Sain potkittua itseäni persuksille ja vietyä Virpukankin "aksatreeniin". Tehtiin vähän pakkovalssiin merkkaukseen tuloa sekä tätä (video). Aiemmin ollaan hallilla käyty sen verran että pussiin totutin, minkä haluaan aina tehdä ennen 14 ikäviikkoa. Sekä putkia on penneli jonkun kerran rallatellut - joihin on kyllä jo kovin tykästynyt. Kiertämistä ollaan treenattu kotona kameran jalustan kanssa. Tuntuu kovin järkevältä tehdessään..
Himon treeni on alla:
En tiedä mistä johtu? Esteiden sijoittelusta vai mistä, mutta Himo ei alkuun löytänyt valkosten palluroiden avokeppikulmaa millään. Ei sitten millään! Umpikulmaan meni monta kertaa! Mä en periaatteesta halunnut helpottaa sen menoa, vaan piti ajatella ite. Se yritti välillä hakea kaikkia esteitä ja kepit löyty kyllä useemman kerran kun siinä pöllöili ja löysi tiensä niille suoraan tuolta 5/3 putken välistä, mutta sitten kun tultiin tuolta suunnasta mistä piti veti umpikulmaan. Tarpeeksi kun jyystettiin niin löytyhän se ja sitten ei ongelmaa enään ollutkaan. Joku aivopieru! =)
Mustien palluroiden harjoitus todisti nyt lopullisesti mulle sen, kuinka Himo reagoi mun liikeeseen tai siis sen loppumiseen kepeille mentäessä noi jyrkkään avokulmaan. Teki yhden kerran virheen kun mä himmasin oman liikkeeni ja se johtu oletuksesta, että oma liikkeeni riittää. Mun pitää kirmaa niin pitkään, että se koira oikeesti on siellä pujottelussa. Ei siis tarvii keretä sitä sinne survomaan, vaan vaikka liikkuisin vahvasti perässäkin kunhan liikun!
Sitten ihan muuta:
Järkyttävän määrän tässä viime aikoina kuullut kuinka on epilepsiaa tai ocd.tä bortsuilla ja muutakin sairautta. Olenko itse vain tullut tietoisemmaksi näistä ollessani tekemisissä ihmisten kanssa jotka näistä tietää vai onko sairaudet yleistyneet? Koirien sukuja en ole tutkinut aiemmin tai nytkään, mä oon luottanut näissä ihan tyystin muiden sanomisiin!
Se onko ne salaisuuksia vai kaiken kansan tietoisuudessa en ikinä tiedä - mutta kyllä kaikki vaan aika avoimesti tuntuu puhuvan / tietävän eri koirista paljon. Omista ja kaverin tai tuntemattomankin. =O Varsinkin henkilöt jotka koiria kasvattaa.
Mä en oo kauheesti näistä tottunut keskustelemaan, ja jotenkin onkin aina vaivautunut olo - tuntuu että sohii muurahaispesää tai pui toisten asioita... puhunko jonkun selän takana jostakin koirasta jotain..
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että rodun parissa halutaan avoimuutta näistä. Kaikki tietäisivät riski linjat..
Siksi terveysasioista on hyvä puhua avoimesti, ei mollaten, ketään tuomiten. Eihan noille voi mitään jos sieltä jotain putkahtaa ja uskon pääsääntöisesti kasvattajien tekevän päätöksensä uros tai narttuvalinnoista hyvässä uskossa kaiken olevan vanhemmissa hyvin. Ja vaikka kuinka hyvin tutkit taustoja, voi tulla mitä vaan. Ja vielä myöhemmälläkin iällä...
Koskaan ei voi tietää miten oman koiran kanssa käy. Vaikka kuinka puhtaasta suvusta olisit hankkinut! Onko puhdasta sukua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti