Ammusta heti Hyvinkäälle viemään luuria huoltoon Sonera kauppaan. Aattelin et nopee setti mutta siellä pirun kaupassa olikin avajaispäivä ja porukkaa ku meren mutaa. Meni yli tunti! Himassa oli puol 12 maissa, äkkii munakasta napaan ja klo 12 olin jo Katjan (serkun) kanssa hiekkakuopalla lenkittääs koiria. Katjalla siis kaksi isoa malia Simuna ja Allu.
Virpukka sai tavata Katjan koirat ekax - eka Simunan treffaus joka oli remmissä ja Vire irti. Simuna oli into pinkeenä ja Vire niin fiksuna taas että sisso. Oikeesti! Se on kyl niin järkipakkaus! Yleensähän pennut pelkää, maastoutuu, heittäytyy selälleen, mielistelee ja kuseksii tyyliin alleen, mutta Vire meni moikaamaan! Ai tällänen kookas kohelo sä oot! No, okke.. voidaan olla kamuja. Sit Katja päästi Simunan irti ja ne hörpötteli siinä tovin keskenään. Ja seuraavaksi Allu kehiin. Allun iso ego tunnetaan ja oli tietyt oletusarvot sen käytöksestä. Se onlauhkee kun lammas tällaisissa tilanteissa! Ei isoegoisen koiran tarvii hötkyillä tai isotella - pelkkä läsnäolo riittää! Allu ei juurikaan koskaan leiki kenekään kanssa! Vire meni yhtälailla todella rohkeesti moikkaamaan Allua! Katjakin ihasteli Vireen fiksua käytöstä! Toimii itsevarmasti, mutta ei ole missään tapauksessa uhkarohkean tyhmä! Katja päästi Allun irti ja se alko lähetulkoon leikkimään Vireen kanssa! o= Ja kun Allu hetkellisesti alkoi jaakaamaan Virettä liikaa sen juostessa "karkuun" toimi pentu jälleen minun silmissäni loistavasti. Se pysähty kun Allu jaakasi - jolloin Allun toiminta lakkasi välittömästi. Ja Allu ei siis jäänyt kyyläämään, että koska ralli alkaa taas vaan tilanne nollaantui tyystin. Minusta pentu toimi loistavasti ja oikein. Kun pysähdyn jaakaus loppuu ja tiesi että Allu ei tee sille mitään saadessaan kiinni! Vaan homma päättyy siihen!
Himohan on tavannut Allun muutamia kertoja ennenkin ja tiedossa on kuinka se siihen suhtautuu. =)
Tänään suoritettiikin sillä saralla pikku testailuja! =) Himohan kisapaikoilla tai muulla belkkaireita nähdessään ehkä semisti "pelkää" niitä. Tai ainakin haluaa välttyä kohtaamiselta. Nyt kohtasi ensin Simunan jonka kanssa ralli alkoi välittömästi - normi Himo kohdatessaan muita koiria. Kimakkaa haukkua ja juoksua, komentelua ja kutsua / jallitusta juoksuleikkiin. Siinä ne sit tovin rallattelivat.. Ja koiran vaihto... Allu autosta ulos! Mitä tekee Himo?! Normi setti kun kyseessä Allu! Koira joka ei siis koskaan ole tehnyt mitään pahaa Himolle! Muuta kuin henkisesti! =)
Himo tajus välittömästi että voi vittu se on toi! Allu ei edes kertaakaan koskenut Himoon tms, mutta Himo juoksi kokoajan sitä karkuun kiljuen paniikissa. Aivan kuin päätä leikattas. Häntä koipien välissä ja välillä mun selän taa turvaan. Ja siinä sitten tarjoo hammastakin. Ikävähän se on et koira noin pelkää jotakuta toista koiraa, mutta toi on ihan hullun koomista. Allu kun ei tee sille mitään! Himo ei kestä että Allu edes haistais!
Testi jatkui - Allu autoon ja Simuna takas kehiin. Himo heti valmis ralliin.. tovin taas rallattelivat ja sittenpä päästettiinkin Allu siihen kolmanneksi pyöräksi paikalle yllättäen. Katottiin tajuuko Himo ja miten reagoi. Heti kun tajus et Allukin on ulkona, alko huutamaan Simunankin juostessa sen kanssa. Käsittämätöntä?! Allun läsnäolo teki Simunastakin kamalan.
Sit kun Allu meni takas autoon oli tilanne taas normaali - Himo ja Simuna käytettiin siinä irtlenkillä kaksin ja sit pääs pentu ja Leevi keskenään. En haluu riskeerata pentua tohon ralliin mitä Simuna ja Himo vetää keskenään. Haluan välttyä törmäyksiltä yms.
Alla: Rusakko tapaa Allun...
Tunnissa piti ulkoilukeikasta selvitä, kun oli se kisoihin lähtö edessä, mutta niin vaan venähti. Kerkesin just himassa piipahtaa.. Tein pari näkkäriä evääksi, kisakamat kasaan ja kahvia termarimukiin. =) Janakkalaan ajaessa lämpöisessä autossa alkoi silmä luppaamaan...
Olin siis eka kerta kun olin ilmonnut meidät kisaamaan 4 starttia. Kovasti pohdin, että miten jaksetaan / oliko älytön aivopieru, kuinka vire itellä pysyy yllä. Pitkä päivä edessä, aikiksen mukaan eka rata 15.10 vika 20.00 ja kisojen loppu 21 jotain... Himasta lähdin 13.50. Himo lähti luokan loppupäässä joten suuntasin kisapaikalle vain sen vaaditun 30 min ennen starttien alkua. Halliin päästyä siellä jo kasaattiin maksien ekaa rataa. Kisat lähti nopeesti käyntiin ja tutustumisen jälkeen suuntasin Himon kanssa siihen läheiseen metsään lämpälle.
Tuomari kisoissa oli Saviojan Anne ja hänellä oli vallan jänskiä paikkoja radoissa. Aiheutti ihan päänvaivaa kuinka ne tekisin.. =) Olin jo taannoin päättänyt kokeilla vähän vähemmä tiukkaa käskytystä ja katsoa kuinka homma niin pelittää.. No, jälkikäteen voin sanoa, että ei pelittänyt! Himo menee ihan yhtä suurella apinanraivolla ja milestäni vielä vähemmällä välittämisellä mistään ja kun mun tekemisen tehoista ja tarkkuudesta on muutoksen vuoksi about 50 % poissa, niin hommasta ei tule mitään. Mä oon ihan ylivarovainen ja näin myöhässä joka paikasta. Ihan ihme huolimattomuus mokia.. koira livistää kontakteilta. keppivirheitä jne.. Annekin sanoi kisojen jälkeen kun sitten vikan radan tuloksen ansiosta oltiin palkinnoilla, että miten te nyt tänään tolleen. SM finaalin paras pujottelija, huikea kepeillemeno ja nyt ei osaa pujotella...
Tällä radalla 6 valssi sairaan myöhässä, kepeille väärin sisään (joo-o! 2 väliin.. =( ). A.n kontaktulta livistys - KESKEYTYS!
Tällä radalla tasi niin ikään tehdä keppivirheen, vein puolivalssilla 6.n joka myöhässä ja rima alas.
A.n kontaktilta livistys ja KESKEYTYS!
Tällä radalla 4 esteestä sain koiran ohi.. jatkoin ja kepeillä koira käänty sitten ulostulossa väärään suuntaan. Tämän mahdollisuuden tutustumisessa tiedostin, koska on Himolle tyypillistä! Mä en voi poikkaria kepeiltä treenata yhtään, kun tulos on heti tämä. Ja sillon viime ot.ssa oli poikkaritreeni keppien jälkeen.. Aattelin vielä en saa ottaa yhtään vastasta käyttöön ulos tulossa, mutta tein sen kuitenkin aika 100% varmuudella koska tulee multa niin luonnostaan. Tää rata juostiin sentäs jo loppuun saakka.
Vikaa rataa ootellessa päätin, että nyt lentää kukkahattuohjausyritykset romukoppaan. Kun ei tuu mitään niin ei tuu mitään! Silkkaa paskaa oma tekeminen! Ja ihan suoritettavissa olevat radat menee vituralleen.. Perkelettä = kunnon asennetta kehiin! Kävin enne omaa suoritusta hallissa omaan tapaani - näyttää jollekin hermeostuneen ees taas marhaamiselta, mutta mä kerään asennetta, puristin hiukan korvasta jne.. =)
Sit radalla mentiin kyllä aika moisella agrella ja käskytyksellä. Mutta nollahan sieltä napsahti ja aika riitti nollan tehneiden kesken kakkossijaan. Femman tehneistä Kim ja Hilu sekä Riina & lainakoira Pertti menivät kovemepaa!
Kehuja saatiin hienosta menosta radan jälkeen ja palkintojen jaon jälkeen tosiaan Annen kanssa jutellessa kerroin hänellekin tämän kokeiluni ja hän kysyikin, että miksi haluan hommaa muuttaa? Niinpä! No, mm. ihan esteettisistä syistä.. Hän tuhahteli =) Te teette omaa juttuanne näyttää tai kuullostaa miltä tahansa! Se on teijän juttu - ei siellä tartte hyvältä näyttää! =)
Joakisessa päivässä on omat oppinsa. Tänään se oli että be who or what you are! #perkele! =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti