Juu toden totta! Kyllä taas tänään nousi käyrä tappiinsa ja itku ei ollut kaukana... Tämmöistäkö on mukava harrastaminen?! Ja mielestäni mun vaatimukset ei oo korkeella?!! Mä en ymmärrä kuinka tähän on tultu. Olisi oikeesti kiva ymmärtää tätä mulle asetettua (agility)elämän polkua, mikä tarkoitus tällä kaikella on? Olisi varmasti suunnattoman paljon helpompaa hyväksyä kaikki tapahtunut...
Olen jo aikaa sitten päättänyt, että tämä pään seinään takominen tämän kisaamisen suhteen loppuu ja tämä päivä ei todellakaan tuonut muuta kuin vahvistusta tuolle ajatukselle. Ja siis kadutti jo näihin kisoihin ilmoominenkin, minkä olin tainnut keretä tehdä ennen edellisiä kisoja jo. Nyt EI vähään aikaan kisata!! 1 aginolla puuttuu SM-nollista jos kriteerit pysyy samana. Saatakoon sitä sitten koskaan tai ei - ihan sama!!
Kisattiin tänään KAT:n kisoissa Jäkessä. Kolme rataa, tuomarina Asko Jokinen. Hänellä on kyllä ihan omanlaisensa kädenjälki noissa radoissa. Tänään radat vain 17 esteisiä, kaikki! =o
Heti ekaa rataa pidin kivana ja uskovaisin mielin lähdin radalle ja en sitten niin minkäänmoinen nollan kiilto silmissä uskokaa tai älkää!! Ajattelin vain, että rimat pitäs todennäköisemmin pysyä, kun koira hoidettu kuntoon jne... Luottavaisin mielin!
Pyydän jo tässä vaiheessa anteeksi kielenkäyttöäni, mutta kuvaa tunnelmia hyvin!
Siis voi vittu!! Tokalle esteelle niisto ja kolmoselle jaakotus... Kolme estettä ja kaksi rimaa alas!??!!!!! Eka sentään pysy, oho! Tässä vaiheessa täysin suunnittelematta lopetin radan ja kysin koiralta siinä "että mitä sä teet ja näytin rimaa" tyyppi päätti lähteä suikkaamaan vieressä olevaan putkeen, yritin huutaa että "ei", mutta sinne meni. Sit komensin radalle "käy" ja hain remmin ja kohtullisen tiukassa ja kovassa remmiotteessa painuttiin autolle ja oikeesti niska häntäotteella nosto autoon. Mulla niin meni hermo! Ei voi mitään! Onko toi koira paskana vai mitä??!! Sitä on hoidettu koko kesä 2 viikon välein likimain, mutta tulos on silti aina tämä. Kukaan ei sano se olevan rikki tms. Pientä jumia aina toki on siellä täällä ja kuuluu asiaan. Mistä helveteistä mä sen ainakaan vosin tietää onko se rikki, en sitä kopeloi/käsittele ammattimaisesti, ei onnu tai mitään muutakaan sellaista, ei ole normi liikkumisessa tai olemisessa jäykkä tai mitään muutkaan sellaista. Mulla ei ole röntgenkatsettakaan... Huoh ja kyynel! Mä oon niin paskana tän lajin tai enemmmänkin siis kisaamisen suhteen, että sisso! En tiiä pitäsikö kuvauttaa koira uudestaan?! Selkä ym. kuvattu nuorempana ja kaikki silloin ok, nyt vasta vajaa 4 vee. Vai lyödä lapaset naulaan tyystin?!
Telkussa tuli jossain realityohjelmassa, että usein murtumisen jälkeen koittaa läpimurto - sitä ootellessa!
Ekan "radan" jälkeen meinasin jo luovuttaa ja lähteä kotiin, mutta päätin jäädä kattomaan kuin käy..
Rataantutustumisessa huomasin ajattelevani, että en voi tehdä sitä tai tätä jotta ei tuu rimoja alas. Voi vittu, ei tän kuulu tälleen olla. No, joka tapauksessa en uskaltanut kakkoselle jaakottaa tämän takia vaikka se olisi ollut paras vaihtis... Huoh! Radalla kun oon, siellä en enään onneksi näitä mieti vaan sitten vaan mennään ja tehdään. Tokalla radalla tehtiin ihmeesti ja kummasti nolla. Ja mikäli tuloksia on uskominen (kisoissa oli PALJON ajanottovaikeuksia) Into teki parhaan etenemänsä ikinä agilityradalla 4,46m/s ja teki vielä puomilla kunnon pysäytyskontaktinkin. Noin vauhdikkaalta meno ei kyllä tuntunut. Kisat oli pienet, jotain alle 30 osallistujaa / kisa, Inton sijoitus kuitenkin vasta 6 tällä radalla.
Trendinä meillä on viimeaikoina ollut, että kun joku homma onnistuu niin toinen menee vituix. Pysyy tasapaino! Jos ei rimoja niin kontaktivirheitä - ja jos rimat pysyy tulee ainakin se kontaktivirhe. No onneksi tällä radalla meni molemmat asiat hyvin! Ja koira pysy kaikissa starteissa lähdöissä hyvin paikoillaan, siitä pointsit.
Vikalle radalle, hyppäri, lähdin asenteella, että ihan sama kuin käy, teen just ne jutut miltä itestä tuntuu varomatta mitään rimoja tms... Puristin itteäni ihan sairaan kovaa korvastakin ennen radalle menoa kerätäkseni agrea päälle - onnistu! Koira kulki kovaa ja tehtiinkin älyttömän hyvää rataa KUNNES.............. 4 vikalta esteeltä rima alas.... Äitin kommentit videolla kuvaa kyllä tunnelmaa....
Kisat siis vähäksi aikaa kisattu. Juha viikkotreenit alkaa ens viikolla (ihanaa!) ja valkkujakin on tässä nyt joka viikonloppu 3 tai 4 viikon ajan, että katotaan nyt mitä sitten niissä tuleman pittää...
Ei pitäs oikeesti aatella, mutta mua pelottaa ton pennun osaltakin tää homma...
Olen kyllä tämän aksan suhteen tällä hetkellä täyttä ymmärrystä vailla.
KisaVideo (mutsin kuvaama, jotenka tuloskin on sen mukainen)
=)
Ainiin ja lisättäköön vielä, että mä otan vastuun likimain kaikesta muusta radoilla, mutta koiran vastuulla on hyppääminen! Mä en voi sitä rimoista yli auttaa ja kukaan meistä ei ole täydellinen ohjaaja, joten pikkusen paskaa ohjaustakin on kestettävä! Oman tekemiseni suhteen olen täydellisyyden tavoittelija, todella armoton itselleni, keskikertaisuus ei ole minua varten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti