sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Viikkotreeneissä 3.2


Tullappa tupsahti eteen kohta jossa meni ns. sormi suuhun! Eli toi radan alku! Piirros ei kyllä vastaa nyt ihan todellisuutta, nimittäin se ei missään tapauksessa ollut noin helppo kuin kuva antaa olettaa.  Kuvan mukaan mielestäni hyvällä erottelulla olisi koiran vielä voinu saadakin putkeen, mutta ei todellisella radalla. Kolmoselta piti todella saada koiraa työnnettyä sivusuunnassa jotta haki  putken. 
Mä yritin omalla tavallani ensin, luottaen erotteluun, mutta puomille meni. Ja kohdassa oli myös aspekti jota inhoan yli kaiken. Pelko kerkeemisestä! Mä en halua törmäykurssille koiran kanssa ja se riski oli ohjatessa 5.lle. Ja jos mä en luota kerkeemiseeni, kohellan.. Ja kohellukseksihan ja reisille tuo väli 1-6 meni monta kertaa. Niin monta, että mulla meni totaalisesti hermo! Ei koiraan missään tapauksessa vaan itseeni - ei vaan saanu tehtyä sitä mitä piti. Putkeen haku ei enään ollut sen ekan kerran jälkeen mikään ongelma kun tehtiin Juhan tavalla, tavalla joka ei never ever olisi tullut mieleen - ei kuulunut mun työkaluvarastoon. Mut nyt kuuluu! =)Siinä piti olla pitkällä melki keppien puolessa välissä vastaanottamassa koiraa ja koiran laskeutuessa pituudelta lähteä jyrkästi liikkumaan sivusuunnassa ja tällä sai koiran putkeen. Siitä kerkes myös hyvin jatkoon. Vaikka mulla jäi silti se kerkeemispelko takaraivoon joka sotki tekemistä. 

Seuraava kämmi tuli 9 hypylle tehdyn persjätön jälkeen jolla sain koiran A.sta ohi. Joo - o, valitettavasti tällaista älytöntä mokailua. Homma korjaantu rytmittämisellä. Puomin jälkeiselle hypylle tein viskyleikkauksen - ei tarvii koiran kauaan siellä ootella.. Lopun halusin tehdä ulkopuolella juosten, eli irrotus 21:lle jossa pasahti heti mun huitomisella ja sohimisella rima alas. Koira tienny yhtään mihin matka jatkuu.  Kaukaa tehty vastis muutti homma täydelliseksi. Ja hImon kanssa kun voi irrottaa kaukaakin ja tehdä sen vastiksen, koska kyllä se aina esteet nappaa. =)

Tällä radalla ei päästy painimaan meijän flänkkiongelman kanssa lainkaan, joten loppuun nollaveto. Onnistui! 

Oli ihan sika hyvä treeni. Draaman kaarta riitti. Ja ennen kaikkea hommasta teki täydellisen sen kuinka paljon taas oppia tuli. =) Ihan kun ikinä ei olis kuullutkaan mm. hommaa "kato sitä koiraa" =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti