Onni potkaisi kun Janitan yksärit oli jaossa kesällä! Tänään eka tunti kolmesta. Nautiskelin koko tunnista yksin. =) Aika meni todella nopeesti!!
Rata oli haastava! Käännöksiä paljon ja osa kovista vauhdeista!
Alkuun piti lähteä tekemään kisanomaisesti ja siitä ei tullut mitään, ei kertakaikkiaan! Hävetti ihan! Varmaan kaksi - kolme estettä kerrallaan sain tehtyä, sit levis ja olin joka kerta lopettamassa siihen. Mutta Janita vaan hokee, eikun kisanomaisesti loppuun saakka. Oikeesti oli todella järkyttävää räpellystä! Onneksi ei ole videota!
Sit ruvettiin käymään rataa osissa läpi - hyviä neuvoja pukkasi kohta kohdalta (niinkuin aina!) ja onneksi sain mukauduttua edes näihin, muutettua omaa tekemeistä, jotta homma alko ees joten kuten pelittääs.
Mieleen jääneitä sanoja (mun muodossa!):
en tarvitse ko. koiralle painaa lainkaan kaasua, se menee kyllä. On vain opittava painelemaan sitä jarrua oikisissa paikoissa. Janita kehoitti kokeilemaan mäkiautoilua, jotta ymmärtäisin mistä hän puhuu. =) Miettiä radoille kohdat missä haluaa ohjatessaan olla milloinkin ja survoa itsensä niihin. Pitää se kontakti koiraan ja malttaa tehdä ne ohjaukset, vaatia jarruttamaan! Usein teen vain itselleni ne ohjaukset, en koiralle sekä hosun vaan pisteestä toiseen... Sekä teen jarrut liian kaukana esteistä, mun pitää olla lähellä vaikka koira olisi vielä kaukana esteestä.
Yhteen kohtaan testailtiin kunnolla eri ohjausvaihtiksia ja itseasiassa molemmat toimi älyttömän hyvin, hyvin tehtynä! =)
Lopussa Janita tokaisi, että olis vielä aikaa tehdä rata nollilla... Mä en usko, että hän uskoi minun siinä onnistuvan enkä kyllä uskonut minäkään. Mutta niin vaan survottiin rata (27 estettä) nollilla läpi! En usko, että nättiä oli ja yhdessä kohdin olikin kämmi todella lähellä (sama mikä tökki koko treenin ajan - putkeen vienti)! Mut niin vaan nolla tehtiin - kyllä tolla radan hinkkaamisella pitääkin! =) Tästä olis kiva ollut saada videota, mutta noup, kun yksin olin. Janita kommentoi loppuun saaneensa kylmiä vääreitä menostamme ja että olimme ekat jotka olivat päässeet radan nollilla. Oikeesti?! Oli kuitenkin jo to pv kun siellä oltiin! Näistä mun on pakko iloita ja ylpeillä! Jostain se ilo revittävä
! =) Sanoinkin Janitalle että JES, edes yksi sulka hattuun! Tokaisi vain, että iso sulka onkin! Heh! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti