Oletetut iltakisat, kun maksit päivän vikoja, mut alkamisaika olikin jo iltapäivällä 14.20. Meinasin et nyt on hyvä ajankohta, kun tuntuu et aikasin aamulla on töttöröö ja illallakin. Mut niin vaan suuta repi kun kisapaikkalle pääsin..päikkäriaika? =)
Tuomarina oli Sami Topra ja hänen ratansa (tai ainakin aksaradat) oli maksikoirien linjoja ajatellen todella kinkkiset. Muuten ihan PERUSaksaa!
Olin päättänyt yrittää ottaa kääntymiset huomioon (ja ssaada pienemmät kurvit) ja ohjata käännökset/vaatia ne. Eka rata alkoi ihan hyvin! Mut sitten keppien jälkeiseen settiin tein väärät valinnat - kuten pelkäsin
ja siinä meni pelasteluksi. Tässä kohden vielä ihan oikisille esteille kuitenkin.
Mutta sitten 13 takaakiertoon tekemästäni vastakäännöstä koira lähti ihan omille raiteilleen reagoimatta lainkaan tekemääni ohjaukseen... mustan viivan lailla. Otin uusiksi putken kautta ja teki saman. Sitten poistuimme kiukkua täynnä pois radalta. =(
Olin valinnut ohjaukseksi takaakierto-vastakäännöksen, koska oletin koiran tulevan sillä ohjauksella hitusen lähemmäs turkoosin viivan osoittamaa linjaa. (turvallisempi meno puomille koiralla)
Valssilla kaikkien koirat valui vähintään vaaleanpunaiselle linjalle ja tämän totesin jo tutustumisessa olevan meille täysi mahdottomuus. Mutta en mä olis myöskään uskonut lähtevän vastiksen jälkeen ihan hevon sanonko mihin!
Kiukuissani vein koiran autoon.. =(
Tokalle radalle päätin vielä kovemmin, että sähän käännyt saatana, kun Samin kanssa siinä "keskusteltiin" pitkät tovit ennen rataa. Tai lähinnä keskustelu oli mun tuskastelua näkemästäni rataprofiilista.. oikein meidän unelma!
Vaikka kuinka olin päättänyt, että koira jarruttaa kakkoselle, veti se sen läpi sukkana. =( Murahdin ja olis ansaittu siitä pyörimisestä kyllä kieltokin. Mutta jatkoin ja keppien jälkeen olikin sitten se mun panikoima paikka. Päätin viedä valsseilla treenimielessä, vaikka tiesin, että ei tuu mitään. Ekasta valssista läpi, toka ok kun kulma hypyssä oli tuo. Sit alko pelastelu - ei enään valsseja vaan ihan jotain muuta. Rima alas seikalta mun huudon takia, kaameilla kaarroksilla sattuman kaupalla oikiseen päähän putkea. Koira ihan vitun paskalla linjalla puomille, kun ampu putkesta niin pitkälle - mä en tajunnu tätä ottaa huomioon ollenkaan kun mun kaiken energian tutustumiseesa vei kohta 5 - 9. Ja sitten hän päätti iloisesti voisimpa lähestulkoon sanoa että loikata puomin alastulon ja vetää ihan sukkana siitä läpi. Sit meni mulla lopullisesti vati nurin! Peli seis ja pois! Siis sellanen höyrypää toi koira ja apinanraivo että! =(
Agilityn ilo ja mukavuus kaukana! Oikeesti! En mä mitään lapaskoiraa haluakkaan, mutta kyllä jossain kulkee raja tossa koheltamisessakin!
Vika rata nolla jota sitten itse tärvin ohjaamisellani. Sijoitus joku paska..
Ja aksaahan tää vaan on, mutta jos en keksi keinoa tehdä tälle jotain, ei meijän aksaamisessa ole mitään järkeä! Toi koira on vaaraksi itselleen, mulla ei oo kivaa - aksa vois olla himpun helpompaakin = kivempaakin ja kilpailuhenkisenä ihmisenä kärsin siitä kun tulosta ei tule.
Ja kuinka helposti harmistus kertaantuu, kun tällä hetkellä saa taas tuskastella oman jaksamisen ja ulkonäön kanssa. Oikeesti kyrsii tää oma aikaansaamattomuus - oishan se kiva olla jaksavainen, nätti ja notkee. =) Hymiön joo laitoin, mutta ei paljon naurata. Joka päivä omatunto soimaa, kun et jaksa urheilla, pitäs jotta olis kunnossa ja aineenvaihdunta pelais.. olis parempi olla! Nyt on jatkuvalla syötöllä veto pois - lääkärissä käyty - verikokeet kertoo kaiken olevan fine. Mutta silmät oireilee hulluna, kirvelee ja on nää kaamet silmäpussit.. Hiukset senkuin harvenee aina vaan.. aina aväsynyt ja tuntuu ettei lanttukaan pelaa ihan satkulla. Onko koskaan pelannut? No, nää on näitä mut itseironisia letkautuksia.. Mut vanhuus tulee - akka näyttää lähes joltain 50 vee pultasarilta. Itsetunto nollassa..
Ikinä ei tunnu et jes tänään mä oon voimissani - teen sitä ja tätä - tänään hyvä päivä - tänään mä kisoissa vedän niin innolla ja hyvällä draivilla... Noup.
Rahahuoliakin kun aina on! Huolettaa taas jo keväät sen puolesta kun työaika tippuu taas 6 tunnille. Mutta positiivista siinä on se taas se, että josko jaksua tulis muuhun itellä enemmän.
Kun vaan sit olis rahaa sijoittaa vaikka tähän harrastamiseenkin, mutta taitaa jäädä haaveeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti