Ei pentua! =( 15.7

Eilen yöllä 00.30 kotiuduttiin reilu viikon pohjosen reissulta ajettuamme rapiat 16 tuntia, kun Kuusamon kautta haluttiin ajaa takaisin.

Herättyäni aloin kahvikupposen ääressä facea kattelemaan, niin Heidiltä olikin tullut meseviesti, että pentua en häneltä tule saamaan tästä Kössi & Leena pentueesta. Itkuhan siinä tuli kun pikku lapselta konsanaan. Kaikki tunteet varmaan kertaantuu tässä väsymystilassa..

Pettymys oli kova! =(

(Eilen sain kanssa toisen viestin mikä toi pettymyksen - ei päästy toivomaamme aksajuttuun Hippasen kanssa.. Mut elämä on... )

Enhän mä mitään pitänyt itsestäänselvyytenä tässä pentuasiassa ja itseasiassa Heidin Norjassa lukemastani blogipäivitysestäkin aloin jo aavistella asiaa...  "Nämä pennut haluan koteihin joissa ne menee ns. ykköskoiriksi ja joissa muut koirat ovat riittävän vanhoja (4v. tai enemmän), jotta uudella tulokkaalla on tila tulla. Se on siis ollut päälimäinen kriteeri muidenmuassa, kaikista superhyvistä ehdokaista. Ilmoittelen asianosaisille kunhan pennut on saavuttaneet viikon iän."

Nuo kriteerithän eivät meillä täyty, mutta noita sanoja ei Heidi myöskään meseviestissään perusteluina käyttänyt. Vaan se, että pentue ei sovellu minulle - ei tule yhtä vahvoja kuin Himosta. En tule ikimaailmassa saamaan toista Himoa enkä sitä etsikkään!!
Enkä kyllä usko Heidin sitä tarkoittaneenkaan..  Tarkoitti sitä, että mä olen liian vahva ko. pentueelle..

Me ollaan Himon kanssa oltu tällanen "kova kovaa vastaan pari", mutta kyllä mun on muututtava seuraavan koiran mukaan samalla tavalla kuin olen mielestäni elänyt Himon mukaan.

Isomman pettymyksestä teki se, että Heidi käytti noita sanoja - pennut on nyt viikon ikäisiä joten se mitä niistä tulee ei tiedä kukaan. Perustelu kertoo minulle siitä, että hänen päätöksensä on ollut tiedossa jo tovin - perustuu hänen tuntemukseensa Kössistä ja sen luonteesta sekä minusta.
Olen tässä turhaan elänyt toiveessa pennusta - kun olisin kestänyt jo alusta saakka rehellisen kommentin siitä, että minä en sovellu näille pennuille  - ovat liian herkkiä tällaiselle ärripurri Taijalle. Heidillekin tämän kirjoitin - ystäviä kun kuitenkin ollaan!

Mutta jotenkin koin, kun alusta asti mukana ollut.. Astustusreissu, jolle Heidi soitti mukaan... ja se että samaan tapaan kuin Inkerin pennutuksesta aikanaan sanoin, että siten kun joskus teetät haluaisin..

Kyynel... Lapselista ehkä...

Nää vaan kertaantuu.  =( Toi Leevikään tossa kauaa enää porskusta (kaikki ei reissussakaan menny ku römssöössä!)! Uskon, että puhutaan viikoista - valitettavasti - pentu olisi tuonut varmasti valoa ja iloa elämään.  Mutta näillä mennään!  Life goes on...

Sanon aina ja nytkin 

"kaikella on tarkoituksensa - se mikä, selvinnee sitten joskus" 

Kohti uusia pettymyksiä.. =)