MATKA

Mä halusin nyt vain tuoda ajatuksiani julki, että en usko olevan oikotietä onneen . Se matka tavoitteiden saavuttamiseksi on vain kuljettava ja se on jokaisen kohdalla varmasti erilainen.

Agilityn parissa ”jo” jonkun vuoden viettäneenä ja itsekin jonkinmoisissa sudenkuopissa rypeneenä, on mulle tullut tunne, että ihmiset asettaa itsellensä liikaa tuloksellisia tavoitteita!  Siis aivan liian kauaskantoisia, pohtimatta sitä välimatkaa sinne tavoitteeseensa sen kummemmin.  Toivotaan toivotaan.... ja ihan ku asiat toivomalla tulis!

Otetaan kauhealla innolla koira ja ajatellaan, että tämän kanssa mä haastan Suomen kärkeä ja haluan maajoukkueeseen etc…  Niin kuin minäkin aikoinaan Inton kanssa.
Opetellaan varmana juoksunkontaktit, että ollaan kilpailukykyisiä siellä mm-kisoissa. Laukataan koulutuksessa jos toisessa ympäri Suomea ja laitetaan rahaa likoon kunnolla. Treenataan määrällisesti paljon, ymmärtämättä panostaa niinkään laatuun ja kisataan paljon. Kiukutellaan kun tuloksia ei kuitenkaan tule, kisoissa tuskastellaan tuplanollien ym. kanssa, mietitään vaan niitä TULOKSIA! Ja omaa halua menestyä.  Näkökentässä vain vielä saavuttamaton maajoukkuepaikka tai SM-kisa.

Mä koen, että kun perustyön tekee hyvin ajan kanssa, on pitkäjänteinen, peräänantamaton, maltillinen ja nöyrä, voi meistä jokainen saavuttaa jotain. Tavoitteensa! Mutta se MATKA ON KULJETTAVA – tehtävä se työ ja kunnolla! Ymmärrettävä sen matka arvo! Ottaa vastaa sen mitä saa ja ymmärtää joskus sitten se miksi minkäkin asian piti tapahtua. Kaikella on tarkoituksensa!

Uskon vahvasti  että, lahjattomammastakin voi tulla menestynyt! Mutkaton se tie ei varmasti ole!

Mun ajatusmalli on se, että pyrin olemaan asettamatta itselleni tai koiralle konkreettisia TULOKSELLISIA tavoitteita, vaan pyrimme tietyn tekemisen tason saavuttamiseen. (ja on koiralle yhteiskuntakelposuuteenkin asetettu tavoitteet ja kriteerit)

Ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mä rakennan mun unelmien agilitykoiraa. Vien sen osaamista sellaiseksi kun haluan unelmieni agilitykoiran olevan. Toki mulla on samat ajatukset omastakin tekemisestäni, millaista sen tulee olla! Tämän ajatusmallin päähän on laittanut joskus aikoinaan Teemu L.  – kiitokset hänelle siitä.

”älä treenaa sitä mitä jo osaatte vaan sitä mitä, että vielä osaa”
”vain poistumalla mukavuusalueelta voi kehittyä!”
”treenatessa unohda ajatus, että mun täytyy valita tähän kohtaan jotain muuta, kun ei me osata sitä tällä tavalla! Vaan tässä ja nyt on tilaisuus opetella tämä asia niin kuin haluaisin sen tulevaisuudessa tehdä - kuinka unelmien aksakoirani se tekisi!”

Mulla esimerkiksi on konkreettinen suunnitelma, kahden A4 sivun verran listattuna asioita:
- miten haluan minkäkin esteen koirani suorittavan.
- mitä asioita sen tulee kestää milläkin esteellä.
-ohjaustekniikat jne..

Kun on tietty kriteeristö olemassa, on ”helppo” matkata sitä kohden. Toki pitää oivaltaa ne keinot jolla kouluttaa koira haluamaasi suoritukseen! Ja pitää niistä kriteereistään kiinni!! Seuraan myös tavoitteiden saavuttamista, ts. pidän kirjaa missä mennään..mitä osataan ja ylläpidetään, mitä pitää vielä treenata.

Ja sanottakoon tässä vaiheessa, että tavoitteessamme emme ole kumpikaan, koira tai minä! =D Vielä moneen aikaan ja oikeesti tuskin ikinä! Koska, oman osaamisen myötä oma kriteeristö kasvaa kokoajan! 

Mulla on vahva usko tulevaisuuden suhteen! Mä en edelleenkään halua ajatella asiaa tuloksellisesti, vaan jos mulla on oikeesti sellainen koira kuin sieluni silmin voin nähdä, on sillä mahikset mihin vaan. Lisänä siihen tarvitaan tervepäinen ja kroppainen kartturi! =) Suurin homma kisaamisen suhteen meinaan tehdään siellä kuskin pään sisällä! Kenen kantti kestää parhaiten?! Ajatteletko siellä tulosta vai mitä… Suomalaisten suurin heikkous on kisaamisen osaamattomuus ja mä en nyt sit tarkota, että mä tän homma osaisin. Mä en ole tässä koiralajissa tai muussakaan saavuttanut mitään! En ole kisannut isoilla areenoilla joten en tiedä kuin mun pää sitä hommaa kestäis – heikosti luulisin! =)

Mutta nyt Hippiksen kanssa kisatessa on ollut ihanan vapauttavaa, kun voidaan vaan mennä. Pää tyhjänä, tavoitteista vapautuneina kirmata. Nauttia aksasta täysin rinnoin, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. =) Ollaan nautittu osaamisetamme ja uskotaan siihen.
Meillä ei oo mitään tuloksellisia tavoitteita! Ja se taitaa tällä hetkellä näkyä tuloksissa! 4 rataa kolmosissa, 3 nollaa ja yksi  5 tulos. Voitto ja tuplanolla. =o Me ollaan vaan lähetty kirmaamaan..

Mun yksi motoista on 

-tyytyväisyys tappaa kehityksen-

ja se kuvastaa kyllä mua todella hvyin. Mä olen äärimmäisen kriittinen varsinkin oman tekemiseni suhteen, koiralle olen armollisempi. Olen joutunut etsimällä etsimään, pakottamaan itseni löytämään ne positiiviset asiat radoista ja tekemisistä. Antamaan itselleni ns. anteeksi. Mutta uskokaa tai älkää, oppii se vanhakin koira uusia temppuja.  Konkreettisilla tekemisen tason tavoitteilla voi helposti suunnata myös sinne mollivoittoiselle tielle.. =)

Eli muistakaa aina kaivaa ne hyvä asita esiin myös ja otta opikseen niistä epäonnistuneista kohdista, ei jäädä rypemään niihin, ne vaan kertoo mitä pitää vielä treenata! Rypeminen niissä kasvattaa vaan epävarmuuden tunnetta!

Se että esim. Himon tekemien on tasolla (josta ole ymmälläni!), uskon olevan systeemini ja kokemukseni ansiota. Uskon omaan juttuuni, olen lopettanut kaiken maailman koulutuksissa laukkaamisen (suosin sitä missä olo on kotoisin ja mieli hyvä!) jo kauan sitten. Rakennan asioita kuuriluontoisesti ja määrätietoisesti kohden omaa näkemystäni.

Iso osa on myös sillä että Himo on Himo ja bc! =)

Semmottis sydämmellä täällä kertaa.. juontanee siitä, että ollut tässä viimeaikoina nuorten koirien kanssa tekemisissä joilla hurjan innokkaat (you know what i mean? =) ) omistajat.

Tehkää tavoiteportaikko ja saavuttakaa niille asetetut tavoitteet askelma kerrallaan..pikkuljaa kohti päämäärää ei pelkkä päämäärä mielessä kokoajan!

Q-päivä, Lahti 29.3

Elikkäs Q-päivää oltiin viettämässä Lahdessa A-qilityllä, koutseina Oili (toko) ja Pete (aksa) Huotari. =)
Paikalla Karmiwan & Tronicin Q pentuja.

Karmiwista paikalla 4.

 Devin, Qra, Ink the mama, Jossu ja Himo

 Sisko ja sen "veli". Jossu on niin tyttöpoika - siitä siis tämä heitto! =)

Anna&Devin, Hannamari&Qra, Heidi&Ink, Katja&Jossu ja me

Hippiksen kanssa meillä päivä alko aksalla. Petellä siellä vauhdikas 25 esteinen hyppäri. Videosta näkee oikeestaan kaiken.. Mä oon äärimmäisen iloinen, että sain olla oma itteni - tehtiin aksaa meijän tavalla! Muitten kohdalla saattoi olla toisin. =) Kaitpa mulla on niin pinttyneet tavat tai sit koutsi katsoo pääsevänsä helpomalla kun antaa mun suhaa tavallani. =D Pete on mukava kouluttaja ja ei tyhjin käsin tarvinnut kotiin lähteä!! Sain rytmitykseen niin hyvät neuvot että sisso! Varmasti otan käyttöön niin omiin koulutuksiin kuin omaan tekemiseenikin! 

Sitten oli tokon vuoro. Mä niin aattelin että meijän ajassa kerkee vaikka ja mitä, mutta toisin kävi.=) Meni koko aika sitten lähestulkoon seuruuta fiksatessa. Jokunen stoppi otettiin ja Oili teki niitä myös Himon kanssa..sille namia heitellen. 

Mä kerroin alkuun olevani ihan noviisi, mutta musta tuntu et Oili tajus vasta loppupuolella oikeesti kuinka tollo lajin suhteen olen! =)

Myös koulutussuhteemme kärsi omalta osaltani vähän heti, kun hän sanoi mulle "älä ole niin vihainen käskytykseltäsi - ei mitään kersanttimeinikiä" Huoh! Mä olen mikä olen!! Enkä siinä tilanteessa ollut pisaraakaan vihainen! Tää vaan nostattaa mun karvat pystyyn - neljäkymppisenä on vähän vaikee alkaa itteään muokkaamaan, mutta onneksi mä saan valita sellaiset treenarit joiden seurassa tunnen oloni mukavaksi ja minun ei tarvitse olla muuta kuin olen. 

Ja älkää nyt käsittäkö väärin!! Mä sain Olilita äärimmäisen hyviä neuvoja ja olen menossa uudestaankin. =) Jahka hän vaan tajusi millä tapaa mulle pitää hommat kertoa ja mä tajusin kysyä. 

Mutta asian ydin oli siis se seuruu - kertoa koiralle, että ei ole lupa katsella ympärilleen seuruussa tms. luovuttiin pelkästä opetuksellisesta ajatuksesta, että tehdään seurussa kontaktin pito kannattavaksi palkkauksen avulla. Mun pitää kieltää ei sanalla tjs. koiran katseleminen muualle. Treenata häiriön alla.  Ja toki kehua kun pitää kontaktin "hieno seuraa" jne.. en jaksa yksityiskohtasemmin selitellä! 

Luoksarissa stoppia terävämmäksi - nyt lähietäisyydeltä palkkailemalla heitetyllä namilla...

Tänään myös vahvistu se, että toi tokohifistely ei oo mua varten. Tokoilen joo, mutta omalla tavallani ja tasollani! Saavutetaan lajissa mitä saavutetaan (nyt jo saavutettu enemmän kuin koskaan saatoi uskoa/toivoa/edes ajatella!), mutta jyystämään en rupee. Ei oo mua varten! =D Toikin pitää tehdä ilolla ja räväkkyydellä.. ei jopa äänen sävyä hinkkaamalla! Ja tää nyt on sit huumorilla kirjotettua ei mitään skitsoomista, luetusta kun voi tehdä omat johtopäätöksensä! =)

Oli äärimmäisen mukava päivä!!

Ainii ja lopussa meillä oli aikaa hengailuun, otettiin ryhmäkuvia jne ja mä oli niin ylpeä mun koirulista!! Se pysy paikalla kuin täi tervassa siellä mihin se laitettiin vaikka muut sohlas vaikka ja mitä. Tottelevainen taituri!

Kontaktisulkeiset! 27.3

Iltapäivästä hallille antamaan vähän kurinpalautusta! Ja saakutti, että tarpeeseen tuli! Kyllä oli herkillä poistuminen kontakteilta... treeni meini kyllä jo ihan kiusaamisen puolelle ja kaveri lankes moneen ansaan!

Tein mm. A:lle päällejuoksua laittamalla käden todella alas ja ohjaamalla/käskyttämäällä putkeen, MUTTA kun sieltä EI lähdetä tällä tavalla!! Vain sanalla "mennään". Parit kerrat lankes..

Toinen juttu oli et heilutin lelua ja huusin "tässä näin" ns. sylkkärin omaiseen ohjaukseen tulemaan, MUTTA kun sieltä ei lähdetä kuin käskyllä "mennään". Lankes...

Otti myös opikseen näistä ja palkkasin tottakai näistä käskyistä luopumisesta, että käsittää eron!

Treenit loppu tosin aika lyhyeen kun huomasin A.lla vähän verta! Voi vittu! Ei muuta kun tutkimaan koiraa että missä nyt?! Katoin suun, nenän, kannuskynnet jne.. Lopulta löyty -> etujalan se ylhäällä oleva antura, nahkat rullalla. Toi sladdaa niin noi kontaktit... Huoh! Ei vuotanut paljoo, mutta on se antura aika kuoriutunut. Meillä olis Q-päivä sunnuntaina ja siellä olis aksaa.. ei se kipee tuntunut olevan kotona huuhtelun ja putsaamisen jälkeen eli teipattuna saatamma treeniä, ettei ainakaan satuta lisää.

Meillä on hallissa ne kumirouhepintaset kontaktit - kivasti raapii näköjään.

Poissa mukavuusalueelta! 26.3

Flunssasena taas treenattiin ja sanoinkin Juhalle vetäväni para-agiltya, mutta eipä tarvinnut. =) Hyvin jaksoin ja varsinkin kun ei mitään nollajuoksenteluja sen kummemmin ollut. Jyystettiin todella kaun rytmitystä ja hallintaa kepeille menossa, mutta lähes tuloksetta. Toki sain onnistumaan sitten loppujen lopuksi Juhankin kaavalla, mutta sanoin sille jo sillon heti, että lopuksi kyllä kokeilen omalla tavallani ja näin tein. Jonka jälkeen Juha tokaisi, että jos hän olisi tiennyt sen olevan noin "helppoa" meille tuolla tavalla, ei olisi muulla tavalla vaatinutkaan. Mutta on hyvä poistua mukavuusalueelta ja opetella uusia keinoja. Mutta täytyy aina kuitenkin osata poimia ne itselle ja koiralle parhaat sekä luotettavimmat vaihtoehdot. Toki myös ne nopeimmat! =)
esteelle 5 halusin viedä pakkovalssilla ja arvasin myöhästyväni siinä. Saksalainen olis ollu helpoin vahtis!
Mutta Juha ehdotti japanilaista joka oli tähän ehdottomasti paras, mutta olipas vaikeaa myös! Meni muutama toisto haeskellessa ajotuksia ja omaa sijaintia. Ei se selkäytimeen mennyt vieläkään, mutta ehdottomasti opettelemisen arvoinen juttu Himonkin kanssa!! Tämä työkalu pitää saada pakkiin! Inton kanssa näitä joskus oon harrastanut, Hippkselle en ole edes opettanut. =o

Ainiin ja yhdessä kohden ennen puomia vaihdettiin mun valssi persjättöön - siis joo käntäväksi ohjaukseksi. Mutta toimi!

Himo oli tänään kontakteilla ihan sika! Murr! Teki ne kyllä joo, mutta vapautti itse itsensä ja nopeesti. Perkele! Tolla voi yhtään tehdä missään nopeita vapautuksia! Heti on tuloksena tuo!
Kiva treeni! Mä tykkään kun on enemmän vääntöä ja tekniikkaa - ei aina sitä kilpajuoksua!

Video. Ei kaikkia, kun niitä toistoja ennen keppejä riitti! =) Ja olis muutenkin tarvinnut suurempaa sensuuria! Mä noilla kontakteilla ton oman rääkymiseni vielä siedän, mutta muuten toi kurkku suorana "tässä näin" karjumisagility joutaa romukoppaan. Jotkut rataprofiilit ja toi hinkkaaminen vaan saa sen aikaan. Plaah! =( Mutta ollutta ja mennyttä tältä erää... turha murehtia.

Tokottelua 24.3

Kävin hallilla vähän tokoilemassa - Himolle aivojumppa ja pojat sai kirmailla & leikkiä siellä samalla.. häiriköidä. =) Flunssa painaa sen verran et tänään jäi pidemmät lenkit väliin..

Tein hyppyä muutaman toiston (avo) - ok!
Liikkestä seis, kerran ennakoi persuasennon - tästä palaute muuten ok.
Luoksetulon stoppia, vauhti ei miellytä mua, kun ennakoi helposti sekä mulla suunnattomia vaikeuksia käskyttää koiraa oikea-aikaisesti jotta pyshtysi merkille.
Nouto - ok! Hiukan könöstelyä heitoissa.. puututtava ja puutuinkin. Luopumista..
Vähän seuraamista - ok, omalla tasollaan.
Kaukot - ok!

Osteopaatilla 23.3

Hippis Caritan käsittelyssä - ei mitään hälyttävää! Rasitus näkyi kropassa, mutta näinhän kaikilla aksakoirilla. Vastaus hoitoon hyvä! Nyt lepoa torstaihin saakka ainakin, josko silloinkaan kuski pystyy aksaamaan..taas flunssassa! =(

Uskomatonta!! 22.3

Kolmosten kisat vol 2. Porvoossa jälleen kahden startin verran ja tuomarina Kaukinen / Siimes. Kaukisen arvostelema rata oli Siimeksen käsialaa - ei mikään helpoin mahdollinen mielestäni!

Mut meillä oli huikee päivä!!
Mä mielessäni aattelin (siis ihan vitsillä!), että tänään sit se voitto ja tupla + valiokello tikittämään...oisko vähän siistiä...
Ja kappas kuinka kävikään! Sitä saa mitä tilaa! Huh huh!
Ekalta radalta voitto ja se Sert-A! Tokaltakin vielä nolla (pelastellen) eli tuplakin napsahti..

Kyllä toi on sellanen peto että sisso! Sen kanssa on niin ihana ja "helppo" mennä! Helppoa silloin, kun teet sen mitä päätät ja uskot kaikkeen! Pienikin epäusko, epäilys tai harha-ajatus ja se on siinä..

Mul meinas kyynel tirahtaa kun voitto vahvistu. =) Hei haloo meijän tokat kolmosten kisat startit 3 ja 4, ja jo näin paljon saatu! Kolme nollaa neljästä radasta ja yksi femma (keppivirhe), voitto, serti, tuplanolla.. huh huh!
Tässä sitä taas mietttii, että kyllä kannatti alemmissa luokissa ne radat viilletellä mitkä viilletettiin, vaikka silloin "tuskailin" - KAIKELLA ON TARKOITUKSENSA! Ja niinkuin olen aiemminkin sanonut, sen käsittää vasta jälkikäteen.

Jengi hehkuttaa - uusi pari kärkeä haastamaan jne jne... Kuulemme tästä parista vielä jne.. Kiitosta vaan!!
Mutta vastaukseni näihin on "toivotaan että näin olisi". Mä elän tässä ja nyt! Otan kiitollisena vastaan tämän kaiken mitä ollaan saatu ja saadaan. Nautin jokaisesta hetkestä mitä saan toi koiran kanssa liidellä! Vaikka mitään kukkahattu aksaa vedelläkään! =) Mä uskon ns. korkeempaan voimaan, meijän osalle on suunniteltu jotain ja se selvinnee tulevaisuudessa. Väkisin punnertamalla en saa mitään!  Mulla tavotteet ei ole mm-kisohin pääsyssä tms!! Mä haluun tietylle tasolle omassa tekemisessäni ja koiran niin taitavaksi kuin mahdollista! Se tuo meille sit mitä tuo, mutta mä uskon koiran (meidän) kapasiteettiin.. Uskon, että tää on tarkotettu ja että mä saan tämän koiran kanssa vielä paljon! Enemmän kuin osaan edes haaveilla. Luottavaisin mielin! Kunhan meistä  molemmat saa myös elellä terveenä!!

Ja toiseksi, Hippis ei ole mitenkään poikkeuksellisen ripeä etenijä! Se vielä kaiken kukkuraksi antaa huisisti tasotusta muille, kun lentelee ohjauksista läpi - kaarrokset on pitkiä jne..  Toi voittaminenkin oli ihan kiikka kaakka! Vs. Esan ja Siisin radat joissa niin ikään omat "mokansa", kuten oli meilläkin omamme mm. kepeillä törmäs ja ihme et pysty jatkamaan..tippu melkein keinulta.. puomin alastulolla oli tovin jne..

Eli jäitä hattuun heput! =)

Kisavideo

Voittoradan video Heidin kuvaamana, vähän eri kulmasta 

Tokan radan video Esan kuvaamana

Tuloksellisesti hyvää menoa, mutta nämä lähemmäksi zoomatut paljastaa ikävästi itselle kaikki paskat ohjaukset. En tarkoita valintoja vaan ohjauksien tekemistä! =)
Motto "tyytyväisyys tappaa kehityksen" =D

En tiedä johtuuko tämän hetken tekemisen taso siitä, että en ole asettanut meille mitään tavoitteita? Nyt vain opetellaan kisaamista, testaillaan erilaisia juttuja..
SM-kisoihin en lähde vaikka saisin tulokset kasaan näin silloin tällöin kisaamalla (kun onhan tässä aikaa). Karsintojen suhteen olen muuttamassa mieltäni, jos meno on tätä luokka ja nyt siis tarkoitan tuloksien kasaan saamista, eli ne tulee näin itellään.. Koska MÄ tarviin tulevaisuutta ajatellen treeniä karsintojen suhteen - ko. tilaisuuteen vain kerran osallistuneena (2 rataa!). Mutta katsellaan...

Once in a lifetime dog, luulisin! =)

Senni-treenit 19.3

Viikkotreenit olikin sitten Senni-treenit yllättäen, kun hän oli Juhaa tuuraamassa..

Video

Himo 2 vuotta! 19.3

Hippikselle tuli tänään täyteen huimat 2 vuotta! Toisaalta jo, mutta sitten taas kun miettii sen osaamistasoa, niin tuntuu että se on VASTA 2 vee. En tiedä onko mitenkään missään suhteessa poikkeuksellisen osaava rotunsa edustaja, mutta mun silmissä se on ikäisekseen taituri niin kotona arjessa kuin aksassakin! Mun kiituri! =) *sydän*

Ja aikoinaan kakki lähti heitosta - kun Inkille tulee pentuja, mulle 1. =) Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tuntuu kuin tämä olisi kohtalon määräämää...esim. jos faija ei olisi kuollut kohta liki kolme vuotta sitten ja sitämyöten Into muuttanut mutsin kanssa asustelemaan Himoa ei koskaan olisi varmaankaan meille tullut..

Kuvia..17.3

Jotain kun saan päähäni on heti mentävä kokeilemaan... (tietynlaisten) kuvien ottoa kentällä! Haluttu lopputulos jäi vain odottelemaan seuraavaa kuvauskertaa! =( Eli vähän huonolla menestyksellä napsin kuvia, mutta tulipahna testailtua ja oppittua virheistään - seuraavalla kerralla sitten paremmin. =)

Noi kameroiden näytöt on niin pieniä mistä pitää lopputulosta katella (joo-o onhan niissä suurennusnapi), kun mitään läppäriä mukanani kantele.. =)

Ot-treenailua 16.3

Ot-treenailua Akatemialla - ihan törkeen kiva rata! Tekninen, ei tarvinnu kirmailla kummemmin  - sen kun irrotteli vaan koiraa. SIISTIÄ! Homma tuntu hyvältä ja kohtuu seesteiseltä.
Mahtu sinne tosin alkuun mutkiakin matkaan...rimoja 1 ja sama kohta, kepeille sis. meno virheet x 2 tai 3 ja vieläpä umpikulma (murr!), kerran käänty renkaalta huti suuntaan, muuta? En muista, mutta kokeilin rataa nollillakin. Yhellä kerralla 1 rima alas, toisella ohi yhestä hypystä kun en ollenkaan kattonut koiraa ja jos rehellisiä ollaan en siinä kohden hommaa kunnolla edes nähnyt - jäi vaan tunne että tulikohan ohi. Video todisti  - tuli se. =) Hyvän mielen treenilöt! Ja taas kerran tuli todistettua se sama vanha homma - mä oon parhaimmillani yksin. =D

Emäsalo 15.3

 Musta ihan selkee hirvi!

 Pink, Ink ja Himo

 Ink, HImon äippä

Pink, Himon puolisisko

Kokeneemmallekin voi joskun käydä vanhanaikasesti... kameran asetukset fiturallaan edellisten kokeilujen jäljiltä. Oisko sääntö number one tsekata aina kuvaukset aloittaessa... huoh!

Kannanotto! 15.3

Jengillä on kauhea himo päästä tekemään aksaa - oli koira nuori tai vanha - mutta ihan perusasiat on jäänyt kuitenkin tyystin opettamatta. Musta alkeiskurssit ym. pitäs aina ehdottiomasti alottaa paikallaolo, luoksetulo ja leikkimistreeneillä. Tärkeinpänä tuo omistajan kanssa leikkiminen!! Mulla menee kuppi heti nurin, kun nään koiran jota paskat kiinnostaa omistajansa! Sen kanssa leikkiminen taikka luokse meneminen. Ja sit treenatessa palaa aikaa ihan *piip*, kun koira ei pysy paikoillaan ja niitä käydään sata kertaa laittamassa aloilleen.
Ja koirat mille ei ole tehty omistajansa luo tuloa kannattavaksi, haluavat mennä sinne vielä vähemmän, kun sattumalta ajatuu sille etäisyydelle, että omistaja nappaa nahasta kiinni... Harva koira tykkää...

Hillu ja heilu koirasi kanssa! Ole hullu ja iloinen..kiljahtele! =) Kehu jokaisesta katseesta ja huomiosta mitä koirasi sinulle antaa! Ei riitä, että kehuu koiraa kun se on tullut suhun kiinni - KEHU kun kutsut sitä ja se KATSOO SINUUN! Näin se todennäköisemmin jatkaa tuloaan luoksesi ja voit palkita sen!!

Koira pitää myös sytyttä tekemiseen - kun se haluaa johonkin itse (esteet) se myös todennäköisemmin oppii jotain. Väkisin putkeen työntämällä saavuta mitään! Mutta jos putken perässä odottaa jotain mitä se kovin haluaa ja vire on ihan toinen, lopputulos on ihan toinen!

Olen puhunut, ugh!

Löysäilyä... 12.3

Heti kun ei kirjota, niin ei muista..
Mutta päällimäisenä mielessä oli löysäily useammassa kohden. Rata ei ollut sellainen etteikö sitä olisi heti saanut selätettyä (olisko ollut tarvekaan - ei!) , mutta muutamaa kohtaa jyystettiin...

Kepeille ekalla oikein sisään, mutta liian kova vauhti ja seuraava väli oli 3 jne..
Törkkäämällä sain jarruttamaan.

16 kokos ittensä hienosti hyppyyn ja Juha sanoikin että Himo on näissä kehittynyt! Jes!
18 sain ekalla 19 taakse vaikka tiedostin vaaran.
20:lle ei irronnut kun yritin leijeröidä putkea 8 (ihan noin suurta väliä putkilla EI ollut!!)
ja lejeiröinti ei ollut ees mun juttu - ikinä tekis kisoissa tolleen. Kun vaihdoin juoksun putkien välistä homma pelitti todella hyvin! Olin liian ajoissa,  joo-o  liian ajoissa, tekemässä persjättöä 22:lle ja koira tuli putkesta sen hypyn väärälle puolelle. Oisin voinu tehdä ns. pakkovalssin 22.lle  =D
Tässä sitten jyystettiin tovi! Haettiin ajostusta kohdilleen ja mua jotenkin myös hirvitti et Himo tulee jaloille siinä persjätössä. Sit rupes tulee Juhalta palautetta.. sä oot ihan löysä ja tekeminen on ihan tilulii... =) Sun tekemisestä ei tuu mitään - tarkkuus puttuu kun ei oo asennetta!
Ihan tosi?! =)
Korvasta puristelu ja johan onnistu! Laakista!

Sit alkuun ja nolla yritys. Eka kosahti koiran menoon 6 taakse.. Sanoinkin et arvasin tän ja taas tuli todiste siitä, että niin käy kun ajattelet!!
Toka yritys vedettiin 22:n riman pudotuksella...mun jaloissa taas jo paino..

AVO-kisaan? 10.3

Kävin hallilla tyyppäämässä avo:n liikkeitä...

Seuraamisethan on periaatteessa samoja kuin alossa ja sama tilanne niissä.
Jäävissä pitää kait palatessa koiran luo käydä ensin 3 metriä sen takana - onnistuu!
Luoksetulossa pysäytys onnistuu kunhan en tee sitä treeneissä paljon, alkaa ennakoida. Tosin kun en sitä tee usein, tulee kovaa mun luo jolloin pysähdys ns. venyy.
Hyppy istumaan käyden - onnistuu, mutta kääntyy hyvin lähelle hyppyä ja siitä istumasta ponnistaminen on tietty haasteellisempaa..ettei kolauttelis.
Kaukot istu-maahan - onnistuu. Pikkusen saattaa kyllä hilautua eteenpäin..
Paikallaolo 3 min  ohjaajan ollessa poissa näkyvistä - en tiedä, ei oo koskaan tehty ja nyt en kokeillut!
Nouto, periaatteessa osaa. Välillä menee leikkimiseksi ja tulee kaarrattaen sivulle.. Saattaa myös könöstellä kapulaa heittäessä.

Olikohan siinä muuta?!

Mutta toisaalta, mitä menetettävää on muuta kuin osallistumismaksu, jos käy kokeilemassa kuin käy. =)
Mutta hallikokeeseen vielä haluaisin - ulkona tekemisestä kun tolla koiralla ei ole ns. hajuakaan - ei olla tokoiltu ulkona kuin kotipihalla. Ei sama häiriö kuin muualla!

Ja tän kun kävis vanhoilla säännöillä, vois sen jälkeen keskittyä rauhassa uusien asioiden opetteluun ja miettiä riittäisikö osaamistaso joskun sitten käydä kokeilemassa muuta..

TOKOKOKEESSA! 7.3

Käytiin Hippiksen kanssa TOKOKOKEESSA Porvoossa! Joo-o! Mulle elämäni ensimmäinen! Ja saatana, että jännitti, kun paikkamakuussa koiraa kattelin!!

En osaa sanoa, kuin meni silleen liikkeellisesti, mutta tuomari tykkäsi ja tuloksellisesti meni helvetin hyvin! 196 pistettä 200:sta! Ja voitto 16 koirakon kisassa!

Tuomari kehui koiraa kovin ja kanssakilpailijat kommentoivat, että voimme vallan pysyä vain niillä aksakentillä! =)

Ne ketkä blogiani ovat lukeneet tietää meijän treenimäärät lajiin ja mun tietämyksen / suhtautumisen. =)

Eli kaikkeen siihen nähden  - mä oon ihan äiman käkenä!! Huikee koira!! Ihan niin monta sydäntä kun maailmaan mahtuu!

Video kokeesta.

Lisättäköön vielä tarina kuinka ylipäätään kokeeseen menoon päädyttiin:
Tää oli taas niitä intuitio-juttuja! Tiesin et on vika hallikoe Porskilla ja mietin ilmoomista - no, olin kuitenkin paikassa jossa soittelurumba ei ollut mahdollin ilmon auki ollessa ja siksipä päätin, että olkoot. Aamulla kuitenkin asiaa vielä pohdin ja laitoin Porskille viestiä, että tuliko koe täyteen - oli tullut, mutta alossa ei ollut vielä varakoirakkoa. =) Sille sijalle sitten.. Vähän kait jotain treenattava, jos mukaan satutaankin pääsemään? Viimeseen saakka mietin Ojangon 7.3 aksakisoihin ilmoomista, mut totesin senkin kohdalla että olkoot. Aksakisoissa keretään laukata mielin määrin ja jos päästäänkin tokokokeeseen...
Tokotreenit jäi himatreeneihin tässä välissä - kokoajan jotain lentoa johku suuntaan, että ei vaan yksinkertasesti kerennyt! Jälkikäteen aatellen hyvä asia! No, ke illalla tuli sit viesti et olis koe paikka. Apua! Oli ensimmäinen ajatus, mutta jostain vain kumpusi, että nyt sinne on mentävä tai ei koskaan.... Ja kyllä kannatti! En edes juuri kelleen kertonut menostamme, vain Tuire ja Nilla tiesi! =)
Edellisen illan Tuirea pommitin kysymyksillä mitä mä saan tehdä missäkin, sanoa jne... En ole ikinä edes tokokoetta käynyt livenä missään kattomassa! =) Että semmosilla eväillä me liikuttiin! =) Samaa kaavaa kuin aksassa toteutin hommaan - omaan tekemiseen keskittyen. Sanomiset ja tekemiset oli ihan kuin estenumeroita = tehtäväpisteitä radalla. Mä kerron koiralle kokoajan koordinaatit - jos ymmärrätte mitä tarkoitan? =)

Vire"ongelmia"... 6.3

Rannikon reenilöt ja olipas Timo saanut tehtyä halliimme aika vauhdikkaan harjotuksen. Todella kiva!! Vaikka halli on pieni!

Meillä treenin alku oli rimojen räiskintää ja koiran kiljuntaa/ohjaajan raivokasta käskyttämistä! Itellä ihan liikaa buustia hommaan, jota en ees tajunnut ite alkuun. Millään muotoa en siis nostattanut itseäni treeniin (korvia puristelemalla tms!), vaan päinvastoin lähin ihan soitellen sotahan - näin jälkikäteen aatellen ihan tyystin keskittymättä edes. Suoritin tokana...
Kerran sain raivarin koiralle rimoista ja huutamisesta - jonka jälkeen menomme kuulemma rauhoittui. Sanoi Timo treenin loputtua...

Syy tapahtumiinhan on aina ohjaajassa ja Timon tapa kouluttaa on myöskin sitä - eli hän siis usein kommentoi, että kun sinä teitä näin ja näin niin käy niin ja näin... Tottahan hän aina puhuu, mutta positiivista palautetta tulee harvoin ja huomaan usein näiden treenin jälkeen, että mieli ei ole kauhean korkealla. =) Onneksi asian tiedostaa ja löytää sitten itse ne positiiviset jutut treenistä! =)

Ei meillä tänäänkään huonosti mennyt! Joitakin kohtia otettiin useempaan otteeseen ja meno parani merkittävästi kun koiraa sai hiukan otettua alas siitä alun kohelluksesta. Mutta kyllä se oli silti hurjissa sfääreissä - Timon kanssa jutskattiinkin että on todella koira jolla ei ole itsesuojeluvaistoa. Yksi hyppy oli lopussa ihan sinään äin ja jätettiin sitten sitä väliin, kun ekalla latasi ihan sinne seinään kiinni ittensä.

Mutta hyvä treeni - ongelmat vire ja rimojen räiskintä!

Suunta vain ylöspäin enään! =) 5.3

On tää - jos viimeksi treeneissä selkeesti loppu kunto (mikä sekin kyllä jaloista kiinni!), niin tänään tuntu et henki kulki, mutta jalat oli aivan tööt! Mä kävin tiistaina hierojalla ja jalat sai aimo käsittelyn. Mun kintut on aivan tukossa!! Mä oikeesti kiroilin siinä penkissä ja puristin sitä hulluna, kun mun pakaroita ja ulkoreisiä hierottiin!! Tuli kommenttia, että voi voi, oot huonoon kuntoon laskenu! Nyt täytyy vaan venytellä ja huolehtia palauttavista kävelyistä. Mutta oli ne tänään veltot ja väsy pienestä.
Marko on kans joutunut jalkojen hierontapuuhiin... ;)

Treeni itessään meni ok! Alun putken jarrua paranneltiin - meni "vähän" pitkäx! =)
10 saksalaisessa lähti flänkkäämään... ja kerran sain koiran 18 putken sijaan A.lle.

Sit kokeiltiin nollilla joka tehtiin!! Vaikka mä menin vikassa estevälissä turvalleen, kun jaloista loppu tyystin puhti. Meni vaan säihkysääret solmuun ja maan vetovoima veti! =) Koira pelasti homman estehakuisuudellaan - oli saanut jo edelliseltä esteeltä koordinaatit seuraavalle ja jatkoi sinne surutta vaikka meikä rupes matkalla levyttämään. Loistavaa!! Juuri viime viikon treenien jälkeen sanoin, että tarttis treeniä kaatumis ym. häiriöitä, kun koskaan ei tiiä mitä voi eteen tulla. No, ei tarvii varta vasten treeniä kun näköjään tulee itellään.

Kyrsii kyllä tää jalkojen tilanne!

Loppuun vielä kellotettiin 7-12 väliä, testaten kumpi nopeempi 10:lle niisto vaiko saksalainen. saksalainen oli (vain!) 0,2 kymppää nopeempi!

Video

Eka ja vika kerta!!!! 26.2

Kun meikäläisen treeneissä tulee virhe ja tekeminen tyssää sen takia, kun mun päähän tulee kesken kaiken juostessa ajatus, että mä en jaksa!!

Treenit meni muuten ihan sairaan hyvin taas (alko tosin löysäillen ekat 4 estettä - uudestaan alkuun), jotaikin kohtia hinkattiin, mm. yhtä takaakierto-persjättöä - oli vaikeikusia keretä alta pois ja koiralla pitää rima ylhäällä. Oli 65 cm,  pakko pikkulhijaa nostella välillä tappiinsa ja siis nytkään ei ollut kaikki tossa korossa.  Loppuun pääsin vielä koittaa rataa nollilla. Mutta esteellä 15 juostessa päähän humpsahti ajatus "mä en enää jaksa" ja hups koira käänty hypyn väärään suuntaa. Kohta mikä ei aiemmin mennyt kertaakaan huonosti tai väärin.
Mua niin vitutti ton jälkeen! Oikeesti!? Mikä vaivaa kun ei jaksa!? ÄRSYTTÄVÄÄ!!!
Jalat ihan tukossa kokoaja ja palautuminen heikkoa!

Nyt oli treeneissä ekaa kertaa sykemittari ja maksimit kävi 181. Kohtuu hitaasti syke palautu normaaliin ja leposykehän mulla on aina ollut korkea ja sekään ei ole muuttunut, eli ylikunnosta emme voi puhua! Ja kuinka voitaskaan kun sohvalla makoilee.. =)

Onhan ton Himon kanssa juokseminen ihan erilaista kun Inton - eli jalat totuttelee uuteen! Ja nyt vasta juostu noita pidempiäkin ratoja ja siis nyt niitä ollaan vasta päästy. Eli kovaa treeniä tulee.. intervallityyppistä, vielä mikä hapottaa. Ja mä oon tosi huono ollut venyttelemään tms, mutta nyt sekin asia on korjattu ja alkaa muutoinkin kunnonkohotuskuuri! Jalathan tässä on kovilla kokoajan - fillaroinnit töihin ja himaan (okei lyhyt matka), koko päivän töissä jaloillaan,  kävelyt koirien kanssa ja juoksut (treenit) Himon kanssa...
Aika on varattuna myös ravintoterapeutille kun normi lääkärintutkimuksissakaan (verikokeet) ei mitään normaalista poikkeavaa näy.

Videota treeneistä ei ole - ei tietenkään just sillon kun sitä ite eniten kaipaisit! Mä oon niin tottunut analysoimaan omat tekemiseni.

2:lle alkuun takaakierto-valssi, ei kerennyt kunnolla neloselle ite. Muutettiin takaakierto-persjätöksi ns. yhdessä liikkelle lähtien - huomattavasti parempi!
4 oli muuri, joka vasemman siivekkeen kautta valssilla. 6.lle pelkkä päällejuoksu ja siitä koira ns kuljettaen 7:lle. Tein ekalla saksalainen ja pakkovalssi yhdistelmällä - ihan helvetin vaikee niinkuin arvata saattoi, mutta toi Juhan vaihtis ei tuntunu alkuun omalta, vaikkakin koira tuli 6.n päällejuoksusta tosi hyvin seiskan linjalle.
8:lle valssi, puomi taakse jättäytyen ja kepeille ns. sylistä ohjaten  =) - en nyt osaa muuten kuvailla eli hyppy 8/19 jäi mun selän taa. 11 - 16 oli helppoa pässinlihaa. Koira hakeutu 14 taakse automaattisesti ja 14-15 väliin perjättö. 15 käännös jenkkikäännöstyyppisesti eli koira itsenäisesti työskennellen ja mä kerkesin siitä jopa liian hyvin putken 16 persjättöön. Joutu oottelees koiraa. Sit oli haasteellinen toi 17 takaakierto - persjättö! Ihan piirroksen osoittamalla tavalla esteet ei olleet koska vein muista poiketen välin 19-22 ohjaten sen kokonaan puomin puolelta. Muut veti leikkauksen 22:lle ja ohjasii siis keppien puolelta. Ekalla kokeilein päällejuoksua 19:sta -> haki kepit. Pakkovalssi-valssi oli paras! 23-24 oli pakko tehän persjättö ja tavallaa mennä törkkäsee kepeille. Ekalla tein valssi siihen väliin ja koira toimi oikein -> otti hypyn matkalla. Sinnehän se rintamasuunta kerkes vilahtaa... =)