Tänään jatkuin "yö"reenilöt ja keppi/hyppysulkeiset. Kerkes tulla jo piimeekin. =O
Kepeissä vuorossa 135 astetta avokulma (tiiä sitten oliko oikeesti ihan niin jyrkkä, tarkotus kyllä oli).
Edelleen lähetys koiran molemmilla puolilla ollen. Todella vaihtelevasti veti. Tietää kyllä mielestäni oikean välin, mutta maltti puuttuu. About joka toisella virhe ja kun sanon että "höpö höpö", näyttää hiukan paineistuvan. Oikeasta suorituksesta tulee ihan super kehut ja meno villiintyy, niin usein sitten tämän jälkeen taas virheellinen sisäänmeno.
Käytän tässä palkkana nyt pelkästään namia, jotta kiekat ei nouse liikaa. Käyn myös auttamassa ja laittamassa ekaan väliin namin, jota ei kuitenkaan näytä sisäänmennessä noukkivan. Pujottelee ja hakee sitten EHKÄ. Leikkauksia en edelleenkään treenaa, koska ne se kestää ja näin vältetään saakuntinmoinen määrä toistoja . Pujottelee muutenkin niin huonosti ja rytmirikkoisesti! Tähän en syytä tiedä/ole keksinyt. Veikkaus on tuo oikean puolen heikkous, kun avokulmaan joutuu taittumaan oikeelle sisään?
Vedättämällä otettiin nyt vain kerran, koska sekin on Intolle äärettömän haastavaa. En viitsi tehdä heti kaikkea liian vaikeasti ja näin saada pelkkiä epäonnistumisia ja itselle raivonpuuskia. Nyt meni laakista kyllä oikein ja siis niin että itse olen koiran vasemmalla puolella. Oikeelta olis ihan sama kun törkkäsis sisään. Into kestää meinaan avokulmaan törkkäsyn ja siihen ihan törkyleikkauksenkin päälle (ainakin treeneissä). =)
Nyt jyystetään tätä 135 astetta ja jyrkempääkin niin, että saadaan onnistumisprosentti liki 100. Ja sitten aletaan homma ns. alusta (90 kulma) lisäämällä sisäänmenon ja meidän väliin este. Ja taas kun tämä onnistuu lisäillään lisää esteitä ja vauhtia. =)
Ja täsmennyksenä, että haluan nimenomaan tehdä tämän niin, että mitään apuvälineitä en käytä - ohjureita tms. koska ne on sitten häivytettävä. Näin uskon saavuttavani varmemman tuloksen, joskin ehkä pidemmän kaavan kautta, mutta mitäs muuta meillä on kun aikaa. Ensi kesänä jos olis paremalla tolalla homma. =)
Loppuun otetaan aina haastavin versio kepittelystä ja siinä tänään sitten tuli pallo palkaksi. Loppuun paras palkka ja kun hain autosta palkan niin että koira EI sitä nähnyt, niin ei auttanut! Pirulainen haisto sen mun takusta ja sit alko räykytys ja kiekat nousu ihan omiin sfääreihin. Aattelin et ei varmaan onnistu homma mutta kappas...
(tarkotus olis kyllä itse seistä viimeisen kepin luona suorassa linjassa, mutta sieltä en nää meneekö oikein sisään ja tiiä sitten onko tää muutenkaan kauheen loogista koiralle, mutta tehdään nyt aina kuitenkin... =))
Sit otettiin vielä hiukan hyppytekniikka. Edelleen etäisyydenhahmotus-sarjaa. Halusin katsoa uudestaan saanko ottamaan 12 jalan väliin kaksi laukka-askelta, kun olisi Intolle ihan hyvä juttu jos ottaisi, niin paskan lati. Vetää yhdellä ja ponnistaa näin vikalle hypylle LIIAN KAUKAA! Tää tarttis saada muutettua... mutta kuinka??!
Kaukaa ponnistamiseen ei tarvii voimaa läheskään niin paljon kun läheltä...
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Nonnii, tästä se lähtee 28.7
Nimittäin prokkis keppien avokulma kondikseen sekä hyppytekniikkaa. Projektiin kuuluu myös kontaktit ja niissä myös erottelu. Mutta tänään ne ei kuulunut ohjelmaan. Mentiin illalla ysix kentälle ja oli ihan sopiva keli treeniä. Alotettiin hyppytekniikalla jossa tehtiin etäisyyden hahmottamisharjoitusta. Voi voi, tätä treeniä me niin tarvitaan..
Sitten kepakoiden avokulmaa. Alotin 90 kulmasta! Edetään tyylillä, että aina 5 m etäiyys koiralla keppeihin alotuksessa.
Ensin minä paikallaan, eli lähetän koiran kepeille. Ensin ollen koiran vasemmalla (helpompi sille), sitten koiran oikeella. Tämän jälkeen lisätään liike hommaan ja samalla tapaa molemmat puolet. Sitten olisi liike ja leikkausten vuoro, mutta näitä on turha treeniä, koska jos menee oikein kepeille sisään voin tehdä ns. mitä vaan. Eli ne sisäänmenot on se ongelma! Ja näin ollen treenin tärkein osio!
Vika homma on sitten niin, että minä kökin keppien lopetuksessa paikallaan ja käskytän koiran kepeille. Eli koira on siellä odottelemassa 90 kulmassa 5 metrin päässä kepeistä. Ja sisso... Tänään kaikki oikein paitsi ekaa kertaa liikkeessä vieden itse ollen koiran oikella puolella, paineli kakkoseen kun käänsin rintamasuunnan liian aikaisin eteenpäin. Näitäkin kyllä saa ruveta kestämään, saa oikeesti itse kunnolla aatella missä se eka keppiväli on! =) Mutta siis tietty rajansa kaikessa, kyllä munkin OHJATA täytyy! =)
HYVÄ TREENI!!
Sitten kepakoiden avokulmaa. Alotin 90 kulmasta! Edetään tyylillä, että aina 5 m etäiyys koiralla keppeihin alotuksessa.
Ensin minä paikallaan, eli lähetän koiran kepeille. Ensin ollen koiran vasemmalla (helpompi sille), sitten koiran oikeella. Tämän jälkeen lisätään liike hommaan ja samalla tapaa molemmat puolet. Sitten olisi liike ja leikkausten vuoro, mutta näitä on turha treeniä, koska jos menee oikein kepeille sisään voin tehdä ns. mitä vaan. Eli ne sisäänmenot on se ongelma! Ja näin ollen treenin tärkein osio!
Vika homma on sitten niin, että minä kökin keppien lopetuksessa paikallaan ja käskytän koiran kepeille. Eli koira on siellä odottelemassa 90 kulmassa 5 metrin päässä kepeistä. Ja sisso... Tänään kaikki oikein paitsi ekaa kertaa liikkeessä vieden itse ollen koiran oikella puolella, paineli kakkoseen kun käänsin rintamasuunnan liian aikaisin eteenpäin. Näitäkin kyllä saa ruveta kestämään, saa oikeesti itse kunnolla aatella missä se eka keppiväli on! =) Mutta siis tietty rajansa kaikessa, kyllä munkin OHJATA täytyy! =)
HYVÄ TREENI!!
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Ekat karsinnat! 20.7
Ekaa kertaa maajoukkuekarsinnoissa ja ai että oli siistii!=D Kyllä kannatti lähteä vaikka olin sitä mieltä, että mitä me sillä tehdään. No, se kyllä piti kutinsa, että ei siihen joukkoon kuuluta, mutta sou! Oli sairaan siistiä kisata! Ens vuonna ehdottomasti mukaan jos vaan voitto jostain saadaan, muista tuloksista en ole lainkaan huolissani!
Oma pää kestää hyvin noi karkeleot ainakin tälleen, kun ei oo mitään tavoitteita ja täytyy vaan vetää täysillä. Mua ei jännittänyt ollenkaan!! Pahemmin on saakutti jännittäny taviskisoissa jossa kuvittelee voivansa pärjätä ja täällä taas ei. Siitä tossa varmaan on kyse?! Voi paineetta mennä! Ja niin mentiikii ja riskillä!
La hyppäri oli haastavan mukava. Josta selvittiin "nollilla". Yliaikaa sitten vaan loppujen lopuksi 0,79s, kun Melle veti Jimillä niin kovat pohjat! Tällä ei jatkoon menty ja se on tässä se harmipuoli, että meiltä aikasta nappirata ja se ei riitä mihinkään. =( Mutta tyytyväinen oon silti!! Koira veti hyvin ja tasan 110 laissa!! Pyrki tosin varasteleen lähdössä, mutta tässäkin toimin kuin missä kisoissa tahansa - ei hötkyilty! Nyt on taas löytynyt se vaihde, että en kaivele tosta koirasta liikoja, annan sen tehdä duuninsa ja vedän itse tarkasti ja "rauhassa" este kerrallaan! Rimat pysy jne.. JES!
Aksaradalle menoa joutui odottelemaan kauan ja oma vire laski. Onneksi se nousi taas kun oli h-hetki käsillä. Nyt oli pistettävä kaikki peliin. Kontaktiradalla ei ainakaan aikoihin päästä jos varmistelen kontaktit. No, puominhan tuo hyppäsi ja siitä femma. Ärsytti jo siinä kovin!! Sit lähettiin vetää apinanraivolla ja ihan ok. A huono! Ja hylly loppujen lopuksi 3 vikalla esteellä. Karsittiin sitten itseme ulos! =) Kontaktivirhe harmitti enemmän kuin tämä hyl!
Olishan se ollu siistiä vetää sunnuntainakin kaikki kolme rataa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan en usko että oma tai koiran jaksaminen olisi riittänyt ja nyt päästiin lähtee sit su aamusta pohjosta kohden ajoissa. Tosin oltashan tänne keretty kisojen jälkeenkin! =D
Videota tulee jahka kotiin päästään. Tän läppärin ja ton pikkukameran videot ei ole luotu toisilleen. Mac hommia...
Nyt alko kontaktien tehotreeni ensi kesää ajattelen! Sekä kepakko ja hyppysulkeiset Juhan treenien ohella! =)
Hyppäri livestreemin kautta (kohdassa 1.14) streemiin...
Aksarata (kohdassa 4.49) streemiin....
Markon filmaukset...
Oma pää kestää hyvin noi karkeleot ainakin tälleen, kun ei oo mitään tavoitteita ja täytyy vaan vetää täysillä. Mua ei jännittänyt ollenkaan!! Pahemmin on saakutti jännittäny taviskisoissa jossa kuvittelee voivansa pärjätä ja täällä taas ei. Siitä tossa varmaan on kyse?! Voi paineetta mennä! Ja niin mentiikii ja riskillä!
La hyppäri oli haastavan mukava. Josta selvittiin "nollilla". Yliaikaa sitten vaan loppujen lopuksi 0,79s, kun Melle veti Jimillä niin kovat pohjat! Tällä ei jatkoon menty ja se on tässä se harmipuoli, että meiltä aikasta nappirata ja se ei riitä mihinkään. =( Mutta tyytyväinen oon silti!! Koira veti hyvin ja tasan 110 laissa!! Pyrki tosin varasteleen lähdössä, mutta tässäkin toimin kuin missä kisoissa tahansa - ei hötkyilty! Nyt on taas löytynyt se vaihde, että en kaivele tosta koirasta liikoja, annan sen tehdä duuninsa ja vedän itse tarkasti ja "rauhassa" este kerrallaan! Rimat pysy jne.. JES!
Aksaradalle menoa joutui odottelemaan kauan ja oma vire laski. Onneksi se nousi taas kun oli h-hetki käsillä. Nyt oli pistettävä kaikki peliin. Kontaktiradalla ei ainakaan aikoihin päästä jos varmistelen kontaktit. No, puominhan tuo hyppäsi ja siitä femma. Ärsytti jo siinä kovin!! Sit lähettiin vetää apinanraivolla ja ihan ok. A huono! Ja hylly loppujen lopuksi 3 vikalla esteellä. Karsittiin sitten itseme ulos! =) Kontaktivirhe harmitti enemmän kuin tämä hyl!
Olishan se ollu siistiä vetää sunnuntainakin kaikki kolme rataa, mutta jos ihan rehellisiä ollaan en usko että oma tai koiran jaksaminen olisi riittänyt ja nyt päästiin lähtee sit su aamusta pohjosta kohden ajoissa. Tosin oltashan tänne keretty kisojen jälkeenkin! =D
Videota tulee jahka kotiin päästään. Tän läppärin ja ton pikkukameran videot ei ole luotu toisilleen. Mac hommia...
Nyt alko kontaktien tehotreeni ensi kesää ajattelen! Sekä kepakko ja hyppysulkeiset Juhan treenien ohella! =)
Hyppäri livestreemin kautta (kohdassa 1.14) streemiin...
Aksarata (kohdassa 4.49) streemiin....
Markon filmaukset...
torstai 18. heinäkuuta 2013
-12,51 ja -2,51 17.7
Kertoo aika paljon nuo ajat kahden eri tuomarin radoista ja ihanneajaoista! =) Tampereella saakka käytiin taas rykäsemässä kaksi rataa. Molemmat hyppäreitä, eka Salme Mujusen tuomaroima ja toinen Kari Jalosen. Mujusen oli taas..en oikeen tiiä kuinka sitä kuvailisi?! Ja siis en nyt tarkota pahalla, ei se ainakaan kauheen vaikee ollu. Olihan siellä niitä mörkö takaakiertoja! Karin rata oli paljon sykkyräisempi. Alla piirrokset.(mun tekemänä!)
MUJUNEN
JALONEN
Taas lähettiin töihin niin, että Into oli tiukan kurin alla, ei leikitty tai haisteltu. Ootettiin vaan. Tylsää koiralle! Surullisen näköinen! =) Ja siis näin molemmille radoille. Ratojen jälkeen kyllä sitten leikitään ja juhlitaan kovin! Molemmissa lähdöissä hiipaili VÄHÄN, jouduin parit odota käskyt latelemaan ja käskemään uudestaan istumaan.
Eka rata meni suht ok, oma fiilis rauhallinen ja teenkin nyt töitä rauhassa este kerrallaan, tosin välillä oon kyllä tällä systeemillä koiran tiellä. Mutta... =) Alun ihmisnuolesta läpi, mutta oma liikekin lähtee siinä ihan väärin! Tyhmä ohjaaja! Kepeille vedolla, jossa mun ei pitäny niitä käskyttää ollenkaan, mutta niin vaan Marko sano, että kerran tai kaksi sanoin Into ja sit heti kepit. Se keppikäsky tulee niin automaattisesti. Vaikka hoin itelleni että et käskytä! =)
Marko sai luotua mulle mörön keppien jälkeisestä tilanteesta. Mä olin aatellut testaavani siihen leikkausta, siis renkaalle, mutta yx höpäsi mulle että ei onnistu, Into lukee väärän pään putkea. Oishan se niinkin voinu olla! =) Jäi nyt sit testaamatta! Valssia testailin tututumisessa renkaalle, kun pääsen kyllä kepeillä hyvin irti, mutta tuntu tosi kököltä vaihtoehdolta. Radalla vedin sitten puolivalssilla. Ok, mutta koiralta heti palautetta epäloogisesta ohjauksesta haukkumisen muodossa! Takaakierroista selvittii hengissä, mutta sittenpä esteellä 17 rapsahti rima alas. Syy? Muuten ihan jees rata, joten nyt siitä rimasta ei pahaa mieltä tullut! Radalla tuli paljon nollia! Inton aika olisi riittänyt vasta johku 13 sijaan...
Jalosen radan alun takakiertoon lähetys tökki. Plaah! Koska mä opin??!! Mutta onnistuneesti kuitenkin. Jatko suju aika näppärästi, tein kaiken ihan niinkuin olin suunnitellutkin esteelle 16 saakka, johon mun piti irrotaa koira ja tehdä siitä suoraan ja sujuvasti persjättö esteelle 17. Jäin siinä irrotuksessa sitten kovin Intoa käskyttämään ja en juossut siihen persjättöön suoraan. Mitään "pahaa" ei kuitenkaan tapahtunut! Puolenvaihto tuli vaan myöhässä ja juuri silloin kuin koira riman päällä. Onneksi kesti! Loppu jees! Tästä siis nolla! Sijoitus taas jotain 12 tai 13. Nollia tuli yllättävän paljon.
Noottia itelle rutkasti siitä, että nollajataus kävi taas jossain vaiheessa rataa mielessä... kepeillä? Saatanan ärsyttävää!! Keskittyis kuski hommiinsa ja jokaisen esteen suorittamiseen este kerrallaan ja ajattelisi tulosta vasta maalissa. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!!
Mutta loppujen lopuksi ihan mukiin menevä pv! Videota katsellessani sain hyvän muistutukseni koirani estehakuisuudesta yms ja sitä en nyt kyllä tällä hetkellä ns. hyödynnä / luottaisin koiraani. Se on äärettömän taitava! Mun pitäs luottaa siihen enemmän, antaa sille mahdollisuutta! *sydän* Mutta herätys tämäkin ja taas askel siinä suhteessa eteenpäin!
Niin ja pohjasta en pitänyt! Kova ja irtokiviä päällä, ihan kuin olisi kuulalaakereilla kipittänyt!
Kisavideo..
Taas lähettiin töihin niin, että Into oli tiukan kurin alla, ei leikitty tai haisteltu. Ootettiin vaan. Tylsää koiralle! Surullisen näköinen! =) Ja siis näin molemmille radoille. Ratojen jälkeen kyllä sitten leikitään ja juhlitaan kovin! Molemmissa lähdöissä hiipaili VÄHÄN, jouduin parit odota käskyt latelemaan ja käskemään uudestaan istumaan.
Eka rata meni suht ok, oma fiilis rauhallinen ja teenkin nyt töitä rauhassa este kerrallaan, tosin välillä oon kyllä tällä systeemillä koiran tiellä. Mutta... =) Alun ihmisnuolesta läpi, mutta oma liikekin lähtee siinä ihan väärin! Tyhmä ohjaaja! Kepeille vedolla, jossa mun ei pitäny niitä käskyttää ollenkaan, mutta niin vaan Marko sano, että kerran tai kaksi sanoin Into ja sit heti kepit. Se keppikäsky tulee niin automaattisesti. Vaikka hoin itelleni että et käskytä! =)
Marko sai luotua mulle mörön keppien jälkeisestä tilanteesta. Mä olin aatellut testaavani siihen leikkausta, siis renkaalle, mutta yx höpäsi mulle että ei onnistu, Into lukee väärän pään putkea. Oishan se niinkin voinu olla! =) Jäi nyt sit testaamatta! Valssia testailin tututumisessa renkaalle, kun pääsen kyllä kepeillä hyvin irti, mutta tuntu tosi kököltä vaihtoehdolta. Radalla vedin sitten puolivalssilla. Ok, mutta koiralta heti palautetta epäloogisesta ohjauksesta haukkumisen muodossa! Takaakierroista selvittii hengissä, mutta sittenpä esteellä 17 rapsahti rima alas. Syy? Muuten ihan jees rata, joten nyt siitä rimasta ei pahaa mieltä tullut! Radalla tuli paljon nollia! Inton aika olisi riittänyt vasta johku 13 sijaan...
Jalosen radan alun takakiertoon lähetys tökki. Plaah! Koska mä opin??!! Mutta onnistuneesti kuitenkin. Jatko suju aika näppärästi, tein kaiken ihan niinkuin olin suunnitellutkin esteelle 16 saakka, johon mun piti irrotaa koira ja tehdä siitä suoraan ja sujuvasti persjättö esteelle 17. Jäin siinä irrotuksessa sitten kovin Intoa käskyttämään ja en juossut siihen persjättöön suoraan. Mitään "pahaa" ei kuitenkaan tapahtunut! Puolenvaihto tuli vaan myöhässä ja juuri silloin kuin koira riman päällä. Onneksi kesti! Loppu jees! Tästä siis nolla! Sijoitus taas jotain 12 tai 13. Nollia tuli yllättävän paljon.
Noottia itelle rutkasti siitä, että nollajataus kävi taas jossain vaiheessa rataa mielessä... kepeillä? Saatanan ärsyttävää!! Keskittyis kuski hommiinsa ja jokaisen esteen suorittamiseen este kerrallaan ja ajattelisi tulosta vasta maalissa. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!!
Mutta loppujen lopuksi ihan mukiin menevä pv! Videota katsellessani sain hyvän muistutukseni koirani estehakuisuudesta yms ja sitä en nyt kyllä tällä hetkellä ns. hyödynnä / luottaisin koiraani. Se on äärettömän taitava! Mun pitäs luottaa siihen enemmän, antaa sille mahdollisuutta! *sydän* Mutta herätys tämäkin ja taas askel siinä suhteessa eteenpäin!
Niin ja pohjasta en pitänyt! Kova ja irtokiviä päällä, ihan kuin olisi kuulalaakereilla kipittänyt!
Kisavideo..
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Silti tyytymätön! 13.7
Mietin viime tinkaan saakka lähtöä Mikkeliin asti, että haluanko sinne saakka lähteä hakemaan kisoista vaan pahaa mieltä? No, lähdettiin kuitenkin. Markollekin sanoin vielä lähtiessä, että älä sitten oottele mitään turhia reissusta, tulosta ei ole viimeaikoina tullut!!
Oli pikkukisat ja tuolla on aina kiva kisata. Hyvää seuraakin oli roppakaupalla paikalla, se on aina ilo se!
Tuomarina ekalla radalla, joka oli hyppäri, Sari Mikkilä. Tokalla radalla tuomariharjoittelija, nainen jonka nimeä en nyt muista. Molemmilla ihan kivat radat, Sarin hyppäri ehkä selkeesti helpompi kuin tuon toisen aksarata.
En oikeen osaa sanoa millä fiilareilla tekemän lähdin, ainakin aattelin, että me osataan ja piste! Inton pidin hirveessä kurissa en antanut haistella tms., oikeesti oli tiukoilla! Yhtään en koiraa hetsannut tai näyttänyt sille palloakaan ennen radalle menoa. Ootettiin vaan keskittyen seesteisesti vuoroamme. Yritti se välillä remmiä repiä, mut ei käyny sekään. =)
Ekalla eradalla huomasin olevani todella todella varovainen! =( Pelko virheestä eli kokoajan mielessä...riman tiputus tms. Tästä syytä alku oli ihan paska! 2 pakkovalssi niin myöhässä että voi ****! Sit meinasin saada koiran jo väärään päähän putkea esteellä 4 oltuani niin varovainen. Sit siinä alko jo itteä radallakin kyrsimään! Hitto soikoon, pitäs vaan tehdä sitä saakutin rataa eikä analysoida menoa siellä ja ruoskia omia mokiaan mielessään siinä mennessä. Ei ihan oo keskittyminen kohdillaan. Kyllä se meno tosta hiukan parani, jokusta rimaa kolistellen mentiin. Yhden luulin tulleen alaskin kun hyppy oli niin vammanen (viisto hyppy, vaikeita Intolle), mutta ei - tehtiin nolla (4,13m/s -5,28). Wohoo! Näin en kyllä siellä aatellu.. piiskaa tuli! Ei pal tuuleteltu! En vaan osaa olla tyytyväinen.... Täydellisyyden tavoittelija!
Mä en käy tuloksia kattelemassa, mutta siinä kahvilla istuskellessa Markon, Katin ja Panun kanssa Panu kävi tulostaululla ja sanoi meidän tullee viidenneksi ja hän Ruun kanssa kuudenneksi vain pienen pienellä erolla. =)Kiva, mutta sijoilla ei mitään väliä, vain ehjällä suorituksella! Tosin tämä rata ei vielä sitä luottamusta kasvattanut omaan tai valitettavasti koirankaan tekemiseen. Mä vaan niin oon tällanen!
Ja olihan muuten kuuma ja aurinkoinen pv! Kyllä tuli useemman päivän aurinkoannos saatua kerralla. Perjantainakin pentutreffeillä oli sama meininki - nahka kiittää! =)
Tokalle radalle lähdin kans jotenkin pää tyhjänä. Into samanmoisessa kurissa. Ja kenenkään ratoja itse sen kummemmin pälyilemättä. Alussa huomasin taas olevani ns. paskat housussa, kun Intoa olin vastaanottamassa esteen 2 (pituus) takana - pysyykö eka rima!! Sit tuli kuin itsestään jokin asenne pläjäys, kun ekan riman taakka putosi harteilta ja hyvällä draivilla vedettiin sen jälkeen rataa. Käskytys oli taas Taijaa. =) Puomin alastulo oli plaah, ei pysähtynyt mutta otti muuten nätisti. Ennen keppejä tehtyyn valssiin ei lähtenyt (tyypillistä Intoa) vaan kaivelin koiraa jostain seläntakaani. Oikein kuitenkin sisään! Ainiin ja siis hei, olipas mulla mörkö mielessä rataantutustumisen jälkeen, meinaan just toi kepeille meno! Mutta sit vaan poistin sen mielestäni ja ajattelin, että ei siinä ei tule virhettä! Keppien jälkeen moni koira meni A:lle!
Oheessa kohta suurinpiirtein:
Loppurata ihan ok, A oli huono! Ja sitten...huoh... tyypillä tulee RADALLA siinä vielä tehdessä mieleen, 4 vikalla esteellä, että hei tehdään nollaa. Just joo näinhän se kuuluukin aatella! Siinä sitten kerkesin itseni kanssa keskustella, että kuuleppas Taija siellä on vielä 3 estettä jäljellä (jotka ohjattiin aika varovasti nyt sitten!) jossa voipi vaikkasta ne rimat ropista tahi muurin palikat tms.. Onneksi ei ropissu!! Ja nollilla maaliin! *sydän* Nyt pääsi maalissa jo mun tuuletuskiljahduskin! =) Pientähetkellistä tyytyväisyyttä tuplanollasta ja ennen kaikkea ehjästä suorituksesta.
Vaikkakin mun luoteella näistä ei paljon liputella, piiska taas vaan viuhusi tuosta loppuradan ajattelusta. Mä osaan olla itseäni kohtaan niin armoton ja todella kannustava! =)
Ja tosiaan eihän nämä kaksi rataa taas mitään kerro. Vahinkoja sattuu ja tuurilla ne laivatkin seilaa. Katotaan nyt rauhassa... ja tietty toivotaan, että suunta muuttuu. Todellinen yllätys oli että tällä radalla Into sijoittu toiseksi! Panu voitti Ruu:lla, jollain reilu sekunnin erolla. Heillä juoksukontaktit!
1 63 borter Ruu Panu Erola BAT 42,39 4,25 -9,61 0 -9,61
2 71 jackru Into Taija Mäkelä MÄNTS 43,66 4,12 -8,34 0 -8,34
Kisavideo... plaah!
Oli pikkukisat ja tuolla on aina kiva kisata. Hyvää seuraakin oli roppakaupalla paikalla, se on aina ilo se!
Tuomarina ekalla radalla, joka oli hyppäri, Sari Mikkilä. Tokalla radalla tuomariharjoittelija, nainen jonka nimeä en nyt muista. Molemmilla ihan kivat radat, Sarin hyppäri ehkä selkeesti helpompi kuin tuon toisen aksarata.
En oikeen osaa sanoa millä fiilareilla tekemän lähdin, ainakin aattelin, että me osataan ja piste! Inton pidin hirveessä kurissa en antanut haistella tms., oikeesti oli tiukoilla! Yhtään en koiraa hetsannut tai näyttänyt sille palloakaan ennen radalle menoa. Ootettiin vaan keskittyen seesteisesti vuoroamme. Yritti se välillä remmiä repiä, mut ei käyny sekään. =)
Ekalla eradalla huomasin olevani todella todella varovainen! =( Pelko virheestä eli kokoajan mielessä...riman tiputus tms. Tästä syytä alku oli ihan paska! 2 pakkovalssi niin myöhässä että voi ****! Sit meinasin saada koiran jo väärään päähän putkea esteellä 4 oltuani niin varovainen. Sit siinä alko jo itteä radallakin kyrsimään! Hitto soikoon, pitäs vaan tehdä sitä saakutin rataa eikä analysoida menoa siellä ja ruoskia omia mokiaan mielessään siinä mennessä. Ei ihan oo keskittyminen kohdillaan. Kyllä se meno tosta hiukan parani, jokusta rimaa kolistellen mentiin. Yhden luulin tulleen alaskin kun hyppy oli niin vammanen (viisto hyppy, vaikeita Intolle), mutta ei - tehtiin nolla (4,13m/s -5,28). Wohoo! Näin en kyllä siellä aatellu.. piiskaa tuli! Ei pal tuuleteltu! En vaan osaa olla tyytyväinen.... Täydellisyyden tavoittelija!
Mä en käy tuloksia kattelemassa, mutta siinä kahvilla istuskellessa Markon, Katin ja Panun kanssa Panu kävi tulostaululla ja sanoi meidän tullee viidenneksi ja hän Ruun kanssa kuudenneksi vain pienen pienellä erolla. =)Kiva, mutta sijoilla ei mitään väliä, vain ehjällä suorituksella! Tosin tämä rata ei vielä sitä luottamusta kasvattanut omaan tai valitettavasti koirankaan tekemiseen. Mä vaan niin oon tällanen!
Ja olihan muuten kuuma ja aurinkoinen pv! Kyllä tuli useemman päivän aurinkoannos saatua kerralla. Perjantainakin pentutreffeillä oli sama meininki - nahka kiittää! =)
Tokalle radalle lähdin kans jotenkin pää tyhjänä. Into samanmoisessa kurissa. Ja kenenkään ratoja itse sen kummemmin pälyilemättä. Alussa huomasin taas olevani ns. paskat housussa, kun Intoa olin vastaanottamassa esteen 2 (pituus) takana - pysyykö eka rima!! Sit tuli kuin itsestään jokin asenne pläjäys, kun ekan riman taakka putosi harteilta ja hyvällä draivilla vedettiin sen jälkeen rataa. Käskytys oli taas Taijaa. =) Puomin alastulo oli plaah, ei pysähtynyt mutta otti muuten nätisti. Ennen keppejä tehtyyn valssiin ei lähtenyt (tyypillistä Intoa) vaan kaivelin koiraa jostain seläntakaani. Oikein kuitenkin sisään! Ainiin ja siis hei, olipas mulla mörkö mielessä rataantutustumisen jälkeen, meinaan just toi kepeille meno! Mutta sit vaan poistin sen mielestäni ja ajattelin, että ei siinä ei tule virhettä! Keppien jälkeen moni koira meni A:lle!
Oheessa kohta suurinpiirtein:
Loppurata ihan ok, A oli huono! Ja sitten...huoh... tyypillä tulee RADALLA siinä vielä tehdessä mieleen, 4 vikalla esteellä, että hei tehdään nollaa. Just joo näinhän se kuuluukin aatella! Siinä sitten kerkesin itseni kanssa keskustella, että kuuleppas Taija siellä on vielä 3 estettä jäljellä (jotka ohjattiin aika varovasti nyt sitten!) jossa voipi vaikkasta ne rimat ropista tahi muurin palikat tms.. Onneksi ei ropissu!! Ja nollilla maaliin! *sydän* Nyt pääsi maalissa jo mun tuuletuskiljahduskin! =) Pientähetkellistä tyytyväisyyttä tuplanollasta ja ennen kaikkea ehjästä suorituksesta.
Vaikkakin mun luoteella näistä ei paljon liputella, piiska taas vaan viuhusi tuosta loppuradan ajattelusta. Mä osaan olla itseäni kohtaan niin armoton ja todella kannustava! =)
Ja tosiaan eihän nämä kaksi rataa taas mitään kerro. Vahinkoja sattuu ja tuurilla ne laivatkin seilaa. Katotaan nyt rauhassa... ja tietty toivotaan, että suunta muuttuu. Todellinen yllätys oli että tällä radalla Into sijoittu toiseksi! Panu voitti Ruu:lla, jollain reilu sekunnin erolla. Heillä juoksukontaktit!
1 63 borter Ruu Panu Erola BAT 42,39 4,25 -9,61 0 -9,61
2 71 jackru Into Taija Mäkelä MÄNTS 43,66 4,12 -8,34 0 -8,34
Kisavideo... plaah!
torstai 11. heinäkuuta 2013
Treeneissä onneksi hyvä fiilis!! 11.7
Vikat Juhan treenit tältä kesältä. Erilainen rata pitkään aikaan. Kiva kuitenkin.
Oheessa siis taas mun tekemä piirros, joka ei nyt kyllä tälläkertaa vastaa tietyiltä osin kauheen hyvin alkuperäistä rataa. Mutta en jaksanut harrastaa pilkunviilausta! =)
Meille arvasin radan kompastuskiveksi kepeille sisään menon. Lääkekin on tähän olemassa, mutta en saa koskaan radalla tehtyä niin vaikka tutustumisessa homman aattelen... Aivot ja suu pukkaa vaan käskyä "kepit, kepit".
Intoa ei voi tollasissa paikoissa vaan käskyttää kepeille, kun painaa automaattisesti johonkin puoleenväliin sisään. Niin tänäänkin! Se on pakko ensin saada käteen ja sit vasta kepit. Tänään vahvistettiin kohtaa niin, että ekassa välissä oli palkka valmiina, no kyllähän se sit sen ekan välin löytää. Näitä tarttis nyt tehdä, mutta ehkä jollain vähän pienemmällä palkalla kuin pallolla? =) Nami vois olla oikeenlaisempi, jos sais jatkaa vaikka pujotteluakin.
Into tuntui myös väsyvän tänään - lämmin oli ja ei kyllä kauheesti saanut huiliakaan. Väsy näkyi lopussa kääntymisissä ja ennen kaikkea vauhdissa. Hyvin kyllä siitä huolimatta veti! Kyl me vaan treeneissä osataan ja siellä säilyy hyvä mieli ja sieltä lähdön jälkeenkin. =) Pitäs vaan ite muistaa vahvistaa palkkaamalla asioita tuollakin, eikä vaan tehdä ja tehdä! Kontaktit oli hyvät tänään!
Positiivista oli taas tänään että riman rimaa ei tullut alas!! Ja pysyi todella hyvin lähdöissä paikoillaan, mistä kohtaa rataa ikinä lähdettiinkin liikkeelle!
Keppien jyystön lisäksi otettiin uusiksi esteelle 22 vienti. Tein niistolla, Juha halus pakkovalssilla tai siis tarkemmin pakkovalssi-jaakotuksella. Tässä ekalla yrittämällä töpeksin, kun lähin vaan tekemään tutustumatta, kun en edes rataantutustumisessa kokeillut pakkovalssia ko. esteelle, tässä myös nappasi sit hypyn 16/24.
19 vein leikkauksella ja sinne kerkes kyl putken jälkeen persjättöönkin, sekin testattiin sit.
Hypylle 25 otin puolivalssilla, Juha halus 24 kiertämisen ulkokautta ja takaakiertona 25. Onnistu, mutta en koskaan varmaan kisoissa kiertäis hyppyä (24) tolla tapaa. =) Kerran irtos renkaalta 13 vikalle hypylle, mutta tässä jätin kyllä koiran ihan liian omilleen. Huiskin vaan menemään. =)
Meille arvasin radan kompastuskiveksi kepeille sisään menon. Lääkekin on tähän olemassa, mutta en saa koskaan radalla tehtyä niin vaikka tutustumisessa homman aattelen... Aivot ja suu pukkaa vaan käskyä "kepit, kepit".
Intoa ei voi tollasissa paikoissa vaan käskyttää kepeille, kun painaa automaattisesti johonkin puoleenväliin sisään. Niin tänäänkin! Se on pakko ensin saada käteen ja sit vasta kepit. Tänään vahvistettiin kohtaa niin, että ekassa välissä oli palkka valmiina, no kyllähän se sit sen ekan välin löytää. Näitä tarttis nyt tehdä, mutta ehkä jollain vähän pienemmällä palkalla kuin pallolla? =) Nami vois olla oikeenlaisempi, jos sais jatkaa vaikka pujotteluakin.
Into tuntui myös väsyvän tänään - lämmin oli ja ei kyllä kauheesti saanut huiliakaan. Väsy näkyi lopussa kääntymisissä ja ennen kaikkea vauhdissa. Hyvin kyllä siitä huolimatta veti! Kyl me vaan treeneissä osataan ja siellä säilyy hyvä mieli ja sieltä lähdön jälkeenkin. =) Pitäs vaan ite muistaa vahvistaa palkkaamalla asioita tuollakin, eikä vaan tehdä ja tehdä! Kontaktit oli hyvät tänään!
Positiivista oli taas tänään että riman rimaa ei tullut alas!! Ja pysyi todella hyvin lähdöissä paikoillaan, mistä kohtaa rataa ikinä lähdettiinkin liikkeelle!
Keppien jyystön lisäksi otettiin uusiksi esteelle 22 vienti. Tein niistolla, Juha halus pakkovalssilla tai siis tarkemmin pakkovalssi-jaakotuksella. Tässä ekalla yrittämällä töpeksin, kun lähin vaan tekemään tutustumatta, kun en edes rataantutustumisessa kokeillut pakkovalssia ko. esteelle, tässä myös nappasi sit hypyn 16/24.
19 vein leikkauksella ja sinne kerkes kyl putken jälkeen persjättöönkin, sekin testattiin sit.
Hypylle 25 otin puolivalssilla, Juha halus 24 kiertämisen ulkokautta ja takaakiertona 25. Onnistu, mutta en koskaan varmaan kisoissa kiertäis hyppyä (24) tolla tapaa. =) Kerran irtos renkaalta 13 vikalle hypylle, mutta tässä jätin kyllä koiran ihan liian omilleen. Huiskin vaan menemään. =)
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Treffailua ja rokotuksia
Himo kävi eilen treffaamassa siskoansa Ais:a. Hyvin pennuilla natsasi yhteen ja sopuisa leikkipari olivat. Leikki ei äitynyt liian hurjaksi. Oheessa Heinin ottamia kuvia.
Tänään Himo puolestaan kävi hakemassa toiset rokotuksensa ja oli taas vallan rohkea. Painoa oli panta kaulassa nyt 9.3kg:a.
Tänään Himo puolestaan kävi hakemassa toiset rokotuksensa ja oli taas vallan rohkea. Painoa oli panta kaulassa nyt 9.3kg:a.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Taso senkun paranee! 8.7
Huonommuudessa nimittäin! Ei kehuttavia suorituksia tänäänkään... ekalla radalla meinasin lentää selälleen kolmannen esteen kohdilla, kun jalka lipesi hallin hiekalla. Sitte 5 esteellä tuli jo HYL kun koira käänty ensin hypyn väärään suuntaan ja hyppäsikin sen sitten takaisin. =o
No, sittenpä kokeiltiin radalla vippasua esteelle 8 kun oli jo kaikinpuolin rata sössitty. Tämän hyvin! Lopussa vielä tuli A.n läpi - oottelin että palaa sinne...
Toka rata Sepon ja haastava. Tämän alkoi TAAS "loistavasti", eka rima alas!! =( Kepeille väärin sisään. Tein 5-6 väliin välistävedon ja yritin vedolla kepeille, kakkoseen meni. Tämä tosin oli arvattavaa. Ois pitäny tehdä jotain muuta tohon! Jaakotus 6:lle? Sylkkärin tapasesti? Jaa-a?
Sit vielä esteellä 19 jonne olin kipittämässä ns. pakkovalssiin tehtyäni 16-17 väliin persjätön, niin hyppelehdin itse esteen. Siis sen 19. Ei ihan pyöriny valssi oikeaan kohtaan. Että silviissii.... Hyvät on taas fiilarit!
Tää selkeesti kehittyy tää homma kokoajan! Kohta ei kehtaa kisapaikoilla näyttäytyä... Ja oikeestaan se tulee tapahtumaankin, on pakko oman mielenterveytensä vuoksi lopettaa tää pään seinään hakkaaminen. Vaikka olis miten niin että kisakokemusta tuleevaan kisaamalla!
***************************************************************************************************
Pohdiskelin ja tutkailin ja tein tilastoja tossa aamulla... yritän selvittää syitä tähän meidän tuloksettomuuteen, jotta pääsisin tekemään korjaustoimenpiteitä. En keksinyt! Huono ohjaaja!
Havaintona oli, että onnistumisten jakso talvella olikin se poikkeus, ei tämä tämänhetkinen taso.
Talvea/onnistunutta jaksoa edeltävät tuloksetkin puolestaan näytävät likimain samanlaiselta kun nämä kevään... Okei, on siellä jokunen nolla enempi, mutta kuitenkin.
5 tulokset rimoja tai kontakteja tai keppivirheitä. Hyllyt ei juurikaan koskaan siitä syystä, että koira olisi irronnut johonkin väärälle esteelle tms. - on muuta sössiä.
En tiiä millä tätä tulostasoa saisi nostettua?! Ihan oikeesti siis!! Ei mitään vali valia nyt, vaan toimenpiteitä pitäsi keksiä! (tuona onistumisten jaksona ei juurikaan treenattu, hyvin satunnaisesti, max kerran 2 vkossa)
Ja taas karsinnat pohdituttaa! Markokin on sitä mieltä, että mitä v****a me siellä tehdään... Se on aina kans niin "ihanan" rehellinen! =) Oikeessahan toi kyllä vaan on!
Tyhmäähän tää on, mutta niinkuin aiemminkin oon sanonut - alkaa usko loppua ja kaikki toivo laitettu Himoon, mutta näinkohän se tulee olemaan samalaista sen kanssa? Pelko hiipii persuksiin vaikka sillä juuri oon yrittänyt lohduttautua, että näin se on tarkoitettu... mulle maksikoira siis ja sen kanssa sitten kivammin. Toivossa on hyvä elää sano lapamato! =)
Mukavaa aurinkoista heinäkuuta kamut! Mä yritän kans keksiä jotain muuta kun aksaa (kisoja siis, treenaminen on mukavaa!), jotta pääsis nauttimaan näistä ihanista kesäpäivistä ja lomasta täysin rinnoin.
No, sittenpä kokeiltiin radalla vippasua esteelle 8 kun oli jo kaikinpuolin rata sössitty. Tämän hyvin! Lopussa vielä tuli A.n läpi - oottelin että palaa sinne...
Toka rata Sepon ja haastava. Tämän alkoi TAAS "loistavasti", eka rima alas!! =( Kepeille väärin sisään. Tein 5-6 väliin välistävedon ja yritin vedolla kepeille, kakkoseen meni. Tämä tosin oli arvattavaa. Ois pitäny tehdä jotain muuta tohon! Jaakotus 6:lle? Sylkkärin tapasesti? Jaa-a?
Sit vielä esteellä 19 jonne olin kipittämässä ns. pakkovalssiin tehtyäni 16-17 väliin persjätön, niin hyppelehdin itse esteen. Siis sen 19. Ei ihan pyöriny valssi oikeaan kohtaan. Että silviissii.... Hyvät on taas fiilarit!
Tää selkeesti kehittyy tää homma kokoajan! Kohta ei kehtaa kisapaikoilla näyttäytyä... Ja oikeestaan se tulee tapahtumaankin, on pakko oman mielenterveytensä vuoksi lopettaa tää pään seinään hakkaaminen. Vaikka olis miten niin että kisakokemusta tuleevaan kisaamalla!
***************************************************************************************************
Pohdiskelin ja tutkailin ja tein tilastoja tossa aamulla... yritän selvittää syitä tähän meidän tuloksettomuuteen, jotta pääsisin tekemään korjaustoimenpiteitä. En keksinyt! Huono ohjaaja!
Havaintona oli, että onnistumisten jakso talvella olikin se poikkeus, ei tämä tämänhetkinen taso.
Talvea/onnistunutta jaksoa edeltävät tuloksetkin puolestaan näytävät likimain samanlaiselta kun nämä kevään... Okei, on siellä jokunen nolla enempi, mutta kuitenkin.
5 tulokset rimoja tai kontakteja tai keppivirheitä. Hyllyt ei juurikaan koskaan siitä syystä, että koira olisi irronnut johonkin väärälle esteelle tms. - on muuta sössiä.
En tiiä millä tätä tulostasoa saisi nostettua?! Ihan oikeesti siis!! Ei mitään vali valia nyt, vaan toimenpiteitä pitäsi keksiä! (tuona onistumisten jaksona ei juurikaan treenattu, hyvin satunnaisesti, max kerran 2 vkossa)
Ja taas karsinnat pohdituttaa! Markokin on sitä mieltä, että mitä v****a me siellä tehdään... Se on aina kans niin "ihanan" rehellinen! =) Oikeessahan toi kyllä vaan on!
Tyhmäähän tää on, mutta niinkuin aiemminkin oon sanonut - alkaa usko loppua ja kaikki toivo laitettu Himoon, mutta näinkohän se tulee olemaan samalaista sen kanssa? Pelko hiipii persuksiin vaikka sillä juuri oon yrittänyt lohduttautua, että näin se on tarkoitettu... mulle maksikoira siis ja sen kanssa sitten kivammin. Toivossa on hyvä elää sano lapamato! =)
Mukavaa aurinkoista heinäkuuta kamut! Mä yritän kans keksiä jotain muuta kun aksaa (kisoja siis, treenaminen on mukavaa!), jotta pääsis nauttimaan näistä ihanista kesäpäivistä ja lomasta täysin rinnoin.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Ei oo Leenan voittanutta! 4.7
Ajelin Inton kanssa tänään Saloon Leena Piiran tykö käsittelyyn. Edellisestä kerrasta taitaa olla se normi pari kuukautta. On se vaan niin hyvä!! Ei voi muuta sanoa! Kyrsii kun ton tasosta hoitoa ei saa täällä meittiin kulmilla!! Ja kolmen viikon välein mitä Intoa hoidatan niin en ole valmis tuonne saakka ajamaan ja ei mulla kyllä oo varaakaan.
Runsas aksan tekeminen näkyi Intossa, valitettavasti! (on toki näkynyt kokoajan) Mutta arvattavaahan tuo oli ja itseasiassa itsekin olen saman nähnyt mitä Leena sanoi. Oikealla näkyy taas heikkoutta. Ei missään määrin niin paljon kun silloin kun Intoa rupesin Piiralla käyttämään tai että olisi tauosta tms puhuttu!!
Otin puheeksi tuon eilen havaitsemani pohjahomman ja Leena sanoi heti, että hiekalla meno on raskaampaa ja siinä koira joutuu tekemään enemmän töitä - näin tietty Intonkin kohdalla ja kun se ns. perusheikkous siellä oikeella on, on se alkanut taas paikkamaan tätä kovempaa rasitusta vasemmalla puolella ja silloin oikea alkaa heiketä entisestään, kun sen ei tarvii tehdä enään niin töitä. Luin myös rivien välistä, että Inton kroppa ei ole kehittynyt hiekkapohjan vaateisiin kun pääsääntöisesti treenaa keinonurmella. Toisaalta myös ehkä Inton kropan etu, että ei hiekalla niin paljon olla!
Hyvin Into vastasi taas tänään hoitoon!! Etupäässä/niskassa/lantion seudulla oli kireyttä sekä kalvoissa. Leena myös vahvisti Caritalta saamani vastauksen, että mitä useemmin hoidattaa sen paremmin keho vastaa hoitoon ja päästään heti alkuvaiheessa "vikoihin" kiinni ja ne ei pääse aiheuttamaan hallaa enempää ja ns. kertauttamaan ongelmaa.
Inton kanssa jatketaan periaatteessa vanhoilla jumppaohjeilla...peruuttamista, vastapäivään pyöreällä uralla liikkumista (halkaisija 2-3 metriä) sekä istumassa vasemman etutassun antamista! Ym. kaikki mitä nyt on ollutkaan... pään taivutukset lonkkiin, mahan alle kurkotus, kaulan venytys, ristikkäiseten jalkojen nostot...Paljon kaikkea! =D Puhuttiin myös tosi matalalla hypyllä hyppyyttämisestä paikaltaan lähtien ja nimenomaan vasemmalle kaartaen.
Nyt huilitaan viikonlopun yli!
Runsas aksan tekeminen näkyi Intossa, valitettavasti! (on toki näkynyt kokoajan) Mutta arvattavaahan tuo oli ja itseasiassa itsekin olen saman nähnyt mitä Leena sanoi. Oikealla näkyy taas heikkoutta. Ei missään määrin niin paljon kun silloin kun Intoa rupesin Piiralla käyttämään tai että olisi tauosta tms puhuttu!!
Otin puheeksi tuon eilen havaitsemani pohjahomman ja Leena sanoi heti, että hiekalla meno on raskaampaa ja siinä koira joutuu tekemään enemmän töitä - näin tietty Intonkin kohdalla ja kun se ns. perusheikkous siellä oikeella on, on se alkanut taas paikkamaan tätä kovempaa rasitusta vasemmalla puolella ja silloin oikea alkaa heiketä entisestään, kun sen ei tarvii tehdä enään niin töitä. Luin myös rivien välistä, että Inton kroppa ei ole kehittynyt hiekkapohjan vaateisiin kun pääsääntöisesti treenaa keinonurmella. Toisaalta myös ehkä Inton kropan etu, että ei hiekalla niin paljon olla!
Hyvin Into vastasi taas tänään hoitoon!! Etupäässä/niskassa/lantion seudulla oli kireyttä sekä kalvoissa. Leena myös vahvisti Caritalta saamani vastauksen, että mitä useemmin hoidattaa sen paremmin keho vastaa hoitoon ja päästään heti alkuvaiheessa "vikoihin" kiinni ja ne ei pääse aiheuttamaan hallaa enempää ja ns. kertauttamaan ongelmaa.
Inton kanssa jatketaan periaatteessa vanhoilla jumppaohjeilla...peruuttamista, vastapäivään pyöreällä uralla liikkumista (halkaisija 2-3 metriä) sekä istumassa vasemman etutassun antamista! Ym. kaikki mitä nyt on ollutkaan... pään taivutukset lonkkiin, mahan alle kurkotus, kaulan venytys, ristikkäiseten jalkojen nostot...Paljon kaikkea! =D Puhuttiin myös tosi matalalla hypyllä hyppyyttämisestä paikaltaan lähtien ja nimenomaan vasemmalle kaartaen.
Nyt huilitaan viikonlopun yli!
Pettymyksestä toiseen... 3.7
Palaan aina vaan ja uudestaan tähän lauseeseen, että meitä ei ole luotu onnistumaan ja että teemalla aina jotain mennään.
Liekkö luon tällä ajattelumallilla jo kaiken, kun niinhän sitä sanotaan..niin käy kuin ajattelet. =)Mutta...
Tänään kisattiin siis Porvoossa pari starttia ja kyllä täytyy sanoa, että ei kauheen kovilla (lue: ei millään) odotuksilla hommiin lähettiin. Ehkä jopa hiukan liian löysin rantein, ainakin ekalle radalle ja homma lörpähti heti kättelyssä entisestään - rukkaset tippu siihen kun eka rima tuli alas.... =( Aina jotain... =( Jatka siinä ny sitten hyvällä fiiliksellä tai asenteella! Siinä sitten lähti heti aivot ruksuttamaan, jätetäänkö tähän vai?! Ei kun perskules kokeilen sitä persjättöhommaa alkuun ja tehdään edes nyt ne hyvät kontaktit! =)4-5 välin persjätössä valu hullun lailla ja sainkin palautetta koiralta heti räkytyksenä epäloogisuudestani. Keinu oli 6 este jolle painu hullulla vauhdilla! Karjasin "seis". Näin kun koira veti matalaksi ja liukui nahkoneen koko kontaktipinnan matkan (kuulu oikeen sellanen ääni) ja kun keinu osu maahan töpähti sen etujalat maahan ja jäi siihen hienosti "ota"-asentoon. =O Täydellinen keinu!! =D Yhestä esteestä tultiin keskivaiheilla ohi, kun lähtikin mun ohjaukseen ihan törkyhyvin. Tein pyörittämisen omaisesti vekkiä nyt tällä meidän tavalla ja sisso että toimii! Koiranpuoleinen käsi lähellä punttia.. wow! A:lle tein persjätön, kontakti oli kait suht ok. Nyt ei oo kisoista hetkeen saatu videota, kun yksin oon liikenteessä aina. Ei tänäänkään, joten ei nää. Puomin teki hyvin ja otin paljon sivuetäisyyttä tarkoituksella. Ainiin ja kepeille sisäänmenon jälkeen koiralla oli valtaisia rytmiongelmia, mutta pujotteli puhtaasti loppuun kuitenkin. Se rata oli siinä ja roppakaupalla hyvää mieltä! Just joo! Ei vaan, olihan noi kontaktit positiivinen juttu ja hei, koira pysy taas lähdössä!
Tokalle radalle keräilin sitten vähän parempaa asennetta ja rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä. Ei, nyt ajattelin et vedetään kunnolla ja ennen starttiin menoa tätä höpäsin Intollekin. =) Ihan suht ok.sti homma menikin esteelle 11 saakka... Yhessä putkeen vedossa liiottelin ja koiralle tuli pöllö mutka matkaan. A.n kontakti oli hätänen. Mutta siis joo, este 12 oli keinu, jonka siis edellisellä radalla veti loistavasti ja on vetänyt aina tähän astikin. Olen kirjoitellutkin, että luotan tähän esteeseen kuin pässi sarviinsa. Nytkin oli normi luotto, katse koirassa ja valssi keinun jälkeen. Mutta mitä tekeekään Into!! Ei tule keinua päähän saakka, ei odota että se laskeutuu kokonaan, vaan hyppää ennen kontaktipinnan saavuttamistakaan keinulta sivuun. Voi kyynel! Aina siis jotain. Jumankauta! Koska näitten kaikenmaailman juttujen sattuminen loppuu ja päästään tekemään ehjää rataa. KOSKA?! =( Katoin koiraa siinä sitten vähänaikaa huuli pyöreenä ja eikun keinu uudestaan. Nyt teki kait ok, en edes muista, se pettymyksen tunne siinä kohdin oli aika valtaisa.. Sit juostiin radalta pois...
Tsekkasin vielä ennen koiran luovuttamista mutsille sen tassunpohjat - anturat, että ei palanut tossa keinuhommassa, mutta ei niissä mitään näkynyt.
Kotiin päästyä rupesin tutkailemaan "nollatilastojamme" kisakirjasta jne. ja tein sellaisen havainnon (mitä siis en ole aiemmin älynnyt), että Into on tehnyt eniten nollatuloksia ja parhaita tuloksiaan sisäkisoissa. Keinonurmipohjilla! Koko kolmosluokassa oloaikanaan on tehnyt ulkokisoissa VAIN 10 nollatulosta! Muuten siellä on sattunut aina jotain!! =O Se on kyllä tainnut enimmäkseen treeniäkin keinonurmipohjalla ja aloittanutkin aksapuuhansa sillä. Liekkö sillä vaikutusta? Pakko olla?! Niin radikaali tuo ero on!
Kevään hyvä nollaputki katkesi 14.4 kisojen jälkeen, jonka jälkeen ollaan taidettu siirtyä pian uloskin. Ollaan tuon ajankohdan jälkeen tehty VAIN 2 nollatulosta Saariselän kisoissa jossa juostiin sentään 3 pv:n aikana huikeat 8 rataa. On tää motivoivaa!! Hyvä ettei tuu oikeesti nyt itku kun tätä ruustaa. =( Ja siis harvemmin oikeesti hyllytetään koiran irrotessa väärälle esteelle tms. Rimoja tulee alas, kontakteja tulee läpi ja palauttelen näistä, kuski unohtaa totaalisesti radan (1 kerta! =)), koira saa korvaansa jotain, toi keinu... kaikkea tällaista muuta mukavaa. Eilen sanoin Miljalle, että mä en oo vielä kaatunut radalla, että se on sit kait se seuraava juttu!
Jostain kumman syystä tässä lajissa sitä kuitenkin yrittää jaksaa jatkaa, näkee valoa siellä tunnelin päässä ja suuntiin itsensä aina vaan ja uudestaan kohti uusia pettymyksiä. Nyt harmittaa oikeesti isosti, että ilmosin Inton sinne karsintoihin. Ja ainut lohdutukseni jonkan itselleni loin (tyhmänä aksaajana, joka aina elelee toivossa) on se että karsinnat pidetään sisällä ihan sairaan hyväpohjaisessa KEINONURMIHALLISSA! SM:ssäkin Into oli ihan sairaan hyvä!! Riman rimaa ei tullut alas!! Mutta sielläkin kisattiin KEINONURMIPOHJALLA! =)
Positiivista tässä kaikessa oli nyt tämä havainnon tekeminen tästä pohjahommasta!! Pystyy kenties työstämään ja paremmin käsittämäänkin näitä jatkuvia epäonnistumisia. Nyt ennen karsintoja kisaan vielä aika aktiivisesti, ulkokisoja; purina 8.7, Mikkeli 13.7 (tänne ilmosin, mutta meno ei vielä varmaa) ja 17.7 mennään Tampereelle. Hullua lähteä noinkin pitkälle kisaamaan, kun tietää jo, että eihän siitä mitään tuu.. Toivoa aina kuitenkin voi..
Ja jos trendi on oikeesti sama kuin mitä se nyt on ollut, jää kisat tauolle ainakin siihen saakka kunnes päästään halleihin kisaamaan. Ei tässä pahanmielen haalimisessa oo mitään järkeä!!!
Hiekalle treenaamaan pääsykin alkaa olla aika haastellista kun joka paikassa on keinonurmipohjat, niin Juhallakin nykyään. Tosin loistava pohja onkin! Mieluummin mäkin niillä juoksen! =D
Liekkö luon tällä ajattelumallilla jo kaiken, kun niinhän sitä sanotaan..niin käy kuin ajattelet. =)Mutta...
Tänään kisattiin siis Porvoossa pari starttia ja kyllä täytyy sanoa, että ei kauheen kovilla (lue: ei millään) odotuksilla hommiin lähettiin. Ehkä jopa hiukan liian löysin rantein, ainakin ekalle radalle ja homma lörpähti heti kättelyssä entisestään - rukkaset tippu siihen kun eka rima tuli alas.... =( Aina jotain... =( Jatka siinä ny sitten hyvällä fiiliksellä tai asenteella! Siinä sitten lähti heti aivot ruksuttamaan, jätetäänkö tähän vai?! Ei kun perskules kokeilen sitä persjättöhommaa alkuun ja tehdään edes nyt ne hyvät kontaktit! =)4-5 välin persjätössä valu hullun lailla ja sainkin palautetta koiralta heti räkytyksenä epäloogisuudestani. Keinu oli 6 este jolle painu hullulla vauhdilla! Karjasin "seis". Näin kun koira veti matalaksi ja liukui nahkoneen koko kontaktipinnan matkan (kuulu oikeen sellanen ääni) ja kun keinu osu maahan töpähti sen etujalat maahan ja jäi siihen hienosti "ota"-asentoon. =O Täydellinen keinu!! =D Yhestä esteestä tultiin keskivaiheilla ohi, kun lähtikin mun ohjaukseen ihan törkyhyvin. Tein pyörittämisen omaisesti vekkiä nyt tällä meidän tavalla ja sisso että toimii! Koiranpuoleinen käsi lähellä punttia.. wow! A:lle tein persjätön, kontakti oli kait suht ok. Nyt ei oo kisoista hetkeen saatu videota, kun yksin oon liikenteessä aina. Ei tänäänkään, joten ei nää. Puomin teki hyvin ja otin paljon sivuetäisyyttä tarkoituksella. Ainiin ja kepeille sisäänmenon jälkeen koiralla oli valtaisia rytmiongelmia, mutta pujotteli puhtaasti loppuun kuitenkin. Se rata oli siinä ja roppakaupalla hyvää mieltä! Just joo! Ei vaan, olihan noi kontaktit positiivinen juttu ja hei, koira pysy taas lähdössä!
Tokalle radalle keräilin sitten vähän parempaa asennetta ja rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä. Ei, nyt ajattelin et vedetään kunnolla ja ennen starttiin menoa tätä höpäsin Intollekin. =) Ihan suht ok.sti homma menikin esteelle 11 saakka... Yhessä putkeen vedossa liiottelin ja koiralle tuli pöllö mutka matkaan. A.n kontakti oli hätänen. Mutta siis joo, este 12 oli keinu, jonka siis edellisellä radalla veti loistavasti ja on vetänyt aina tähän astikin. Olen kirjoitellutkin, että luotan tähän esteeseen kuin pässi sarviinsa. Nytkin oli normi luotto, katse koirassa ja valssi keinun jälkeen. Mutta mitä tekeekään Into!! Ei tule keinua päähän saakka, ei odota että se laskeutuu kokonaan, vaan hyppää ennen kontaktipinnan saavuttamistakaan keinulta sivuun. Voi kyynel! Aina siis jotain. Jumankauta! Koska näitten kaikenmaailman juttujen sattuminen loppuu ja päästään tekemään ehjää rataa. KOSKA?! =( Katoin koiraa siinä sitten vähänaikaa huuli pyöreenä ja eikun keinu uudestaan. Nyt teki kait ok, en edes muista, se pettymyksen tunne siinä kohdin oli aika valtaisa.. Sit juostiin radalta pois...
Tsekkasin vielä ennen koiran luovuttamista mutsille sen tassunpohjat - anturat, että ei palanut tossa keinuhommassa, mutta ei niissä mitään näkynyt.
Kotiin päästyä rupesin tutkailemaan "nollatilastojamme" kisakirjasta jne. ja tein sellaisen havainnon (mitä siis en ole aiemmin älynnyt), että Into on tehnyt eniten nollatuloksia ja parhaita tuloksiaan sisäkisoissa. Keinonurmipohjilla! Koko kolmosluokassa oloaikanaan on tehnyt ulkokisoissa VAIN 10 nollatulosta! Muuten siellä on sattunut aina jotain!! =O Se on kyllä tainnut enimmäkseen treeniäkin keinonurmipohjalla ja aloittanutkin aksapuuhansa sillä. Liekkö sillä vaikutusta? Pakko olla?! Niin radikaali tuo ero on!
Kevään hyvä nollaputki katkesi 14.4 kisojen jälkeen, jonka jälkeen ollaan taidettu siirtyä pian uloskin. Ollaan tuon ajankohdan jälkeen tehty VAIN 2 nollatulosta Saariselän kisoissa jossa juostiin sentään 3 pv:n aikana huikeat 8 rataa. On tää motivoivaa!! Hyvä ettei tuu oikeesti nyt itku kun tätä ruustaa. =( Ja siis harvemmin oikeesti hyllytetään koiran irrotessa väärälle esteelle tms. Rimoja tulee alas, kontakteja tulee läpi ja palauttelen näistä, kuski unohtaa totaalisesti radan (1 kerta! =)), koira saa korvaansa jotain, toi keinu... kaikkea tällaista muuta mukavaa. Eilen sanoin Miljalle, että mä en oo vielä kaatunut radalla, että se on sit kait se seuraava juttu!
Jostain kumman syystä tässä lajissa sitä kuitenkin yrittää jaksaa jatkaa, näkee valoa siellä tunnelin päässä ja suuntiin itsensä aina vaan ja uudestaan kohti uusia pettymyksiä. Nyt harmittaa oikeesti isosti, että ilmosin Inton sinne karsintoihin. Ja ainut lohdutukseni jonkan itselleni loin (tyhmänä aksaajana, joka aina elelee toivossa) on se että karsinnat pidetään sisällä ihan sairaan hyväpohjaisessa KEINONURMIHALLISSA! SM:ssäkin Into oli ihan sairaan hyvä!! Riman rimaa ei tullut alas!! Mutta sielläkin kisattiin KEINONURMIPOHJALLA! =)
Positiivista tässä kaikessa oli nyt tämä havainnon tekeminen tästä pohjahommasta!! Pystyy kenties työstämään ja paremmin käsittämäänkin näitä jatkuvia epäonnistumisia. Nyt ennen karsintoja kisaan vielä aika aktiivisesti, ulkokisoja; purina 8.7, Mikkeli 13.7 (tänne ilmosin, mutta meno ei vielä varmaa) ja 17.7 mennään Tampereelle. Hullua lähteä noinkin pitkälle kisaamaan, kun tietää jo, että eihän siitä mitään tuu.. Toivoa aina kuitenkin voi..
Ja jos trendi on oikeesti sama kuin mitä se nyt on ollut, jää kisat tauolle ainakin siihen saakka kunnes päästään halleihin kisaamaan. Ei tässä pahanmielen haalimisessa oo mitään järkeä!!!
Hiekalle treenaamaan pääsykin alkaa olla aika haastellista kun joka paikassa on keinonurmipohjat, niin Juhallakin nykyään. Tosin loistava pohja onkin! Mieluummin mäkin niillä juoksen! =D
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Maksi 2:telua 1.7
Heidi kysyi haluaisinko ulkoiluttaa Troyta kahden startin verran purinan kakkosten kisoissa - mikäs siinä. =) Mutta hohhoijakkaa! Heidille kaikki samat rehellisesti puhuneena mitä teillekin nyt! Ei sillä koirulilla oo tässä suhteessa "ihan kaikki kotona". Se on siitä upea, että menee täysiä jne... Mutta, kisatilanteessa sillä katoaa aivokopasta kaikki. Se painuu johku omaan tilaansa, ei usko mitään tai ketään. Vie mennessään radalle ovista ja ikkuinoista. Purinan halliinkin vei mut eilen kuin märän rätin ja kisapaikoilla et vaan voi koiralle antaa sellaista palautetta kuin se tarvitsisi. Tässä ei namit ym auta! Himoa lajiiin saa olla, mutta ei aivot narikkaan tyylillä.
Ekan radan alku oli nopeen koiran kanssa haastava. (meillä pikku etulyöntiasema ehkä, olin taannoin Troylla yhdessä Juhan treenissä ja siellä oli aivan prikulleen vastaava kohta) Troy on hyvin hyvin estehakuinen ja pystyin "sivuirrottamaan" kakkoselle. No, sinnehän se latasi sellasella agrella notta, kuulu vaan MURRAUHGH. 3:n rima alas.. 6:n sylivekistä läpi... puomin kontaktista (alastulo) läpi - palautin... siitä vapautuksesta renkaalle jota päin ja tästä kepeille ok. Hetken matka jatku Troy ärjyen suht hyvin. Keinulle käskytin niin hulluna "odota" jota sinne edes jäi. Sama kahden hypyn kautta mentävälle A.lle. Lopun kolmanneksi vikalle esteelle oli pakko tehdä leikkaus. Nopeella koiralla ei kerennyt millään persjättöön putken jälkeen! Tässä jäin sairaan kauas, oma liike liki seis jotta sain jotain reagtioita. Meinas jopa kieltää, mutta este veti kuitenkin niin paljon, että otti sen ja käänty hyvin lopun kahdelle suorassa linjassa olevelle esteelle. Tälle radalle vuoroa odotellessa näin Troysta, että nyt mennään rytinällä, not nice. Nyt ymmärrän Heidiä kun on sanonut että pelottaa kisata sen kanssa. Radan tuomaroi Lahikaisen Marja.
Ulkoradalle otin itse rauhallisuusfiiliksen kehiin! Arvatkaa auttoko? Noup! Kiva oli olla kakkosella ihminuolessa seisten kun kohti alkaa tulla raivohärkä! =D Ihme, että rimat pysy! No, 4 rima tuli sitten alas. Yllätyin myös kun keppien jälkeen oli muurille tehtävä valssi niin tässä pysy palikat paikoillaan. Sama sen jälkeistä putkesta tultavalle hyppysuoralle jossa pysy rimat. A.n sitten suoritti suht ok mun hullulla käskyttämisellä ja kävellen tehdyllä valssilla.
Seuraavat kaksi estettä tais mennä ja ok sekä niiden jälkeen tehty valssi... Josta putkeen ja puomille - puomin sitten rysäytti läpi! Palautin! Loppuun taas jees, paitsi mun yllätykseksi käänty U-putkesta ulostullessa hutisuuntaan. Ei mitään virhettä kuitenkaan. Tolla koiralla on niin valtavasti taitoa, se selviäis noista radoista vaikka takaperin mennen, mutta lanttu ei vaan kestä. Heidille jo sanoin, että tyrkkää sen Jaakolle muutamaksi radaksi, se kun on sellainen itse rauhallisuus! =D Olis kiva nahdä toimiiko!
Hallissa sisällä kisojen oltua jo ohi, pääsin kokeilemaan rataa Inkerillä. Vau! Se menee miljoonaa, mutta ei sekopäisesti ohjaajaa uhmaten! Alussa tuli kolmosen rima alas kun en lähtenyt hyvin liikkeelle ja jumankekka että sekin latasi kakkoselta piiiiitkääällleeee. =O Sama homma kun kokeilin alkua uudelleen ja uudelleen vaikka jarruttelinkin suhinalla. Nyt pysy rimat!
Ekalla yrittämällä siis tuo kolmosen rima alas ja sitten kolmanneksi vikalta hypyltä ekalle hypylle, koska leikkaukseen lähdöstä ei ollut tietoakaan. Tätäkin sitten treenailtiin pariin kertaan, mutta aika tuloksetta. Heidille läksyjä! Tollassella tykillä on leikkaukset toimittava ehdottomasti! Hieno koira, toivottavasti Himosta tulee jossain määrin äitinsä kaltainen. Parempi kääntyjä siitä on tultava, ehdottomasti!! Tollaisia loiskautuksia en hyväksy! Tsori Heidi!! =D
Ekan radan alku oli nopeen koiran kanssa haastava. (meillä pikku etulyöntiasema ehkä, olin taannoin Troylla yhdessä Juhan treenissä ja siellä oli aivan prikulleen vastaava kohta) Troy on hyvin hyvin estehakuinen ja pystyin "sivuirrottamaan" kakkoselle. No, sinnehän se latasi sellasella agrella notta, kuulu vaan MURRAUHGH. 3:n rima alas.. 6:n sylivekistä läpi... puomin kontaktista (alastulo) läpi - palautin... siitä vapautuksesta renkaalle jota päin ja tästä kepeille ok. Hetken matka jatku Troy ärjyen suht hyvin. Keinulle käskytin niin hulluna "odota" jota sinne edes jäi. Sama kahden hypyn kautta mentävälle A.lle. Lopun kolmanneksi vikalle esteelle oli pakko tehdä leikkaus. Nopeella koiralla ei kerennyt millään persjättöön putken jälkeen! Tässä jäin sairaan kauas, oma liike liki seis jotta sain jotain reagtioita. Meinas jopa kieltää, mutta este veti kuitenkin niin paljon, että otti sen ja käänty hyvin lopun kahdelle suorassa linjassa olevelle esteelle. Tälle radalle vuoroa odotellessa näin Troysta, että nyt mennään rytinällä, not nice. Nyt ymmärrän Heidiä kun on sanonut että pelottaa kisata sen kanssa. Radan tuomaroi Lahikaisen Marja.
Ulkoradalle otin itse rauhallisuusfiiliksen kehiin! Arvatkaa auttoko? Noup! Kiva oli olla kakkosella ihminuolessa seisten kun kohti alkaa tulla raivohärkä! =D Ihme, että rimat pysy! No, 4 rima tuli sitten alas. Yllätyin myös kun keppien jälkeen oli muurille tehtävä valssi niin tässä pysy palikat paikoillaan. Sama sen jälkeistä putkesta tultavalle hyppysuoralle jossa pysy rimat. A.n sitten suoritti suht ok mun hullulla käskyttämisellä ja kävellen tehdyllä valssilla.
Seuraavat kaksi estettä tais mennä ja ok sekä niiden jälkeen tehty valssi... Josta putkeen ja puomille - puomin sitten rysäytti läpi! Palautin! Loppuun taas jees, paitsi mun yllätykseksi käänty U-putkesta ulostullessa hutisuuntaan. Ei mitään virhettä kuitenkaan. Tolla koiralla on niin valtavasti taitoa, se selviäis noista radoista vaikka takaperin mennen, mutta lanttu ei vaan kestä. Heidille jo sanoin, että tyrkkää sen Jaakolle muutamaksi radaksi, se kun on sellainen itse rauhallisuus! =D Olis kiva nahdä toimiiko!
Hallissa sisällä kisojen oltua jo ohi, pääsin kokeilemaan rataa Inkerillä. Vau! Se menee miljoonaa, mutta ei sekopäisesti ohjaajaa uhmaten! Alussa tuli kolmosen rima alas kun en lähtenyt hyvin liikkeelle ja jumankekka että sekin latasi kakkoselta piiiiitkääällleeee. =O Sama homma kun kokeilin alkua uudelleen ja uudelleen vaikka jarruttelinkin suhinalla. Nyt pysy rimat!
Ekalla yrittämällä siis tuo kolmosen rima alas ja sitten kolmanneksi vikalta hypyltä ekalle hypylle, koska leikkaukseen lähdöstä ei ollut tietoakaan. Tätäkin sitten treenailtiin pariin kertaan, mutta aika tuloksetta. Heidille läksyjä! Tollassella tykillä on leikkaukset toimittava ehdottomasti! Hieno koira, toivottavasti Himosta tulee jossain määrin äitinsä kaltainen. Parempi kääntyjä siitä on tultava, ehdottomasti!! Tollaisia loiskautuksia en hyväksy! Tsori Heidi!! =D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)