Nikkisen kanssa "jaettu" yksäri Turussa. Päällimmäinen tunne VALITETTAVASTI pettymys ja se ei kyllä johtunut lainkaan meidän tekemästämme agilitysta. Se osuus meni nimittäin yllättävän hyvin meiltä Himon kanssa!
Oltiin ajoissa paikalla ja kerettiin vähän nähdä edellisten menoa. Mä sain siinä samalla ilokseni todeta, että olin jo paperilta löytänyt oikeat ratkasut liki koko radalle. Tuli rauhallinen mieli ja usko puuhaan. =)
Mutta homman nimi oli siis se, että edellisten kertojen tapaan ensin kisanomainen suoritus molemmilta. No, mä eka kun edellisten jäljiltä rimat maksikorossa.. NollaYRITYKSEEN =) mahtui paljon hyvää, mutta myös sitä rävellystä ja huomasin myös taas, että kun sitä kohellusta tulee, koira kuumuu vaan entisestään. Kerran stoppasin kunnolla ja palkkasin, kun alko olla aikamoista räveltämistä. =)
Mutta lyhyesti, 2:lta (pituus) takana näkyvään ansaputkeen (en ajatellut näin käyvän ollenkaan1!), tästä kohden jatkaen oli vähän hankalaa ja 4 okserin rima alas - todella myöhänen persjättö. Sit sujuva pätkä esteelle 18 saakka jonka jälkeen sylkkäristä koira meni putken sijaan A.lle, itellä ihan oletusohjaus! Oletin että putkeenhan se IRTOO. =)
Sit oli leijeröintikohta jossa meni aika sohlaamiseksi, tässä pieni välipalkkaus. En ois uskonu, että meillä ei onnaa, mutta oli mun pienestä tekovirheestä kiinni - tästä lisää myöhemmin. ;) Loppuun taidettiin tästä jatkaa yksi este väliin siinäkohden jättäen onnistuneesti.
"Videolta" katsoin jälkikäteen meidän kuluttaneen tässä aikaa vajaat 3 minuuttia. Sitten Minnan vuoro - hänellä radan teosta ei tuntunut tulevan mitään, varmaan 2-3 esteen pätkissä etenivät ja aikaa paloi paljon... 10 min?
Kisanomaisen jälkeen hallin toiseen päähän jutustelutuokioon, missä piti listata 3 positiivista asiaa äskeisestä setistä, käyttämättä mitään vähätteleviä tai kielteisiä muotoja - mun mielestä, mutta kun jne jne.. Tyystin muotoon - kun tein näin niin siksi se kohta onnistui. Liitty ajattelumallien eroavaisuuteen mm. jenkkien ja suomalaisten välillä. Suomessa aatellaan kaikki virheiden kautta, ulkomailla toisin päin... Meillä muistijälkeen jää virheen välttelyn ajattelumalli, kun taas ulkomaalaiset on luottavaisia, kun muistijäljessä on ajatukset millä homma toimi! Kun teen näin (oikein = esim. katsoin koiraa tuossa kohden rima pysyi ), tiedän / luotan että homma toimii! Ja tässä Janita oikein kirosanojen siivittämänä painotti, että ei tarkoita mitään positiivisuushömppää.
Mun positiiviset alko heti "mun mielestä" lausahduksilla. =) Vähättelyä - eikö muka muiden mielestä. =)
No anyway, sanoin positiivisiksi jutuiksi sen, että olin jo paperilla löytänyt hyvät ratkaisut. Putkiin vientien tarkkuuden (tämäkin opittu virheen kautta ;) ) ja koiran keppiosaamisen, tiedän kuinka se toimii ja osasin valita oikeat vaihtoehdot. Ne vaihtoehdot jossa on luotto!! Kärjistetysti homman voisi ajatella suoraan näin että kun todella ajattelet tekeväsi näin ja näin niin homma taatusti toimii. Pelko epäonnistumisesta poistuu! Säilytän päällejuoksussa kontaktin koiraan, rima pysyy ylhäällä jne tälläsisia yksityskohatisia ajatuksia.. Virheiden välttelymalli jää pois. Taas vaikea asia pukea tekstin muotoon..
Puolen 7 jälkeen käytiin rataa pikkuisen läpi ennen kuin lähettiin taas tekemään aksaa. Meijän korjausliikkeet: alussa vois kokeilla 5:lle tuplasylkkäriäkin, liikeellä enemmän putken suuntaan tukien siinä sylkkärissä, leijeröintiin irrotuksessa liikettä mukaan! Ei sellaisella rytmitysirroituksella mitä mä tein (lähes jenkkikäännösohjaustyyppisesti tein). Ja muistisääntöjuttuihin sellainen että toiset koira jos ei nää ohjaajan jalkoja ei kestä leijeröintejä. Eli nyt kun oli putket puomin alla ja jalat hävis koiralta, olis se huomioon otettava asia. Himolla kyse oli vain mun leijeröintiin lähettämis ohjauksesta!
Minna teki ekana treeniosuutensa, kun oli mennyt mun jälkeen, eli rimat oli alhaalla.
Kello kävi ja kävi, Minna vain treenasi ja treenasi...Radan pätkissä alusta loppuun saakka kait? Seuraavan tunnin treenaajatkin kysyi, että mä olen oman settini jo tehnyt kun kello tais olla liki 10 vailla 7. Enpä ollu tehnyt..
Lopulta koitti mun vuoro. Janita sanoi, että me tarvitsemme ratatreeniä joten otetaan alusta.. Sinne siis. Homma kosahti muistaakseni kolmesti koiran sujahtaessa sinne ansaputkeen pituuden 2 jälkeen. Janitakin tokaisi, että ei olis uskonut tämän olevan meille se haasteellisin juttu. Koira ei reagoinut millään tavalla mun jarrutusyrityksiin tai armottomaan huutoonkaan. =D Kehoitti vaihtamaan ohjaukseksi niiston muurille 3. Tein työtä käskettyä ja siitä sitten kirmastiinkin rata (31 estettä) nollilla alusta loppuun. Hyvältä tuntu! Sylkkärikohdassa huomasin oman sijoittumisvirheeni, mutta tämä ei onneksi johtanut virheeseen. High five! Sit se olikin liki siinä! Sylkkärikohta otettiin uusiksi ja ihan loppuun pohdittiin taas ne 3 kohtaa, onnistumisen muistisäännöt.. Himolla valittava ohjaus millä rintamasuunta on pois ansaesteestä, näin toimii aina. Kun leijeröinneissä ohjaan kunnolla liikeellä koira menee varmasti, sylkkärissä sijoittumiseen metri lisää tilaa jos tuntuu että koiran pystyisi ohjaamaan hypyn ristiin siitä kohden - näin onnistuu aina.
Mutta siis treeni oli jälleen hyvä, ei tuolta ikinä tarvitse lähteä tyhjin käsin pois!! Mutta tämä on periaateasia, jos meillä on yksäri puoliksi - aika käytetään puoliksi, jos kerran maksu menee puoliksi! Oisin voinut hyvin tehdä aksaa enemmän, jäi tyystin kokeilematta muut vaihtoehdot rataan jne jne.. Periaate on periaate!! Mä en voi sille mitään! Mä oon niin tasapuolisuuden kannattaja! Tokasin sit vaan "kiukkupäissäni" Minnalle, että en enään ikinä jaa sen kanssa yksäriä, kun tulos on tämä. Viimekerralla oli vähän sama juttu. En mä haluu kaverille maksaa treeniaikaa. Tai siis mielelläni maksaisin jos oisin kroisos! =) Syytähän tapahtuneeseen en tiedä! Voin vain jossitella: luulisi että ajantajuvahinkoja ei pääsisi käymään, olenko jollakin mustalla listalla? Näitä valitettavia leirijakoja kun on. = inhoon! Mä olen agilityssä kyllä vain oman edun tavoittelija! Mä käyn siellä missä koen parasta oppia itselleni saavani / mistä saan suurimman hyödyn = opin eniten! En mä halua olla mihinkään päin kallellaan. Musta on vastenmieleistä tuo nykyään tässä aksamaailmassa. Hyvä kun uskaltaa ääneen sanoa missä käy treenaamassa jotta ei kuse omaan nilkkaansa. Ja jos vaikka ystävyyttä / kaveruutta saat käydessäsi jossain kaupanpäällisiksi on sen +. Ollaan väärillä raitella jos käydään jossain hakeaksemme jonkun ihmien suosiota tai hyväksyntää.
Ja en, en avannut tuolla suutani ja purnaan nyt täällä. En minäkään siellä kelloa kyttäämällä kytännyt... ja ajattelin, että varmaan sitten venyttää meidänkin kohdalla ja seuraavat aloittaa sen verran myöhässä..
Nythän noita yksäreitä ei enään keväällä ainakaan ole/tule! Kyttäsin kyllä koska tulisi jakoon, mutta sitten näin vain julkaisun että on jo jaettu. Kuulemma (< kaverilta kuultua!) mainostettu vain sähköpostitse suosikkiasiakkalle.. Me ei sillä listalla oltu! ;) ^Pientä pilkettä silmäkulmaan sitten lukiessa!! =D
Se muuten unohtu laittaa, että yhdessä kohdin keskustellessamme Janita sanoi, että usein koirakoilla on joku tietty "tavaramerkki", esim. jonkun tietyn ihmisen koirilla on aina hyvät kontaktin, mutta mun koirilla on kuulemma aina huima keppiosaaminen. =) Jes ja kiitos! Vastasinkin, että se on sellainen pakkomielle, ajatusmalli on että ne menee ne vaikka perse edellä ja millassilla häiriöillä tahansa. Janita vastas että no nehän menee ne vaikka takaperin. =) Tosin kyllä meidän sisäänmenoissa on vielä paljon opettelemisen varaa, mun mielestä! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti