No, sittenpä kokeiltiin radalla vippasua esteelle 8 kun oli jo kaikinpuolin rata sössitty. Tämän hyvin! Lopussa vielä tuli A.n läpi - oottelin että palaa sinne...
Toka rata Sepon ja haastava. Tämän alkoi TAAS "loistavasti", eka rima alas!! =( Kepeille väärin sisään. Tein 5-6 väliin välistävedon ja yritin vedolla kepeille, kakkoseen meni. Tämä tosin oli arvattavaa. Ois pitäny tehdä jotain muuta tohon! Jaakotus 6:lle? Sylkkärin tapasesti? Jaa-a?
Sit vielä esteellä 19 jonne olin kipittämässä ns. pakkovalssiin tehtyäni 16-17 väliin persjätön, niin hyppelehdin itse esteen. Siis sen 19. Ei ihan pyöriny valssi oikeaan kohtaan. Että silviissii.... Hyvät on taas fiilarit!
Tää selkeesti kehittyy tää homma kokoajan! Kohta ei kehtaa kisapaikoilla näyttäytyä... Ja oikeestaan se tulee tapahtumaankin, on pakko oman mielenterveytensä vuoksi lopettaa tää pään seinään hakkaaminen. Vaikka olis miten niin että kisakokemusta tuleevaan kisaamalla!
***************************************************************************************************
Pohdiskelin ja tutkailin ja tein tilastoja tossa aamulla... yritän selvittää syitä tähän meidän tuloksettomuuteen, jotta pääsisin tekemään korjaustoimenpiteitä. En keksinyt! Huono ohjaaja!
Havaintona oli, että onnistumisten jakso talvella olikin se poikkeus, ei tämä tämänhetkinen taso.
Talvea/onnistunutta jaksoa edeltävät tuloksetkin puolestaan näytävät likimain samanlaiselta kun nämä kevään... Okei, on siellä jokunen nolla enempi, mutta kuitenkin.
5 tulokset rimoja tai kontakteja tai keppivirheitä. Hyllyt ei juurikaan koskaan siitä syystä, että koira olisi irronnut johonkin väärälle esteelle tms. - on muuta sössiä.
En tiiä millä tätä tulostasoa saisi nostettua?! Ihan oikeesti siis!! Ei mitään vali valia nyt, vaan toimenpiteitä pitäsi keksiä! (tuona onistumisten jaksona ei juurikaan treenattu, hyvin satunnaisesti, max kerran 2 vkossa)
Ja taas karsinnat pohdituttaa! Markokin on sitä mieltä, että mitä v****a me siellä tehdään... Se on aina kans niin "ihanan" rehellinen! =) Oikeessahan toi kyllä vaan on!
Tyhmäähän tää on, mutta niinkuin aiemminkin oon sanonut - alkaa usko loppua ja kaikki toivo laitettu Himoon, mutta näinkohän se tulee olemaan samalaista sen kanssa? Pelko hiipii persuksiin vaikka sillä juuri oon yrittänyt lohduttautua, että näin se on tarkoitettu... mulle maksikoira siis ja sen kanssa sitten kivammin. Toivossa on hyvä elää sano lapamato! =)
Mukavaa aurinkoista heinäkuuta kamut! Mä yritän kans keksiä jotain muuta kun aksaa (kisoja siis, treenaminen on mukavaa!), jotta pääsis nauttimaan näistä ihanista kesäpäivistä ja lomasta täysin rinnoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti