Aamulla ennen kisoihin lähtöä oli taas surku tunnelmat - sänkyä pedatessa yhestä lelusta humpsahti Hugo mieleen ja sen jälkeen olikin itkussa pidättelemistä.. Sen remmikin roikkuu tuolla naulassa edelleen ja lähtiessä siitäkin alko kyyneleet valua pitkin poskia (nytkin). =( Kenneliiton järjestelmään pystyin koiran jo aikapäiviä sitten kuolleeksi merkkaamaan, mutta mm. tuota remmiä en ole koukusta pois saanut otettua. Nyt on tää muistelu vaihe ja mieleen, kun humpsahtaa niin itku tulee!! (oon kyl muutenkin itkuherkkä ihminen) Ikävä on kova!
Kisaamisen fiiliksestä on vaikea sanoa.. Kiva oli mennä ja kiva aksata, mutta lopputulos päivästä painuu kyllä harmituksen puolelle. Tylsää.. Meillä on kyllä vahvasti sama trendi mitä mulla oli Inton kanssa - aina jotain. Jos en mä ni koira.. Jos suonette koiraan kohdistuvat syytökset?! Nollat on kortilla.
Tänään eka rata muuten hyvä (okei olin tiellä ainakin yhdessä kohdin!), mutta 2 rimaa alas. Eka oli ihan mun moka, kun vielä suunnilleen hypylle lähettäessä mietin teenkö vastakäännöksen vai mitä. Turvauduin huutamiseen ja ilmeisesti juuri koiran ollessa hypyllä =( Loppusuoran ekan riman tiputuksen syytä en ota niskoilleni suoranaisesti. Jos kepit löytyy ja meno on muuten hyvää sit tulee rimoja alas. =(
Toka rata hyppäri, jossa alussa taas rima alas ja koira meni myös kepeille väärin sisään! Taas umpikulmassa kakkosväliin... huoh! =( Otin tämän ohjauksissani huomioon ja rytmitinkin, mutta silti.. Oli todella korkeessa vireessä. Alan pohtia tuon Purinan sopivuutta meille - en tiedä mikä sen siellä nostattaa?
Oikista keppiväliä etittiin tovi ja seuraavalle hypylle menin leijeröiden suoraan pakkovalsiin, mutta koirapa jatkoi matkaa suoraan väärälle hypylle.. Käskytin "käy" (mulle riitti) ja sitten poistuttiin suorinta tietä autoon..
Mietin, että jätän vikan radan väliin - ei vaan jaksa tätä just nyt....
Menin kuitenkin, taas enemmän kuin ok rata muuten, mutta kaksi rimaa alas. Eka ja tokavika... pahasana tähän. En tiiä syytä - päälimmäisenä tulee mieleen, että onko koira kunnossa?! Kyllähän tuo rimoja aika-ajoin tiputtelee, mutta nyt kolmella radalla 5 rimaa ja korkeudet oli max 60 cm. Mutta nää tän päivän radat kaatu noihin rimoihin... eikä meidän ajatkaan kyllä päätä huimaa. Johonkin sitä vaan palaa vaikka tuntuu, että ihan kiitettävästi tuo etenee.
Ruotsalaistuomari radat oli äärettömän mukavia!!!!! Ihanaa vaihtelua suomalaisiin vääntämisiin ja pakolla haasteen keksimisiin! Videota ei ole kuin ekasta radasta, kun rakas keponi, joka on flunssakin, tiputti kameramme purinan vessanpyttyyn.. Oli onneksi suojapussissa ja äksidetti saatu niin että pönttö oli "puhdas", mutta olihan tuo vettä itseensä imaissut, joten saa nähdä tuleeko kalua edes kuivuttuaan..
Ja tulipa muuten Purinallakin tirautettua itkut, kun Maaritin kanssa tuli puhetta Akkista ja häntä alkoi itkettämään... tokaisin siinä itse, että eihän Hugostakaan ole kuin kolme viikkoa, niin ei siinä muuta tarvittu! =) Ihanaa kuinka joku muukin suree niin aidosti koiransa poismenoa, vaikka Akkin lopetuskesta lienee jo tovi..
Mä oon kyl huono epäonnistuja - ei jaksais näitä päivä, mutta tämä kuuluu aksaan tai mihin tahsa urheiluun. Mitä sit jos joka kisasta tulis nolla? Mutta hyllyt tuntuu jotenki eri asialta, kuin rimojen tai keppivirheiden tai kontaktivirheiden pilaamat radat. Tai kaikista kauheinta on omat tietynlaiset mokat - rävellykset! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti