Oikeaa mielentilaa etsimässä 10.1

Tossa meni todella pitkä aika kun ei olla Janitan koulutuksiin päästy ja nyt ollaan kuukauden sisällä jo toistamiseen piipahdettu Turussa. Ja tähän se varmaan taas loppuukin toviksi.. =(

Mutta on se vaan ihme paikka! Sieltä ei koskaa lähe kotiin oppimatta jotain uutta!!! Janitalla on ilmiömäinen kyky tuoda asisoita esille! Ja saada oppilas ajattelemaan asioita vielä pitkä aikaa kotiuduttuaan. =)
Mulle on tärkeetä ymmärtää asioita koiran- tai omasta näkövinkkelistäni. Eikä vaan suhata tehdä! Haluan käsittää, ymmärtää, olla looginen ja tehdä oikein! =) Jne..! Mun pääkopalle on hyvä konkretisoida ja teorisoida asioita!

Tänään oli mm. kohta, keppien lopussa kun lähin kääntymään valssiin - halusin ennakoida ja koira jätti kokoajan pujottelua kesken. Janita hokee mulle, että älä käänny niin aikasin, no mä yritän toteuttaa käksyä ja mielestäni näin teinkin...  =) Mutta aina vaan kääntyilin edes hitusen.. Janita siinä tokasi, että koiran reaktioaika on 0,3 kymmenystä, kun meidän on 3 kymmenystä!! Koira kerkee tekemään KYMMENEN asiaa ennen kuin me edes tajutaa mitään! Että sillälailla! =D

Mutta siis aloitetaan treenisessio ihan alusta:

Lähettiin Mäntsälästä hyvissä ajoin klo 8. Koulutus alkoi klo 11. Käytiin Tammsillan ABC:llä matkalla kuluttamassa tovi aikaa - pohdittiin syömistä, mutta ei siinä vielä ollut mitään. Lounaskin alkoi vasta klo 11.00. Kahvilla ja protskupatukalla mentiin. Purina-areenalla oltiin 20 vailla 11. Halliin ei päästy joten istuskeltiin autossa. =) Mehän oltiin listan mukaan vasta loppupään suorittajia niin ei viitsitty koiriakaan lähteä kävelyttää...
Janita tuli aikalailla tasan 11 ja rataan ei päästykään tutustumaan ja kaikkien piti olla koossa, pimeessä hallissa. Jotenkin siinä sitten humpsahti mieleen, että kysäsempä kuitenkin että olihan lista koirakot suoritusjärkässä? Juu ei - ne oli siinä miten sattuu. Alotetaan niin että kaikki vetäsee ekan rundin ja sit katsellaan vähän syvemmin. Tänään haetaan oikeaa mielentilaa agilityn tekemiseen! =o
Meijän piti Minnan kanssa lähteä syömään tutustumisen jälkeen ja lämppää koirat...  Apua!

Hallin toiseen päähän kävi tie ja piti käydä selin makuulle... Miettiä jotain positiivista, ihanaa tuntemusta tuottavaa juttua. Lapsuudesta, agilitysta, ensi treffeiltä mistä vain... Mä mietin viimeaikaisia treenejä, ot-treenejä jotka on menneet hyvin. Hyvällä mielellä mentyä ja tuonut itseluottamuksen tunnetta tekemiseen.
Tämä tunne piti poimia mieleen ja kun oli valmis sai tutustua rataan. Sen mittaiseen pätkään kuin halusi. Mä tutustuin keinulle saakka - este nro 15. Radassa mua epäilytti helvetisti kohta 4-7 ja sanoinkin se ääneen ja vieläpä moneen kertaan. Viimeisenäkin kun poistuin hallista hakemaan / pikalämppäämään koiraa. Hoin sitä ulkona Minnallekin...
(liian) Äkkiä koitti meidän vuoro lähteä yrittämään rataa nollilla siihen saakka kuin oli tutustunut, sillä hyvällä mielentilalla jonka olimme äsken etsineet. No, mulla se on se apinanraivo - korvien puristelun kautta haettu agre.. Yhden kerran virheestä saimme sitten jatkaa. Meillä eka rima alas! Uudestaan alkuun... sit lähettiin sellasella huudolla ja lennoilla että oksat pois. V***u aivan kauheeta menoa ja räiskintää! Koira mäikäsi! Päästiin esteelle kahdeksan saakka sellasella räpiköinillä että... ja tästä jäi saakutin hyvä mieli... Kaikki kävi vuorollaan suorittamassa - osa napsi liki koko radan upeesti läpi, osa kolme ensimmäsitä estettä.
Tämän jälkeen koira sivuun ja taas hallin toiseen päähän piirissä keskustelemaan. Janita jututti siinä jokaista kysellen saitteko sen hyvän/oikean mielentilan ja onko se TEILLE oikea?
Oli ihmisiä joilla rata meni hyvin, tuli sitä nollaa, mutta Janita näki että mielentila ei silti ollut ihan oikea. Nollien tekemiseen ehkä joo, mutta jos haluaa oikeasti kilpailla muita vastaan pitää virettä pikkusen nostaa.. Kaikkien kohdalla oli omat juttunsa! Niin meilläkin... Vastasinkin Janitan kysymykseen jotakuinkin seuraavalla lailla: Mä saan MULLE hyvän vireen ja pystyn ns. poistumaan mielellisesti tästä tilasta puristelemalla itseäni korvasta jne. Oon tarkimmillani kun saan hyvän agren päälle = keskittyminen. Vrt. siihen mitä Janita sanoi Tuuliasta - vitutuksen kautta voittoon.. näin vertauskuvallisesti.
Manitsin myös tuon mua kalvaneen kohdan ja että se syö sitten koko tekemistä - se on kokoajan se epätietoisuus mielessä.. Ja näinhän se on! Janitakin sanoi kuulleensa minun sanoneen nuo epäuskon sanat moneen kertaan.Vielä hallista poistuessani hakemaan koiraa ..Tällöin keskittyminen on ihan muualla kuin omassa tekemisessä. TOTTA! Kun on oikein omissa tekemisen fiilareissa sitä ei edes kuule tota koiran mäikäämistä. Usein treeneissä on tullut kysyttyä treenikamuilta että huusiko koira? Liki aina se mäikää, mutta joskus sitä ei vaan kuule! Tällöin keskityt tekemiseen etkä ulkoisiin ärsykkeisiin! Janita käski opetella jonkun kikan jolla päästä kesken tekemisen/radan siihen keskittyneeseen mielentilaan jos huomaa yht'äkkiä pohtivansa radalla koiran huutoa tai käännöksäi tms.

Keskustelujen jälkeen päästiin vihdoin kunnon lämppälenkille ja jokainen suoritti sitten oman settinsä loppuun. Taas ekalla katottiin ns. mihin siivet kantaa ja piti jälleen hakea se hyvä fiilis ennen tekemään lähtöä. Mä sain todella hyvän päättäväisen mielen itselleni ja se näkyi tekemisessä! Alun 11 esteellä kunnes koira teki keppivirheen. Mä olin tosi keskittynyt ja päättäväinen ja en kuullut koiran mäikäämistä tai mitään muutakaan. Janita onnitteli ja halasi tuon pätkän jälkeen! =) Video
Sit päästiin etenemään enään pienissä pätkissä.. oli jos jotakin sohlaamista. Plaah! Ja mä niin inhoon kun oma kuuppa ei pysy kasassa ja tekee mitä sattuu.
Mutta todella paljon taas opittiin tänään!! Äärimmäisen tärkeä asia tämä mielentila ja uskon nyt tietäväni mitä sen suhteen tavoitella! Janita kehotti hakemaan mielentilaa treenaamiseen ja sanoi että treenaaminen muuttuu sitämyöden raskaammaksi mutta palkitsevammaksi.
Mitenkään ketään koultusyksikköä ylistellen tai nuollen, mutta mulle sopii tuo Janitan analyyttinen koulutustapa! Mä tykkään kun tulee teoreettisiakin juttuja kokoajan - ne auttaa niin ymmärtämään näitä asiota paremmin! Kehitys olisi varmasti huimaa kun pääsisi tuon tasoiseen oppiin säännöllisesti ja käytäsiin läpi kaikkien osa-alueiden juttuja...

Hyvä tästä vielä tulee - aikaa se varmaan vaan ottaa! =) Siksipä videonkin kommentit, joihin hiukan avausta:
Mulle tullaan todella usein sanomaan kisoissa, treeneissä jne. (tällä kertaa Tuulia L.) että "on sulla magee koira", "vitsist se menee kovaa"... jeah! I know! *sydän* Ja kiitos siitä!!!
Olis vaan kiva kun homma sujuis ja olisi itse koiransa veroinen ohjaaja! Että kommentit olisi luokkaa "ootte te magee pari".. "vitsit et vedätte mageesti". =) Joku kaunis päivä ne on totakin!!

Mä taas niin puhkun treeni-intoa!!  Eilisessä loirinuotiolla ohjelmassa oli Ville H. ja Teemu S. vieraina ja ne niin keskusteli hyviä juttuja, liittyen jodeinkin asioiden saavuttamiseen ym.. Pelkkä lahjakkuus ei riitä - tarvitaan sitä paloa, intohimoa sitä kohtaa mitä teet ja jos oot valmis tekemään töitä voit saavutta paljon!! Ja kritiikkiä pitää pystyä ottamaan vastaan - se rakentaa!