Tänään havahduin ajatuksiini viime päivien aksailuista...
Huikee setti takana 6 rataa joista 4 nollatulosta (peräkkäin, vaikkakin toki eri päiviltä) ja jokaisella nollalla palkintopallille eli 4 kolmos sijaa. Arvokisanollat kasassa + vähän ylikin! Niitä en keräämällä kerännyt ja startteja kolmosissa on nyt takana 19, joista siis 9 nollatulosta. Jotenkin kuvittelin kaiken olevan vaikeempaa, siis ylipätään kun kyseessä eka maksikoirani (vaikkakin olen aina tuntenut olevani maksikoira ohjaaja) ja Himo ei kuitenkaan ole mistään verkkaisemmasta- ja uskallan jopa sanoa että helpoimmasta päästä.
Ajatukset ovat kahden suuntaiset: todella tyytyväinen ja iloinen noista viime päivistä, ihan huikeeta! Tossa kolmessa päivässä olin palkintopallilla enemmän kuin ikinä olen Inton kanssa ollut.
Mutta niinkuin aina, nälkä kasvaa syödessä! Kyseessä oli kuitenkin tosi pienet kisat joka päivä ja Himo on äärimmäisen nopea koira, pitäiskö minun tyytyä tähän? Huom! Asioista voi iloita ja olla tyytyväinen, mutta tiettyyn asiaan tyytyminen on eri asia! Miksi emme voita? Tarvitseeko minun voittaa? Tarvii! Kysehän on kilpaurheilusta! Pitäkää vaan ahneena tai mitä hyvänsä, mutta pelin henki lajissa on kuitenkin tämä! =) Ja juu vaikka aina oonkin ihminen mullekaikkitässähetijanytihminen - niin tätä en tarvii heti! Oon supertyytyväinen kun saadaan edes nollia aikaiseksi (ei mikään itsestäänselvyys sekään!!!) ja meno on kuitenkin mukavaa, mutta tulevaisuudessa en voi tyytyä tähän. Kaikki ajallaan...
Ja älkää nyt vääntäkö tätä kirjoitusta negatiivissävytteiseksi mielissänne! Prui prui.. =)
Vaan näissä pohdinnoissa on kyse motostani "tyytyväisyys tappaa kehityksen"! Ja miksi tyytyä tähän kun uskoo voivansa saada parempaa?! Uskoo pystyvänsä koiransa kanssa parempaan! Se vaan vaatii nyt vähän ponnisteluja ja pohdintoja sekä jälleen niihin kuuluisiin härän särviin kiinnittymistä. =D
Niinkuin sanottu Himo on nopea, mutta jossain se kuitenkin häviää kilpakumppaneilleen! Missä? No, niissä helvetin kauheissa kaarroksissa jota harrastaa! Tämä otetaan nyt tosissaan työn alle! Keinot vaan täytyy keksiä, koska olen asian kanssa paininut ennenkin (tosin en nyt ihan näin "apinanraivolla" mikä nyt on ajautuksissa) ja tulosta ei ole syntynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti