Maksi 2:telua 1.7

Heidi kysyi haluaisinko ulkoiluttaa Troyta kahden startin verran purinan kakkosten kisoissa - mikäs siinä. =) Mutta hohhoijakkaa! Heidille kaikki samat rehellisesti puhuneena mitä teillekin nyt! Ei sillä koirulilla oo tässä suhteessa "ihan kaikki kotona". Se on siitä upea, että menee täysiä jne... Mutta, kisatilanteessa sillä katoaa aivokopasta kaikki. Se painuu johku omaan tilaansa, ei usko mitään tai ketään. Vie mennessään radalle ovista ja ikkuinoista. Purinan halliinkin vei mut eilen kuin märän rätin ja kisapaikoilla et vaan voi koiralle antaa sellaista palautetta kuin se tarvitsisi. Tässä ei namit ym auta! Himoa lajiiin saa olla, mutta ei aivot narikkaan tyylillä.

Ekan radan alku oli nopeen koiran kanssa haastava. (meillä pikku etulyöntiasema ehkä, olin taannoin Troylla yhdessä Juhan treenissä ja siellä oli aivan prikulleen vastaava kohta) Troy on hyvin hyvin estehakuinen ja pystyin "sivuirrottamaan" kakkoselle. No, sinnehän se latasi sellasella agrella notta, kuulu vaan MURRAUHGH. 3:n rima alas.. 6:n sylivekistä läpi... puomin kontaktista (alastulo) läpi - palautin... siitä vapautuksesta renkaalle jota päin ja tästä kepeille ok. Hetken matka jatku Troy ärjyen suht hyvin. Keinulle käskytin niin hulluna "odota" jota sinne edes jäi. Sama kahden hypyn kautta mentävälle A.lle. Lopun kolmanneksi vikalle esteelle oli pakko tehdä leikkaus. Nopeella koiralla ei kerennyt millään persjättöön putken jälkeen! Tässä jäin sairaan kauas, oma liike liki seis jotta sain jotain reagtioita. Meinas jopa kieltää, mutta este veti kuitenkin niin paljon, että otti sen ja käänty hyvin lopun kahdelle suorassa linjassa olevelle esteelle. Tälle radalle vuoroa odotellessa näin Troysta, että nyt mennään rytinällä, not nice. Nyt ymmärrän Heidiä kun on sanonut että pelottaa kisata sen kanssa. Radan tuomaroi Lahikaisen Marja.

Ulkoradalle otin itse rauhallisuusfiiliksen kehiin! Arvatkaa auttoko? Noup! Kiva oli olla kakkosella ihminuolessa seisten kun kohti alkaa tulla raivohärkä! =D Ihme, että rimat pysy! No, 4 rima tuli sitten alas. Yllätyin myös kun keppien jälkeen oli muurille tehtävä valssi niin tässä pysy palikat paikoillaan. Sama sen jälkeistä putkesta tultavalle hyppysuoralle jossa pysy rimat. A.n sitten suoritti suht ok mun hullulla käskyttämisellä ja kävellen tehdyllä valssilla.
Seuraavat kaksi estettä tais mennä ja ok sekä niiden jälkeen tehty valssi... Josta putkeen ja puomille - puomin sitten rysäytti läpi! Palautin! Loppuun taas jees, paitsi mun yllätykseksi käänty U-putkesta ulostullessa hutisuuntaan. Ei mitään virhettä kuitenkaan. Tolla koiralla on niin valtavasti taitoa, se selviäis noista radoista vaikka takaperin mennen, mutta lanttu ei vaan kestä. Heidille jo sanoin, että tyrkkää sen Jaakolle muutamaksi radaksi, se kun on sellainen itse rauhallisuus! =D Olis kiva nahdä toimiiko!

Hallissa sisällä kisojen oltua jo ohi, pääsin kokeilemaan rataa Inkerillä. Vau! Se menee miljoonaa, mutta ei sekopäisesti ohjaajaa uhmaten! Alussa tuli kolmosen rima alas kun en lähtenyt hyvin liikkeelle ja jumankekka että sekin latasi kakkoselta piiiiitkääällleeee. =O Sama homma kun kokeilin alkua uudelleen ja uudelleen vaikka jarruttelinkin suhinalla. Nyt pysy rimat!
Ekalla yrittämällä siis tuo kolmosen rima alas ja sitten kolmanneksi vikalta hypyltä ekalle hypylle, koska leikkaukseen lähdöstä ei ollut tietoakaan. Tätäkin sitten treenailtiin pariin kertaan, mutta aika tuloksetta. Heidille läksyjä! Tollassella tykillä on leikkaukset toimittava ehdottomasti! Hieno koira, toivottavasti Himosta tulee jossain määrin äitinsä kaltainen. Parempi kääntyjä siitä on tultava, ehdottomasti!! Tollaisia loiskautuksia en hyväksy! Tsori Heidi!! =D