Viikko jo...13.8

Hugon lopetuksesta on tänään tismalleen viikko! Vaikeeta on mulla ollut - kuin jotain koiraa voi ikävöidä näin!?! Jumalauta ajatukset menee asian suhteen ristiin rastiin.. Äsken se oli vielä tossa ja nyt ei enään ikinä... =( Sä näät mielikuvissa sen yhteisen viimeisen hetken (joka ei ole se positiivisin).. näät lähes sen vielä oikeesti fyysesti likkuvan täällä kämpässä. Makaavan tuolla terassilla auringossa.. Kaipaat että voisit koskea jne jne.. Tuskaa!! Saatana!

Tässä muutama kuva mitä löysin lähivuosilta. Mutta eipä sitten ollut mitään kunnon posetuskuvaa ihan tästä viime ajoilta..

Kuvia katsoessakin valtaa outo tunne! Ihan vatsan pohjaa kourasee ja nuo ilmeet ja muut kun ne oni niin elävästi vielä mielessä.. Vaikea oikeasti käsittää että sitä ei enään ole! Ja vaikea hyväksyä!

Mutta siis ei mulla mitään katukmuksen tunteita toisen kivuista päästämisestä ole. Tiedän, että aikamme täällä maan päällä on rajallinen, Hugonkin ja nyt vaan oli aika... =(

Hugolla oli varmasti hyvä elämä! Sitä rakastettiin paljon ja se meni edelle kaikessa - oli ihan ykkönen. =) Eikä sen elämä ihan kauhean lyhytkään ollut, 12 vuotta ja 8 kuukautta.. Rakas... =(

Vielä ei ole mennyt päivääkään kyynelittä...