Aika taas katsoa vuotta taaksepäin ja miettiä mitä on tapahtunut ja onko opittu mitään... =)
Kisattu on aika aktiivisesti koko vuosi, lähinnä Leevin kanssa.
Startteja Leevillä 56 kappaletta, joista nollia valitettavasti vain kourallinen (nollaprosentti surkea!), toki homma senkin suhteen parani loppuvuotta kohden, niinkuin koiran vauhtikin ja itseluottamus. Se maaginen 4m/s meni kuin menikin tänä vuonna rikki ja "hulppeesti" kauden vikoissa kisoissa. =)
Hyllyratoja meillä oli kesäkuun puoleenväliin mennessä VAIN 8 kpl:tta, mutta sitten tästä eteenpäin loppuvuoteen tekastiin niitä vielä 13 lisää. =) Eli koko vuonna on hyllytetty 21 kertaa.
Alkuvuodesta tehtailtiin yliaikanollia.. 11.7 mennessä, jolloin on tullut viimeinen sellainen, niitä oli kasassa 8 kpl:tta. =(
Virhepisteellsiä tuloksia kertyi vuonna 16 kappaletta ja enimmäkseen puomin alastulo- tai keppeille sisäänmenovirheitä.
Leevin kauteen on mahtunut monenmoista vaihetta, alkuvuodesta se kulki ihan hyvällä vauhdilla ja usko yhteiseen tekemiseen oli kova. Kesän korvilla koira muuttui aivan flekuksi ja tekemisestä ei tullut mitään. Loppuvuotta kohden homma onneksi parani huikeasti, koira sai vauhtia lisää kokoajan ja sitä itseluottamusta..estehakuisuutta.
Hugo kisasi koko vuonna "vain" 30 starttia. Sen tavoitteet täyttyivät jo edellisvuonna. =) Aluperin ajatuksissa oli saada koira vain kakkosiin, mutta nälkä kasvoi syödessä ja leikkimielisesti lähdettiin tavoittelemaan siirtoa kolmosluokkaan ja sekin onnistui silloin 2009. No, pakkohan tavoitteita on aina kasvattaa ja se olikin Hugon kohdalla vuonna 2010 sen yhden nollan saaminen kolmosluokasta. Tavoite täyttyi 13.5 ja siihen se sitten jäikin. Hugo on vain niin Hugo. =) Se tekee just niinku sitä huvittaa... ja harrastelee nyt aksaa ihan vain silloin tällöin omaksi ilokseen. =) Vika kisa sillä oli 16.10.
Hugon 30 startista 16 oli hyllyjä, yliaikaisia nollia oli 8 kpl:tta (ei huono Hugoksi!! Ratavirheettomiä suorituksia kuitenkin =))ja virhepisteellisiä 5 kpl:tta.
Mutta ennen kaikkea Hugo oli vuoden aikana se mahtava opettaja kisaamisessa, sen kanssa ei tarvinnut jännittää tuloksia tai muutakaan, pysty kisata rennoin mielin, sen kanssa mentiin tekemään kontaktit kunnolla, mikä taas opetti malttia tuossa tärkeässä asiassa ja se varmasti on myös opettanut minua liikkumaan radalla paremmin, koska on ollu omalla höösäävällä tavallaan kokoajan vauhdikkaampi liikkuja radalla kuin Leevi. (tosin en tiedä enään)
Yksi syy myös Hugon aikaiselle eläkkeellä jäämiselle oli Inton tulo taloon alkuvuodesta 2010. Kolmen koiran määrätietoinen ja tavoitteellinen treenaaminen olisi ollut liikaa.
Into saapui meille alkuvuonna 9 viikkoisena (siirtyi isojen poikien kennelyskän takia) ja siitä saakka ollaan rakennettu siitä minulle tulevaisuuden aksakoiraa. =) Into on oppinut vuoden aikana paljon, mutta paljon on vielä opittavaa agilityssä! Omistajalla on huisit visiot millainen aksakoira siitä tulee isona.
Into on osoittautunut äärettömän nopeaksi oppijaksi ja omaa hyvän saalivietin sekä taistelutahdon. Tokojuttuja meidän piti Inton kanssa opetella enemmänkin, mutta ollessani niin käsi ja kärsimätön niissä puuhissa ne ovat jääneet. Sivulletulon sain kuin sainkin jotenkin loppujen lopuksi sille opetettua, mikä olikin se "päätavoite"...temppuja osataan jonkinmoisia ja lisää opetellaan kokoajan, kaikenlaista hyödytöntä tosin. =)
ja sitten meikäläiseen...
Pakko alottaa näin, että toivottavasti on ohjaajakin kehittynyt! Sitä on itse hurjan vaikea huomata, varsinkin kun on itseään kohtaa ihan saatanan kriittinen! =)
Huomaan kyllä luottamuksen omaan tekemiseen olevan huomattavasti paremman ja ratkaisut kisoissa löytyy hyvin rataantutustumisissa. Teoreettista tietotaitoa on tällä hetkellä mielestäni erittäin hyvin, se kun saataisiin vain siirrettyä omaan tekemiseen vielä. Tavoite vuodelle 2011.... =)
Olen myös oppinut kuinka minun tulee kisoissa toimia / käyttäytyä, jotta hommat tulee tehtyä kunnolla. Liikkuminen on parantunut huomattavasti, kun ajatukset kisatekemisestä ovat suuntautuneet oikeille raitelle..suhtautua nöyrästi jokaiseen rataan, uskoa omiin taitoihinsa, ei tulosajattelua vaan hyvää riskiohjausta..
Henkiselläkin puolella ollaan varmasti kasvettu, mutta kyllä työstettävää on vielä paljon, ylämäkiä ja alamäkiä on vuoteen mahtunut.. Keväällä -> olenko jatkuvasti niin paska ohjaaja, että koira menee kuin matomatala.... pohdintoja kuinka jotkut tahkoavat jos jonkinmoisella tyylillä tuplanollia ym. nollia kisoista toiseen, mutta seuraavan sanon kyllä niin sydämenpohjastani kuin vain voin...itse en halua saada nollia lahjoina, pelkillä pelastelluilla radoilla tai jollain kamalan näköisillä ohjauksilla, räveltämisellä. Itselläni on visio miltä agilityohjaukseni tulee ennenkaikkea tuntua ja myös miltä näyttää! =)Sen on myös oltava koiralle erittäin loogista ja selvää..johdonmukaista...sen tulee voida luottaa ohjajaansa!
Hienoa, että vuoden loppuun tuli niin onnistuneet radat kisoissa (ohjauksellisesti ja hekisestikin = vapautunutta riskiohjausta) ja tavoitteet saavutettiin juuri silloin. Puhukoon ne minulle itselleenkin sen puolesta, että jotain positiivista ja edistymistä on kyllä tapahtunut! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti