11

Tänään treeneissä suortin lähes viimeisenä ja kundit yksi toisensa jälkeen veti jäätäviä suorituksia. Meijän vuoron koittaessa Juha paineisti mua, että hän tarjoo bigmacin ku teen nollan.. nyt on Taijalla hyvä asenne... tulee nolla jne.. =D Vittu joo! 2 estettä ja kolmannesta ohi!  =D =D Tokasin "että siinä sulle nolla!" =) Ja kolmosesta ohi kaiken kaikkiaan kolmesti!! Käsittämätöntä! No, sit Juha taas sano, että Himo on se verran erilainen kuin poikien koirat, että jätetääs se lähdössä vähän eri tavalla ja lähen liikkelle "koiran kanssa" tehden valssin 2-3 väliin. Jo alko pelittääs, mutta sitten kepeille väärin sisään ja vieläpä kahdesti perätysten. ÄRSYTTÄVÄÄ!!! Kepit oli este 6! Nooh, tästä kun taas päästiin eteenpäin kosahti homma esteellä 9. Puomin sijasta koira meni putkeen... Kyllä oli osaaminen meillä huipussaan! Kerrassaan takkuinen alotus! Yllättävää kyllä mun hermoja ei alkanut kiristää, kun ei sillä lailla tuntunut räveltämiseltä! Oli vaan mutkia matkassa. =)
Tästä kun päästiin eteenpäin alko homma pelittääs paremmin! Juha kehui kohtaa 10-14, sanoi että näki selvästi että oltiin vahvuusalueellamme! Mulle luontaista ohjaamista. Tiiä sit pehmittelikö kun sanoi et meni paremmin kuin kundeilla. =) Olin jo pitämässä taukoa, mutta Juha halus, että vedetään keinulta rata loppuun. Onnistuneesti joo, mutta omalla tavallamme. Sit Anna halus et tyyppään ns. pakkovalssia 22:lle joka sit kuitenkin muuttui japanilaiseksi. Ihan törkeen vaikeeta mulle ajotuksellisesti! Mä kun en Himon kanssa noita ole harrastanut. Sain Himon oikealle puolelle estettä, mutta se ei ottanut hyppyä lainkaan. Muutaman rävellystoiston jälkeen saatiin onnistumaan ja sit paussille.

Tauon jälkeen nollayritykseen. Ja se tuli heti! That's it - treenit oli siinä! =) Aika mageen tuntunen setti ja sinne 22:lle se japsi oli nappisuoritus. Sit vaan alko sovellus, kun jaloista loppu paukut! =) Piti tehä 23:lle vastakäännös, mutta tuli vain puolivalssi. Ja mä en todellakaan ollut ennen koiraa maalissa joka on aina kuulemma tavoite! =)

Nää nollaradat pitäs saada tapahtumaan treenamatta rataa alle hullun lailla. Mutta kyl ne sieltä tulee - kaikki ajallaan!

Mutta se mihin otsikko viittaa on se, että mulle ei treenistä ja treenaamisesta jäänyt paha mieli tai muutenkaan. Vaan ekaa kertaa vertasin itseäni pahasti muihin. Päähän tuli ajatus, että olimme joukon paskimpia. Oikeesti! Toki ainahan joku on huonoin ja tänään se toden teolla olimme me! Enkä tykkää ajatuksesta ollenkaan! Noi kundit on niin hyviksii! Mutta kaikella on tarkoituksensa - tälläkin. Nälkä... ;) tavoiteitta asetettu..Cheekiä lainaten: kovempi, parempi, nopeempi, vahvempi... =D
Opetus: ikinä, ei ikinä, pitäs sortua vertaamiseen - lähtökohdat ym. on jo niin eri! Koirien iät (Himo 2v8kk, Twixy ja Gaia 7v, Rai 5v, Wiu 4,5v)  ihmisten ja koirien kokemus- tai vaikka urheilutausta jne jne...

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Hyvät treenit!! 25.11.

Ot-reenailua omalla radalla (sis. 2 osiota Juhan viimeviikon radasta).
Tarkempi tarina myöhemmin...

Video lopputreenin nollavedosta. Just sellanen kehityskaari treenillä mistä tykkään - ensin osissa kirjaimellisesti treenaten ja lopuksi nollana läpi!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Seuruu edistyy!! 23.11

Meijän seuruu edistyy kummasti ja mä oon niin häpi siitä! Löytynyt vihdoinkin eväät millä oon saanu jannua pikkuhiljaa ymmärtämään seuraamisen kontaktin. Jee!! Toivottavasti trendi säilyy! Mitä enemmän häiriötä sen enempi skarpaa. MUTTA - kokeissapa sitä häiriötä ei ole vaan seesteistä menoa. =)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Mielen kaatopaikka.. 22.11

tuli nyt tästä blogista taas yhden kirjoituksen verran ainakin.  On vaan olo että täytyy jollekin "puhua". =)
Eli siis vain välillisesti agilityä josko ollenkaan ja taitaa tulla, nämä aika sekavassa järkässäkin kun teksti rönsyilee pään mukaan asiasta toiseen..

Mulla on ollut ehkä liikaa aikaa miettiä tai jokin ikäkriisi vaiko vaihdevuodet tulossa. =D

Kaikki sai alkunsa eilen tai siis purkautuu nyt sen ansiosta sanoiksi -  Markon kanssa mentiin leffaan Porvooseen ja sen jälkeen syömään Rafaelsiin. Mukavaa touhuta yhdessä, koska me teemme sitä aivan liian  harvoin. Tuntuu, että asumme saman katon alla, mutta meillä on omat elämät. Marko tekee pitkiä työpäiviä ja käy paljon salilla, ei lähde mun kanssa lenkeille tai mä sen kanssa salille kolmeksi tunniksi tms. Me emme harrasta valitettavasti yhdessä mitään, muuta kuin Lapissa käyntiä noin kaksi kertaa vuodessa. Kiitollinen niistä! Markon saan jonkun kerran vuodessa mun kanssa lenkille, tunnin narinan jälkeen. =) Muutoin lenkkeilen yksin ja juurikin yksin siihenkin on moottoria kovin kovin vaikea välillä löytää. Onneksi on noi koirat jonka vuoksi on pakko mennä. Ja joka kerta kun oot ahterisi metsään saanut raahattua on se ihanaa! Sielu lepää. Kukaan ei siis juurikaan koskaan soita mulle ja pyydä lenkille tai muuallekaan - aktivoisi minua. Sitä kaipaan! Sanna S. hvyin hyvin satunnaisesti! Kyllä mun on se ruinaushomma tehtävä jos seuraa haluan.. älkää tulkitko itsesäälillä kirjoitetuksi! Kaikkeen tottuu. Ja ei todellakaan kehtaa tai jaksa olla aina se joka vinkuu jotakuta lenkkiseuraksi! Ja kun lähes aina pyytäessä niitä harvoja ketä on edes pytää, saa kynsilleen niin ei viitti montaa kertaa samaa toistaa. Olis kiva  kun joku ruinais mua. =) Tämä tarina siis siitä kun ajelimme Porvoosta lumisateessa kotiin ja ehdotin Markolle, että lähetään lenkille polttaa sapuskoja.. Voitte arvata mikä oli vastaus...

Toinen illan mieleen tuoma asia on naisellisuus ja kauneus, itseensä panostaminen. Itsensä arvostaminen.. "Laukaisija viereiseen pöytään istunut kaunis Noora Karma. =) Ikä? Kaunis, hoikka, sporttinen, tyylikäs, hurmaava...
Tällä hetkellä tuntemukset itsestä on hyvinkin "epämiellyttävät". Nuorempana aina ajatteli, että voi että mä oon lihava jne. Nyt tuon painoasian kanssa ollaan ns. sujut. Tottakai sitä valvon ja missään tapauksessa se ei saa lisääntyä, mutta en itseinhoskele itseäni sen vuoksi. Sen sijaan tämä hiustenlähtö ja niiden oheneminen on iso iso asia sotkemaan minäkuvaa. Ja omaa mieltään ei ole kovin helppo tässä suhteessa hallita! Mä en pysty katsomaan tätänykyä peiliin juuri olenkaan. Föönaan hiukset puolipimeässä eteisessä, jotta ei "kalju"loista. Uskokaa tai älkää, olen jopa meikannut pipo päässä, kun pitää mennä niin lähelle pieliä. Ja pipo päässä on hyvä olla! =) Välttelen peliä sen minkä kerkeen! Ja tämä kaikki hiusten takia!

Olisi ihana panostaa itseensä, tuntea olonsa itsevarmaksi jne.. Eikä kokea huojennusta siitä, että on kylmä keli ja voi survoa pipon päähänsä. Olisi kiva käydä kosmetologilla aika-ajoin (edes nypityttämässä kulmat), panostaa pukeutumiseen, löytää tässä tukkatilanteessa sellainen hiustyyli jossa olisi varma olla, eikä tarvitsis yrittää peittää ja piilotella. Pahimmat on työviikot, kun töissä on kuljettava myssy päässä ja auta armias kun sen työpäivän jälkeen otat pois päästä niin  sisso..

Kolmantena kaiken pahan alku ja juuri, RAHA! Ja sen puute! Kiva ilta, jollaisia olisi kiva viettää useamminkin, mutta pelkkä illan ravintolalasku oli 85 euroa! Jonka siis Marko maksoi! Kaikki kiva ja mieltä virkistävä - mikä vie pois tämän paskan keskeltä maksaa, kaikki maksaa, maksaa ja maksaa!! Plaah!

Nyt tässä välissä panoitan, että osaan myös arvostaa asioita, vaikka tämä kirjoitus paneutuukin asioihin mitä minulla ei ole ja mitä kaipaan tai muihin synkkyyksiin.  Kun sylkee paskaa välillä pihalle, olo helpottuu ja antaa uutta perspektiiviä asioille! Ja mulla se purkukanava on nyt tämä - eipä oikein ole muutakaan.

Me asumme vuokralla, joka on itselle hyvinkin ok vaihtoehto, jos kodin saisi oman kodin näköiseksi. Nyt on tyydyttävä tähän vanhaan joka ei ole itsensä näköistä ja tuo mielihyvää mitä kodin pitäisi tuoda. Siellä pitäisi viihtyä ja sen tulisi ilmentää meitä. Sinne pitäsi voida kutsua ystäviä kylään ilman, että tuntee ajatusta "vähän niinku hävettää". Mutta "onneksi" tilanne on se, että meillä ei ole sellaisia frendejä jota kutsuttaisiin. Minna ja Ari käy muutaman kerran vuodessa ja that's it. Eikä me muutoinkaan touhuta muitten kanssa juttuja, kahden yleensä. Ei vaan oikeen oo ketään kenen kanssa touhuta. Kaipasin kyllä toki - laumasielu. Mutta taidan vain karkottaa kaikki ihmiset tykööltäni. =) Sijainnilisesti pidän tästä asunnosta, joten voisihan tätäkin kämppää sisustaa, mutta ei viitsi kun kokee, että ei se mitään auta. Keltaiset muovimatot lattiassa.. makkarissa karmeen väriset tapetit.. kylppäri vuodelta 1970 ja jotain? Ja suurin mutta, RAHA! Olis ihan kun olisi oma koti! Omaa silmää miellyttäväksi tehty! But no money! Kodin ostoratkaisu olis pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten, nyt tuntuu myös, että on vähän myöhästä rypistä kun paska on jo housussa. =) Tästäkin kauppaa hierottiin, kun omistaja lähes joka kevät sanoo laittavansa huushollin myyntiin, mutta hinta on mielestämme liian kova! Remontintarve on niin suuri! Suurempiakin unelmia toki on - se omakotitalo omalla aksakentällä jne jne.. Niinkuin meillä kaikilla. =) Rehellisesti - kyllä se vaatimattomampikin riittäisi! Toisiko se sitä  ajattelemaani onnea - en tiedä?!

Olisi ihana matkustella kotimaassa (ja Norjassa), Lappi saa aina unohtamaan kaiken ja vaan nauttimaan - elämään hetkessä. Mutta eipä ole rahnukkaa! Ainakaan mulla! Nyt haaveilen tämän talven aikana Lapissa käynnistä. Haaveilu tavallaan piristää, mutta myös masentaa, kun tajuaa, että mihinkään ei ole varaa. Mä en edes varmaan söis tätänykä ilman Markoa! Rahat menee laskuihin, 1/2 vuokra ym kuukausittaiset laskut, koiriin. Viimeaikojen ell maksut on sotkeneet mun talouden tyystin! Rihman kiertämää ei oo tarvinnut itselleen ostaa, edes vitamiineihin tai mihinkään muuhunkaan pienempään ei ole ollut rahaa. Homma on ollut ihan jokotai. Mihin haluut pienetkin roposet sijoittaa.. mm. viimeksi mä halusin muutamaan kisastarttiin mieluummin. Ja ONNEKSI ne toi MIELIHYVÄÄ! =) Niinkuin agility yleensäkin - jälleen aina siinä hetkessä muuta ajateltavaa!
Mutta elämä on valintoja ja niillä on seurauksensa... Vuosi sitten sain mahdollisuuden siirtyä kotipitäjään työskentelemään. Pääsisin pois työpaikasta jossa oli paha olla, mutta tämä muutos toi tullessaan vain 6h työpäivät. Senkin koin todella tervetulleeksi, koska oma jaksaminen on ollut todella kortilla. Mutta eipä valitettavasti tuokaan nyt suunnatonta helpotusta ole asiaan tuonut. (tätä asiaa nyt tutkitaan tohtorilla saakka). Mutta pahin seuraus tuosta 8 tunnin työajan vaihtamisesta 6 tuntiin, on tulojen tippuminen + että meillä koulumaailmassa on paljon lomia johon ei riittävästi edes kerry palkallista lomaa. Vajaa vuosi meni ok, mutta Hugon sairastumisen aiheuttamaa kolahdusta se ei kestänyt. Ja sanasta Hugo päästään taas itkuun, mulla on ollut tällä viikolla ihan suunnaton ikävä sitä koiraa. Itku on tullut lähes joka päivä. Eilen sen lempileluista. Mä en saataana tajua, kuin tää voi olla tän ikäselle aikuiselle ihmiselle näin helvetin vaikeeta?!
Elämästä puuttuu muu sisältö?

Olis kiva tehdä yhtä jos toista jos olis rahaa! Minkäköhän mittanen lista siitä tulis? =) Vai johtuuko ajatus siitä että nuo rahalla saatavat asiat saa uhontamaan joitakin muita asioita? Anyhow...
Ilmasia harrastuksia on varmaan pilvin pimein ja ulkoilusta mä todella saan mielihyvää, Porvookeikat jne, mutta eipä yksin... Olisi kiva tehdä jonkun tuttavapariskunnan kanssa sellasia asioita - käydä siellä täällä ulkoilemassa, mökkeilemässä (kylpytynnyri tai poreallas), saunomassa jne.. vaikka hiihtämässä (tosin en omista edes suksia), kalastelemassa jne jne..

Olis kiva opiskella valokuvaustakin jossain määrin... Valokuvaus - yksi mielihyvän tuoja elämässä.

Onnea on kuitenkin, että mulla on edes kaikki tämä mitä on (Äiti, Marko, terveys...katto päänpäällä, työpaikka... ) - asiat voisi olla todella paljon huonomminkin. Kaitpa se ihmismieli on vaan mikä on - aina se haluaa sitä mitä sillä ei ole. Ja jos yhden asian saa, haluaa toisen ja/tai enemmän. =)

Sellasta tänä sunnuntaina. Ens viikolla on onneksi äksöniä ni ei kerkee liikaa miettiä. =)

Ihanaa kun tänään aamulla oli valkoinen maa!  Oli niin mentävä metsään! =)











Lumesta saadaan aasinsilta Jouluun, jonka tulo hiukan ahdistaa myös. Se ei oo ihan sitä mitä sen kuuluis olla kun ollaan tälleen kolmisteen MArkon ja äitin kanssa. Mä aina ruukaan tehdä kaiken ja "palvelen" muita, nuo kaksi istuu aina valmiiseen pöyttän - pikasesti eväät napaan ja mutsi haluu himaan ja se oli siinä. =) Mä en koskaan saa istua vbalmiiseen pöytään ja vaan NAUTTIA!
UNELMA: joulu Lapissa, ruokailut valmiista pöydästä, takuusti lunta ja pakkasta... Kyselin ja kattelin toki - kaatu RAHAAN ja sen puutteeseen! =) Koska äiti pitäisi saada ehdottomasti mukaan! Kulut hotellissa meiltä kolmelta noin +1200€





keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ostis 17.11

Pippasen ostis Caritalla. Aina yhtä malttamaton asiakas. Tulkitsin et kropassa oli sanomista, mutta jostain kumman syystä jäi tarkemmin asia keskustelematta. Täytynee kysäistä mailitse..

maanantai 16. marraskuuta 2015

Rokotuksia ja verikokeita 16.11

Kennelyskä nenäsumutteet kaikille kolmelle (Into, Himo ja Leevi) sekä Leeviltä otettiin kilpparikontrolli verikokeet. Tosin Leevin iän vuoksi siitä otettiin myös maksa- ja munuaisarvot, jotka saatiin heti ja ne oli ok! Kilppariarvo tulee torstaina. Edellinen oli muistaakseni jotain rapiat 30. Kaikki tämä kustansi 297,25€!

Nyt otetaan loppuviikko kevyemmin liikunnan osalta, jotta rokote saa "muhia" rauhassa. =) Huomenna onkin sit  Hippasen ostis..

Unohtunut päivitys 13.11

Juhan pe treenien päivitys unohtui kokonaan. Mutta noita treenejä on sen kummemmin turha muistellakaan - meni meinaan niin lahjakkaasti penkin alle nuo treenit että!

Käytiin treeneihin menneessä Minnan (N) kanssa Ikeassa ja piti olla nopee setti, mutta enhän mä tajunnu, että jengillä oli tilipäivä ja siellä oli porukkaa ihan vitusti. Sit tuli kiire ja lämpätessäkin koiran kanssa vedin sellasta höyryveturi kävelyä että sisso! Koko päivän oli kauhee hedari, lääkkeetkään ei auttaneet. Toki se siinä aksaa juostessa aina unohtu, mutta pysähtyessä taas jykytti kiitettävästi. En ois välttis halunnut mennä ekana, mutta se nakki napsahti, kun koira oli jo hallissa mulla hörpöttelemässä.

Mistään ei tuntunut tulevan mitään. Rimat lenteli... Ihmeellisiä juttujakin.. rata ei kuitenkaan mikään niin vaikea ollut!

Onneksi kuitenkin JOKA treenistä OPPII JOTAIN, meni ne hyvin tai huonosti! =) Eikä treeneihin mennä onnistumaan, vaan oppimaan. Mutta oli kyllä sen sortin tekemistä iteltä että - mä en ollut lainkaan kartalla. Havainnointikkyky oli 0!

Mutta tässä tapauksessa vanha sanonta piti paikkansa "huono kenraali lupaa hyvää ensi-iltaa". Meinaan kisat meni hyvin, vaikka treeni loikin höpöhöpö-ajatuksia mieleen.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tiukkaa kisatusta! 14.11

Kommelluksien kautta kisasin kolme rataa suunnitellun kahden sijaan BAT:n Ojangon kisoissa. Olin nääs ilmonnut kahteen starttiin alunperin B ja C, mutta nepäs olikin sitten laitettu kisapäivässä järkkään eka C-kisa (hr) ja sitten A-kisa, B-päivän päätteeksi. Onneksi BAT.ssa oltiin joustavia ja huolivat minut sitten siihen keskimmäiseenkin starttiin, niin ei tullut turhaa odottelua siellä kisapaikalla..

Tosin tuo keskimmäinen rata oli juuri se jolla ei sitten tulosta tehty! HYL! =)
Ei myöskään oma pää ihan kunnolla tainnut kestää, kun ajatuksiin puskee tietoisuus niistä tuplanollista mitä pitäis tehdä..  Meillä ko. rata kosahti puomin jälkeiseen elämään, kun koira lähti puomilta luvatta liikkeelle ja siinä lennossa sitten pohdit, että mitä teen... Palaute? Keskeytys? Mitä? Nolla siihen saakka niin päätin taistella, mutta se taistelu loppusi lyhyeen Himon napatessa mun seläntakaa väärän hypyn.

Keskimmäisen radan suoritettuani katselin vasta ekan radan tulokset ja pitkäaikainen toive toteutui - hyppyserti! Ja näin saatiin sekin valiokello käyntiin. =) Meillä ei ihan kauheesti noita hyppynollia jostain kumman syystä ole! =)

Videolta näkyy rata ja pitkää kaartahan siellä on! Keppein jälkeisessä kohdassa liukastuin ite ja sen jälkeen oli kokoajan ihan myöhässä ohjauksissani. Nykykarkeloissa ei ole kaarratuksiin ollenkaan varaa, taisto on kovaa ja armotonta! Sekunttien kymmenysiosien taistoa.

Tuplahaaveet sai siis unohtaa, kun keksimmäinen rata oli HYL, joten todella vapautunein mielin lähdin vikalle radalle. Minnalle sanoinkin, että mä vedän niin täysillä kun vain pystyn! =D Pääsin ottamaan kontakteja loppuneen radan puolella vähän ennen omaa vuoroamme ja pääsin myös huomatamaan Himolle lipsahduksesta kerran. Uskon, että tästä oli kisaradalla hyötyä! =) Kontaktit oli loistavat!

Vesenterän Pasi tuli radan jälkeen kyselemään "mikä elukka tää on?! Sun omako?! *Piip* miten magee! *piip* mikä puomin kontakti! Saatana! Meni ihan kylmät väreet!" =D Kiitos vaan! Monesta suunnasta tuli positiivista kommenttia... "hieno rata" jne jne.. Kyllä se tuntukin hyvältä, joku agreboosti iski päälle! =) Kaikkemme annettiin ja täysillä / riskillä mentiin! Rataprofiili tuki tuollaista koiraa, kun ei siinä tarvinnut käntyillä, sai vaan luukuttaa! Agirata 5,5m/s etenemällä.. Ja tehtiin semmonen semilentävä lähtökin! =)

Kärkeen mentiin kirmasulla ja pitkäksi aikaakin, mutta tiesin Santun ja RaiRain olevan lopussa suoritusvuorossa ja se koiruli on niin mulkerokääntyjä, että menee helposti meijän ohi. Kaukaa katselin heijän menoa ja A heillä näytti suht "hitaalta", mutta niin vaan menivät 1/2 sekunnilla (tämä siis muistikuvana kuulutuksista!) meijän ohi ja voittivat luokan. Himo oli toinen! Palkintojen jaossa kuittailin Santulle, että pirulauta ohi suikkasitte! Hän vaan tokaisi, että oli helppoa kun otti meistä mallia. =D

Mutta vaikka tässä kirjoittelen aikavertailuista tai kuka voitti ja mitä, niin mulle on tärkeintä tällä hetkellä tää hyvä fiilis ja että edes kyetään nollan tekoon. Haastetaan noita guruja sitten joskus tulevaisuudessa toivonmukaan tosissamme. Sitten kun meillä on oikeesti siihen varaa ja taitoa!

Mieltä lämmitti muuten illalla vielä se, kun Juha soitti ja onnitteli sekä kehui, että tämä kertoo vaan siitä että oikealla tiellä ollaan. Ja tokaisi että ei huonolle hävitty!

Videota!




keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Aksaa aksaa enemmän aksaa... .11.11

Yksin tai siis kaksin oltiin Pippasen kanssa treenimässä... =)
Alkuun tehtiin rataa pätkissä. Hirveemmin ei tarvinnu jyystää - mm. muurille joutu vähän hakee ohjaustapaa. Ja ihan ekalla kerralla kun lähin tekee, kerkes suikkaa putkesta 3 ohi! =) Alotuksessa piti olla ite huomattavasti pidemällä.

Video nollayrityksistä - molemmat jäi kyl yritykseksi. =) Ekalla kuski väsy ja hosu lopussa. Samaa oli näkyvissä tokallakin yrityksellä siinä muurille tehtävässä leikkausvalssissa, jossa siis oikeesti painu kyl linjalta ohi.. 

On se kiva elukka ja niin paljon hallittavampi tuolla pikkuruisessa hallissa. =D

Lyhyiden pätkien treeniä 10.11

video

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Olipa kiva kisata!!! 7.11

Kahden startin verran kävästii Ojangossa kirmaamassa asenteella "mitä väliä"! =) Tuomarina Reetta Pirttikoski ja radoista tykkäsin todella kovasti!

Mua ei jännittänyt yhtään (ei siis kyllä tätä nykyä yleensäkään) ja olo oli mukavan rento. Todellisuudessa ekalla radalla alotuksessa vähän liiankin, tai jotenkin jäi sellanen fiilis. =) tein valintani ohjauksista ja that's it! Suuremmin pohtimatta... =)

Ekalla eli agiradalla tuli muuta yllärijuttu eteen,  normi lentämisen lisäksi (joissa siis aikaa palaa), eli kepeiltä kun mentiin A.n alla olevaan putkeen, vein koiraa sinne niin tiukasti että se oli menossa sisään tavalla niskat kurtussa putken ulkoreunasta... Sit lopun keinulle menossa en uskaltanutkaan juosta putken suun ediste ohi kun jotenki ajotus kusi ja mieleen humpsahti että koira tulee jalkoihin. Virheettä sain "sylkkärinomaisesti " koiran kuitenkin keinulle ja tehtiin nolla kuitenkin jotain sijoituksella 7. Hyvä fiilis jäi! Oli siistiä ja ennen kaikkea tuo rentous. Tää on vaan aksaa ja mitä välii - ratoja tulee ja menee! Nautitaan! =)

Toka rata hyppäri, joka alkuun näytti hyvinkin mielenkiintoiselta. Mutta sama homma, valinnat tehtiin ja niillä mentäisiin mitä välii asenteella - katotaan kuin käy. No, kielto tuli yhdeltä putkelta, putkesta putkeen menossa kun ihan tyystin oletin sen sinne menevän ja ihan hetkeä aiemmin oli juuri vinoillut Santulle, että mitä sä nyt tolleen, kun sille kävi ihan samoin. =) Palohan siinä ainakin 2-3 sekuntia... Jos rata olis tolla kaavalla ilman kieltoa mennyt loppuun olis voitto ollut aika varma, siis tuloslista muuten pysyvän tuollaisena. Santtu ja Rai Rai jos ois nollan tehneet olis niiden voitto ollut varmaa! Loppu meillä meni soveltaen tollakin radalla kun oli sama tilanne että pelkäsin koiran tulevan putkesta mun jaloille - eli en uskaltanut persjättöä tehdä! Ehkä pieni luovustukin kun virhe alla, mutta Himo paikkasi lopussa hienosti irtoomisellaan. Käskytin vaan "eteen mene hop" =)  Harmi kun mulla ei ole videota (kummastakaan radasta) ! Oli siisti setti!
Rataan mahtu todella paljon hyvää!!! Muutenkin koko päivään!!

Jäi fiilis, että lisää kisaa kiitos ja tällä asenteella! =) Mul on huikee koira ja aijai kun askelemerkit molemmilla osuu kohdilleen!

lauantai 7. marraskuuta 2015

Viikkotreenit 6.11

Jälleen osuin naulan kantaan - eli kepeille menon tökkimisestä, muuten sit ihan suht jees menoa. Omat valinnat osottautu kerrankin oikeiksi radalla muuten! Jes! Jopa Juha sanoi, että Himo on sen verran erilainen, että mun valinnat oli parhaat vs. hänen ajattelemansa. Mitkä toki toimi ryhmän muilla koirakoilla!

Mä niin tosiaan arvasin kepeille törkkäsyn olevan meille haastava, toi mulkero kerkee kyllä tollasissa hommissa KÄÄNTYÄ LIIAN TIUKKAAN =o , eli kakkos tai kolmosväliin. Kakkosen ihmisnuoleen / koiran siihen jarruttamiseen kun en voi luottaa = täydyn tosissani sitä tehdä ja näin olin myöhässä kepeillä.
Toi kun saatiin alussa onnistumaan niin koko rata meni muutenkin sit nollilla heti läpi!



4:lle pakkovalssi - jaakotus
7 irtos sukkana
9 - 10 väliin valssi. Muilla perjättö toimi tosi hyvin! Meillä ei! Kokelin kyllä sitäkin yhdessä vaiheessa...
okserille vastis ja rimat pysy!

Pikku tauon jälkeen lähin koittaas nollaa uudelleen ja sit kosahteli alussa moneen kertaan - kepit jätti kerran kesken... meni 4 hypyltä suoraan 5 putken kauinmaiseen päähän ja vaikkasta ja mitä. =)
Taidettiin sit joko ihan alusta tai kepeiltä ainakin tehdä rata nollilla. En muista, eikä ole videota. Mutta kyl toi elukka menee kovaa, voi kiesus!

TREENIIN:

keppitörkkäsyt / häiriöt siellä
persjätöt
kääntyminen ylipäätään
jarruttaminen



torstai 5. marraskuuta 2015

Plagioitu harjoitus 4.11

Elikkäs oheinen harjoitus on kopiotu facessa julkaistuista videoista. =)  Siis tyystin sen perusteella mitä olen videolta nähnyt / bongannut. Livenä en ole rataa koskaan nähnyt! Oheinen treeni on Jenna C.n ja videot mitä olen katsonut on akatemialta. Tämä tehty vain ja ainoastaan siksi kun oli kivan kääntävä treeni (ja siksi äärimmäisen v****mainen meille!) sekä siksi, että kopioinnista ja toisten treenien tekemisestä on aika-ajoin purinaa, mutta mielestäni on äärimmäisen helppoa kopioda treenejä muiden julkaisemista videoista. Se on sitten toinen juttu kuinka samanlaisia ne on kuin alkuperäiset.. tämä nyt varmaan suuremmalti osin pienemmässä määrin, jo hallin koon vuoksi. =)



Tekihän ton radan, mutta käännökset oli ihan luokattoman paskoja. Siksi ehkä "hiukan" hermoja kiristelevä setti.  Ei toi elukka käänny kun tehdään kokonaisuutta! Toki saan kääntymään, kun yhden esteen siivekkeen ympäri pyörittelen..

Video!

Aika avokätisesti minäkin siis teille treenivinkkejä jakelen! =) Turkupostaus on blogin tietojen mukaan ollut aika suosittu ja piiloitettua videotakin on katsottu jo lähes 30 kertaa. =D Mutta sitävartenhan ne täällä näkyy, että niitä saapi katsella! =)

tiistai 3. marraskuuta 2015

Onneksi on edes vastaanottokykyä! 2.11

Tänään Turussa Janitan opissa Minnan kanssa. Ratapiirros saatiin ennakkoon, mutta en mä siihen kerennyt antaumuksella perehtyä. Ja olevinaan taas hyvissä ajoin lähettiin liikenteeseenkin, mutta niin vaan kiire tuli paikanpäällä lämppäyksen ja sen ajatuksen suhteen, että näkis edellisten menoa... =)

Siinä sitten halliin päästyä yritettiin hät' hätää tutustua paperilta rataan, mutta halliin pöllähti joku poppoo joka alko "haastattelemaan" meitä. =) Meettekö seuraavana treenaamaan? Ollaan haastateltu toimitusjohtajaa.. yrtiysesittelystä puhuivat jotain.. jne jne... Saako teitä kuvata? "Joo, miks ei" tuskin mua häiritse... Ja siinä samalla yrität keskittyä rataan paperilla... vaikeeta oli.

No, sit kun päästiin hommiin tyypit tulikin ihan "iholle" kuvailemaan. =D Kyl mua alkuun häiritsi mut en kehdannut enään sanoa mitään. =) Mut unohtu se sit. Käyttötarkoitus itellä on videomatskulle auki ja käytetäänkö meistä kuvattua matskua edes ikinä - en tiedä. Sisso... =o
Mihinköhän sitä tuli ittensä luvattua. Ei tossa pystynyt aattelemaan.  Nyt jälkikäteen toki..

Mutta anyway, treeni oli hyvä! Rata näytti paperilta tehtävissä olevalta, MUTTA kun tutustumaan meni tajusi kaikkien linjojen olevan todella hanurista ja monia monia muitakin haastavia juttua. =) Kuten noi este"ympyrät" - millä hitolla kerrot käännökset koiralle?! Kysyin Janitalta radan pointtia ja vastaus oli että Lee Gibsonin koukeroita ja samoja joissa juuri Vuokkosilla halloween kisoissa moni oli hyllyttänyt.

Ekax piti lähtee itekseen tekemään kisanomaisesti - siitä EI TULLUT MITÄÄN! Koira huusi ja lensi, se raukka ei tiennyt yhtään mihin sitä haluttiin. Ja tyypit filmaa... Itellä ei setistä ole videota. Onneksi!

Minna sama homma, kisanomainen ja sit käytiin porukassa rata läpi. Tuli taas vaihtoehtoja mitä ei itellä tullut millään muotoa, ei sitten millään muotoa mieleenkään! Plaah!! Mutta sitten, kun näillä eväillä lähettiin Himon kanssa rataa tekemään, sujui homma huikeella tavalla! Voi elämä miten siistiä! Kunpa joku kaunis päivä nämä vaihtoehdot tulisi mieleen ihan itseltä ja voisi /saisi olla noin looginen ohjauksissaan koiralle. Luulenpa että Hippiskin kiittäisi!

Harvinaisesti täytyy pointsia antaa myös kyllä itelle edes siitä, että mä pystyn heti vastaanottamaan neuvotut asiat ja toimimaan niiden mukaisesti! Ehkäpä joku kaunis päivä mäkin osaan viedä radan kuin radan ihmeemmin pohtimatta ja olemaan looginen ja ennakoivasti ohjaava koiralle. Treenin kehityskaari oli niin naurettavasta menosta aika buenoon päätökseen.

Me osataan Himon kanssa teknisesti paljon asioita, mutta se kunnolla käytäntöön soveltaminen on puutostilassa. Toki "perus"radoille löytyy ratkasuja, mutta usein kyllä epätitoisuutta aiheuttaa kerkeeminen eri paikkoihin - ohjauksiin kerkeeminen. Mutta kun kaikkea ei tarvii tehdä koirassa taikka esteissä kiinni...

Se mitä tuolta jää omalle kovalevylle on vaikea pukea sanoiksi kirjoittaen. Mutta uskon taas mun olevan viisaampi... =)

Sipoonkorvessa... 31.10

Lähettiin tsekkaamaan Sipoonkorpi ja siis vain ulkoilemaan. No, ei ihan römssöössä menny reissu. =D Oltiin vähän hutipaikassa alkuperäiseen reittiajatukseen nähden ja käpöttiin siellä "hutia" tovi loppujenlopuksi eessuntaas... Siirryttiin autolla ettimään alkuperäinen reitti, sen löytyminen olikin vähän heikohkoa - reittimerkinnät todella puutteellisia alueella. Ja sielläkin kävely meni eestaashoomiksi. Mä en tykkää en! Pääasia kuitenkin et tuli ulkoiltua ja ehkä joskus uusiksi paremmalla tuurilla/ajatuksella ja silleen, että ei oo pelkoa pimeen tulosta. Paljon siellä näky autoja parkissa, mutta alkuun ihmisiä todella vähän. Sit siellä Kalkkiruukin polun etsintäreissulla oli toki jo immeisiäkin enemmän. =)
Kotimatkalla poikettiin isän haudalla.







Pe treenilöt 30.10

Juha oli Espanjassa kouluttamassa jotenka meillä oli porukan ot-treenilöt niinsanotusti. =)
Heti piirroksen nähtyäni tiesin mikä oli radassa meille haastavinta ja se kohta toden totta sitä oli! =)


Muut osiot treenissä meni ihan ok, mutta toi.. Voi elämä!

Mä joudun välistävedossa tekemään aika kovin töitä, joten ehtiminen jatkoo oli heikkoa. Kokeiltiin kyllä yhtä jos toista - pakkovalssia ja japsia 11.sta joihin mun ajotus kusi ihan tyystin kokoajan. Mä oon niin huono tekemään vauhdissa pakkovalssia (alotuksissa ok!). Koira suikki siis 11 ohi.
Viskileikkaus ei lähteny pelittämään ja kun ekalla yrityksellä pyörähti siivekkeen ympäri ja jatkoin siitä tekemistä niin koira halusi tehdä jatkoyrityksissä kokoajan myös samoin... Piti ottaa yksittäin helpotetusti viski.
Loppuviimein paras oli backlap tohon!! Eli 9.lle siis ns pakkovalssi-valssi.
Huh huh!

Jos ois kisoissa tullu vastaan viskillä olisin lähtenyt tekemään ja siinä samoin ohjattuna 9 kuin äsken yllä.