Jau:n kisoissa ja kolme starttia. Kaikissa tuomarina Anne Savioja...
Kisoihin lähtö oli niin vaakalaudalla kuin vain voi olla vielä tunti ennen kuin piti lähteä. Päikkäreitten (sohvalla) jälkeen tää ns. asentohuimaus paheni äkillisesti niin pahaksi, että laatta lensi kolme kertaa ja ei kärsiny pisaraakaan laittautua kumaraan tai kallistaa päätä taaksepäin jne. Mutta sain hallintaan uusien lyhykäisten päikkäreiden ansiosta (sängyssä) ja hyvä niin! Pienen pahanolon kera lähdettiin matkaa ja sairaan nättinä...naama valkosena ja liimalettinä. =)
Kaikki radat oli sairaan kivoja, mutta ekalla radalla mokasin homman taas kattomalla tulevaan suuntaan ja koira luki homman persjätöski. Oltiin siis kepeiltä menossa 90 astetta oikealla A.n alla olevaan putkeen, kauimmaiseen päähän, mutta Leevipä suikkasi A.lle. HYL! Loppu ihan ok, mutta puomin alastulos todella roiskasten. Vauhtia oli ihan jees.
Tokalle radalle sain itelleni kauheen agren päälle, mitä näköjään tarviin kun mua ei toi kisaaminen enään jännitä. Puristelin taas itteäni korvasta kun ooteltiin vuoroa! =) Asenetta oli vaikka muille jakaa ja se kuului kyllä käskytyksessä, mutta ei haitannu Leeviä!!! Tehtiin nolla ja nopein etenemämme kisoissa ikinä!! Puomi oli kolmas este radalla ja sinne oli mahdollisuus mennä varmistamaan puomin alastulo ja sen tein. Kepeille vedin koiran ekaan väliin ja näin varmasti säästyi aikaa. Tehtiin ihan ok viskileikkaus yhteen kohtaan. A.n jälkeinen elämä oli vähän kiikka kaakka, sain takaakiertoon kyllä, mutta aikaa palo varmaan koska ei sinne suorinta tietä tullut. Lopussa renkaan jälkeen oli tyrkyllä ansa, minne Leevi meinas irrota mut sain kiljuttua takas. Sit se oli jo tokavikalta esteeltä pahasti poissa linjalta, mut haki sen silti. Hienoa Leevi!! Mä jopa tuuletin kun tultiin maaliin, toka kerta kahden kisavuoden aikana! =)
Kolmannelle radalle, hyppärille, sain saman fiiliksen kasaan vaikka epäilin. Leevi oli jo hiukka "tahmeempi" (ainakin alun) kuin aiemmilla radoilla, mutta veti hyvin. Livahti vaan yhdessä kohdassa päällejuoksusta pituudelle mun seläntakaa väärään päähän putkea. En tiiä tekikö omiaan vai oliko rytmitys hukassa itellä...Katse ainakin videon perusteella oli HYVIN koirassa, koska kerkeen jopa reagoimaan sen sinne hakuun, mutta myöhästä se oli jo siinä vaiheessa. Ihana kun se hakee esteitä, vaikkakin välillä tuntuu et omavaltaisesti. Ei haittaa, nyt vaan opetellaan taas yhteistyötä. Vauhti on pääasia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti