Luotu epäonnistumaan? 31.7

Siltä musta nyt tuntuu! Vaikka tietysti monelle epäonnistuminenkin on suhteellinen käsite...
Itsekin sitä tulkitsee tässä lajissa monellakin tapaa, mutta omalla kohdalla täällä hetkellä jokainen rata joka ei ole nolla on epäonnistuminen tietyllä tapaa ja ne nollatkin jotka on tullut aika kyseenalaisella tavalla tai kauheilla kaarroksilla, että ollaan sijoilla ??? Mä haluan tehdä hyviä ratoja hyvillä tuloksilla! Mutta ei niitä ainakaan mun kohdalla onnella tai tuurilla tehdä, sitä ei mulle oo suotu hitustakaan. Eikä niitä tällä hetkellä kyllä tehdä taidollakaan! =D =D

Tänään kisattiin (mikäli lien nykyään) Hurtta-areenalla 2 rataa joita tuomaroi Johanna Nyberg. Molemmat radat täysin tehtävissä, mutta ekalla radalla keinun jälkeinen rima alas ja keinun jälkeiselle hypylle olin menossa kunnolla jarruutamaan niin koirapa syyhkäsee ponnistaa jostain ihan hevon *piip* niin, että sen karvat vaan pyyhkäsee mennessä mun naamaa. =O Mitä olen tässä viime treenilöissä painottanut?!? No ehkäpä jarruttamista? Tuon treenitavan heitän romukoppaan sen siliän tien - en tule ikinä saavuttamaan sillä KISOISSA mitään!
Tossa kun karvat pyyhkäs mun naamaa joutu pikkusen hypyn jälkeen antamaan palautetta koiralle - en tiedä tuliko virhettä kun radalla patsastelimme.... Loppu rata suht jees, ihan kun videolta näyttäs palautteen jälkeen jotain menneen mietintään.

Toka rata oli aika saakutin hyvä, MUTTA toka vika rima alas...  Niin meijän tapasta, jollen minä sössi ohjauksillani niin sitten noi rimat (joissa moni sanoo että vikahan ne niissäkin on ohjaajassa, mutta musta jokin vastuu tässä hommassa on koirallakin! Tsori nyt vaan!) Aikakaan ei ehkä olis ollut pöllömpi, mutta kyl mä saakutti tein töitäkin! Ton kans vaan on puetttava joku helvetinperkeleitten liivi päälle, jotta saan jotain reagointia koirassa aikaan. Vaikkakin tälläkin radalla 4 putkesta veti ihan liian pitkäksi!

Nytkin mulla oli ajatusta (jossa toki pysynkin), että kisaan ja kisaan, jotta kyllä se jossain vaiheessa alkaa natsaamaan.... mutta eihän nää mieltä ylentäviä retkiä ole! Mut silti toi koira on pähee ja työllä sitä tulosta saavutetaan - ei tuurilla! =)

Video

SM kisojen helmi hetki ei pitkälle kanna, hetken auttaa jaksamaan - luo motivaatiota, vaikka huikee juttu mun mielestä edelleenkin on! Ja tavoiteltaa tulevaisuudessakin! Tai siis parempaa!  Tää on sit vitsi!!  Nelosia sielläkin, 3 kymppää pronssista... huoh!

Lepposaa menoa ollu meillä..

 Selällään on hyvä nukkua..

 Rusakolta amputoitiin jalat.. ☺

 Leevi ei oo koskaan ollu sylikoira mut nyt viime aikoina muutaman kerran tullu nukkuu syliin.

Hieronnassa 27.7

Hippasella hoitopäivä. Ja kyllä taas tarvetta oli - oli kovin jumissa vasemmalta edestä ja oikeelta takaa. Noi nillitystreenit ei varmaan yhtään helpota asiaa.. =)

                                                        

Teemassa pysyttiin! 26.7 =)

Kurinpalautus teemassa pysyttiin... Oheisessa kuviossa sitä tehtiin! Valkoset pallurat..

                                            

Pyrin olemaan asian kanssa nyt hyvin johdonmukainen (toki aina pyrin!), mutta nyt piirsiin maahankin oikein viivat, optimaaliset linjat koiralle ja mihin myös kykenee! Nämä vaadin, mutta ei ne helpolla tuu!

Ja toisaalta aika järjettömällä tavalla, että se pitää lähes pysäyttää joka esteelle. Ja käskynä "suhina". Tästä jarrutuhommasta oon Rannikon Timon kanssa "vääntänyt kättä"  useemman kerran - siis sen loogisuudesta ja kannattavuudesta. Mutta en mä kyllä oikeesti muutakaan keksi. Tämän vinkin ja opin olemme siis saaneet häneltä.  Tästä ei kisoja aatelleen ole varsinaisesti hyötyä, koska en voi enkä halua sitä tuolla tavalla kisoissa jarrutella enkä ohjata. Haluan, että reagoi asioihin hiukan paremmin kisoissa. Halua, että treenitilanteessa ymmärtäisi mitä siltä haluan = kokoa / tee pinemmät hypyt / kaarrokset. Tajuaako sitä tällä tavalla? Pienesti uskallan epäillä! =) Koen, että ymmärtää / oppii tässä vain tuota pysäytyhommaa.. Ok, jos kisoissa piipahtaa edes ajatus koiralla tuosta himmaamisesta ennen estettä, saan pienemmän käännöksen sillä kertaa, mutta homma = ajatus tuosta himmaamisesta katoaa kyllä hyvin hyvin pian, kun vaatimustaso kisoissa ei ole sama kuin treenissä!

Mä oon niin hukassa tän asian kanssa... Huoh! En tiiä saatana...

                                 

Vasemmanpuoleinen viiva on mitä teki takaakierto-vastakäännöstä kun ei ollut verkkoa (ei videolla). Oikean puoleinen viiva on mun vaade ja mihin kykeni vallan verkon kanssa ja sitten kyllä ilman verkkoakin kun vaatii. Himolla vaan niin on verissä toi kylkimyyryä vetäminen, on varmasti paljon helpompaa sen räjähtävässä tavassa liikkua.

Treenivideo


Suosittelen muuten piirtämään noita koiran optimaalisia viivoja harjoitukseen, jos hiekalla treenaatte. Avaa kummasti itselle asoita ja on helpompi sovittaa ne omat ohjaukset koiran linjoihin johon homman pitäs perustua.. ;)

 Rusakolla pelihousut repee kun sitä kehuu taputtamalla. Nytkin taas (ei oo eka kerta) kun kulmuri nasahtaa ilosasti kyynärpäähän - tekee kutaa.. =)

Kurinpalautus hommissa.. 25.7

Kävin vähän Martinan (Vakonikova) tapaan treenamassa sokkareita ja valsseja. Käännöstreeniä / kurinpalautusta... Etsinnässä keinot jolla vähentää lentämistä. Katotaan mitä tää tuo tullessaan, josko tätä jaksais säännöllisesti tehdä ja pitää kriteerit tiukkana. Mutta äkkiähän nuo opii miten mikäkin juttu menee eli = oppii juuri tuon harjoituksen jujun, mutta miten siirtyy sitten tosielämään?

Nyt lopputulema ihan ok, mutta piti ottaa verkot avuksi ohjaamaan laskeutumista. Koska sen jarruttaisen ennen hyppyä Himo osaa (Timon oppeja), mutta silti leiskauttaa sit sen jälkeen mihin sattuu = yhtä tyhjän kanssa ja en mä vauhteja pois koirasta halua vaan opettaa sen kääntymään vauhdissa!

Kerran kun laskeutu verkon päälle, siitä täysin piittaamatta ja olis silti jatkanu hommaa ihan sukkana, mutta mä annoin "hyi" palautteen, jonka jälkeen alko skarppamaan. Näki kyllä että katto verkkkoja, jonka mukaan teki töitä (ei niin hyvä), mutta ainut millä saan haluamani suorituksen ja pääsen antamaan POSITIIVISTA palautetta ja kertomaan et "jes", juuri tuota haluan!

Alkaa olla viisari täys! 23.7.16

Tota helvetillistä lentämistä meinaan! Ja koheltamista... Toki pidän koirasta tuollaisena räyhänä (kun molemmat ollaan sitä), mutta rajansa nyt kaikella. Nimittäin tässä lajissa niin kuin missä tahansa kilpalajissa taistellaan voitosta ja tollasilla 7 metrin karroksilla on vaikea olla kilpailukykyinen vaikka olisi kuinka nopea!  Kun tossa vaan ei ole enään mitään tolkkua! Niin kauan kun saa vaan juosta, eikä tarvii kauheesti kääntyä me ollaan vahvoilla, mutta ne radat on tässä maassa aika harvassa sitten ykkösluokan! Jollain keinoa on saatava tuo koiruli nöyremmäski noissa kääntymisissä, MUTTA KUINKA?! Me ollaan jo niin kuljettu se tie, että väännetään pienessä hallissa jos jonkin sorttista koukeroa - se ei auta!  En tiedä, mutta nyt Mikkelin kisoissakin oli sellasta lentoa jotta! Enhän minäkään noissa kohdissa missään tapauksessa täydellinen ole!!, mutta ei tuo koirakaan anna kyllä yhtään armoa tai että viitsisi yhtään koota ja olla sinkoomatta sanonko mihin! =)
On turhauttavaa kun koira on taitava,  ja pystytään jo nollien tekoon, mutta sitten tällä annetaan monta monistuista sekutinta tasotusta muille ja ollaan sijalla ???? Toki omilla valinnoilla voin vaikuttaa asioihin jonkin verran, mutta mun periaatteisiin kuuluu että kaikkea pitää pystyä tekemään ja kaikesta pitää selvitä!

Video

Epistelemässä 21.7

Jau:lla epistelemässä ja olihan draaman kaarta kerrakseen. Ekalla meiksi hitaat kontaktit, yök! Ja sit mä vielä unohdin periaatteessa radan ja keinulle tuli törkyleikkaus, jota koira ei kestänyt. Muuten kait jees. Tokalle setille lähin jätääteen koiran ilman mitään normi alkurutiineja, no virehän nous... rima alas ja sit oli pakko tehä se sama törkyleikkaus keinulle, mutta reaktiokin koiralla oli  edelleen sama. Pöh.  Uusittiin keinu.. Mut sit tuli kepit johon päätin vedättää koiraa hulluna - tulos se, että kolmos keppi napsahti poikki. =O Keskeytys ja hävetys! Saatiin sit juosta rata uudelleen tuomarin kehoituksesta, mutta Himopa päätti lähteä omia aikojaan puomilta joka oli toiseksi viimenen este. Argh!!

Mul alko käyrä nousta. Olin ajatellut juoksevani kaksi rataa sen kanssa ja nyt oltiin juostu se jo kolmesti ja siten vielä tuo... Ei muuta kuin kuvetta kaivamaan ja neljäs startti (onneksi sai juosta niin monesti kuin halusi!)  ja sit piti jo saada ittesäkin maailman kartalle ja normi kisamoodiin! Mä en osaa treenata enkä epistellä normi kisamoodissa! Rata oli hyvä - puomille aika tiukka käskytys! Sij. kolmas...

Radan varrella saatiin taas kehuja -oote niin mageita! - ootte niin hyviä - se teijän sm-finaalirata oli niin magee... jne...

Treenit jatkui 20.7

Treenilöt jatkui samassa ratapohjassa, eri koukeroin. =) Ylempi ns. päivän päätreeni, mutta sujui vallan mallikkaasti niin koitin toistakin. Loppu vaan treeniaika kesken, kun meitä oli kaksi ja olin vaan varannut tunnin ja senkin vielä väärälle päivälle. =) Se tunti kerettiin just olla, niin seuraava treenari puski päälle. =)

Tää on todettu tuhannesti että juosta me Himon kanssa osataan! ^ Ko. versio radasta oli meille "helppo". Kepeille viennissä 12 leijeröin kepit. 25 testailin ihan omaa ohjausta joka pikku testailun  = omat askelmerkit kohilleen, jälkeen yllättäen toimi.  Saattaapi vaan vaan tuolla tavalla viennissä olla omat haittavaikutukensa muihin ohjauksiin eli selän taa humpsahtamiseen.  Video

Tää treeni jäi vähän kesken ja tekemisestä ei oikein kunnolla tullut mitään, kun aloin panikoimaan ajasta / seuraavan treenaajan tuloa.  Tutustuminen jäi ihan puolitiehen enkä kunnolla edes muistanut rataa. Olipa siis todella järkeä lähteä tekemään! =) Ja tämä oli meille muutenkin se haasteellisempi versio - vääntämistä! Tätä täytyy viel käydä tyyppää!!

Treenirepäsy 18.7

Jaa enpä taasen muista milloin oli edellinen treenikerta. =) Mutta tänään repäsin ja sitten oikeen urakalla. Sainpahan taas tehtyä itelleni sen sorttisen treenin, jotta ihan heittämällä ei mennyt! =)
Nyt ei ollut mitään löysyys puuskaa tai muuta sellaista, oli vaan omat vaikeutensa. Mutta periksi en antanut. Nollaveto oli loppuun saatava vaikka olis jo pitänyt lopettaa. Mutta kun ei riitä niin ei riitä. Homma tais kaatua pariinkin otteesen nollayrityksessä 3 vikalle esteelle, kun Himo käänty sen jostain kumman syystä aina väärään suuntaan. =o

Oheessa treeni: 

Oheessa video nollavedosta jossa koira ja ohjaaja on molemmat ihan tattis moro! 

Noi keppihaastavuudet toi koira näköjään klaaraa "aina" - niitä on turha treeneihin väkertää ts keskittyä niihin. Nytkin vaikka putki oli ihan tyrkyllä ja läheltä menee, ei mitään ongelmaa. Sama noi itsenäiset loppuun pujottelut! 

Meijän ongelmat on jarruttamisessa/kokoomisessa ja kääntymisessa aina - niin nytkin. Latoo putket ihan huitsin nevadaan jos en tee mitään, esim. 22.lta 17.sta.

Tänään myös yllättäen painittiin 10 takaakierron kanssa. Oikeelta yritin kierrättää, mutta editse otti.. Vaihdoin sit loppujen lopuksi kierrättämiseen vasemmalta, koska se oli ainut tapa keretä ohjaamaan 12 kunnolla.

Samoin 25 painittiin - käänty aina vasemmalle siivekkeen ympäri ns sylkkärin omaisesti vaikka ohjasin pakkovalssilla. 26 ihmisnuolta ja 27 takaa lyhemmän kautta, jolle persjättö.

Pennututtas kyllä..

En tiiä, olin kyllä jo kovin asennoitunut pennun tuloon / ottoon...
Nyt kun tieto tuli, että sitä en saakkaan, niin ensi ajatus oli että olkoot - en jaksa sitä mistään alkaa metsästämään, kun on niin saakutisti joka linjoissa silkkaa terveydellistä paskaa!

Edelleen on mieli, että en jaksa alkaa ettimään - mutta silti pentu olisi tervetullut juttu taloomme..
Niinkuin sanottu toi Leevi ei tossa kauaa porskuta! Ja olis kiva pulailla pennun kanssa - niiden oppimista on niin kiva seurata.

En tiedä, katotaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.... Josko jostain jotain humpsahtas nenän eteen...
Jos joku tätä lukee ja mieleen jotain juolahtaa, saa ehdotella.. Mut mitään tukkajumalamallia en halaja!

Masuvaivoja 17.7

Leevillä taas pahat vatsakivut tänään. Eileln illalla oksensi ruoan pihalle ja se on jo yksi merkki.. Sekä halusi nukkua puolipystyssä asennossa. Aamulla ei ottanut mitään ruokaa vastaan ni heti tiesi, että jahas.

Tottahan toki sillon on aina sunnuntai kun jotain tällaista tulee  ja mitään hyviä lääkkeitä ei varastossa tietenkään. Ja hyvillä tarkoitan kaoliini-pektiiniluiosta ja pepsidiä. Tosin noita meillä ei ollut kotona hetkeen kun ei ole tarvittu.
Noi kun ainuut tossa vaiaheessa mitä sille sais sisälle.

Leevin normi lääkitys tällähetkellä on se 1/2 antibiootti aamulla, kilpparilääkkeet aamulla ja illalla sekä 1/2 Antepsin veteen liotettuna kerran päivässä. Sen antohetki on tarkka - ei liian lähellä ruokailua  = tulee pukluna pihalle sekä ei lähellä lääkkeitä = ei imeydy lääkkeet. Tarvittaessa Tramal - opiaattipohjainen vahva kipulääke.

Tänään annoin Leeville kyllä heti Tramalia kun oireet tajusin, mutta sen se kävi oksentamassa saman tie kauheen vaahdon kera pihalle. Se on niin pahanmakuinen tabletti (annan 1/4 tbl), että edes minkään ruoan sisässä sitä ei saa koiralle huijattua. Pakko survoa kurkkuun väkisin. Ja arvatakaa onko kivaa tehdä kun toisella muutenkin pahaolo!

Hetken perästä survoin Tramalin väkisin pienen kalkkunasiivun sisässä sen kurkkuun, mutta Leeville kerkesi tulla kamalat kivut ennen kuin se vaikutti. =( Sen maha kramppaa, vetäytyy kouristuksissa sisään - Leevi yrittää venyttää itseään ja kiemurtelee. Kivut on ilmeisen kovat! Alkaa täristä kovin. Näki kun se oikeen puristi kynsiä sohvaan. =( Mä yritän aina hieroa sitä ja se tuntuu jeesaavankin. Sitä närästää ja näkee että jotain happoja/makuja nousee suuhun.

Yritin metsästää täältä Mäntsälästä kaoliini-pektiiniä, mutta edes tossa Saarella Yliopistollisessa ei ollut... Mevetistä kyselin mikä ois hyvä vastaava, Pro-Max, mutta eihän sitä tietenkään ole Mäntsälän apteekissa! Olen sitä sieltä kerran aiemminkin kysellyt... Siellä oli vain joku Pro-Kolin, olevinaan vataava, otin sen...  Ja unohdin hätäpäissäni sen saakutin Pepsidin! Sanoin apteekissa, että ell suositteli tuota ja kehui hyväksi ja että sitä olisi joka koirakodissa oltava aina tuubi jemmassa - hän kysi todellako? ihan eläinlääkärikö?  - pitäisi varmaan tilata hyllyyn. No ei ollenkaan hullumpi ajatus!

Päivän mittaan Leevin oireet alkoi helpottaa - kun rapistelin ruokaa laittaessani se reagoi siihen - höristeli korviaan että ruokaako? Siitä tiesi että helpoottaa. Pikkuhiljaa päivän mittaan sain syötettyä sitä, mutta paskonut se ei ollenkaan koko päivänä - ei sitten millään.

Leeviähän ei ole varsinaisesti diagnosoitu, kun se olisi onnistunut vain tähystämällä ja siitä olisi koitunut kuluja se n. 800 euroa. Koira nyt kuitenkin 12 vee ja 1 kk. Oireidenmukaisella hoidolla mennään - kasvain tai vatsahaava. Leevi on ollut aina stressikoira jotenka vatsahaava sopisi kyllä kuvaan. Kun stressitaso nousee, suoli ärtyy/tulehtuu toiminta hidastuu, paska ei kulje ja bakteerit alkaa jyllää = lisää tulhdusta ja kipuja.

Illalla söi jo kunnolla ja uskalsin antaa Antepsininkin ja tokihan sai sitä Pro-Kolinia myös kahdesti päivän aikana.

Edellinen vastaava kipukeissi oli SM-kisojen aikaan. Su kun tulin kotiin kisoista niin vastassa oli kipukoira. Ei ollut syönyt jne.. Marko vaan kun ei nää näitä asioita..

Ei pentua! =( 15.7

Eilen yöllä 00.30 kotiuduttiin reilu viikon pohjosen reissulta ajettuamme rapiat 16 tuntia, kun Kuusamon kautta haluttiin ajaa takaisin.

Herättyäni aloin kahvikupposen ääressä facea kattelemaan, niin Heidiltä olikin tullut meseviesti, että pentua en häneltä tule saamaan tästä Kössi & Leena pentueesta. Itkuhan siinä tuli kun pikku lapselta konsanaan. Kaikki tunteet varmaan kertaantuu tässä väsymystilassa..

Pettymys oli kova! =(

(Eilen sain kanssa toisen viestin mikä toi pettymyksen - ei päästy toivomaamme aksajuttuun Hippasen kanssa.. Mut elämä on... )

Enhän mä mitään pitänyt itsestäänselvyytenä tässä pentuasiassa ja itseasiassa Heidin Norjassa lukemastani blogipäivitysestäkin aloin jo aavistella asiaa...  "Nämä pennut haluan koteihin joissa ne menee ns. ykköskoiriksi ja joissa muut koirat ovat riittävän vanhoja (4v. tai enemmän), jotta uudella tulokkaalla on tila tulla. Se on siis ollut päälimäinen kriteeri muidenmuassa, kaikista superhyvistä ehdokaista. Ilmoittelen asianosaisille kunhan pennut on saavuttaneet viikon iän."

Nuo kriteerithän eivät meillä täyty, mutta noita sanoja ei Heidi myöskään meseviestissään perusteluina käyttänyt. Vaan se, että pentue ei sovellu minulle - ei tule yhtä vahvoja kuin Himosta. En tule ikimaailmassa saamaan toista Himoa enkä sitä etsikkään!!
Enkä kyllä usko Heidin sitä tarkoittaneenkaan..  Tarkoitti sitä, että mä olen liian vahva ko. pentueelle..

Me ollaan Himon kanssa oltu tällanen "kova kovaa vastaan pari", mutta kyllä mun on muututtava seuraavan koiran mukaan samalla tavalla kuin olen mielestäni elänyt Himon mukaan.

Isomman pettymyksestä teki se, että Heidi käytti noita sanoja - pennut on nyt viikon ikäisiä joten se mitä niistä tulee ei tiedä kukaan. Perustelu kertoo minulle siitä, että hänen päätöksensä on ollut tiedossa jo tovin - perustuu hänen tuntemukseensa Kössistä ja sen luonteesta sekä minusta.
Olen tässä turhaan elänyt toiveessa pennusta - kun olisin kestänyt jo alusta saakka rehellisen kommentin siitä, että minä en sovellu näille pennuille  - ovat liian herkkiä tällaiselle ärripurri Taijalle. Heidillekin tämän kirjoitin - ystäviä kun kuitenkin ollaan!

Mutta jotenkin koin, kun alusta asti mukana ollut.. Astustusreissu, jolle Heidi soitti mukaan... ja se että samaan tapaan kuin Inkerin pennutuksesta aikanaan sanoin, että siten kun joskus teetät haluaisin..

Kyynel... Lapselista ehkä...

Nää vaan kertaantuu.  =( Toi Leevikään tossa kauaa enää porskusta (kaikki ei reissussakaan menny ku römssöössä!)! Uskon, että puhutaan viikoista - valitettavasti - pentu olisi tuonut varmasti valoa ja iloa elämään.  Mutta näillä mennään!  Life goes on...

Sanon aina ja nytkin 

"kaikella on tarkoituksensa - se mikä, selvinnee sitten joskus" 

Kohti uusia pettymyksiä.. =)

Lapissa lomalla!

Ti 5.7 päivällä joskus ennen kolmea taidettiin survasta Hiace liikkeelle ja nokka kohti pohjosta. Kiireettömästi oli tarkoitus matkata ja näin tehtiinkin. Uupelo tuli Kemin korkeuksilla puolen yön jälkeen jossa yritettiin nukkua autossa. Mutta huoltsikan pihassa missä oltiin oli turhan paljon liikennettä + että autossa oli sika kuuma ja tuntu et happi loppuu. Ikkunoita tms ei voinut avata kun hyttysiä oli ihan hitosti! Muutaman tunnin kuluttua jatkettiin matkaa ja jossain Pellon yläpuolella tirsattiin taas tovi ja oltas varmaan tirsattu pidempäänkin, mutta Nikkisen pirulainen herätti soittamalla. Klo jotain puol 5 tai 6 aamulla.

Ke 6.7 alkoi mökkivuokra Kilpsijärvellä jossa sit taidettiin olla jo kovin tuskallisselta tuntuneen taivalluksen jälkeen puolen päivän maissa. =) Seuraavat 5 vrk:tta oltiin aloillaa tässä Saivaaran mökkien saunamökissä Kilpisjärven rannalla.

Säät ei oikeen suosinut, mutta ei haitanneet menoakaan! 1 päiväna paisto aurinko ja sillon kierrettiin Markon kanssa Saana.

Ke perillepääsy iltana käveltiin Tsahkal-järven lenkki. Kosteeta, tyyntä ja hyttysiä ihan *piip* Ja Leeviä puri mäkäräinen oikeesta silmäkulmasta niin että sillä turpos silmä lähes umpeen. =(

To käytiin Minnan kanssa Kitsiputouksella.Reipasta vesisadetta, mut ei hyttysiä! =) Illalla kotailua...

Meijän mökissä ei ollu uunia lainkaan niin Markon pitsa lämpesi grillissä (tuorepitsa).

Pe oli se Saanan ympärikeikka Markon kaa. Hyvä aurinkoinen ja tuulinen keli. Ihana! Minna poti rakkojaan heidän mökilläja Ari lähti yksin Saanan huipulle. Yhteyttä Arin kans pidettiin la-puhelimilla. Ovat Arin ja olipas lystiä! =)

Loppupätkä oli todella märkää ja kenkulit kastu tyystin! 

Mulla oli vielä virtaa ton 11 km lenkin jälkeen ja oli niin ihana ilmakin, jotta hilpasin sit Pippasen kanssa Salmivaaran huipulle meijän mökin puolelta.

Soitin Markolle huipaulta ja kysin näkeekö mut ikkunasta, kyllä näki! =)

Minnan ja Arin kortteeri oli tuolla punasissa heinäkattomökeissä.

La oli luontopolkurundi, vähän niinku Jennin keissi. Sen ehdoilla mentiin ja siksi se kesken loppukin kun sille tuli uupelo.  Lämmintä, tuulista ja pilvistä. Ei hyttysiä pahasti.

Su käytiin Minnan kanssa Malla laivalla kolme valtakunnan rajapyykillä, jossa koirista vain Leevi mukana (mennessä sitä vähän jänskätti).  Ja sit illalla porukalla syömässä retrotunnelmaisessa Kilpiksessä. Tuhnukelissä päästiin rundi heittää ja nyt ei tuullut joten hyttysiä ja mäkäriä oli taas liikaa. Takas päästyä taas taivaan hana aukes.

Ma liikahettiin aamusta kohti Norjaa ja Altaa. Parahin keli!! Kivoja kuvia pilvin piemin - pakko karsia muutamaan...

Illalla lähettiin Marko ja Arin kans ettii Alta kanjonia. Joutu puhuu loontootakin kun piti käydä neuvoa kysymässä - siellä ei opaskylttejä ole. Löydettiin paikka ja lähettiin jo käpöömäänkin sinne, mutta oli niin V I T U S T I mäkäräisiä, että ei siellä korvessa pystynyt ulkona olla. Siis sellanen pilvi oli heti kimpussa että. Ja kun ei tuullutkaan! Järkyttävää! Koirat oli ihan helisemässä.  Lämmön takia niitä ei voinut autoonkaan jättää. Käveltävää olis ollut monia kilsoja...
Sit vedettiin lähestulkoon Hiacella offroadia siellä korvessa yhtä hiekkapätkää 10km yhteen suuntaan ja todettiin että jatkuu samanmoisena hamaan tappiin. Niin keskellä ei mitään!  Eiku takas ja that's it! =)

Illalla pelattiin ja tissuteltiin Minna ja Arin pienessä mökissä. Me nukuttiin tuo yö Hiacessa.

 Retkinaisen eväät... =D

Ti aamullamatka taas jatku. Toiselle puolelle Suomea Norjan Lakselvn kautta...
Päätyen Ivaloon muutamaksi vuorokaudeksi varaamaamme mökkin. Se mökki (huvila) mikä varattiin oikeesti viikoksi syksylle 2015, mutta jonne jäi menemättä Hugo-homman takia.  Saatiinpahan nyt hyödynnettyä sekin sisään jäänyt summa tuosta varauksesta. Minna ja Ari tuli sit tohon kans noiksi yöksi. Liika härdelli = paljon itkua ja hammatenkiristystä, kun heillä 2 lasta - ei mun juttu!

Takas oli tarkotus tulla pikkuhiljaa Kuusamon kautta ehkä Rukalla yöpyen...poiketen siellä täällä.. Mutta Leevipä päätti voinnillaan että nyt riittää. Se alko yskimään hulluna limaa ja vaahtoa ke-to välisenä ja mä olin ihan paska jäykkänä. Ihan varmana, että nyt on alkanut kertymään nestettä keuhoihin.... =( Pohdin jo silloin yöllä kotiin lähtöä, mutta ei se olis mitään auttanut. Tilanne rauhottu aamuyöstä ja saatiin nukuttua hetki. To aamuna sit kuitenkin heräsin jo puol 6 ja pikkuhiljaa herätin muutkin - aamuhommelit, mökin siivous ja liikkelle 10 vailla 8.

Leevin olo näytti siltä että ajaa voidaan Kuusamon kautta. Näin tehtiin taukoille siellä täällä.. Kotona oltiin 00.30 16 tunnin ajorupeaman jälkeen. Hullun homma - kyl jo puudutti Iisalmen kohdilla! Leevi yskähteli muutaman kerran Iisalmen jälkeen ja se aiheutti sen että sieltä vetästiin pysähtymättä himaan saakka.

Oli muuten pikkukoira vallan iloinen päästyään kotiin! Sen näki! Todella! <3 p="">
Nyt tää pe ollaan oltu kaikki ihan koomassa. Toki kamat on purettu, pesty kaksi koneellista pyykkiä ja kaupassa käyty. Ruokaa ei jaksanut enään laittaa vaan roskaruualla mentiin.