Koskakohan tää menee ohi? Mulla on harvase päivä joku hetki, kun Hugo-asia nostattaa kyyneleet silmiin! Taitaa oikeesti olla vain 1 päivä, kun en ole itkenyt. Ei ne mitään hullun lailla itkuja ole, mutta kyyneleet valuu pistkin poskia silti...nytkin... Mä en vaan voi sille mitään!
Eilen oli jo aamusta.. Tosin liekkö sillä vaikutusta että faijakin oli mielessä - hän olisi täyttänyt 24.8. 70 vuotta!
Hugon kuva vaan piirtyy mun verkkokalvoille ja sit tulee se ajatus, että tossa se on purkissa.. Nyt on myös pyörinyt mielessä se kammottava päivä..matka eläinlääkärille.. sen ilme... kuin se köpötteli autoon ja oli ihan puhki... se kuinka jäi sinne poltettavaksi sen vaaleenpunasen peiton sisässä ihan kuin nukkuvana.. kuin mä vielä silittelin ja halasin sitä ..Vittu! =( Mä vihaan tätä!!!!!
Mulla on varmaan liikaa aikaa miettiä.. kun on yksin kokoajan...
Vastahan se oli vielä tossa, taivallettiin lähes 13 vuotta kimpassa ja on kasa tuhkaa purkissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti