Leevin tauko on nyt ohitte ja tän päiväsen perusteella ei ainkaan voi sanoa, että olis kauheesti kannattanut tai muutosta tuonut.
Sporttiksen haisut oli kiinnostavammat kuin duunin teko. No, okei kyllä se hommiakin teki, mutta ei sellassella intensiteetillä kuin ennen taukoa..josko se tästä.
Alussa jo, esteelle 1, sivuirrotus seinään päin hypättävälle hypylle tökki. Keinun ohittelua ja ohjaajan melkein turvalleen menoa valssatessa. Onnex oli seinustan putket minkä päälle sitten rojahdin masulleen. =) Se on se kun massa lähtee jyräämään!
Taas menin liikaa koiran reviirille viskyleikkauksessa..korjattiin, ok. Koskahan oppis laakista tekemään oikein?????
Sit yx takaakierto (joihin olen Leevin olettanut irtoovan hyvin) jäi hinkkauksen alle, kun koira ei irronnut riittävästi jotta olisin päässyt valssiin kunnolla....huom! kunnolla ilmeisestikin = hienosäätöä! =) Kepeille menoa parannettiin ja se paranikin ihan sikana mun tekemisen korjaamisella eli selkeä rohkea lähetys ja liike sinnepäin vaikkakin oli leikkaus kepeille ja ansoja matkalla. Nyt aina oottelen liikaa et koira hakee ne itekseen...ja kuinka monesti tästäkin on mulle sanottu!???! Keppien jälkeiseen palkkaukseen taas kiinnitettävä huomiota! Aina eteen vaikka itse valssais tai tekis mitä!
Sit oli kohta jota en nyt tässä ehkä osaa kunnolla selventää (Hyvinkään viime vkonlopun kisoista anne V:n hypäriltä), mutta useamman hypyn suoran kautta viistolle hypylle jonka takana tyrkyllä pituus. Viistolle hypylle valssista jaakotus, se tais onnata tokayrittämällä, koska ekalla kerralla homma levis jo rytmirikkoon keppien jälkeen kun koira kävi omilla teillään, etsimässä namia kait. Mut sitten leikkaus siihen kohti...noooouuuuu. Aina loikkasi pituuden. Tässä sitten hinkutettiin tovi jos toinenkin, että saatiin leikkaus jollain mallilla onnistumaan. Kyseessä ei ole viskyleikkaus (kait kuitenkaan), tullaan viistommasta linjasta. Koiran päälle piti jyrätä paljon ja jännästi kääntää kroppa siinä hypyllä koiraa kohden, käyttää käsi alhaalla sen nenunedessä. Vähän niinkuin pienen pieni poispäin käännös siinä ennen koiran hypylle lähtöä, mutta ei nyt todellakaan kirjaimellisesti noin. Kauheen vaikee selittää... Tässä kotiläksyn paikka. Ja Intolle toi homma opetetaan ainakin kunnolla!!
Jos tämä päivä ei muuta osoittanut kuin sen, että Leevi tarvitsee lisää teknisiä taitoja niin ainakin sen se opetti, että Intolle niitä opetetaan 100% varmasti paljon ja kunnolla! Toivottavasti vaan mun taidot riittää tohon opetukseen....
Mutta nyt jotenkin tuntuu itsestä, että kehitys junnaa paikallaan ja onnistumiset on harvassa tai sitten aina vasta tulee niitten mokien tekemisten jälkeen....onhan siellä onnistuneitakin välähdyksiä, mutta...vaadinko/haluanko liikaa? Tai ylipäätään mitä sitten on se minun onnistuminen, mistä se tunne tulee. Kyl mä tiiän, siitä rohkeesta hyvästä fiiliksestä, koiran kanssa riskillä menosta...kun se on 110% mukana hommasssa, voit luottaa että kyllä se noi estee hakee jos kunnolla ohjaat, vaikka kauempaakin ja että "senkus vaan ohjailet sitä oikeisiin suuntiin" (no tiiä taas välittyykö tosta teille se mitä tarkoitan... =)
Mutta taitoja ei vain tosiaan parempaan tällä hetkellä ole ja that's it! Sillä mennään ja kokoajan opitaan lisää, eiköhän tää taas tästä... Pitäs saada joku tykki (= ripee / todella estehakuinen, osaava) jostain hetkex et pääsis kunnolla testaamaan osaamistaan, huomaisi varmaan, että omia koiria on turha "syyttää", kuski ei ole mikään guru! =) On vähän sama fiilis kuin silloin ku Leevi oli aivan fleku ja pääsin tyyppämään Mariannen Viliä joka meni kun mikäkin. Ihana!
Mut niinkuin aiemminkin jo kirjoitin..Perkele, että Inton kanssa tehdään kyllä kaikkemme jotta siitä tulee mulle kunnon aksakumppani! Irtoo..hyvä esteosaaminen ja hakee ne esteet, kauempaakin...on teknisesti taitava, kepit mennään vaikka takaperin ja joka kulmasta sisään, kontaktit on varmat ja itsenäiset...keinu nopea ja varma...
Ainiin ja mä muuten lähin tänään luottavaisin ja tosi hyvin mielin tekemään hommia, uskoin molempiin koiraan ja itseeni, siksi ehkä taas suorituksen jälkeen tunne olikin tämä, kun koira ei ihan kympillä tehnytkään hommia ja hommat ei mennytkään ihan kuin elokuvissa. Mulla siis liikaa latausta.... =)
Sit meillä pitää treenin jälkeen keksiä aina kolme positiivista juttua treenistä ja tänään ne oli kyllä juurikin tuo oma asenne ennen treeniä, koiran huikeat kepeille menot mun tekemisen korjauksen jälkeen ja se, että voin edelleen luottaa siihen (niinkuin tänäänkin tein) että jos A.n alla on putken suut molemmin puolin koira menee A:lle jos sen sinne oikein olen viemässä ja käskyttämässä!
Niin ja sit kun Leevillehän olen muuttamassa sitä puomin alastulon metodia niin tänään se kääntyi keinulla ja kun tuli siihen loppuun teki "ota"-asennon IHAN ITE!!! En ees käskyttäny, huomasin vaan et jäi nököttämään sinne, aimo kehut ja palkan sai!
video parempana youtubessa....
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti