Palaan aina vaan ja uudestaan tähän lauseeseen, että meitä ei ole luotu onnistumaan ja että teemalla aina jotain mennään.
Liekkö luon tällä ajattelumallilla jo kaiken, kun niinhän sitä sanotaan..niin käy kuin ajattelet. =)Mutta...
Tänään kisattiin siis Porvoossa pari starttia ja kyllä täytyy sanoa, että ei kauheen kovilla (lue: ei millään) odotuksilla hommiin lähettiin. Ehkä jopa hiukan liian löysin rantein, ainakin ekalle radalle ja homma lörpähti heti kättelyssä entisestään - rukkaset tippu siihen kun eka rima tuli alas.... =( Aina jotain... =( Jatka siinä ny sitten hyvällä fiiliksellä tai asenteella! Siinä sitten lähti heti aivot ruksuttamaan, jätetäänkö tähän vai?! Ei kun perskules kokeilen sitä persjättöhommaa alkuun ja tehdään edes nyt ne hyvät kontaktit! =)4-5 välin persjätössä valu hullun lailla ja sainkin palautetta koiralta heti räkytyksenä epäloogisuudestani. Keinu oli 6 este jolle painu hullulla vauhdilla! Karjasin "seis". Näin kun koira veti matalaksi ja liukui nahkoneen koko kontaktipinnan matkan (kuulu oikeen sellanen ääni) ja kun keinu osu maahan töpähti sen etujalat maahan ja jäi siihen hienosti "ota"-asentoon. =O Täydellinen keinu!! =D Yhestä esteestä tultiin keskivaiheilla ohi, kun lähtikin mun ohjaukseen ihan törkyhyvin. Tein pyörittämisen omaisesti vekkiä nyt tällä meidän tavalla ja sisso että toimii! Koiranpuoleinen käsi lähellä punttia.. wow! A:lle tein persjätön, kontakti oli kait suht ok. Nyt ei oo kisoista hetkeen saatu videota, kun yksin oon liikenteessä aina. Ei tänäänkään, joten ei nää. Puomin teki hyvin ja otin paljon sivuetäisyyttä tarkoituksella. Ainiin ja kepeille sisäänmenon jälkeen koiralla oli valtaisia rytmiongelmia, mutta pujotteli puhtaasti loppuun kuitenkin. Se rata oli siinä ja roppakaupalla hyvää mieltä! Just joo! Ei vaan, olihan noi kontaktit positiivinen juttu ja hei, koira pysy taas lähdössä!
Tokalle radalle keräilin sitten vähän parempaa asennetta ja rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä. Ei, nyt ajattelin et vedetään kunnolla ja ennen starttiin menoa tätä höpäsin Intollekin. =) Ihan suht ok.sti homma menikin esteelle 11 saakka... Yhessä putkeen vedossa liiottelin ja koiralle tuli pöllö mutka matkaan. A.n kontakti oli hätänen. Mutta siis joo, este 12 oli keinu, jonka siis edellisellä radalla veti loistavasti ja on vetänyt aina tähän astikin. Olen kirjoitellutkin, että luotan tähän esteeseen kuin pässi sarviinsa. Nytkin oli normi luotto, katse koirassa ja valssi keinun jälkeen. Mutta mitä tekeekään Into!! Ei tule keinua päähän saakka, ei odota että se laskeutuu kokonaan, vaan hyppää ennen kontaktipinnan saavuttamistakaan keinulta sivuun. Voi kyynel! Aina siis jotain. Jumankauta! Koska näitten kaikenmaailman juttujen sattuminen loppuu ja päästään tekemään ehjää rataa. KOSKA?! =( Katoin koiraa siinä sitten vähänaikaa huuli pyöreenä ja eikun keinu uudestaan. Nyt teki kait ok, en edes muista, se pettymyksen tunne siinä kohdin oli aika valtaisa.. Sit juostiin radalta pois...
Tsekkasin vielä ennen koiran luovuttamista mutsille sen tassunpohjat - anturat, että ei palanut tossa keinuhommassa, mutta ei niissä mitään näkynyt.
Kotiin päästyä rupesin tutkailemaan "nollatilastojamme" kisakirjasta jne. ja tein sellaisen havainnon (mitä siis en ole aiemmin älynnyt), että Into on tehnyt eniten nollatuloksia ja parhaita tuloksiaan sisäkisoissa. Keinonurmipohjilla! Koko kolmosluokassa oloaikanaan on tehnyt ulkokisoissa VAIN 10 nollatulosta! Muuten siellä on sattunut aina jotain!! =O Se on kyllä tainnut enimmäkseen treeniäkin keinonurmipohjalla ja aloittanutkin aksapuuhansa sillä. Liekkö sillä vaikutusta? Pakko olla?! Niin radikaali tuo ero on!
Kevään hyvä nollaputki katkesi 14.4 kisojen jälkeen, jonka jälkeen ollaan taidettu siirtyä pian uloskin. Ollaan tuon ajankohdan jälkeen tehty VAIN 2 nollatulosta Saariselän kisoissa jossa juostiin sentään 3 pv:n aikana huikeat 8 rataa. On tää motivoivaa!! Hyvä ettei tuu oikeesti nyt itku kun tätä ruustaa. =( Ja siis harvemmin oikeesti hyllytetään koiran irrotessa väärälle esteelle tms. Rimoja tulee alas, kontakteja tulee läpi ja palauttelen näistä, kuski unohtaa totaalisesti radan (1 kerta! =)), koira saa korvaansa jotain, toi keinu... kaikkea tällaista muuta mukavaa. Eilen sanoin Miljalle, että mä en oo vielä kaatunut radalla, että se on sit kait se seuraava juttu!
Jostain kumman syystä tässä lajissa sitä kuitenkin yrittää jaksaa jatkaa, näkee valoa siellä tunnelin päässä ja suuntiin itsensä aina vaan ja uudestaan kohti uusia pettymyksiä. Nyt harmittaa oikeesti isosti, että ilmosin Inton sinne karsintoihin. Ja ainut lohdutukseni jonkan itselleni loin (tyhmänä aksaajana, joka aina elelee toivossa) on se että karsinnat pidetään sisällä ihan sairaan hyväpohjaisessa KEINONURMIHALLISSA! SM:ssäkin Into oli ihan sairaan hyvä!! Riman rimaa ei tullut alas!! Mutta sielläkin kisattiin KEINONURMIPOHJALLA! =)
Positiivista tässä kaikessa oli nyt tämä havainnon tekeminen tästä pohjahommasta!! Pystyy kenties työstämään ja paremmin käsittämäänkin näitä jatkuvia epäonnistumisia. Nyt ennen karsintoja kisaan vielä aika aktiivisesti, ulkokisoja; purina 8.7, Mikkeli 13.7 (tänne ilmosin, mutta meno ei vielä varmaa) ja 17.7 mennään Tampereelle. Hullua lähteä noinkin pitkälle kisaamaan, kun tietää jo, että eihän siitä mitään tuu.. Toivoa aina kuitenkin voi..
Ja jos trendi on oikeesti sama kuin mitä se nyt on ollut, jää kisat tauolle ainakin siihen saakka kunnes päästään halleihin kisaamaan. Ei tässä pahanmielen haalimisessa oo mitään järkeä!!!
Hiekalle treenaamaan pääsykin alkaa olla aika haastellista kun joka paikassa on keinonurmipohjat, niin Juhallakin nykyään. Tosin loistava pohja onkin! Mieluummin mäkin niillä juoksen! =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti