Voi voi voi ... Alkopas syntymäpäivä treenit mallikkaasti - lahja itselleni! =D Tähän on tultu...tätä se on nyt treeneissäkin. =D
Ei vaan, rataantutustuminen ym. tuntu hyvältä jne... Tykkäsin harjoituksesta TODELLA!
Vedin nimittäin sitten esteen 2 jälkeen turvalleni ihan huolella - törmäsin lähellä olevaan esteeseen ja ryminä oli kauhia! =) Juhakin kysyi "hädissään", että sattuko kun siellä maassa makasin?! Kaaduin ns. punnerrusasentoon ja siinä hiukan tuntu, että rateisiin sattu. Mulla on tosi jäykät ranteet, ne ei taivu vapaasti 90 kulmaan ylöspäin jos yritän. toki jos painan kämmentä jotain vasten. Nyt meni pakotetusti ja varmaan ylikin. Siinä maassa masennusmaaten tovin jatkoin kuitenkin treeniä normaalisti, hiukan kuitenkin uusinta aloituksessa hihitytti. =)
Rata päästiin nollilla nyt läpi, mutta mielestäni koheltaen ja koira tuntu paikkapaikoin tahmealta.
On taas ylipainoinen - kiitos mutsin! Yhteen kohtaan tuli pitkää kurvia ja mä meinasin lisätörmäillä A.n alla olevaan putkeen. Mä alan tosissani epäillä, että mulla on tuolla kuupassa vikaa, kun huomaan tällaisia asioiden ym. eteen tupsahteluja muuallakin eleämässä. Ja tää ei nyt oo vitsi tai heitto. Mä en oikeen osaa noita tilanteita kuvailla, miltä ne tuntuu. Mutta en aina oo ihan hetkessä tjs... Oho tilanteita - mites täs nyt näin kerkes tapahtua jne..
Kahteen kohtaa muutettiin ohjausta ja alusta otettiin. Taas nollilla läpi ja nyt tuntu jo paremmaltakin!
Sit vielä loppuun kokeiltiin aika alkupäähän rataa leikkausvaihtoehtoa joka tuntu ihan sika hyvältä!! Ja Juha sano, että ei varmasti ollut hitaampi kuin kahdella persjätöllä. Tuntu tosi luontevalta ja koira eteni hyvin!!
Jälkikäteen hokasin taas, että unohdin tyystin ajatella kunnolla sitä "tee koiran kanssa yhdessä". Mä niin vaan saakutti juoksen ja hörpötän mennä hullun lailla. Ihan kun mulla oli koira joka menee niiiiin miljoonaa tms. Tuo harmittaa jälkikäteen ja tuosta "koheltamisesta" jää paha mieli.
Ja tuo alun kaatuminen... Ei mua nolota se turvalleen meno, mutta mua kyrsii siinä se, että mä en tajunnut ottaa huomioon tota esteeseen törmäämisvaihtoehtoa. Tarkotus oli leijeröidä hyppy... Plaah! Torvi on torvi! Täytyis kyl taas alkaa juoksee noi tutustumiset niin olis todellisempaa!
Ja sit tällaset jää jyllää mun päähän ja hitto soikoon mä juoksin ton koiran kanssa sen radan kuitenkin kaksi kertaa "nollilla" läpi! Siksi sitaateissa koska unohdin tuolla aiemmin mainita, että sillä ekalla juoksulla tuli 1 rima alas, juuri kohdassa missä koira valu.
Mul ois niin paljon opittavaa vaikka esim: Heidin asenteesta. Sillä menee treenit välillä miten sattuu ja soveltaa ohjauksia yritys toisensa jälkeen, toki välillä erittäin hienostikin vetäen, mutta hän jaksaa vaan aina nauraa. =D Iloita! Ihana Heidi! *sydän*
Kyllä mäkin osaa itselleni nauraa, mutta tässä aksanteossa oon jotenkin ihan helkutin armoton itelleni. Ehkä nää nykyhetken sössit onkin opetusmatka uuteen suhtautumiseen - I know! Ei tää niin vakavaa oo! =D
(Loppuverkan, illan ja yön aikana vasen ranne kipeytyi entisestään (särky yöllä moiskea!) ja tänään 4.10 kävin lekurissa - ei ole murtunut eikä näkynyt jännevammaa, JEE! On vaan saanut kauheen tärskyn! Mutta kipiä se on!! Itseasiassa koko yläkroppa on!)
Eka yritys (video) Himpun vielä startissa hymyilytti se juuri heitetty "kuperkeikka".
Toka yritys (video)
Aika ok veto, olin jo unohtanut ton että pallonheiton takia tuli vika rima alas. Mutta muuten ok, tein asiat niinkuin pitikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti