6 päivää pööpöillään jo täällä Lapissa ja ihanaa on ollut!!
Mutta jostain kumman syystä tässä ajatukset alkaa hiipimään viikonloppuun ja kisoihin.. Olen Inton ilmonnut kahteen starttiin P-Haulle kuukauden kisatauon jälkeen.
Ällöttävintä tässä on se, että ne fiilarit miksi kisatauolle jäätiin ei ole poistuneet mihinkään - ei ehkä olisi kannattanut ilmota?! Mutta eipä tota fiilistä kait voi selättää kun kisaamalla?
Mulla on hurja epäonnistumisen pelko!! Pelkään, että se on taas sitä samaa paskaa kuin aiemminkin... =(
Täytyisi (jo tämä kuullostaa pahalta ja paineistavalta) saada tuo sama tekemisen taso kisoihin kun on treeneissä!! Siellä on mennyt niin älyttömän hyvin!
Ja oikeesti kaipaan vaan kisoihinkin sitä samaa hyvää fiilistä! Kaikki tämähän on omasta korvienvälistä kiinni...sitäpä kait siis on lähettävä sinne kisoihin työstämään. Into osaa aksata ja kait mäkin.
Mä oon myös pohtinut sitä, että johtuuko tämä siitä, että ajattelisin Inton valioitumista? Siltä puuttuu 1 serti aksavalion arvosta ja tietty näyttelytulos. Mutta, jotenkin on niin luuseriolo tonkin suhteen... Me sitä sertiä saada - muut valioituu alta aikayksikön (parivuotiaana?) - ei me vaan.. Tosi positiivisella asenteella siis.. Sorry!
Entäpä se hyppyvalionarvo?! Niitä sertejä on tällä hetkellä pyöreä nolla! =D =D
Katotaan nyt taas noi muutamat kisat ja jos vaan vituttaa ni sit Inton saa ehkä joku muu ohjattavakseen..
Täytyy vaan löytää asenne että:
MITÄ VÄLIÄ!! MENNÄÄN VAAN TÄYSILLÄ JA RISKILLÄ JA KATOTAAN MITÄ SE TUO TULLESSAAN. YRITETÄÄN LÖYTÄÄ TEKEMISESTÄ JA OSAAMISESTAMME NAUTTIMINEN!
Sitä myös kaipaisi kisoihin kannustavaa seuraa ja seuraa ylipäätään. Yksin on niin oman paskan mielensä orja...
Mukavaa viikonloppua!!
Kiitos Mia kommentista, yritin vastailla mutta ei jostain kumman syystä onnistu...kaikki teksti hävis...
Pointtina oli mm., että nyt täytyy vaan uskaltaa ja antaa mennä, olla välittämättä.
Ja että onnistumiset kasvattaa motivaatiota ja epäonnistumisetkin tiettyy pisteeseen saakka... =)
Pitäs osata arvostaa sitä ,että saa ylipäätään tehdä, koira terve jne jne..
Taija niin ymmärrän sun tunteen. Meillä tää on pahempi tokossa, mutta ihan samat jutut. Miksi me on kuusivuotta treenattu eikä tulokset ole kummoisia? Mikä motivoi eteenpäin, kuinka pitkään jaksetaan hakata päätä seinään?
VastaaPoistaAgissa ei oo niin paha, koska tällä hetkellä nautin siitä, että Reima osaa tällä hetkellä hypätä. Meillä on kivaa siellä ja me ollaan yhdessä. Palaset on olemassa ja on vaan pakko uskaltaa antaa mennä ja pitää kivaa. Auttaisiko sulla se, että ajattelet, että nyt vaan nautit siitä, että oot sun karvakaverin kanssa siellä yhdessä ja teillä on kivaa?