Väistämättä nämä viimeaikaiset keskustelut tuolla somessa on pureutuneet omiinkin aivosopukoihin, koska varsinkin eilisten treenien jälkeen tuntuu siltä, että joutuu puolustelemaan sitä miltä menomme näyttää ulospäin. Vaikka kenelle minä olisin selitysvelvollinen? En kenellekään! Jos jotain sattuu, niin kyllä syypäätä saa hakea peilistä!! Ei mistään muualta!! Kukaan ei ole neuvonut mua tekemään näin, ei ole yhteiskunta tai agilitypiirit painostaneet, ei ole Himo sanonut että nyt mutsi hallille tai mun menestystavoitteetkaan mua sinne ajaneet (joita ei itseasiassa edes ole =) ). Ihan itte oon koirani treenannut ja sen sinne treeneihin kuskannut! =)
Paljon on nyt puhuttu, että jos koirat kykenee siinä ja siinä iässä jo sellaisiin ja sellaisiin suorituksiin on hallilla ja kentällä vietetty TUNTEJA! Ja näin saadaan koirat paskaksi! Mun on tohon sanottava pikkuinen vastalause!
Mä YLLÄTYIN eilen treeneissä toden teolla taas ton koiran (Himo) taidoista! Se on treenin määrään nähden todella taitava! Estehakuisuus on yksi asia mikä tekee monen muun jutun niiin paljon helpommaksi! Ja se estehakuisuus on Himon kohdalla tullut puoli ilmaiseksi!
Oli ihan huikeeta menoa ja saatiin suoritettua 11 estettä pötköön ja sanottakoon nyt heti kättelyssä kaikille että se EI OLE tässä vaiheessa minun tavoitteeni!! Mä en ole Himon kanssa halleilla tunteja viettänyt! Toki on treenattu ja nykyään jo jokusessa valmennuksessakin käyty, sitä ei käy kieltäminen! Ja hukkaan ei ole nekään opit menneet, sillä uskon, että niiden treenien/apujen vuoksi taas tiettyjä asioita tarvitsee treenata vähemmän. Mitä vähemmän sen parempi. Ja meillä on todellakin yritetty panostaa laatuun eikä määrään! Ero juurikin Inton koulutuksen suhteen, joka joutui jo nuorena tekemään valitettavan paljon! Jä tämä mielestäni siitä syystä, että myös ohjaaja joutui opettelemaan samalla paljon asioita. Mä en väitä olevani mikään guru ja en voi sanoa kuka on missäkin väärässä tai oikeessa, mutta ainakin oma näkemykseni nykyisestä tekemisestäni / koirani kouluttamisesta on se, että kun on tietoa ja ”taitoa” (olen huono kehumaan itseäni millään muotoa!) – ei tarvitse jyystää asioita turhaan kun ohjaaja tietää mitä tekee, tulee tulostakin paljon vähemmällä harjoittelulla.
Ja se, että Himonkin kanssa on panostettu pennusta saakka esim. juuri asioihin mitkä mä nään, että on vauhdikkailla ja juuri maksikoirilla niitä ongelmallisia juttuja. mm päällejuoksuihin tulo! Se kantaa nyt hedelmää! Meillä on selkeä treenisuunnitelma ja pidän kirjaa kaikista treeneistä! Jokaisen treenikerran päivä löytyy vihkosta ja ongelmat sekä edistykset. Ja sana *treenikerta* saattaa tarkoittaa tuossa pienellä takapihallamme tehtyä pikatreeniä – muutama toisto siivekkeiden välistä tuloa ohjaajaa kohden.
mm. keinua koira on tähän päivään mennessä treenannut 12 kertaa - toistot ??. Joista 4 kerralla pelkkää päähän juoksua ja keinuttelua. Muilla kerroilla keinu on laskenyt erinäisten "telineiden" päälle 10cm -> ja valmista tuli itseasiassa vahingossa, kun "teline" minkä päälle keinu laski, hajosi ja koira ei ollut moksiskaan. Tämän jälkeen on suorittanut kokonaista keinua ja sitä siis 4 treenissä. Renkaan läpi menon opetteli pentuna naksun kanssa - siis maassa pystyyn tuettu rengas jota ei tarvnnut hyppiä. Seuraava etappi olikin sitten suoraan maksirenkaan opettelu vuoden lopulla, jota on nyt suorittanut yhteensä 9 treenissä (3 kertaa yksittäin, muutoin osana treeniä). Halusin jättää välivaiheen (mini/medirengas) kokonaan pois, jotta oppii suoraan oikean suoritustavan - tässä vaiheessa naksu sekä verkko apuna. Vihko kertoo eniten treenejä olevan päällejuoksuissa. Jo pennelinä vahvistettiin takapihalla siivekkeiden välistä tuloa ohjaajaa kohden... täässä liikkeeseen siedättämistä jne. =)
Eilen juuri treeneistä kotiin ajellessa pohdin, että kuinka helposti innokkaalla ja kokemattomalla ohjaajalla voisi tässä vaiheessa missä Himokin nyt on, niin lähteä mopo käsistä. Olishan se ihan vitun siistiä tehdä jo ratoja raivokkaasti etenevällä koiralla, mutta mitä se tässä vaiheessa palvelee?! No, onneksi meillä on vielä paljon perusjuttujakin opettelematta minkä parissa saadaan vierähtelemään kuukausia jos toisia.. (treenaan tiettyja asioita kuuriluontoisesti) Mielestäni meillä on ällistyttävän hyvin hallussa jo toi yhteisen tekemisen rytmi . Mä oon aina sanonut, että mussa asuu maksiohjaaja ja toivottavasti se oikeesti nyt on niin. =)
Itselle haasteellisinta on pohtia mitä kerkee mihinkin tekemään. Mutta se oppi tulee tässä matkan varrella.
Itse nään, että pennun ja nuoren koiran kanssa tulisi tehdä mahdollisimman paljon kaikkea yhdessä. Opetella temppuja joka opettaa tekemään sen ihmisen kanssa ja tiivistää teidän välistä suhdetta. Leikkiä paljon yhdessä! Koiran tulee nuoresta iästään huolimatta saada ehdottomasti kirmailla vapaana metsässä jne.. Rodusta riippumatta tulee saada kasvatettua luottamus irtipitämiseen – etsiä sellaiset paikat missä voi toteuttaa turvallisesti ja luottavaisin mielin! Koiran tulee saada opetella tuntemaan kehoansa ja oppia liikkumaan erilaissa ympäristöissä ja alustoilla. Pentua tulisi sosiaalistaa mahdollisimman monenlaisissa paikoissa. Sen tulisi pystyä tehdä töitä erilaisissa paikoissa kanssasi erilaisten häiriöiden alaisena. Sen tulisi saada tavata lajitovereitaan mahdollisimman paljon. Oppia puhumaan koiraa. MUTTA törmäilevää leikkiä en sallisi! Ihmistenkin nivelet tarvitsevat läpi iän erilaisilla alustoilla talsimista ja tärähdyksiä, jotta vältytään osteoporoosilta ym. ja siksi uskon, että koiratkin! Kaatuileehan pikkulapsetkin ja lyö päätään niin, että verikin saattaa lentää, mutta ei niitä heti raijata kuvattavaksi tai osteopaatille käsittelyyn siinä uskossa, että kehittyvät vänkyröiksi. =) (Tosin itse kyllä roudaan koirani tuossa vaiheessa hoidettavaksi! =)) Mutta ei niitä oikeen voi pumpulissakaan pitää, jos tähtiin on kirjoitettu, että ne menee paskaksi (lenkillä, treenatessa tai jossain muualla),niin ne menee, oltiin me sitten kuinka varovaisia tahansa! Okei toki meillä olisi puhtaampi omatunto ehkä siinä vaiheessa, mutta kaitpa sitä silloinkin väistämättä miettii, että mitä olisi voinut kuitenkin tehdä toisin!
Mielestäni vaihtoehto ei voi olla sekään, että ei tehdä koiralla mitään ennen kuin se on tyyliin vuoden vanha ja/tai kropaltansa valmis tekemiseen. Siitä kun se sitten tuolla kriteerillä rykästään täyteen treeniin ja kroppa ei ole ikuna saanut mitään ärsykettä sellaisesta niin tulos on se, että on varmasti paskana ja jumissa. Ja varsinkin jos koira on hullu raivopäinen etenijä!
Tällä metodilla täytyy olla älliä edetä yhtä varovaisesti kuin pennunkin kanssa, ellei enemmän koska kroppa ei varmasti ole yhtä vastaanottavainen ”enää” tuossa vaiheessa. Täi näin mä ajattelen. Tiiä sitten totuutta?!
Oma näkemykseni on myös että käännöksiä en pennulla/nuorella kauheasti jyystäisi. Perusaskeleet siinäkin on otettava, mutta jossain määrin homma on aloitettava aina alusta kun rimakorkeutta nostetaan ja vielä enemmän joku kaunis päivä kun rimat nostetaan tappiinsa.
Missään tapauksessa en itse myöskään suosi pennun syvien lihasten kehittelyä tasapainotyynyillä sun muilla! Se on ÄÄRETTÖMÄN rasittavaa treenamista joissa treenien kestot tulisi olla vain sekunteja. Näissä tulee aivan liian helposti tehtyä liikaa ja saadaan koira aivan jumiin! Eikä pidä tuudittautua, että näitä tekemällä se aksakoira vasta kehkeytyykin ja kestää tulevaisuudessa mitä vaan....
Ja näin loppuun – on hyvä että asiat puhuttaa ja herättää ajatuksia ihmisissä. Niin kuin näkyy, on se herättänyt minussakin! Yksittäisten tapausten perusteella ei saa yleistää tai tuomita ketään!
Mutta siis, blogikirjoitukseni on tarkoitettu blogiani lukeville, ja vaikka yleinen blogi onkin , toivon että kirjoituksiani ei jaella yleisesti. Tämä on vain minun mielipiteeni asiasta eli yhden ihmisen mielipide, muut saa olla mitä mieltä haluaa. Toki kommentteja saa halutessaan tekstiin laittaa. =)
Hippikselle ja Intolle puolestaan toivotaan pitkää ikää ja terveyttä! Omistajan treeniahnaudesta huolimatta! =)
Ja ps. onko näissä keskusteluissa oikeasti huoli koirien hyvinvoinnista (toivottavasti!!) vaiko nykytrendien mukainen eri leirien toimintatapojen mollaaminen? Tai kateus siitä, että toisen koira on nopeammin kolmosissa tai maajoukkueessa kuin toisen? Menestyy aiemmin? Jeesustelua?
Itse en pidä ajatuksesta, että koirat pääsevät niin nopeasti kolmosiin ja sitä myöten tavoitteet maajoukkueesta ja muusta on päällimäisenä mielessä. Olenkin moneen otteeseen sanonut, että mielestäni voisi olla aikarajat (kerättävien nollien /sijoitusten lisäksi) kuinka kauan koiran tulisi kisata ykkösissä sekä kakkosissa. Vaikka vähintään puolivuotta / luokka, näin kisamäärät ei välttämättä nousi niin huimiksi jo nuorilla koirilla (maltettaisiin treenata rauhassa), kuin ei tarvitsisi pakon lailla kisata yrittäen saavuttaa äkkiä tiettyä määriä nollia. Eihän se nytkään mikään PAKKO ole, mutta tuntuu olevan turhan suosittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti