Tänään Turussa Janitan opissa Minnan kanssa. Ratapiirros saatiin ennakkoon, mutta en mä siihen kerennyt antaumuksella perehtyä. Ja olevinaan taas hyvissä ajoin lähettiin liikenteeseenkin, mutta niin vaan kiire tuli paikanpäällä lämppäyksen ja sen ajatuksen suhteen, että näkis edellisten menoa... =)
Siinä sitten halliin päästyä yritettiin hät' hätää tutustua paperilta rataan, mutta halliin pöllähti joku poppoo joka alko "haastattelemaan" meitä. =) Meettekö seuraavana treenaamaan? Ollaan haastateltu toimitusjohtajaa.. yrtiysesittelystä puhuivat jotain.. jne jne... Saako teitä kuvata? "Joo, miks ei" tuskin mua häiritse... Ja siinä samalla yrität keskittyä rataan paperilla... vaikeeta oli.
No, sit kun päästiin hommiin tyypit tulikin ihan "iholle" kuvailemaan. =D Kyl mua alkuun häiritsi mut en kehdannut enään sanoa mitään. =) Mut unohtu se sit. Käyttötarkoitus itellä on videomatskulle auki ja käytetäänkö meistä kuvattua matskua edes ikinä - en tiedä. Sisso... =o
Mihinköhän sitä tuli ittensä luvattua. Ei tossa pystynyt aattelemaan. Nyt jälkikäteen toki..
Mutta anyway, treeni oli hyvä! Rata näytti paperilta tehtävissä olevalta, MUTTA kun tutustumaan meni tajusi kaikkien linjojen olevan todella hanurista ja monia monia muitakin haastavia juttua. =) Kuten noi este"ympyrät" - millä hitolla kerrot käännökset koiralle?! Kysyin Janitalta radan pointtia ja vastaus oli että Lee Gibsonin koukeroita ja samoja joissa juuri Vuokkosilla halloween kisoissa moni oli hyllyttänyt.
Ekax piti lähtee itekseen tekemään kisanomaisesti - siitä EI TULLUT MITÄÄN! Koira huusi ja lensi, se raukka ei tiennyt yhtään mihin sitä haluttiin. Ja tyypit filmaa... Itellä ei setistä ole videota. Onneksi!
Minna sama homma, kisanomainen ja sit käytiin porukassa rata läpi. Tuli taas vaihtoehtoja mitä ei itellä tullut millään muotoa, ei sitten millään muotoa mieleenkään! Plaah!! Mutta sitten, kun näillä eväillä lähettiin Himon kanssa rataa tekemään, sujui homma huikeella tavalla! Voi elämä miten siistiä! Kunpa joku kaunis päivä nämä vaihtoehdot tulisi mieleen ihan itseltä ja voisi /saisi olla noin looginen ohjauksissaan koiralle. Luulenpa että Hippiskin kiittäisi!
Harvinaisesti täytyy pointsia antaa myös kyllä itelle edes siitä, että mä pystyn heti vastaanottamaan neuvotut asiat ja toimimaan niiden mukaisesti! Ehkäpä joku kaunis päivä mäkin osaan viedä radan kuin radan ihmeemmin pohtimatta ja olemaan looginen ja ennakoivasti ohjaava koiralle. Treenin kehityskaari oli niin naurettavasta menosta aika buenoon päätökseen.
Me osataan Himon kanssa teknisesti paljon asioita, mutta se kunnolla käytäntöön soveltaminen on puutostilassa. Toki "perus"radoille löytyy ratkasuja, mutta usein kyllä epätitoisuutta aiheuttaa kerkeeminen eri paikkoihin - ohjauksiin kerkeeminen. Mutta kun kaikkea ei tarvii tehdä koirassa taikka esteissä kiinni...
Se mitä tuolta jää omalle kovalevylle on vaikea pukea sanoiksi kirjoittaen. Mutta uskon taas mun olevan viisaampi... =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti