Olihan kisat! 19.4

Minna K.n kanssa kävästiin oikeen Lappeenrannassa saakka kisailemassa. =) Siellä oli "houkuttelevasti" tarjolla 4 rataa pelkille makseille. Aattelin, että edessä on tuskallinen päivä jaksamisen suhteen, kun on matkaakin, aikanen lähtö ja sentään 4 starttia. Mutta kaikkea muuta, ihan sutjakka ja mukava päivä...paitsi ehkä itse sen agilityn osalta.

Tuomarina oli Jari Suomalainen ja radat sen mukaisia. Joo-o kaikesta kuuluu selvitä ja siksi suosittelen hänen radoilleen menoa ja treenaamaan. Hän on vuonna 2016 arvokisa tuomarina!
Verkkaisemalla koiralla on radat helpommin tehtävissä, mutta pitäsi nopeemmallakin.. Mutta meillä ei helppoa ollut!

Aamun eka rata oli iloisasti hyppäri ja todella helpon oloinen sellainen. Paitsi meille! =) Homma kosahti putken 5 jälkeen kun en kerennyt tekemään kunnolla loppuun sinne suunnittelemaani persjättöä. Tiesin sen olevan kiikka kaakka ohjaus muutenkin, mutta mielestäni mitään muuta sujuvaa tuonne ei saanut sovitettua!




Leikata pituudelle ei voinut, koska se olisi vienyt ohi seuraavasta hypystä - väli oli pitkä!
Samoin juosten päälle pituudelle oli poissuljettu - kiire sinnekin! Ja hyppy  11 oli siellä takana kivasti tyrkyllä.
Enemmän kuin piirroksessa.
Mä kyl jatkoin rataa vielä tosta pituudelta, mutta koira oli tosi röyhkeällä tuulella. Paineli tosissaan ohjauksista läpi!
Hypyn 14 hyppäsi ihan mihin sattuu ja siinä mulla tuli joku aivopieru lopettaa se lentäminen. Onneksi! Otimme hypyn uudestaan ja nyt nätillä valssiin tulolla/käännöksellä. Sitten kipin kapin radalta pois.
Tästä radasta ei sinäänsä jäänyt harmistusta - mä en vaan kerennyt ja sisso. =)

Toka rata oli aksarata. Jolle ihan hyvällä fiilarilla ja ajatuksissa, että tämähän on tehtävissä.




Mutta koira lähti puomilta ennen aikojaan = luvatta, teki kyllä ihan nätin 2o2o:n, mutta.. Tässä ärähdin sille ja jatkoin. Sittenpä menomme tyssäsi esteelle 6! Koira tuli putkesta niin hirveellä höökällä ja ajautu todella lähelle hyppyä 6 ennenkuin tajusi siinä edes olevan hypyn. Yritti yli, hyppäsi rinta edellä päin rimaa, pylly lensi yli ja vei mennessään... ja veti ihan oikeesti kuperkeikan alastullessaan, mutta jatkoipa hän siitä surutta vielä hypylle 7. Ja kyseli sen jälkeen, että mihin sä mamma jäit - mitä sä siellä seisot?
Mä katon hoomoilasena koiraa! Kysyin siinä sitten tuomarilta saanko ottaa kohdan uusiksi? Joo! Nostin riman lähetin koiran putkeen ja vedätin hypyn yli ja sit taas pois radalta.
Jösses mä oli vihanen! En radan keskenjäämisestä tai mistään sellasesta vaan tolle koiralle. Silllä oo mitään itsesuojeluvaistoa! Tartte itteensä hajottaa saatana höyrypäissään!! Mutta sellasissa sfääreissä oli kyllä tänään! Noi luukutusradat ja sisähalli, keinonurmi mitä vielä?!

Seuraavalle radalle lämpättiin niin natsimeinigillä että!
:-)



Tämä rata oli sentään nolla ja päästiin siis ihan maaliinkin saakka. =) VIDEO
Nätti se ei ollut ja koira tuli ohjauksista läpi + että mä oon sit myöhässä kaikesta, kun yritän olla jarrutteleva ja vähän seurata koiraa ettei ihan lähe kaverilla lapasesta ja riko itteensä. Keinulla seistiin alussa heti sellaset 2,5 sekkaa taas. Siitä on näköjään tullut sellainen vakio aika - mä kerkeen rauhottua! =)
Mutta mä en ollenkaan tykkää ajatuksesta, että mun täytyy rajottaa omaa tekemistä sen vuoksi, että koira ei kestä.. sillä lähtee lapasesta! Se on joutunut sietämään kokoajan vedättävää ohjausta ja mä en aio tapojani muuttaa! Täytyyhän tuolla päässä sillä jokin herne rullaa? =)
Tällä radalla Himo oli 4 ja saatiin toinen agilitysertimme!

Vikalla radalla alkoikin sitten tuskastelu kun näin pituudelle viennin / kulman!

 

Tiesin, että ongelmia tulee ja tajusin (hyvä niin  - opetus!), että en ole koiralle lainkaan pituuden suorittamista kunnolla opettanut. Eli eri ohjaukset ja lähestymiskulmat! Tämä tuli siis nyt treenilistalle!
Mutta tämän radan mä olisin niin halunnut päästä tekemään kokonaan. Toisin kävi! Koira hyppäsi pituuden vinoon ja sujautti sieltä suoraan jo röyhkeesti seuravalle hypylle yhtään kyselemättä. Hyl. Yritin ottaa pituutta uusiksi, mutta koira sohlasi ja sohlasi pyöri ku puolukka tiedätte kyllä missä ja homma oli jo niin lähtenyt lapasesta.
Toi ei siedä yhtään tollasta - vauhkoontuu vaan enemmän ja enemmän.. mikäestemikäestekerrokerrokerro??!!!

Päivä oli pettymys - enkä ajattele näin vain tuloksellisesti. 1:kin nolla on hieno juttu! Kaikki meijän nollat on ihan huikeeta ajateltavaa. 10 rataa kolmosissa joista 5 nollia, 2 agisertiä, tuplanolla, voitto!
Mä vaan petyin koiran käytökseen... mutta matka on kuljettava. Tälläkin oli opetuksensa! =) Se selvinnee vielä! Ainakin se taas toi määrätietoisuutta tähän mun hommaan ja ajatuksiin koiran opettamisesta/kouluttamisesta.

Postiivista oma jaksaminen ja oman pakan kasassa pysyminen. Me ollaan Himon kanssa aiemmin kolmosissa kisattu vaan  2 rataa / päivä! Ja tätä pv ennen vain 1 hypäri!
Oma ajatus lämpöillä ja siinä hengaillessa harhaili kyllä.. huolestumista ilmassa. Mutsi on todella kipeenä ja vanhat muistot siitä, kuinka lähellä hän kävi kuolemaa sairastellessaan vuonna 2008 tulvi mieliin. Ja mä olin about 200 km päässä himasta.. Into on ollut tyystin meidän ulkoilutettavana ja Markon piti se hoitaa, mutta en saanut häntä kiinni eikä mutsikaan - kaverin luuri oli makkarissa... Mä soittelen Markon broidille jotta menee meille soittelee ovikelloo, jos herra siellä vaan nukkuu jne.. No, Marko hoiti loppujen lopuksi Inton lenkityksen ja mutsinkin terkkariin, kun pakotin äitin sinne menemään! Niin huonolta kuullosti! Hoito tosin ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan... Toivottavasti mutsi nyt tervehtyy!! Hänellä on 66 vee synttärit tulevana lauantaina!