Mentiin poikien kanssa Lahteen Mariannen & koiruuksien kanssa treenaamaan. Olin tehnyt Riman radoista koosteen mikä osoittautui aikasta haastavaksi. =o Mun piti treenata vaan Leevillä "nopeesti" toi rata hyvällä fiilarilla ja toivoa, että se liikkuu edes kohtuu ripeesti, kun on enemmän tilaa. Toisin kävi! =( Mulla meni heti alkumetreillä tonkapapu nokkaan, kun koira oli taas saatanallinen tahmatassu. Kepitkin oli taas utopiaa. Kiva lähtee tän pohjalta kisaamaan viikonloppuna ja vielä molempina päivinä. =( Otin myös Hugon kehiin (alunperin ei pitäny) ja no ei sen kanssakaan onnistumaan päässy =), mut hauskaa sen kanssa on. Radan teosta ei ollu tietookaan kummankaan kanssa. Aika rikkonaiseksi jäi. Ja paska fiilis!
Pyysin myös Mariannea kokeilemaan josko Leevi lähtisi hänen matkaansa ja hän saisi siihen lisää vauhtia. Ennen tätä Leevi ei ole suostunut liitelemään kenenkään muun kuin minun kanssa. Nyt ihme kyllä lähti hommiin Mariannen kanssa, hyvä, mutta ei mennyt sen kovempaa. Samalla lailla oli sunnuntaiajelulla. =(
Marianne tarjosi tämän jälkeen minulle mahdollisuutta kokeilla menoa Vilin kanssa ja ei muuta kuin kokeilemaan. Ihme, että ei edes kerennyt tulemaan jännitystä pintaan, saatikka minkäänlaista epäuskoa yhteistyön sujuvuuteen. Tuli niin puskista ja yllättäen, että ei kerennyt edes aatella. =) Oli tosi siistiä tehdä töitä koiran kanssa mikä on kybällä mukana ja pinkoo ns. sen minkä kintuistaan pääsee. =)
Mä oon ihan myyty!! Love Vili!! Homma suju vielä kohtuu hyvin. Tosin kyllä sai töitä tehdä ja todella liikkua. Just ton 20 estettä jaksoin mennä. =)
Mut on noi omat vaan sellaisia perästävedettäviä että.. =( Pitäshän niitäkin ehdottomasti arvostaa, mutta tämän jälkeen se on vieläkin vaikeempaa. Millähän Leevinkin saisi noin syttyneeksi lajiin tai edes hitusen verran lisää estehakuisuutta ja vauhtia. Oliskohan se edes mahdollista? Estehakuisuus olisi kyllä varmaan parannettavissa, mutta vauhti...
Vili pelasti mun päivän!! Kiitos Marianne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti