Jänskä meni kyl sit kisapaikalla pian ohi ja saatiin tehtyä toivottu muutos, että Ink starttaakin ekana Qran sijasta ja Qra siellä lopussa sitten Inkin paikalla. Oli isot kisat ja heikko tulostaso. Radat ei olleet vaikeita muutoinkin kun niissä oli tosi veemäisiä linjoja koirille!
Ekalla radalla Inkin kanssa suht hyvä rata (video), mutta 2 rimaa alas. Toka meni ihan vituix, loppujen lopuksi koiran livistettyä keinulta karjasin lie down ja sit sivukyydillä radalta vex. Kolmas sellanen pelastelu nolla että ei paremmasta väliä! Mut nolla kuitenkin ja koira piti rimat!
Qran eka rata alkoi himmaillen ja kakkos hypyn jälkeen se lähti omille teilleen ettimään Hannamaria, joka oli tyystin piilossa tässä vaiheessa ja ei ollut edes lähdön lähettyvillä. Sain kyl kiljuttua sen takasin ja sit se tuli mun jalkoväliin istumaan ja lähettiin uudestaan hommiin, sen jälkeen mulla on muistikuva oikeenkin mallikkaasta menosta.
Tokan radan kasausta kattellessa seisoskelin tovin paikallani.. siitä liikkeelle lähtiessä mun vihlasi nilkkaa niin helvetisti, että koko jalka meinas taas lähtee alta. Hannamari näki ja ilme oli aikamoinen - sanoi että kyllä näki että SATTUI! Se on ku joku iskis puukon tonne nilkkaluun? alle. Tää ei siis oo mikään uus juttu, mutta tätä on esiintynyt yleensä vain aamuisin sängystä noustessa tai jossain vaiheessa päivää, kun jos oon sohvalla istuskellu ja lähen siitä liikkeelle. Mutta usein se on ollut se yksi vihlasu ja that's it! Saman jalan polvitaive on oireillu jo tovin.. ja lonkka...
Mutta nytpä toi nilkkahomma ei menny ohi millään, aina kun astuin jalalle se vihlasi ja kovaa. =O =( Tavallaan siellä on tunne kun ois fasettilukko ja nilkka tarttis naksauttaa..nykästä. Sit pyysin Hannamaria vetämään mua jalasta - pötköttelin siellä hallin lattialla ja Inkeri makas pällä ja nuoli naamaa. =) Jalka tuli siihen kuosiin, että pysty astua. Mutta alitajunta pelkäsi kokoajan sitä, että koska vihlasee! En uskaltanut enään koko loppupäivänä olla juurikaan paikkallaan, vaan kävelin kokoajan. Saattoi näyttä ulospäin ihan ylihermostuneen akan marhaamiselta! Toi toka ratahan meni molemmilla koirilla piparix / keskeytetyksi - en uskaltanut toimia kunnolla ja Qran kanssa olin ihan ylitarkka /varovainen ettei lähe omille teilleen = ohjaukset totaalisen myöhässä joka hiton paikassa. =( Mut nyt tehtiin niin et Qra tiesi missä Hannamari on, se toimi! Qra sai multa kisapaikalla muutenkin aika tiukkaa natsitusta - mun kanssa kävellessä ei räyhätä muille jne! Muutamaan otteeseen joutu ottaas kovemmin.. mut se koira ei taida olla niin paha kuin luullaan - opitut jutut oman ihmisen kanssa. Toivon että tästä mun kanssa touhuumisesta olisi apua heidän ongelmaansa!
Vikalle radalla päätin molempien koirien osalta, että mä teen just niinkun tekisin Himonkin kaa ja käy miten käy! Ihan korvaa rutistelin kentälle mennessä! Inkin virvelöity (niinkuin Heidi asiaa kutsui =) ) nolla tulikin jo mainittua, mutta Qra.. =)...
Se jopa veti radalle menessä. Jätin lähtöön ja sen siunaaman hetken ei ollut kontaktia koiraan, kun kävelin omille sijoilleni ja sisso koira varasti! Kerkesin karjasta ettää A-AA!! Qra pysähty ku seinää ja pysähty juuri nenä ajanottolaitteitten väliin... kello käyntiin! Palautin koiran alkuun ja uus yritys! Sitten virvelöitiin senkin kanssa maaliin. =) Kamalaa menoa, mutta no can do! Olis ollu vittimäinen rata Himonkin kaa, mutta Himo olis klaarannu loppu "suoran" tolla ohjauksella mitä noi koirat ei mun kanssa osanneet. Mutta päätin et teen niinku teen! Mul oli jo ihan tarpeeksi yhelle päivälle poistumista mukavuusalaueelta, 6 starttia kahdella vieraalla koiralla! Inkerin kanssa olen nyt treenannut kahdesti ja nämä oli sillä tokat kisat mun kanssa! Eli tuttu ei ole sekään vaikka kotoisan tuntunen onkin! Qran kanssa 1 treeni alla ennen näitä kisoja!
Alkuperäinen piirros.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti