Riman kisat joita en aio ruveta ruotimaan. On osa nyt tätä pahan mielen työstöä...
2 ekaa rataa ohjaaja ihan vitun PASKA! Koira LOISTAVA!!
Vika rata - ohjaajan pääkoppa parempi, koira turvalleen A.lta (hyppäsi liian korkeelta), kepeille väärin sisään, puomin loikkasu! 3xHYL
Mun pää ei nyt kestä tätä puuhaa!! Asialle tehtävä jotain!
Ekan radan jälkeen vielä virheiden sieto ok, tokalla virheen jälkeen totaali vitutus jo radalla jonka seurauksena loppurata totaalisen päin persettä (kädet raivosta täristen autolle!), kolmannen tutustumisessa keskittyminen ihan hanurista, kun edellisen radan mokat vaan pyöri päässä. Vikalle radalla loppujen lopuksi ok mielellä, siihen A:lle saakka, jossa moodi en välitä päälle jatkettiin ok...keppivirhe..tilanteen totaali rauhotus koira seis radalla...jatkettiin.. tokavika este puomi, jonka läpi...sanoin höpö höpö ja käveltiin maaliin...
Itku pääsi kun kisapaikalta lähin - tähän on tultu! Ei tervettä ei! Lapsellista?!
Sain jo ajatuksia muualle, kunnes soitin Minnalle...hän kysyi "kuis kisat?" Sit repes taas.. Puhuttiin asioista ja kaikki faktat on tiedossa....mulla on terveys! Koiralla on terveys!!Saan edes akasata sen kanssa, riskiohjaukset ym ym jne jne nää jujut.
Miksi ei auta?! Päässä vikaa! Mulla siis! Itsekriittinen ja itselleni armoton, mihinkään tyytymätön osaan kyllä olla!
Oon mä jotain tässä kuitenkin oppinut..nyt kotona ja kisat ei enään harmita. Ne on ollutta ja mennyttä - mitään en tekemättömäksi saa. Harmitus vaan on kova tämän tilanteen vuoksi, miten tää on mennyt tällaiseksi?! Tää on mun harrastus josta pitäs se mielihyvä saada. (itku)
Onneksi on noi koirat! Ne tykkää vaikka oisin millanen.. *sydän*
Ehkä tää kytee pintaa syvemmällä?
Harmittaa myös se, kun alkaa tuntemaan ällöttäviä kateuden ajatuksia muiden onnistumisista...Kipeetä!
Kisaamista en aio lopettaa, tästä on päästävä yli! Uutta matoa koukkuun...
Niin ja tänään tuntu, että kaikki tujottaakin kispaikalla kun yx kulkee siellä naama norsun vitulla! Ja mä oon avoimesti näistä tuntemuksistani puhunut. Kukaan näitä tahallaan tunne! Ja koiraani arvostan uskokaa tai älkää!
Into on taitava!!
Kuinka tähän pisteeseen on tultu? Miksi? Mikä tarkoitus tällä kaikella on?
Ja mainittakoon näin jälikäteen, että Jalosen radat ei olleet ollenkaan pahoja! Ei vaatinut koiralta mitään ihmeellisempiä teknisiä taitoja - ohjaajalta ohjaamista kyllä ja linjojen huomioon ottamista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti