Ilmohan ko. kisoihin lähti jo ajat sitten.. ennen kaikkea...
Kisapäivä kun koitti, ei olisi huvittanut lainkaan lähteä, itkua piisasi heräämisestä saakka. Tuntu, että tänään vasta tajusin koko homman - kuin olisi lekalla päähän lyöty. Vastahan se koira oli tässä ja nyt kasa tuhkaa purkissa pöydällä. Voi kyynel... Ikinä en enään Hugoa näkisi.. ikinä se ei enään oo mun mahassa kiinni nukkumassa ja kömpimässä peiton alle... ikinä en enää saa röllytellä sen nahkamasua...
Mutta ihan hyvä touhuta jotain ja saada muuta ajateltavaa.. mä oon niin paskana!
Kisat meni ihan ok. Ekalla radalla TAAS keppivirhe.. toisella päätin huutaa ennen keppejä, että KESKITY ja sen myös tein. Hyvä ettei koira jättänyt pujotteluun menemättä..
En heitellyt palloa tai muutenkaan riekuttanut koiraa - kaikki hallinta on musta itestä kiinni! Kylmänrauhallisuus... päättäväisyys...
VIDEO!
Tokalta radalta pitkästä aikaa nolla. Sijoitus 2. vaivaiset 0,31 kymmenystä voittajasta, jota en lainkaan muista kuka oli tai edes minkä rotuinen koira.. ihan sama! Pääasia, että päästiin taas yhteistyön makuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti