Tänään kepiteltiin jälleen, ja huikein saavutuksin. Jee! Neljällä ohjurilla alotin, ekalla virhe. Taas palaute koiralle virheestä ja heti seuraava täydellisesti oikein! Tiputin kolmeen teki oikein. Kehu-lelulla ollaan siis menty nykyään ja oikeesta suorituksesta alkaa bileet! Tiputin kahteen ohjuriin, tuli virheellinen suoritus - josta siis seuraa palaute "höpöhöpö!" Tätä seurasi kaksi onnistunutta pujottelua, mä oikeella sekä vasemmalla. Sit vedin riskillä - kaikki ohjurit pois! =o
Ekalla virhe niin, että jätti vikan välin suorittamatta, kun mä housin palkkauksen kanssa.
Sit KAKSI täydellistä suoritusta oikein! Ja siis aina nää mun treenit sisältää eri kulmista menoa ja ohjaajan ollen milloin milläkin puolella keppejä. Super hyper yber iloinen, että mä sain kuin sainkin tän homman tähän pisteeseen. Alku alko hyvin, sit tuli takkuvaihe, tuntu, että solmuja on vaikee saada auki, mut sit ku ne lähti aukeemaan oli kehitys huimaa. Hyvä Virpsukka! Nyt sen tekeminen on muutenkin ollu kaikin puolin asiallisempaa. Liekkö, kun on tehty enemmän, niin ei oo ylivirittynyt ja yli-innokas. Nyt me ei kepitellä vähään aikaan. =) Se onkin jännä nähä mitä se sit tolle koiralle tekee. Kehittyykö normi tapaan levossa vai unohtuu kaikki ja kohellus alkaa.
Sit tehtiin vähän "kiipeetä".. tää seuraava proggis. =) Hyvin meni, mutta tässäkin nyt suurin mutta näin alkuun on koiran malttamattomuus. Se tietää kyllä mitä sen kuulu tehdä, mut ku ei millään malttas. Koheltamalla tekee. =) Mä uskon, että tässäkin mustavalkoisuudella saadaan pian tulosta aikaiseksi. =)
Treenin päätteeksi lähin sit kunnon lenkille ja jumaleissoin toi koira taas pelästytti. Hyppäsi yhen todella heinikkoisen ojan yli pellolle ja takasin hypätessään teki taas sellaisen normi Vireelle tyyppisen bambiloikan. Toi siis loikkaa todella isosti!! Ja putosi sit suoraan sinne ojaan tai sen reunalle, leuka tai joku edellä. Kunnolla en nähny mikä ruumiin osa kolhati, kun heinikko niin pitkä, mut kyl se tällin sai. Harvoin ravailee lenkillä irtiollessaan, mut hetken meni sen jälkeen aika iisisti. Luojan kiitos meillä on huomenna Piira-aika. Mä kerkesin jo siinä sen lennon aikana aatella, että nyt sattuu ja kerkesin jotain vissiin huutakin, mutta sinne humpsahti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti