Niin se vaan on! Kyllä mukavuusalueelta poistuminen on äärimmäisen epämukavaa! Ongelman katsominen silmästä silmään..
Meillä on käynnissä Rannikon Timon joka keväinen valmennusviikonloppu ja edelleen haluan työstää näissäkin tota lentämis/flänkkäysongelmaa. Ja eihän ne treenit sillon mukavia ole, kun oikeen silmä kovana tihrustaa asiaa mikä ärsyttää ja kiinnittää siihen entistä enemmän huomiota sekä huomaat kuinka sitä todella tapahtuu!
Mutta härkää on otettava sarvista jos muutosta halajaa! Babysteps!
Tänään treenatessa palasimme sinne alkeisoppien juurelle - Hippishän oli nuorena kova jaakaamaan mua ja sille on jouduttu tekemään palkalle pakotus. Tänään se jäi kupille todella hienosti, kun ei tehty esteiden välissä tätä (tein välissä ootellessamme toista vuoroamme - osissa tehtiin) , mutta esteiden ollessa liki homma vaikeutu kummasti. Toki kahden peräkkäin olevan esteen välissä maltto jäädä kupille vielä hyvin, mutta jos olikin muutama este alla ja oli kyse ohjaukseen tulosta ohi sivussa olevan esteen ... noup!
Sittenhän mä oon Himon kanssa tehnyt "tässä näin" esteiden ohittamista niiden seassa pyörien paljonkin tuossa taannoin ja se osaa sen kun siellä kävellään jne. Timon kanssa tulimmekin tulokseen, että se osaa nämä TEMPPUINA jota tehdään siellä aksaesteiden seassa, mutta auta armias jos siihen liittyy ihan oikista aksan tekoa, noilla opeilla ei ole mitään virkaa! Nää pitäs joskus saada vähän niinkuin yhdistettyä! =)
Tänään käytettiin kyllä todella aikaa asioiden analysointiin ja keskusteluun. Mutta ihan hyvä, Hippiksellä on kova viikko takana!
En usko että mitään siivekkeiden nuolijaa Himosta tulen saamaa taikka unelmalinjojen juoksijaa, mutta kun edes vähän saisi tuota flänkkäystä pois! Timo myös totesi, että on koira jonka kanssa joudun varmasti läpi sen aksaelämän tekemään näitä harjoituksia about kolmen kuukauden välein. Ja tottahan se on esim. että ei ne kontaktitkaan automaattisesti kerran opetettuna pysy hyvinä. Pitäähän niitäkin muistutella!
Video.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti