Ihanaa kun oli hiukan satanut lunta. Pakkasta ei tosin ollut ja metsässä siksi kohtuulisen märkää...
Päätin lähteä yksin Himon kanssa metsään, että saapi rallatella rauhassa irti. Vauhtia tuntu taas olevankin enemmän kuin laki sallii ja järki (jos sitä ylipätään on) niin oli jäänyt kotiin. Hää juoksee mettässä aropupun lailla ja näyttää kyllä siltä, että ei pisaraakaan kato mihin kirmaa tai varoisi mitään. Juoksee siis aivan päättömänä! =( Pelottaa, että hyppää jonkun kepin päälle ja that's it! Kaheli!
Juoksee myös vainukoiran lailla - nenä maassa ja ottaa muhun aivan liikaa etäisyyttä. On todella itsenäinen! Tänään teinkin sitten taas sitä, että menin aina piiloon kun lähti liian pitkälle. Pienempi kun oli, en edes kerennyt kunnolla piiloon, mutta tänään oli toisin! Jannu ei edes sen kummemmin näyttänyt hätääntyvän kun etsiskeli mua ja parhaimillaa puhuttiin minuuttien etsiskelystä. Into & co ei ees lähe pitkälle ja Into varsinkin menee suunnilleen paniikkiin jos ei heti löydä. Toisin tämä neiti! Onneksi ei kyllä lähe pitkälle kirmaamaan tai täysin sinne mistä on tultukin, niinkuin esim: Into, vaan oikeesti kuuntelee katselee ja etsiskelee. Tiedä sitten käyttääkö neneäänsä tässä? En ainakaan nähnyt maata näissä tilanteissa kovasti haistelevan - jäljestävän. Tätä samaa piiloon menoa oon tehnyt pojilla pennuista saakka ja teen edelleenkin irtiololenkeillä.
Samoin teen sitä, että kun pysähdyn, niin koirat tulee mun luo. Pojat toimii tässä hyvin (patsi ehkä Hugo) ja Into & Leevi hyppää aina mua vastenkin. Himon kanssa tänään, kun pysähtelin koiruli vaan kirmaili ympäri mettää sekopäisenä ja sille oli ihan sama kökötinkö vai mitä tein. Huoh! Aiemmat kerrat ihan sama laulu! Onkohan meidän parisuhde ihan kunnossa? =) No, tätä täytyy jatkaa ja ottaa jotku spessu namit matkaan... Koska mä haluan, että koira seuraa mitä mä siellä metsässä teen eikä vaan viipota omiaan, sen täytyy "vahtia" missä mä menen eikä mun kontrolloida ja vahtia sen menoa! Piste! Sanokaa työ mitä sanotte! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti