Aamulla ennen kisoihin lähtöä oli taas surku tunnelmat - sänkyä pedatessa yhestä lelusta humpsahti Hugo mieleen ja sen jälkeen olikin itkussa pidättelemistä.. Sen remmikin roikkuu tuolla naulassa edelleen ja lähtiessä siitäkin alko kyyneleet valua pitkin poskia (nytkin). =( Kenneliiton järjestelmään pystyin koiran jo aikapäiviä sitten kuolleeksi merkkaamaan, mutta mm. tuota remmiä en ole koukusta pois saanut otettua. Nyt on tää muistelu vaihe ja mieleen, kun humpsahtaa niin itku tulee!! (oon kyl muutenkin itkuherkkä ihminen) Ikävä on kova!
Kisaamisen fiiliksestä on vaikea sanoa.. Kiva oli mennä ja kiva aksata, mutta lopputulos päivästä painuu kyllä harmituksen puolelle. Tylsää.. Meillä on kyllä vahvasti sama trendi mitä mulla oli Inton kanssa - aina jotain. Jos en mä ni koira.. Jos suonette koiraan kohdistuvat syytökset?! Nollat on kortilla.
Tänään eka rata muuten hyvä (okei olin tiellä ainakin yhdessä kohdin!), mutta 2 rimaa alas. Eka oli ihan mun moka, kun vielä suunnilleen hypylle lähettäessä mietin teenkö vastakäännöksen vai mitä. Turvauduin huutamiseen ja ilmeisesti juuri koiran ollessa hypyllä =( Loppusuoran ekan riman tiputuksen syytä en ota niskoilleni suoranaisesti. Jos kepit löytyy ja meno on muuten hyvää sit tulee rimoja alas. =(
Toka rata hyppäri, jossa alussa taas rima alas ja koira meni myös kepeille väärin sisään! Taas umpikulmassa kakkosväliin... huoh! =( Otin tämän ohjauksissani huomioon ja rytmitinkin, mutta silti.. Oli todella korkeessa vireessä. Alan pohtia tuon Purinan sopivuutta meille - en tiedä mikä sen siellä nostattaa?
Oikista keppiväliä etittiin tovi ja seuraavalle hypylle menin leijeröiden suoraan pakkovalsiin, mutta koirapa jatkoi matkaa suoraan väärälle hypylle.. Käskytin "käy" (mulle riitti) ja sitten poistuttiin suorinta tietä autoon..
Mietin, että jätän vikan radan väliin - ei vaan jaksa tätä just nyt....
Menin kuitenkin, taas enemmän kuin ok rata muuten, mutta kaksi rimaa alas. Eka ja tokavika... pahasana tähän. En tiiä syytä - päälimmäisenä tulee mieleen, että onko koira kunnossa?! Kyllähän tuo rimoja aika-ajoin tiputtelee, mutta nyt kolmella radalla 5 rimaa ja korkeudet oli max 60 cm. Mutta nää tän päivän radat kaatu noihin rimoihin... eikä meidän ajatkaan kyllä päätä huimaa. Johonkin sitä vaan palaa vaikka tuntuu, että ihan kiitettävästi tuo etenee.
Ruotsalaistuomari radat oli äärettömän mukavia!!!!! Ihanaa vaihtelua suomalaisiin vääntämisiin ja pakolla haasteen keksimisiin! Videota ei ole kuin ekasta radasta, kun rakas keponi, joka on flunssakin, tiputti kameramme purinan vessanpyttyyn.. Oli onneksi suojapussissa ja äksidetti saatu niin että pönttö oli "puhdas", mutta olihan tuo vettä itseensä imaissut, joten saa nähdä tuleeko kalua edes kuivuttuaan..
Ja tulipa muuten Purinallakin tirautettua itkut, kun Maaritin kanssa tuli puhetta Akkista ja häntä alkoi itkettämään... tokaisin siinä itse, että eihän Hugostakaan ole kuin kolme viikkoa, niin ei siinä muuta tarvittu! =) Ihanaa kuinka joku muukin suree niin aidosti koiransa poismenoa, vaikka Akkin lopetuskesta lienee jo tovi..
Mä oon kyl huono epäonnistuja - ei jaksais näitä päivä, mutta tämä kuuluu aksaan tai mihin tahsa urheiluun. Mitä sit jos joka kisasta tulis nolla? Mutta hyllyt tuntuu jotenki eri asialta, kuin rimojen tai keppivirheiden tai kontaktivirheiden pilaamat radat. Tai kaikista kauheinta on omat tietynlaiset mokat - rävellykset! =)
lauantai 29. elokuuta 2015
Yllättävän "helppoa" 28.8
Illalla normi viikkotreenit! Juhankin rata oli saakutin haastava, ainakin yksi kohta 12-20! Kun näin piirroksen, ni ensivaikutelma oli plaah... =) kauheita linjoja ja vauhtia.
Mua närästi koko päivän ihan helvetisti ja olo olikin tosi löysä treenien alotuksessa ja siitäkös noottia sainkin.. Homma parani kummasti kun käskettiin "vähän" tsempaamaan!
Alussa tökkäsi jo ennen kolmosta kun en kerennyt sinne kunnolla! =o Seuraavalla jo huimasti paremmin, mutta 9 vastiksesta koira humahti putkeen.. Mä jäin pakalleni kökkimään. Tässkin parannus tuli kun vaan liikuin vastiksesta kohti keppejä. Jatko oli paras tehden keppien jälkeen persjätön ja työntämällä koira keinulta 12.sta. Ekalla ajatus oli liiaksi tuolla 16-17 kohdassa ja lähetin koiran kaukaa 13 taakse, joka onnistu kyllä hyvin, mutta näin kaukaa ko. hypylle tehty vastis ei vaikuttanut koiraan mitenkään, vaan haki 14 taakse! Täyty muuttaa ohjaus flipin omaisemmaksi ja käydä lähempänä 12.kin.. Mä oli ihan aatellut, että tosta kohdasta ei tule meillä mitään, mutta toisin kävi - jos ois kisoissa eteen tullut olis lapaset tippunu... =) Mun omalla tyylillä tehtynä, puolivalssi 15 ja koko matka pakittaen homma pelas hyvin. Juhan mielestä vaan piti saada tiukemmaksi ja aikaa pois.. Halus, että kokeilen 15 perjättöä ja siitä 16 kääntämistä japanilaisella josta vielä puolivalssilla välistäveto 16-17. Sanoin että en kykene! Liikaa tekemistä mulle ja saatanan vaikeeta ajotuksellisesti! Kokeilin ja ketuxhan se meni! =) No sit hinkattiin muutamaan otteeseen mun tyylillä, lähinnä ajotusta 15 puolivalssia aikasemmaksi, jotta saatiin koira paremmalle linjalle kohti 16.
Sit olikin taas aika lähteä kokeilemaan rataa nollilla. Ja tehtiinhän me se! Jes! Ihmettelin itsekin ja Juhakin tokaisi, että me ollaa viimeaikoina ruvettu pääsemään näitä vaikeempia ratoja nollilla läpi. Kehitystä joo tämäkin, mutta olis ilo alkaa pääsemään niitä heti kättelyssä läpi! =D
Pienen huilin ja turinatovin jälkeen keksin vielä lähteä testaamaan väliä 12 - 18 ohjaten se niin, että liikun kokoajan etuperin. =) Eräs kurssilainen teki tälleen kohdan niin hienosti! En ois ikinä uskonut että onnistuu, mutta nyt kun koira oli tehnyt kohtaa jo useamman kerran, onnistuttiin hommassa jopa kolmesti! Juha kellottikin kohdan ja aika meni alle 7 sekunnin, kun sen ollessa mun tyylillä ohjaten parhaimmillaan vissiin 7,07 tai 7,10s.
Jälleen kiva treeni kun on aikaa tehdä rauhassa ja testailla juttuja yms.
Mua närästi koko päivän ihan helvetisti ja olo olikin tosi löysä treenien alotuksessa ja siitäkös noottia sainkin.. Homma parani kummasti kun käskettiin "vähän" tsempaamaan!
Alussa tökkäsi jo ennen kolmosta kun en kerennyt sinne kunnolla! =o Seuraavalla jo huimasti paremmin, mutta 9 vastiksesta koira humahti putkeen.. Mä jäin pakalleni kökkimään. Tässkin parannus tuli kun vaan liikuin vastiksesta kohti keppejä. Jatko oli paras tehden keppien jälkeen persjätön ja työntämällä koira keinulta 12.sta. Ekalla ajatus oli liiaksi tuolla 16-17 kohdassa ja lähetin koiran kaukaa 13 taakse, joka onnistu kyllä hyvin, mutta näin kaukaa ko. hypylle tehty vastis ei vaikuttanut koiraan mitenkään, vaan haki 14 taakse! Täyty muuttaa ohjaus flipin omaisemmaksi ja käydä lähempänä 12.kin.. Mä oli ihan aatellut, että tosta kohdasta ei tule meillä mitään, mutta toisin kävi - jos ois kisoissa eteen tullut olis lapaset tippunu... =) Mun omalla tyylillä tehtynä, puolivalssi 15 ja koko matka pakittaen homma pelas hyvin. Juhan mielestä vaan piti saada tiukemmaksi ja aikaa pois.. Halus, että kokeilen 15 perjättöä ja siitä 16 kääntämistä japanilaisella josta vielä puolivalssilla välistäveto 16-17. Sanoin että en kykene! Liikaa tekemistä mulle ja saatanan vaikeeta ajotuksellisesti! Kokeilin ja ketuxhan se meni! =) No sit hinkattiin muutamaan otteeseen mun tyylillä, lähinnä ajotusta 15 puolivalssia aikasemmaksi, jotta saatiin koira paremmalle linjalle kohti 16.
Sit olikin taas aika lähteä kokeilemaan rataa nollilla. Ja tehtiinhän me se! Jes! Ihmettelin itsekin ja Juhakin tokaisi, että me ollaa viimeaikoina ruvettu pääsemään näitä vaikeempia ratoja nollilla läpi. Kehitystä joo tämäkin, mutta olis ilo alkaa pääsemään niitä heti kättelyssä läpi! =D
Pienen huilin ja turinatovin jälkeen keksin vielä lähteä testaamaan väliä 12 - 18 ohjaten se niin, että liikun kokoajan etuperin. =) Eräs kurssilainen teki tälleen kohdan niin hienosti! En ois ikinä uskonut että onnistuu, mutta nyt kun koira oli tehnyt kohtaa jo useamman kerran, onnistuttiin hommassa jopa kolmesti! Juha kellottikin kohdan ja aika meni alle 7 sekunnin, kun sen ollessa mun tyylillä ohjaten parhaimmillaan vissiin 7,07 tai 7,10s.
Jälleen kiva treeni kun on aikaa tehdä rauhassa ja testailla juttuja yms.
Turussa 27.8
Onni potkaisi kun Janitan yksärit oli jaossa kesällä! Tänään eka tunti kolmesta. Nautiskelin koko tunnista yksin. =) Aika meni todella nopeesti!!
Rata oli haastava! Käännöksiä paljon ja osa kovista vauhdeista!
Alkuun piti lähteä tekemään kisanomaisesti ja siitä ei tullut mitään, ei kertakaikkiaan! Hävetti ihan! Varmaan kaksi - kolme estettä kerrallaan sain tehtyä, sit levis ja olin joka kerta lopettamassa siihen. Mutta Janita vaan hokee, eikun kisanomaisesti loppuun saakka. Oikeesti oli todella järkyttävää räpellystä! Onneksi ei ole videota!
Sit ruvettiin käymään rataa osissa läpi - hyviä neuvoja pukkasi kohta kohdalta (niinkuin aina!) ja onneksi sain mukauduttua edes näihin, muutettua omaa tekemeistä, jotta homma alko ees joten kuten pelittääs.
Mieleen jääneitä sanoja (mun muodossa!):
en tarvitse ko. koiralle painaa lainkaan kaasua, se menee kyllä. On vain opittava painelemaan sitä jarrua oikisissa paikoissa. Janita kehoitti kokeilemaan mäkiautoilua, jotta ymmärtäisin mistä hän puhuu. =) Miettiä radoille kohdat missä haluaa ohjatessaan olla milloinkin ja survoa itsensä niihin. Pitää se kontakti koiraan ja malttaa tehdä ne ohjaukset, vaatia jarruttamaan! Usein teen vain itselleni ne ohjaukset, en koiralle sekä hosun vaan pisteestä toiseen... Sekä teen jarrut liian kaukana esteistä, mun pitää olla lähellä vaikka koira olisi vielä kaukana esteestä.
Yhteen kohtaan testailtiin kunnolla eri ohjausvaihtiksia ja itseasiassa molemmat toimi älyttömän hyvin, hyvin tehtynä! =)
Lopussa Janita tokaisi, että olis vielä aikaa tehdä rata nollilla... Mä en usko, että hän uskoi minun siinä onnistuvan enkä kyllä uskonut minäkään. Mutta niin vaan survottiin rata (27 estettä) nollilla läpi! En usko, että nättiä oli ja yhdessä kohdin olikin kämmi todella lähellä (sama mikä tökki koko treenin ajan - putkeen vienti)! Mut niin vaan nolla tehtiin - kyllä tolla radan hinkkaamisella pitääkin! =) Tästä olis kiva ollut saada videota, mutta noup, kun yksin olin. Janita kommentoi loppuun saaneensa kylmiä vääreitä menostamme ja että olimme ekat jotka olivat päässeet radan nollilla. Oikeesti?! Oli kuitenkin jo to pv kun siellä oltiin! Näistä mun on pakko iloita ja ylpeillä! Jostain se ilo revittävä
! =) Sanoinkin Janitalle että JES, edes yksi sulka hattuun! Tokaisi vain, että iso sulka onkin! Heh! =)
Rata oli haastava! Käännöksiä paljon ja osa kovista vauhdeista!
Alkuun piti lähteä tekemään kisanomaisesti ja siitä ei tullut mitään, ei kertakaikkiaan! Hävetti ihan! Varmaan kaksi - kolme estettä kerrallaan sain tehtyä, sit levis ja olin joka kerta lopettamassa siihen. Mutta Janita vaan hokee, eikun kisanomaisesti loppuun saakka. Oikeesti oli todella järkyttävää räpellystä! Onneksi ei ole videota!
Sit ruvettiin käymään rataa osissa läpi - hyviä neuvoja pukkasi kohta kohdalta (niinkuin aina!) ja onneksi sain mukauduttua edes näihin, muutettua omaa tekemeistä, jotta homma alko ees joten kuten pelittääs.
Mieleen jääneitä sanoja (mun muodossa!):
en tarvitse ko. koiralle painaa lainkaan kaasua, se menee kyllä. On vain opittava painelemaan sitä jarrua oikisissa paikoissa. Janita kehoitti kokeilemaan mäkiautoilua, jotta ymmärtäisin mistä hän puhuu. =) Miettiä radoille kohdat missä haluaa ohjatessaan olla milloinkin ja survoa itsensä niihin. Pitää se kontakti koiraan ja malttaa tehdä ne ohjaukset, vaatia jarruttamaan! Usein teen vain itselleni ne ohjaukset, en koiralle sekä hosun vaan pisteestä toiseen... Sekä teen jarrut liian kaukana esteistä, mun pitää olla lähellä vaikka koira olisi vielä kaukana esteestä.
Yhteen kohtaan testailtiin kunnolla eri ohjausvaihtiksia ja itseasiassa molemmat toimi älyttömän hyvin, hyvin tehtynä! =)
Lopussa Janita tokaisi, että olis vielä aikaa tehdä rata nollilla... Mä en usko, että hän uskoi minun siinä onnistuvan enkä kyllä uskonut minäkään. Mutta niin vaan survottiin rata (27 estettä) nollilla läpi! En usko, että nättiä oli ja yhdessä kohdin olikin kämmi todella lähellä (sama mikä tökki koko treenin ajan - putkeen vienti)! Mut niin vaan nolla tehtiin - kyllä tolla radan hinkkaamisella pitääkin! =) Tästä olis kiva ollut saada videota, mutta noup, kun yksin olin. Janita kommentoi loppuun saaneensa kylmiä vääreitä menostamme ja että olimme ekat jotka olivat päässeet radan nollilla. Oikeesti?! Oli kuitenkin jo to pv kun siellä oltiin! Näistä mun on pakko iloita ja ylpeillä! Jostain se ilo revittävä
! =) Sanoinkin Janitalle että JES, edes yksi sulka hattuun! Tokaisi vain, että iso sulka onkin! Heh! =)
tiistai 25. elokuuta 2015
Aina vaan surettaa! 25.8
Koskakohan tää menee ohi? Mulla on harvase päivä joku hetki, kun Hugo-asia nostattaa kyyneleet silmiin! Taitaa oikeesti olla vain 1 päivä, kun en ole itkenyt. Ei ne mitään hullun lailla itkuja ole, mutta kyyneleet valuu pistkin poskia silti...nytkin... Mä en vaan voi sille mitään!
Eilen oli jo aamusta.. Tosin liekkö sillä vaikutusta että faijakin oli mielessä - hän olisi täyttänyt 24.8. 70 vuotta!
Hugon kuva vaan piirtyy mun verkkokalvoille ja sit tulee se ajatus, että tossa se on purkissa.. Nyt on myös pyörinyt mielessä se kammottava päivä..matka eläinlääkärille.. sen ilme... kuin se köpötteli autoon ja oli ihan puhki... se kuinka jäi sinne poltettavaksi sen vaaleenpunasen peiton sisässä ihan kuin nukkuvana.. kuin mä vielä silittelin ja halasin sitä ..Vittu! =( Mä vihaan tätä!!!!!
Mulla on varmaan liikaa aikaa miettiä.. kun on yksin kokoajan...
Vastahan se oli vielä tossa, taivallettiin lähes 13 vuotta kimpassa ja on kasa tuhkaa purkissa..
Osteopaatilla 24.8
Caritalla siis... Lähin ajoissa, kun matkalla on uittopaikka missä koiren kanssa käydään. Meillä uittoreissu vaan jäi lyhkäseksi nyt, kun Leevi on tosi paukkuarka ja sielläpä kuuluikin kauhea ammunta / pauke. Leevi meni ihan paniikkiin. =( Otin se loppujen lopuksi Caritalla käsittelyhuoneeseen mukaan, kun ei rauhottunut edes sinne ajaessa. Himoa käsiteltäessä kävi kyllä nukkumaan ja rauhoittui tyystin. Onneksi! Ekax kyl toki tutki huoneen. =)
Carita käsitteli sitä ihan lopuksi vähän. Selkä juntukassa ja Leevi oli hoidettaessa ihan liikkis. Niin raukan näkönen ja kävi siihen oikeen maate ja kaikkea. =)
Himolla oli lantio jumissa ja kireenä toispuoleisesti. Arvasin tän! Nään sen sen oikean takajalan liikkeestä! Ko. syystä lopetin aikaa sitten jo Piiran antamat jumppajututkin. Ja Carita, Timon tapaan vahvisti ajatuksen johon olen itse tullut jo aikapäiviä sitten, että Himolle ei jumppailut ja jalkojen venkuttelut sovi! Menee vaan jumiin niistä!
Carita käsitteli sitä ihan lopuksi vähän. Selkä juntukassa ja Leevi oli hoidettaessa ihan liikkis. Niin raukan näkönen ja kävi siihen oikeen maate ja kaikkea. =)
Himolla oli lantio jumissa ja kireenä toispuoleisesti. Arvasin tän! Nään sen sen oikean takajalan liikkeestä! Ko. syystä lopetin aikaa sitten jo Piiran antamat jumppajututkin. Ja Carita, Timon tapaan vahvisti ajatuksen johon olen itse tullut jo aikapäiviä sitten, että Himolle ei jumppailut ja jalkojen venkuttelut sovi! Menee vaan jumiin niistä!
Piirinmestaruudet 2015, 23.8
Tänään kisattiin Nummelassa piirinmestaruuksissa. Minna K.n
kanssa lähettiin mielestämme hyvissä ajoin liikenteeseen ja olin laskenut, että
klo 11 mennessä kun ollaan siellä, niin on aikaa ihan rauhassa lämpätä jne..
Toka rata hyppäri jossa tuli oikeestaan virheet mitä ajattelinkin että voi käydä. Kepeille väärin sisään, kun latas tyystin jaakotuksesta läpi ja ajautu näin väärälle linjalle. Ja sit kun oli virhe alla valitsin siellä jatkossa ohjauksen mitä en olis tehnyt jos ei virhettä olis ollut. Ja siinäkin kävi juuri niin kuin oli aatellut käyvä – syy miksi eväsin ohjauksen. =) Kivaa kun osittain jo tuntee tuota koirulia!
No, kiire tuli kuitenkin. Lämppäys jäi todella pieneksi ja
itellä lentämistä minien joukkueradan tutustumisesta maksien ekan radan
tutustumiseen. Tai ne kuulutti sinne, mutta sit seistiin ja ooteltiin siinä hitonmoisessa
helteessä about 15 min hupia!
Mä olin alun perin minijoukkueen eka koirakko, mutta kun
aikikset saatiin Terhi muutti mut ankkuriksi. Hyvä niin, koska muuten Himo ja
Into olis pitäny olla radalla saman aikaan. =) Tosin en nytkään kerennyt käydä
Himon suorituksen jälkeen kuin hakemassa Inton autosta (pitkältä) ja sit
pitikin jo heti kenttäalueelle päästyä mennä sen kanssa radalle. Into teki
hyvin töitä ja oli kiva mennä sen kanssa. Muistin jopa radan vaikka oli
tutustunut kahteen rataa ja ne piti pitää päässä yhtä aikaa. =)
Intolle kuitenkin kepeille sisäänmentäessä rytmirikko ja
jouduttiin ottaa kepit alusta uusiksi, eli tulos 5. Joukkueen muut oli vissiin
hyllyttäneet. Minijoukkueen kanssa en kerennyt pitää yhtä yhtään!
Himon eka rata oli hyvä nolla meiltä! Yksi käännös meni
sairaan pitkäksi ja yhestä putkesta käänty väärään suuntaan. Aika riitti 4 sijaan (68)… Kiva oli saada positiivista kommenttia radan jälkeen ”oli todella upea rata! Tuli ihan kylmät
väreet katsoessa! ” Kiitos!!!
Toka rata hyppäri jossa tuli oikeestaan virheet mitä ajattelinkin että voi käydä. Kepeille väärin sisään, kun latas tyystin jaakotuksesta läpi ja ajautu näin väärälle linjalle. Ja sit kun oli virhe alla valitsin siellä jatkossa ohjauksen mitä en olis tehnyt jos ei virhettä olis ollut. Ja siinäkin kävi juuri niin kuin oli aatellut käyvä – syy miksi eväsin ohjauksen. =) Kivaa kun osittain jo tuntee tuota koirulia!
Tuolle radalle mentäessä eräs agilityssä arvostettu /
tunnettu mieshenkilö vaan puuttui minun keskittymiseeni ja ilmeeseeni juuri, kun oli kävelemässä starttiin! Ja mun
keskittymiskuplani puhkesi tyystiin! = koira on niskan päällä!
Näpäyttipä vain aika arkaan paikkaan! =( Tiiän, että keskityn
kovin ja saatan olla ärtsyn näköinen ( ei tarkoita ettenkö nauttisi joka
sekunnista Himon kanssa aksatessa!!!!!) - mielestäni vain tarviin sitä, jotta
oon tarkka ja tämä puolestaan johtaa negatiiviseen asiaan eli aika moiseen
agressiion. Mistä en ole ylpeä ja tiedän että ei ehkä sovi Himolle. Mutta onko
oikea paikka ottaa asiaa esille juuri toisen kävellessä lähtöpisteeseen?! Tästä
toki haluaisin päästä räyhäohjaamisesta eroon, mutta ei oo helppoa.! Musta ei
vaan saa sellaista zen-ohjaajaa! =( Varsinkaan tuolla kisoissa… Kyseinen
henkilö siis heitti ,että ”keskity vähän lisää, laita silmiä vähän enemmän
kurttuun… hymyä huulille” Mulla tuli sellainen väkinäinen hymy ja hän tokaisi vielä
perään ”kunpa olisi vielä aito” ja aito hymy tuli… ”nyt on parempi”. En syytä, että ko. henkilön takia rata meni
miten meni, mutta ei se ainakaan auttanut! Ei kellekään heitellä mitään, juuri
kun on starttiin kävelemässä – on jo kentän puolella. Korkeintaan huudetaan
tsemppiä!
Päivän vika rata oli sitten maksien joukkuerata. Alko olees
takki tyhjä ja kun kerkes vituttaakin välillä… Ne meni samalla kaavalla kuin
minit. Eka 1 koirakot, sit 2 koirakot jne..
Laura alotti Toukolla ja hyllytti, Minna tokana Usvalla ja
teki nollan.. meijänkin oli nolla tehtävä! Ja lähellä oli että ei hyllyx menny,
mutta saatiin tikistettyä nolla! =) Kauheella agrella ja huutamisella =(! Sit siirrettiin paineet Lauralle ja Kostille
=) Pakkonolla ja voitto himaan!! =) Ja senhän ne teki! Mäntsälän koirakerholla
oli tosi hyvä päivä!
Laura oli Toukolla PiirM-1, Kostilla PiirM-2 ja Minna Usvalla
PiirM-3. Huikeeta!! Joukkueemme oli PiirM-1!
Anne Savioja tuomaroi joukkueradan ja kiitteli meitä sekä kehui! Olimme
vissiin ainut nollan tehnyt joukkue koko päivänä. Medeissä ei kait päästy edes
palkitsemaan joukkueita! Ei se niin vaikea rata ollut!
Medeissä Mia ja Natso olivat PiirM-2!! Hyvä Mänts!!
lauantai 22. elokuuta 2015
Muistutus..22.8
Pikainen muistutus Intolle keinusta, kepeistä, puomista ja A.sta huomisten kisojen takia. Tosin ei se olis mitään muistutusta tarvinnu! Niin pro!! sydän! Aksannu millon viimeks? On varmaan liekessä kun pääsee edes joukkueradan verran kirmaamaan! :-)
Himolle jokunen toisto puomilla - himmailusta pois ja oikeenlaisesta suorituksesta bileet!
Himolle jokunen toisto puomilla - himmailusta pois ja oikeenlaisesta suorituksesta bileet!
Minun näkemys..
Kenenkään tuntemuksia ei voi tuomita - et voi tietää taustoja tai muutenkaan elämäntilannetta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen!
(Tokihan voit sulkea hänet pois elämästäsi jotta ei negatiivisuus vain tartu...)
Ihanasti aikaa! 21.8
Tykkään kun on kunnolla aikaa treenata ja ei jää tunnetta, että jokin asia olisi jäänyt kesken. Hyvät treenilöt taas tänään! Tälleen treenimotivaatiokin kasvaa.. =)
Radassa selkeesti vaikeinta oli meille alku! Mä tein ekalla (ja olin aatellut että toimisikin) kolmoselle rytmityksen ja tällä sain koiran puomista ohi siis A.n puolelta. Täh? Olin ihan varma, että jos jotain tapahtuu niin lentää hypylle 24. No, yritin vielä kaksi tai kolme kertaa samalla ohjaukselle ja sit alko lentämään sinne hypylle.. piti ottaa Juhan kehotuksesta vastis 3 käyttöön ja johan rupes pelittää. Kontakteilla himmasi taas vedätystilanteessa, VITTU! En tiedä mistä tää on nyt tullu?!! Laitoin sit seuraaville toistoille valmista palkkaa - tää niin täytyy työstää pois! Mä vihaan!!!!! 5 tein valssin.
Seuraavaksi vaikeinta oli 8 - 10 väli. Himo lataa niiiiin pitkälle suorasta putkesta! Parhaiten homma toimi Juhan neuvoilla mennä 7 putkella niin pitkälle kuin mahd. ja tehdä sieltä putkijarru. Himon putkijarrut vaan on mitä on, että järin suurta vaikutusta tällä ei asiaan saatu. Mutta ihan treenin lopuksi otin putkella muutaman jarrumuistutuksen ja ekan mentyä ihan reisille alkoi homma parantua.
Ekalla kerralla ollessa esteellä 22 oma maltti puuttu ja sain koira siitä ohi peräni putkeen 23. Kun lähin hommaa tekemään jo Juhatyyppisesti eli päälle juosten estelle 24. =)
Se oli oikeesti täysin mahdollinen Himollakin ja täysyin maltillisesti ohjaamalla este nro 22. =)
Loppuun rata nollilla läpi! Ja muutama toisto puomila palkaten!
Kepit vedin Knuutti-leikkauksella tänään ja ei virhettä kertaakaan! Ei sis. meinoissa tai ulostuloissa vaikka jättäydyin todella taakse.
Seuraavaksi vaikeinta oli 8 - 10 väli. Himo lataa niiiiin pitkälle suorasta putkesta! Parhaiten homma toimi Juhan neuvoilla mennä 7 putkella niin pitkälle kuin mahd. ja tehdä sieltä putkijarru. Himon putkijarrut vaan on mitä on, että järin suurta vaikutusta tällä ei asiaan saatu. Mutta ihan treenin lopuksi otin putkella muutaman jarrumuistutuksen ja ekan mentyä ihan reisille alkoi homma parantua.
Ekalla kerralla ollessa esteellä 22 oma maltti puuttu ja sain koira siitä ohi peräni putkeen 23. Kun lähin hommaa tekemään jo Juhatyyppisesti eli päälle juosten estelle 24. =)
Se oli oikeesti täysin mahdollinen Himollakin ja täysyin maltillisesti ohjaamalla este nro 22. =)
Loppuun rata nollilla läpi! Ja muutama toisto puomila palkaten!
Kepit vedin Knuutti-leikkauksella tänään ja ei virhettä kertaakaan! Ei sis. meinoissa tai ulostuloissa vaikka jättäydyin todella taakse.
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Toipuminen ottaa aikansa...
Tänään oli jo heti aamusta todella paska fiilis.. itku herkässä. Suru puserossa! Sit vielä kun avasi kaihtimet ja näki sen sumun, iski pahempi haikeus. Mä en tiiä miksi sumuisesta säästä tulee moinen tunnelma.. Siinä sitten itkua tihrustelin, kun aamulla koiraia kusetin.
Hugoa on kova ikävä! Ja tätä tai näitä tuntemuksia on todella vaikea pukea sanoiksi!
Tiedän todellakin toimineeni koiran parhaaksi ja nuorentunut se ei siitä enään olisi saatikka tervehtynyt, mutta jotenkin kalvaa mieltä se, että mä tein päätöksen jonkun päivien lopettamisesta! Mutta olisihan tuo suotavaa ihmisillekin, että ei tarvitsisi kärsiä jos on jokin vakava parantumaton sairaus, kovat kivut siitä johtuen tms.... Läheisyyden kaipuun tunne on myös kova! Hugo oli vilpittömin rakastaja noista koirista! =) Takiainen! Nenän pesijä, mitä vielä? =) Ainut joka nukku aina kainalossa ts. mahaa vasten kaiket yöt. Jos kävit sohvalle köllöttää se halus aina viereen ja peiton alle.
Työpäivä meni ihan hyvin - niin hektistä, että ei miettiä kerennyt. (Ja onhan noita hetkiä jo kun asia ei ole kokoajan mielessä!) Mutta auta armias, kun duunin oven suljin ja fillarin selkään hyppäsin, tuli asia mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihan ilman mitään erityistä syytä taikka Hugosta muistuttavaa asiaa / tapahtumaa. Humpsahti vaan.. Ja tippahan siinä väkisin tuli taas linssiin - oli kiva fillaroida.
Väsymyskin toki saataa tehdä tepposiaan. Päätin sitten olla tänään suorittamatta mitään ja oikeuttaa itselleni nuo tuntemukset.. Pikku tirsat jeesasi hiukan ja tuo koirien uittoreissu - muuta ajateltavaa. Vaikka kyllä mieli on ollu maassa muutoin lähes koko illan.
Kait tää jossain vaiheessa tosiaan helpottaa ja Hugo oli kaiken tämän arvoinen!
Yx näitä tuntemuksia on kun voi sielunsa silmin nähdä koiran, lähes tuntea se läsnäolon, mutta kuitenkin se on kasa tuhkaa tossa pöydällä purkissa.. hyvä ettei ota uurnaa kainaloon..ihan ku se olis se koira.. hullua - tiedän!
ILLALLA tuli myös tieto, että Hugon sisko Jazi oli lopetettu. Vain 13 päivää Hugon jälkeen... Itkuhanat pysyivät siis auki. Eipä ole vielä mennyt päivääkään kyynelittä... Jazin omisti Johanna H, joka omisti myös koiruleitten isän Jedin.
Hugoa on kova ikävä! Ja tätä tai näitä tuntemuksia on todella vaikea pukea sanoiksi!
Tiedän todellakin toimineeni koiran parhaaksi ja nuorentunut se ei siitä enään olisi saatikka tervehtynyt, mutta jotenkin kalvaa mieltä se, että mä tein päätöksen jonkun päivien lopettamisesta! Mutta olisihan tuo suotavaa ihmisillekin, että ei tarvitsisi kärsiä jos on jokin vakava parantumaton sairaus, kovat kivut siitä johtuen tms.... Läheisyyden kaipuun tunne on myös kova! Hugo oli vilpittömin rakastaja noista koirista! =) Takiainen! Nenän pesijä, mitä vielä? =) Ainut joka nukku aina kainalossa ts. mahaa vasten kaiket yöt. Jos kävit sohvalle köllöttää se halus aina viereen ja peiton alle.
Työpäivä meni ihan hyvin - niin hektistä, että ei miettiä kerennyt. (Ja onhan noita hetkiä jo kun asia ei ole kokoajan mielessä!) Mutta auta armias, kun duunin oven suljin ja fillarin selkään hyppäsin, tuli asia mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ihan ilman mitään erityistä syytä taikka Hugosta muistuttavaa asiaa / tapahtumaa. Humpsahti vaan.. Ja tippahan siinä väkisin tuli taas linssiin - oli kiva fillaroida.
Väsymyskin toki saataa tehdä tepposiaan. Päätin sitten olla tänään suorittamatta mitään ja oikeuttaa itselleni nuo tuntemukset.. Pikku tirsat jeesasi hiukan ja tuo koirien uittoreissu - muuta ajateltavaa. Vaikka kyllä mieli on ollu maassa muutoin lähes koko illan.
Kait tää jossain vaiheessa tosiaan helpottaa ja Hugo oli kaiken tämän arvoinen!
Yx näitä tuntemuksia on kun voi sielunsa silmin nähdä koiran, lähes tuntea se läsnäolon, mutta kuitenkin se on kasa tuhkaa tossa pöydällä purkissa.. hyvä ettei ota uurnaa kainaloon..ihan ku se olis se koira.. hullua - tiedän!
ILLALLA tuli myös tieto, että Hugon sisko Jazi oli lopetettu. Vain 13 päivää Hugon jälkeen... Itkuhanat pysyivät siis auki. Eipä ole vielä mennyt päivääkään kyynelittä... Jazin omisti Johanna H, joka omisti myös koiruleitten isän Jedin.
Uimassa taasen 19.8
Aurinko hellii meitä lämmöllään, niin mikäs siinä on koiria uitellessa.. Hulluna tykkäävät!
Ja hitto et toi Leevi ui kovaa! Video ei näköjään kerro totuutta, mutta kovaa se menee! =)
Ot-reenilöt 18.8
Tollassen radan ruukasin tehdä.. koostetta viikonlopun kisaradoista, mistä jäi vähän hampaan koloon. =)
Meillä loppu kontista esteet kesken, jotenka hiukan sovellettuna tuo rakennettiin. 1 hyppy oli muuri ja 7 hyppy oli rengas, 16/29 hyppyä ei ollut ollenkaan vaan oli sama kuin 15/20 hyppy, eli sen verran alempana oli puomin viereiset hypyt, että oli mahdollinen tälleen. =)
Osissa tein rataa alkuun ja siksi, että katkesi aina virheeseen. Ekalla 8 rima alas - ei kontaktia koiraan. Ei sais olla näin herkkää! Tokalla kepeille 10, 2 väliin sisään - ärähin! Sit katkes hypylle 24, kun oma linja kusi ja otti hypyn editse. Puomillekin katkes, kun jäi taas vinoon alastulossa, tätä sitten palkan kanssa vahvisteltiin.... Tämä pitää taas ottaa vahvistuslistalle!!!! Ja siis kertaakaan en alusta lähtenyt ottamaan vaan jatkoin jostain kohden!
Paljon mahtu hyvää sinne tänne väliin! Ja fiilis oli hyvä. Siksi en nollilla lähtenyt enään lainkaan rataa yrittämäänkään, kun oma jaksaminen olis saattanut pilata kaiken - oli kuuma päivä!
Keppejäkin treenattiin ihan hasardisti välissä ja lopussa, monelaista sisään menoa sieltä täältä esteiltä ja itekään tiennyt miten eli laisin suunnitteemattomasti mentiin. Näin koira joutuu todella hakemaan kepit ja keskittymään - ohjausapua ei tipu! =)
Olin kontin edessä koiran kanssa kyykyssä juottamassa sitä, kun oltiin siis jo periaatteessa lopetettu, ni aloin suputtaa sille, että missä kepit. =) Niin vaan lähti kipittämään täysiä avokulmaan, jyrkkään sellaiseen ja vieläpä oikein sisään. Teki tämän muutaman kerran! =) Voi toden teolla sanoa "että kyllä se kotona osaa!" =D
Mä aattelin että ton radan treenaaminen tulee olemaan yhtä helvettiä kun on niin kääntävä rata, mutta toisin kävi. Oli kivaa!!
Kaikkea ei kuvattu, mutta tässä jotain..
Uimassa 16.8
Koirat pääsi pitkästä aikaa uimaan - vihdoin on ilmat ollut sellaiset, että ilman kauheeta kylmän aihettamia jumipelkoja saattoi mennä.
Molemmat oli ihan liekeissä! =) Elämän "pieniä" iloja toisille.
Uni maitto illalla!
Molemmat oli ihan liekeissä! =) Elämän "pieniä" iloja toisille.
Uni maitto illalla!
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Kisaaminenkin tuntui mukavalta.. 15.8
tuloksista huolimatta. =) Oli oikeesti kivaa ja jäi halu päästä kisaamaan.
Käytiin siis Lempäälässä kisaamassa. Tuomareina Katariina Virkkala ja Vesa Sivonen - aika uusia tuttavuuksia mulle..
Tei radoilla ne asiat mitä päätinkin. En antanut lentämisajatuksen tuskastuttaa, koska sille nyt vaan ei mitään voi ja päivän radatkin oli aikasta vääntötyyppisiä. =) VIDEO
Pallonheitto"ruutinit" olen poistanut käytöstä = ei todennettua hyötyä sitten kuitenkaan.. Me vaan ootellaan vuoromme ja mennään. Pitkän lämpän merkitys on koiralle suuri - sen pitää saada juosta irti ja päästellä silloin. Tänään ennen ekaa rataa en kerennyt sitä kunnolla tekemään ja tulos sen mukainen. (vaikkakin nolla rata ja first time ever kun on tarvinnut Himon kohdalla miettiä, että meniköhän yliajalle! =D )
Ekan radan jälkeen oli aikaa mini- ja mediluokan verran käydä metsässä hörpöttelemässä!
Kisapäivä oli sitten kokopäivän retki. Kiva kun Marko on nyt jaksanut lähteä mukaan. Meillä onkin ollut kahvit keitettynä termariin ja kylmälaukullinen evästä mukana. =) Himasta lähettiin klo 12.24 ja kotona oltiin vähän ennen puolta yötä!
Positiivisinta oli fiilis ja ennen kaikkea kisaamisesta jäänyt fiilis! Tuloksista huolimatta! Positiivista että kepit löyty joka radalla! =) Ois löytynyt ekalla radalla aika vaikeestikin. =) Mut jos oikeesti tosta olis pitänyt kepeille mennä niin tuskimpa. =)
Ainut asia mikä kyrsii on kontaktit! En tiiä miksi nyt toimi noin?! Treenaamma hullun vireen takaisin.. ;)
Ainiin ja taas tuli ventovieraalta jäähkällä kommenttia, että on sulla magee bortsu... =) "Kiitos! Onhan se, mitä nyt hallinta hiukan hukassa välillä. =)"
Käytiin siis Lempäälässä kisaamassa. Tuomareina Katariina Virkkala ja Vesa Sivonen - aika uusia tuttavuuksia mulle..
Tei radoilla ne asiat mitä päätinkin. En antanut lentämisajatuksen tuskastuttaa, koska sille nyt vaan ei mitään voi ja päivän radatkin oli aikasta vääntötyyppisiä. =) VIDEO
Pallonheitto"ruutinit" olen poistanut käytöstä = ei todennettua hyötyä sitten kuitenkaan.. Me vaan ootellaan vuoromme ja mennään. Pitkän lämpän merkitys on koiralle suuri - sen pitää saada juosta irti ja päästellä silloin. Tänään ennen ekaa rataa en kerennyt sitä kunnolla tekemään ja tulos sen mukainen. (vaikkakin nolla rata ja first time ever kun on tarvinnut Himon kohdalla miettiä, että meniköhän yliajalle! =D )
Ekan radan jälkeen oli aikaa mini- ja mediluokan verran käydä metsässä hörpöttelemässä!
Kisapäivä oli sitten kokopäivän retki. Kiva kun Marko on nyt jaksanut lähteä mukaan. Meillä onkin ollut kahvit keitettynä termariin ja kylmälaukullinen evästä mukana. =) Himasta lähettiin klo 12.24 ja kotona oltiin vähän ennen puolta yötä!
Positiivisinta oli fiilis ja ennen kaikkea kisaamisesta jäänyt fiilis! Tuloksista huolimatta! Positiivista että kepit löyty joka radalla! =) Ois löytynyt ekalla radalla aika vaikeestikin. =) Mut jos oikeesti tosta olis pitänyt kepeille mennä niin tuskimpa. =)
Ainut asia mikä kyrsii on kontaktit! En tiiä miksi nyt toimi noin?! Treenaamma hullun vireen takaisin.. ;)
Ainiin ja taas tuli ventovieraalta jäähkällä kommenttia, että on sulla magee bortsu... =) "Kiitos! Onhan se, mitä nyt hallinta hiukan hukassa välillä. =)"
Mukavaa.. 14.8
Niin koitti päivä, kun alkoi treenien suhteen syyskausi eli viikkotreenit starttasi. Minna kun ei jatkanut Juhalla raskautensa takia, niin otin vastaan Juhan tarjouksen ja siirryin perjantaille treenaamaan.. Illan vikaan valmennusryhmään missä treenaa kaikki hyvikset. =) Toivottavasti mustakin tulee nyt sit sellainen. =D
Hyviksien ollessa tänä viikonloppuna PM kisoisa Liedossa Juha soitti ja pyys mut tulemaan edeltävään ryhmään. Menin sen vikana ja aikaa oli kyllä käytettävissä ihan ruhtinaallisesti.
Oli tosi kiva treenata kunnolla pitkästä aikaa!
Hyviksien ollessa tänä viikonloppuna PM kisoisa Liedossa Juha soitti ja pyys mut tulemaan edeltävään ryhmään. Menin sen vikana ja aikaa oli kyllä käytettävissä ihan ruhtinaallisesti.
Oli tosi kiva treenata kunnolla pitkästä aikaa!
Vaikenta radassa oli meillä este 11. Sille jarruttaminen! Koira tuli niin saakutin kovaa sille ja kun ponnistaa kaukaa... Lato useemman keran hypyn 3/14 takaa.
Kepit ja sen jälkeinen elämä meni hyvin! Ihan lopussa oli myös haasteita keretä esteelle 26.
Pienen huilin jälkeen lähettiin nollayritykseen vaikka sanoin kyllä heti luovuttajana alkuun, että en mä jaksa. =) "nolla" tehtiin, mutta loppu esteeltä 26 meni ihan soveltaen ja Himo kyseli kyllä ihan sikana ennen menoaan 28:lle.
Ihan ihan loppuun testailtiin vielä ja kelloteltiin kohtaa 23 - 29. Kellotus tarkemmin ottaen 25 - ???
torstai 13. elokuuta 2015
Viikko jo...13.8
Hugon lopetuksesta on tänään tismalleen viikko! Vaikeeta on mulla ollut - kuin jotain koiraa voi ikävöidä näin!?! Jumalauta ajatukset menee asian suhteen ristiin rastiin.. Äsken se oli vielä tossa ja nyt ei enään ikinä... =( Sä näät mielikuvissa sen yhteisen viimeisen hetken (joka ei ole se positiivisin).. näät lähes sen vielä oikeesti fyysesti likkuvan täällä kämpässä. Makaavan tuolla terassilla auringossa.. Kaipaat että voisit koskea jne jne.. Tuskaa!! Saatana!
Tässä muutama kuva mitä löysin lähivuosilta. Mutta eipä sitten ollut mitään kunnon posetuskuvaa ihan tästä viime ajoilta..
Tässä muutama kuva mitä löysin lähivuosilta. Mutta eipä sitten ollut mitään kunnon posetuskuvaa ihan tästä viime ajoilta..
Kuvia katsoessakin valtaa outo tunne! Ihan vatsan pohjaa kourasee ja nuo ilmeet ja muut kun ne oni niin elävästi vielä mielessä.. Vaikea oikeasti käsittää että sitä ei enään ole! Ja vaikea hyväksyä!
Mutta siis ei mulla mitään katukmuksen tunteita toisen kivuista päästämisestä ole. Tiedän, että aikamme täällä maan päällä on rajallinen, Hugonkin ja nyt vaan oli aika... =(
Hugolla oli varmasti hyvä elämä! Sitä rakastettiin paljon ja se meni edelle kaikessa - oli ihan ykkönen. =) Eikä sen elämä ihan kauhean lyhytkään ollut, 12 vuotta ja 8 kuukautta.. Rakas... =(
Vielä ei ole mennyt päivääkään kyynelittä...
Iloinen virheestä! 12.8
Oli ajatuksissa, että keskiviikkona voisin treenata, mutta en mitään muutaman esteen piiperrystä. Ajatustasolle homma sitten tupsahtikin jäämäänkin, kun pohdin että en kuitenkaan saa ketään kaveriksi.. niin olkoon.. ja muutenkin ollu vaan mieli maassa. No, ti illalla tulikin Minna K:lta kuin tilauksesta treenikutsu ja juuri keskiviikolle! Jes, ei tarvinnu kauaa miettiä et meenkö. Heti töitten jälkeen kentälle ja ratatreeniä...
Mulla oli jo listalla kaksi rataa mitä oon halunnut treenata ja laitoin molemmat Minnalle - hän valitsi treeniin tuon..
Mulla oli jo listalla kaksi rataa mitä oon halunnut treenata ja laitoin molemmat Minnalle - hän valitsi treeniin tuon..
Lopputulema oli, että tein likaa ja aikaa paskaa settiä vedettiin, josta paha mieli...
Mutta yksi asia on mistä olen äärimmäisen iloinen. Koira teki kepeillä virheen jättämällä ne kesken kun tein siihen tiukkaa päällejuoksua ja mä sain sen niin verekseltään kiinni hommasta & pääsin huomauttamaan asiasta. Jes! Kisoissa kun noita virheitä on nyt sis. menoissa tullut ja ulostuloissakin, mutta et sä sillä pysty asiasta sillä lailla huomattamaan. Nyt sai kyllä kunnon paluatteen. Eipä toistanut virhettä enään!
Ja nyt ratapiirrosta katsoessani, se ei meillä kyllä ollu läheskään piirroksen mukainen. =) varsinkin väli 9 - 14. Minna oli lähes kasannut sen valmiiksi kun paikalle menin, ja jo kasatusta on vaikea alkaa muokkaamaan oikeanlaista - varsinkaan kännykän ruudulta kuvaa tihrustaen..
sunnuntai 9. elokuuta 2015
Tamsk kisat 8.8
Ilmohan ko. kisoihin lähti jo ajat sitten.. ennen kaikkea...
Kisapäivä kun koitti, ei olisi huvittanut lainkaan lähteä, itkua piisasi heräämisestä saakka. Tuntu, että tänään vasta tajusin koko homman - kuin olisi lekalla päähän lyöty. Vastahan se koira oli tässä ja nyt kasa tuhkaa purkissa pöydällä. Voi kyynel... Ikinä en enään Hugoa näkisi.. ikinä se ei enään oo mun mahassa kiinni nukkumassa ja kömpimässä peiton alle... ikinä en enää saa röllytellä sen nahkamasua...
Mutta ihan hyvä touhuta jotain ja saada muuta ajateltavaa.. mä oon niin paskana!
Kisat meni ihan ok. Ekalla radalla TAAS keppivirhe.. toisella päätin huutaa ennen keppejä, että KESKITY ja sen myös tein. Hyvä ettei koira jättänyt pujotteluun menemättä..
En heitellyt palloa tai muutenkaan riekuttanut koiraa - kaikki hallinta on musta itestä kiinni! Kylmänrauhallisuus... päättäväisyys...
VIDEO!
Tokalta radalta pitkästä aikaa nolla. Sijoitus 2. vaivaiset 0,31 kymmenystä voittajasta, jota en lainkaan muista kuka oli tai edes minkä rotuinen koira.. ihan sama! Pääasia, että päästiin taas yhteistyön makuun.
Kisapäivä kun koitti, ei olisi huvittanut lainkaan lähteä, itkua piisasi heräämisestä saakka. Tuntu, että tänään vasta tajusin koko homman - kuin olisi lekalla päähän lyöty. Vastahan se koira oli tässä ja nyt kasa tuhkaa purkissa pöydällä. Voi kyynel... Ikinä en enään Hugoa näkisi.. ikinä se ei enään oo mun mahassa kiinni nukkumassa ja kömpimässä peiton alle... ikinä en enää saa röllytellä sen nahkamasua...
Mutta ihan hyvä touhuta jotain ja saada muuta ajateltavaa.. mä oon niin paskana!
Kisat meni ihan ok. Ekalla radalla TAAS keppivirhe.. toisella päätin huutaa ennen keppejä, että KESKITY ja sen myös tein. Hyvä ettei koira jättänyt pujotteluun menemättä..
En heitellyt palloa tai muutenkaan riekuttanut koiraa - kaikki hallinta on musta itestä kiinni! Kylmänrauhallisuus... päättäväisyys...
VIDEO!
Tokalta radalta pitkästä aikaa nolla. Sijoitus 2. vaivaiset 0,31 kymmenystä voittajasta, jota en lainkaan muista kuka oli tai edes minkä rotuinen koira.. ihan sama! Pääasia, että päästiin taas yhteistyön makuun.
Muuta ajateltavaa.. 7.8
Siksi päätin mennä Timon treeneihin illalla..
Ihan ok treenit. Pääasiassa hyvää! Keppeillä ei meinannut taaskaan oikeata väliä löytyä...
Ihan ok treenit. Pääasiassa hyvää! Keppeillä ei meinannut taaskaan oikeata väliä löytyä...
Surun murtama.. 6.8
Hugo 3.12.2002 - 6.8.2015
Rakkain on poissa! Ikävä on valtaisa!! Suorastaa tuskaisa... sanoinkuvaamaton...
Sairastelu vei ikävä kyllä voiton, mutta nyt hän on kivuton!
Ikuisesti elää sydämmissämme ja muistoissamme!
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Huonompi juttu! :-(
Töistä kotiin tullessa ruokin koirat normisti ja Hugo oli haluton syömään. Siis Hugo, ahneista ahnein koira! Keittiössä päivystäjä!
No, söi vähän ja pitkin hampain..aattelin et kun seassa oli yksi lääke. Toki huolestutti! Lähettiin ulos pienelle käpöttelylle..siellä vahvistu et kaikki ei ehkä taas oo ok - pysähteli usein ja ns. odotteli.. pissa loppu ajoissa, mikä ei ole sekään Hugolle lainkaan tyypillistä. Kusee metrien päähän pitkänkin lenkin jälkeen.
Ei halunnut myöhemminkään koskea ruokaan. Päädyin antamaan litalginia (kipulääke). Koirasta näki et sen olo huononi ja annoin pahoinvointilääkkeen. Liian myöhään - pian annon jälkeen oksensi ja kunnolla. Varmasti koko päivän eväät.. :-(
En tiedä kerkesikö pahoinvointilääke yhtään imeytyä?
Saas nähdä onko tämä nyt todellinen lopun alku? Kyynel..
Mihinkään nesteytyksiin emme lähde...
Nyt nukkuu autuaasti.
No, söi vähän ja pitkin hampain..aattelin et kun seassa oli yksi lääke. Toki huolestutti! Lähettiin ulos pienelle käpöttelylle..siellä vahvistu et kaikki ei ehkä taas oo ok - pysähteli usein ja ns. odotteli.. pissa loppu ajoissa, mikä ei ole sekään Hugolle lainkaan tyypillistä. Kusee metrien päähän pitkänkin lenkin jälkeen.
Ei halunnut myöhemminkään koskea ruokaan. Päädyin antamaan litalginia (kipulääke). Koirasta näki et sen olo huononi ja annoin pahoinvointilääkkeen. Liian myöhään - pian annon jälkeen oksensi ja kunnolla. Varmasti koko päivän eväät.. :-(
En tiedä kerkesikö pahoinvointilääke yhtään imeytyä?
Saas nähdä onko tämä nyt todellinen lopun alku? Kyynel..
Mihinkään nesteytyksiin emme lähde...
Nyt nukkuu autuaasti.
tiistai 4. elokuuta 2015
Mä niin tiesin tän! 3.8
Mä niin tiesin tän ja siksi ei olisi pitänyt mennä edes tekemään.. =)
Eli kävin ottamassa kisoissa tehtyjen keppivirheiden kohdat kentällä uusiksi ja tiesin, että tekee ne siellä oikein. En saanut virhettä aikaiseksi millään! Vaikka siirtelin keppejä ylös alas - joutu oikeesti katsomaan oikean keppivälin. Puskin reippaasti päälle, tein myöhästä valssi jne.. Ei virhettä! Toisessa mallissa vedätin vahvasti jne.. ei virhettä!
Hain jopa kiihtynyttä mielentilaa koiralle ennen kuin lähtettiin harjoitusta tekemään!
Meijän suurin ongelma on kyllä oikeesti tuo koiran mielentila! Kiihtymys ja sitä myöden keskittymättömys. Ja siksipä päätin, että nyt treenataan sitten ratatreeniä eikä jyystellä mitään kolmen neljän esteen pätkiä. Se ei auta mitään! Mun on opittava elämään ton mielentilan (vauhdin + tietyssä määrin lentämisen) kanssa! Ja haastettava koiraa samoihin moodeihin treeneissä kuin mitä se on kisoissa!
VIDEO
Rusakko väsähti treenistä? Normi (oikeesti!) nukkumaasento! =)
Eli kävin ottamassa kisoissa tehtyjen keppivirheiden kohdat kentällä uusiksi ja tiesin, että tekee ne siellä oikein. En saanut virhettä aikaiseksi millään! Vaikka siirtelin keppejä ylös alas - joutu oikeesti katsomaan oikean keppivälin. Puskin reippaasti päälle, tein myöhästä valssi jne.. Ei virhettä! Toisessa mallissa vedätin vahvasti jne.. ei virhettä!
Hain jopa kiihtynyttä mielentilaa koiralle ennen kuin lähtettiin harjoitusta tekemään!
Meijän suurin ongelma on kyllä oikeesti tuo koiran mielentila! Kiihtymys ja sitä myöden keskittymättömys. Ja siksipä päätin, että nyt treenataan sitten ratatreeniä eikä jyystellä mitään kolmen neljän esteen pätkiä. Se ei auta mitään! Mun on opittava elämään ton mielentilan (vauhdin + tietyssä määrin lentämisen) kanssa! Ja haastettava koiraa samoihin moodeihin treeneissä kuin mitä se on kisoissa!
VIDEO
Rusakko väsähti treenistä? Normi (oikeesti!) nukkumaasento! =)
maanantai 3. elokuuta 2015
Tilastoja
1 luokka
startteja 16
nollia 3 (18,75%)
hyllyjä 5 (31,25%)
virhepisteellisiä tuloksia 8 (50%)
2 luokka
startteja 18
nollia 3 (16,67%)
hyllyjä 8 (44,44%)
virhepisteellisiä tuloksia 7 (38,89%)
3 luokka
startteja 37
nollia 12 (32,43%)
hyllyjä 13 (35,14%)
virhepisteellisiä tuloksia 12 (32,43%)
(esteen ohituksia, rimojen tiputtelut tai koko esteen kaadot sekä keppivirheet)
Eli itselle huomiona, että ei sen huonommin tai paremmin mene kuin mitä aiemminkaan. =)
Ihan samalla kaavalla / tasolla!
startteja 16
nollia 3 (18,75%)
hyllyjä 5 (31,25%)
virhepisteellisiä tuloksia 8 (50%)
2 luokka
startteja 18
nollia 3 (16,67%)
hyllyjä 8 (44,44%)
virhepisteellisiä tuloksia 7 (38,89%)
3 luokka
startteja 37
nollia 12 (32,43%)
hyllyjä 13 (35,14%)
virhepisteellisiä tuloksia 12 (32,43%)
(esteen ohituksia, rimojen tiputtelut tai koko esteen kaadot sekä keppivirheet)
Eli itselle huomiona, että ei sen huonommin tai paremmin mene kuin mitä aiemminkaan. =)
Ihan samalla kaavalla / tasolla!
Tunnari sisällä.. 3.8
Tossa olohuoneessa testasin tunnaria.. =)
Kolme tai 4 toistoa. Ekan teki varoen mutta "toi" oman, siis nosti ja siitä kehut! Tuo tosin mulle saakka käteen tai sit tiputtaa mun lähellä ottaessaan palkan.
Jollain toistolla "rouhi" muutamaa väärää, mutta mielestäni ei nostellut vaikka suu auki niitä mäkläili ja toi oman. Kyl tää tästä! =)
Nyt valmistelin koiraa näyttämällä sille kapulan ennen ekaa toistoa ja höpöttelin että "etsimään oma"... =)
Kolme tai 4 toistoa. Ekan teki varoen mutta "toi" oman, siis nosti ja siitä kehut! Tuo tosin mulle saakka käteen tai sit tiputtaa mun lähellä ottaessaan palkan.
Jollain toistolla "rouhi" muutamaa väärää, mutta mielestäni ei nostellut vaikka suu auki niitä mäkläili ja toi oman. Kyl tää tästä! =)
Nyt valmistelin koiraa näyttämällä sille kapulan ennen ekaa toistoa ja höpöttelin että "etsimään oma"... =)
Testasin... 2.8
Oli pakko testata sitä tunnaria tossa takapihalla.. En valmistellut koiraa ihmeemmin...
Ekalla nappasi heti vaan jonkun suuhunsa kun sanoin ja lähetin "oma". Annoin pienen palautteen ja tiputti kapulan. Eikä ollut kauhean iloisen näköinen koira..
Pyysin sivulle takas ja annoin uuden "oma"-käskyn. Hiukan välttelevästi lähti hommiin, mutta toi lopulta oman. =) Tämän jälkeen tehti kaksi suht onnistunutta toistoa! Ei mitään ilon ja vauhdin hurmaa, mutta virheetöntä. Jatkamma treeniä! =)
Ja aksasta: kisat ei enään harmita lainkaan! Enemmään harmittaa se, että annoin harmituksen tulla! =) Uusia kisoja vaan - pakosti me joskus opitaan olemaan samalla aaltopituudella! =)
Ekalla nappasi heti vaan jonkun suuhunsa kun sanoin ja lähetin "oma". Annoin pienen palautteen ja tiputti kapulan. Eikä ollut kauhean iloisen näköinen koira..
Pyysin sivulle takas ja annoin uuden "oma"-käskyn. Hiukan välttelevästi lähti hommiin, mutta toi lopulta oman. =) Tämän jälkeen tehti kaksi suht onnistunutta toistoa! Ei mitään ilon ja vauhdin hurmaa, mutta virheetöntä. Jatkamma treeniä! =)
Ja aksasta: kisat ei enään harmita lainkaan! Enemmään harmittaa se, että annoin harmituksen tulla! =) Uusia kisoja vaan - pakosti me joskus opitaan olemaan samalla aaltopituudella! =)
lauantai 1. elokuuta 2015
Lyhyesti! 1.8
Lyhyesti heti näin kisojen jälkeen- ei jaksa ruotia tätä paskaa enempää... Mieli ei kauheen hyvä! =( Tarttis varmaan hommata elämä, että aksa ei tuntuis näin pahalle.. Se on kuitenkin vain aksaa... toki voishan harrastus edes tuoda iloa elämään kun en tiedä tuleeko sitä muualta? Asenne kysymys?
Kisaamassa Porvoossa 3 rataa, ekan ja tokan tuomaroi Luomala ja vikan Tammiksalu.
Eka lähti todella hyvällä pössiksellä liikkelle ja vein mielestäni rohkeesti ja luottavaisesti. Esteen 14 hyppäsi pitkäksi, mut sou... Este nro 17 oli kepit jossa 90 avokulma. Ajattelin, että ei haittaa jos menee 16 pitkällä kaarroksella näin kepeille meno helpottuu ja kun en käskytä keppejä, niin ei ainakaan ala taittamaan sinne liian aikaisin. Onhan näitä treenattu ja hyvin on kepatreenit menny! No, jotain tein kait väärin... =( koira haki about 6 väliin kepeille. (rumasana) Se siitä radasta ja hyvästä fiiliksestä! Harmitti - aina jotain... Keskity positiivisiin...
Tokalle avoimin mielin - uuteen taistoon... Lähti mäikäten ja jo kolmosen ohjaukesta reippaasti läpi (kait mä sit taas tein jotain? olin paska - myöhässä?)
4 este kepit, loiva HELPPO umpikulma jonne jannu paineli sitten taas kakkosväliin... Ihan nyt mihkään handicap-ohjauksiin viittis ruveta? Mä voi aina pysähtyä kun hän on menossa kepeille!
Ois jo täs pitäny lopettaa! Jatkoin..jätti kepit kesken, kun oli tokavikan kepin ympärillä ihan solmussa ja huusi.. jatkoin - ei ois pitäny.. tiputteli riman.. jatkoin.. =( lähti A.lta ilman lupaa! Ärähdin ja palas välittömästi takas - lähdimme pois ja suoraan autoon..
Kolmas rata hypäri. Sain sitten jollain "en katso koiraa"- ohjauksella (kakkoselle niisto-persjättö johon tuli yllättävän hyvin!) sen ohi pussista (este 3), eli se siitä radasta... =( Tää oikeesti vituttaa tässä päivässä eniten! Korjasin ja jatkoin, mutta hypyllä 5 latasi mun jarrukättä päin, osui siis mun käteen ja lensi hypyn ihan hevon *******. Päätin keskeyttää - mulle riitti....
HUOH! =(
Kun jostakin saisin vastauksen miten jatkan? Ostanko lisää aikaa pettymyksen huvipuistoihin?Pidetäänkö kisatauko, jotta saan oman fiiliksen kohdilleen (nää pettymykset syö ja ruokkii epävarmuutta) vai pitääkö kisata jotta opimme kisaamaan? Himo käy kyllä "kohtuu kuumana" tuolla kisoissa...
Vaikka taukoilisin ja treenaisin vain - treenaisinko/pääsisinkö treenaamaan oikealla tavalla, jotta se toisi muutosta tuonne kisaelämään? Miten saan treenattua juuri tuota, että koiran pää pysyy ns. kasassa ja keskittyy tehtäväänsä? Kun ei edes keppejä osaa... Huomatkaa kuinka syytän koiraa kaikesta! Mussa oo mitään vikaa...
Mut se niistä kisoista!
Kaipaan motivoivaa ja kannustavaa treeniseuraa!
Kisaamassa Porvoossa 3 rataa, ekan ja tokan tuomaroi Luomala ja vikan Tammiksalu.
Eka lähti todella hyvällä pössiksellä liikkelle ja vein mielestäni rohkeesti ja luottavaisesti. Esteen 14 hyppäsi pitkäksi, mut sou... Este nro 17 oli kepit jossa 90 avokulma. Ajattelin, että ei haittaa jos menee 16 pitkällä kaarroksella näin kepeille meno helpottuu ja kun en käskytä keppejä, niin ei ainakaan ala taittamaan sinne liian aikaisin. Onhan näitä treenattu ja hyvin on kepatreenit menny! No, jotain tein kait väärin... =( koira haki about 6 väliin kepeille. (rumasana) Se siitä radasta ja hyvästä fiiliksestä! Harmitti - aina jotain... Keskity positiivisiin...
Tokalle avoimin mielin - uuteen taistoon... Lähti mäikäten ja jo kolmosen ohjaukesta reippaasti läpi (kait mä sit taas tein jotain? olin paska - myöhässä?)
4 este kepit, loiva HELPPO umpikulma jonne jannu paineli sitten taas kakkosväliin... Ihan nyt mihkään handicap-ohjauksiin viittis ruveta? Mä voi aina pysähtyä kun hän on menossa kepeille!
Ois jo täs pitäny lopettaa! Jatkoin..jätti kepit kesken, kun oli tokavikan kepin ympärillä ihan solmussa ja huusi.. jatkoin - ei ois pitäny.. tiputteli riman.. jatkoin.. =( lähti A.lta ilman lupaa! Ärähdin ja palas välittömästi takas - lähdimme pois ja suoraan autoon..
Kolmas rata hypäri. Sain sitten jollain "en katso koiraa"- ohjauksella (kakkoselle niisto-persjättö johon tuli yllättävän hyvin!) sen ohi pussista (este 3), eli se siitä radasta... =( Tää oikeesti vituttaa tässä päivässä eniten! Korjasin ja jatkoin, mutta hypyllä 5 latasi mun jarrukättä päin, osui siis mun käteen ja lensi hypyn ihan hevon *******. Päätin keskeyttää - mulle riitti....
HUOH! =(
Kun jostakin saisin vastauksen miten jatkan? Ostanko lisää aikaa pettymyksen huvipuistoihin?Pidetäänkö kisatauko, jotta saan oman fiiliksen kohdilleen (nää pettymykset syö ja ruokkii epävarmuutta) vai pitääkö kisata jotta opimme kisaamaan? Himo käy kyllä "kohtuu kuumana" tuolla kisoissa...
Vaikka taukoilisin ja treenaisin vain - treenaisinko/pääsisinkö treenaamaan oikealla tavalla, jotta se toisi muutosta tuonne kisaelämään? Miten saan treenattua juuri tuota, että koiran pää pysyy ns. kasassa ja keskittyy tehtäväänsä? Kun ei edes keppejä osaa... Huomatkaa kuinka syytän koiraa kaikesta! Mussa oo mitään vikaa...
Mut se niistä kisoista!
Kaipaan motivoivaa ja kannustavaa treeniseuraa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)