Viime viikon Juhan treeneissä Into näytti tulevan U-putkesta ulos älyttömällä vauhdilla ja kiinnitin huomiota, että kroppa kääntyi hötäkässä ilkeesti. Se jäi vaivaamaan mieltä ja siksi viikonloppuna yhteys Riinaan josko voisi koirulin katsoa. No, ma käytiin hoidettavana ja lantio näytti taas pikkuisen vinolta. Sunnuntaina koiraa jumpatessani huomasin sen taipuvankin oikealla huonosti. Perkule sentään!
Riinalta sitten kysäsin, että voiko olla kun koiraa on hoidettu paljon ja se tuntee sen varmasti kehossaan hyvinvointina ja sitämyöten uskaltaa ja kykenee liikkumaankin vauhdikkaammin (niinkuin tekeekin), niin myös tämä ns. "tapaturma-alttius kasvaa". Vastaus oli, että kyllä. =) Loogista - mitä kovempaa ja enemmän apinanraivolla mennään sitä todennäköisemmin jotain sattuu.
No, onneksi on näitä hoitajia! Taas on tykki kunnossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti