Inton aika Piiralle josta Himolle varastettiin lopussa vähän. Mutta, Into siis aikasta hyvässä kunnossa. Niska hyvin Intolle poikkeuksellisesti kireenä ja syynä se, että mutsi antaa Inton vetää. Saatana! Ja mä oon JOKUSEN kerran siitä sille sanonu!
Leenaan olin etukäteen yhteydessä tuon Himon jalan takia ja kysyin/toivoin, että hän sitä katsoisi. On kuitenkin ihminen kenen mielipidettä arvostan kovasti! No, tuomio oli aika tyly! Himon lantio oli suora, mutta todella jumissa! Leena sanoi, että tämän ikäisen pennun ei kuulu olla tässä kunnossa... Että sillä lailla - juuri mitä halusinkin kuulla! Okei, positiivista se, että Leenan mielestä ei vielä tarvetta välttis tohtorille, mutta sanoi kyllä, että pahimmassa tapauksessa voi olla lantion kehityshäiriö. Tämä nyt ei kuitenkaan ollut se ensisijainen veikkaus.
Himon kanssa on menty todella varovaisesti mm. versus Into. Se ei oo kauheesti tehnyt aksaa, irtikirmailuja on rajotettu sekä toisten koirin kanssa hillumista. Oon yrittänyt huolehtia, että kaikki kunnolliset askellajit löytyy. Ainut tietty mitä pennulla ei olisi saanut teettää on noi Lapin retket, mutta ei noita voi pumpulissakaan pitää. Ja rodulla /ko. yksilöllä, kun virtaa riittää. Se tuhoo paikat jos ei saa aktiviteettia!
Leenalle sanoin, että Vapun hyppytunnilla käyty 2 kertaa, kun senkin halusin tällä kertaa tehdä oikein - opettaa kunnon tekniikan, että en saa Into kakkosta.. Leena vaan tokaisi, että tämänikäinen pentu ei tarvitse vielä sitäkään vaikka olisi bumberit tai mitkä..
Näissä karkeloissa Himo ei itseään ole rikkonut se on varma! Leena nimittäin, sano että on ollut kyllä jo pitkään. Veikkasi, että on voinut satuttaa itsensä jo ihan ihan pikkupentuna.
Mä taas luulen, että leluleikeissä ja lelun heitossa, koska tämän homman lopetinkin (ja muuten tekniikkaa), siksi kun oli aina takajalat oikosena kuin bambilla jäällä konsanaan..
Nyt sit katellaan ja kuntoutellaan rauhoittumaan opettelemalla ja ravaamalla erilaisilla alustoilla. 1 Vappu-keikkakin peruuntui.. Mutta ei haittaa! Ens viikolla Himolla on Carita ja sit marraskuussa Piira.
Niin ja sit Leena sanoi taas just sitä mitä mä halusin kuulla...ei oo ainakaan tällä hetkellä mitä helpoin kroppa. Tulee vaatimaan hoitoa! Great!
Nyt oli myös kuulemma todella kriittisessä kasvuvaiheessa, "kaikki paikat auki" ja takajalat kulmauksettomat - suorat. Reiden tarttisi kasvattaa mittaa..
Jos sanotaan, että ihmiset saa koiristaan aina samankaltaisia - niin näköjään se pätee fysiikkaankin, ei pelkkään käytökseen.
perjantai 20. syyskuuta 2013
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Uudella asenteella 15.9
Juupa juu trallallaaa...uudella asenteella lähdettiin kisaamaan ja kylläpä sitä asennetta heti koeteltiin. =)
P-Haun kisoissa siis kaksi starttia. Aamulla vitsatti kyllä kun kello soi ja piti nousta kisojen vuoksi. Onneksi älysin silloin jo ilmotessani ilmottaa Inton vaan kahteen vikaan starttiin kun tosiaan eilen ajeltiin sieltä Lapista kotio. Intohan ei reissussa mukana ollut joten se kyllä puhkui Intoa kisapaikalle päästyä. =)
Tuomarina oli Minna Räsänen ja hänen ratansa olivat mukavan haastavat.
Rataantutustumiset tuntuivat menevän hujauksessa, kun joutui miettimään miten minkäkin kohdan vie, ihan tosissaan.
Ekaankin rataan tutustuin mielestäni ihan hyvin, mutta maaliin päästyä saattoi todeta muuta. Esim. kontaktisuunnitelma oli jäänyt kokonaan tekemättä ja ennen radalle menoa sain jonkun aivopierunkin muuttaa suunnitelmaa ja sain kyllä taas niin karun muistuksen siitä, että näin EI tule tehdä ja hei, oikeesti, ihan kun en tätä tietäis. Ja mitään perusteltua syytä tälle muutokselle mulla ei edes ole!!!
Into lähti kuudentena molemmissa starteissa ja sekin tuntui tulevan pian, se meijän vuoro siis. Taisin oikeesti olla aika väsykin.. Kotona se vasta tajus!
Mut siis joo tohon asennemuutokseen. Päätin, että nyt kisataan ja ei välitetä mistään kämmeistä mitään!! Tapahtu mitä vaan, ei välitetä!! tai keskeytetä rataa tms. Ei haittaa, ei välitetä!
Puomin alastulosta tuli vitonen ekalla radalla ja ohjaus oli himpun varmistelevaa, huomasin olevani myöhässä siellä täällä. Alastulovirhe tuloksena siitä että ei ollut suunnitelmaa ja puomin jälkeen oli juuri se kohta missä tuli suunnitelman muutos "lennossa", tutustumatta rataan edes kertaakaan tällä tyylillä. En pysty millään ymmärrettävästi tässä tapahtumia kuvailemaan mutta, piti tehdä sylivekki ko hypylle ja vetää koira putkeen TEIN puomin jälkeen valssin ja hypylle pakkovalssin (pakkovalssi-valssilla olis vielä onnistunutkin ko. kohta) Jolloin koiran nokka täysin hutisuuntaan ja tyrkyllä ihan huti putki mutta sain tölvittyä sen oikiseen suuntaan pööpösti työntämällä - ihme että rima pysy! Koiralle pointsit tästä. Loppuun selvittiin "ehjin nahoin", mutta A:n alastulokin oli ruokottoman ruma!!
Ja nyt sitä ÄLÄ VÄLITÄ mentaliteettia sitten kyseltiinkin!! Kontaktivirhe vielä joo (tosin tääkin menis kategoriaan että aina jotain oltava), mutta OMAT SÖSSIT! No, ei välitetty ei! Ainakaan periaatteessa - tää uus ajattelutapahan on vasta työstössä! =) Tosin ei mulla mitään kiukkua tullut tms. =)Toki oli hoettava itelle, että sou!! Nää on vaan kisat ja sä haluut kisata ja löytää sen hyvän mielen kisoihin...
Oman tekemisen otetta on vaan kiristettävä seuraavalle radalle... Hyppäri.
Päätin luottaa koiraan ja antaa mennä. Paikkapaikoin tuntu että olin vähän liiankin luottavainen ja "yli"ajoissa ohjauksissani mutta ei mitään virheitä niiden osalta tullut. Kaksi rimaa tosin tuli alas (aina jotain =))! Nää varmaankin kohtia missä löin koiralle sitä luuria korvaan? Eka tuli ennen keppejä ja sen näinkin - koira tuli edeltävästä putkesta ihan jaloille. Toinen tuli "loppusuoran" ekalta hypyltä. Tätä en nähnyt! Eli se jo kertoo sen että yhteys koiraan on katkennut!
Tästä radasta jäin kuitenkin ihan ok mieli. Voishan sitä vanhaan tapaan ruikuttaa, että aina jotain. Mutta sou, oikeesti! Mitä väliä!! Ne on vaan kisat! Ja voihan sitä lohdutella itteään silläkin, että ei ne nollatkaan mihkään riitä, voittaja meni liki 9 sekuntia kovempaa. Että repikääpäs siitä huumoria!!!!!!
Renkaalle Into ponnisti tällä radalla ihan sairaan kaukaa!! Kolisikin! Ei vaan ollut hajoova rengas..
Nyt kotona, kun kisoista on kulunut jo reilu 6 tuntia, fiilis on oikeesti välinpitämätön. Paskaax täs... =)
Virheistä opittiin toivottavasti jotain, osataan poimia positiiviset jutut radoilta. Ja ens viikonloppuna lähetään takomaan päätä seinään taas, no ei vaan! Kisamaan lähetään samalla asenteella - kadonnutta kisahauskuutta metsästämään. =) Pakko tän on joskus muuttua!!!??!! Eikö??!
Tosta -treenit on mennyt hyvin- asenteesta on kanssa hyvä luopua, ne on treenit ne ja nää on kisat nää. Ei sillä treenionnistumisella kannata itteensä paineistaa. Sama tekeminen ei näy kisoissa niin ei näy! Eikä sitä sinne väkisin saa! Päinvastoin! Jos kauheesti aattelen, että "osataanhan me treeneissäkin niin kyllä kisoissakin pitäs", niin paineistan vaan itteäni!
P-Haun kisoissa siis kaksi starttia. Aamulla vitsatti kyllä kun kello soi ja piti nousta kisojen vuoksi. Onneksi älysin silloin jo ilmotessani ilmottaa Inton vaan kahteen vikaan starttiin kun tosiaan eilen ajeltiin sieltä Lapista kotio. Intohan ei reissussa mukana ollut joten se kyllä puhkui Intoa kisapaikalle päästyä. =)
Tuomarina oli Minna Räsänen ja hänen ratansa olivat mukavan haastavat.
Rataantutustumiset tuntuivat menevän hujauksessa, kun joutui miettimään miten minkäkin kohdan vie, ihan tosissaan.
Ekaankin rataan tutustuin mielestäni ihan hyvin, mutta maaliin päästyä saattoi todeta muuta. Esim. kontaktisuunnitelma oli jäänyt kokonaan tekemättä ja ennen radalle menoa sain jonkun aivopierunkin muuttaa suunnitelmaa ja sain kyllä taas niin karun muistuksen siitä, että näin EI tule tehdä ja hei, oikeesti, ihan kun en tätä tietäis. Ja mitään perusteltua syytä tälle muutokselle mulla ei edes ole!!!
Into lähti kuudentena molemmissa starteissa ja sekin tuntui tulevan pian, se meijän vuoro siis. Taisin oikeesti olla aika väsykin.. Kotona se vasta tajus!
Mut siis joo tohon asennemuutokseen. Päätin, että nyt kisataan ja ei välitetä mistään kämmeistä mitään!! Tapahtu mitä vaan, ei välitetä!! tai keskeytetä rataa tms. Ei haittaa, ei välitetä!
Puomin alastulosta tuli vitonen ekalla radalla ja ohjaus oli himpun varmistelevaa, huomasin olevani myöhässä siellä täällä. Alastulovirhe tuloksena siitä että ei ollut suunnitelmaa ja puomin jälkeen oli juuri se kohta missä tuli suunnitelman muutos "lennossa", tutustumatta rataan edes kertaakaan tällä tyylillä. En pysty millään ymmärrettävästi tässä tapahtumia kuvailemaan mutta, piti tehdä sylivekki ko hypylle ja vetää koira putkeen TEIN puomin jälkeen valssin ja hypylle pakkovalssin (pakkovalssi-valssilla olis vielä onnistunutkin ko. kohta) Jolloin koiran nokka täysin hutisuuntaan ja tyrkyllä ihan huti putki mutta sain tölvittyä sen oikiseen suuntaan pööpösti työntämällä - ihme että rima pysy! Koiralle pointsit tästä. Loppuun selvittiin "ehjin nahoin", mutta A:n alastulokin oli ruokottoman ruma!!
Ja nyt sitä ÄLÄ VÄLITÄ mentaliteettia sitten kyseltiinkin!! Kontaktivirhe vielä joo (tosin tääkin menis kategoriaan että aina jotain oltava), mutta OMAT SÖSSIT! No, ei välitetty ei! Ainakaan periaatteessa - tää uus ajattelutapahan on vasta työstössä! =) Tosin ei mulla mitään kiukkua tullut tms. =)Toki oli hoettava itelle, että sou!! Nää on vaan kisat ja sä haluut kisata ja löytää sen hyvän mielen kisoihin...
Oman tekemisen otetta on vaan kiristettävä seuraavalle radalle... Hyppäri.
Päätin luottaa koiraan ja antaa mennä. Paikkapaikoin tuntu että olin vähän liiankin luottavainen ja "yli"ajoissa ohjauksissani mutta ei mitään virheitä niiden osalta tullut. Kaksi rimaa tosin tuli alas (aina jotain =))! Nää varmaankin kohtia missä löin koiralle sitä luuria korvaan? Eka tuli ennen keppejä ja sen näinkin - koira tuli edeltävästä putkesta ihan jaloille. Toinen tuli "loppusuoran" ekalta hypyltä. Tätä en nähnyt! Eli se jo kertoo sen että yhteys koiraan on katkennut!
Tästä radasta jäin kuitenkin ihan ok mieli. Voishan sitä vanhaan tapaan ruikuttaa, että aina jotain. Mutta sou, oikeesti! Mitä väliä!! Ne on vaan kisat! Ja voihan sitä lohdutella itteään silläkin, että ei ne nollatkaan mihkään riitä, voittaja meni liki 9 sekuntia kovempaa. Että repikääpäs siitä huumoria!!!!!!
Renkaalle Into ponnisti tällä radalla ihan sairaan kaukaa!! Kolisikin! Ei vaan ollut hajoova rengas..
Nyt kotona, kun kisoista on kulunut jo reilu 6 tuntia, fiilis on oikeesti välinpitämätön. Paskaax täs... =)
Virheistä opittiin toivottavasti jotain, osataan poimia positiiviset jutut radoilta. Ja ens viikonloppuna lähetään takomaan päätä seinään taas, no ei vaan! Kisamaan lähetään samalla asenteella - kadonnutta kisahauskuutta metsästämään. =) Pakko tän on joskus muuttua!!!??!! Eikö??!
Tosta -treenit on mennyt hyvin- asenteesta on kanssa hyvä luopua, ne on treenit ne ja nää on kisat nää. Ei sillä treenionnistumisella kannata itteensä paineistaa. Sama tekeminen ei näy kisoissa niin ei näy! Eikä sitä sinne väkisin saa! Päinvastoin! Jos kauheesti aattelen, että "osataanhan me treeneissäkin niin kyllä kisoissakin pitäs", niin paineistan vaan itteäni!
torstai 12. syyskuuta 2013
Tyhmä ihmismieli! 12.9
6 päivää pööpöillään jo täällä Lapissa ja ihanaa on ollut!!
Mutta jostain kumman syystä tässä ajatukset alkaa hiipimään viikonloppuun ja kisoihin.. Olen Inton ilmonnut kahteen starttiin P-Haulle kuukauden kisatauon jälkeen.
Ällöttävintä tässä on se, että ne fiilarit miksi kisatauolle jäätiin ei ole poistuneet mihinkään - ei ehkä olisi kannattanut ilmota?! Mutta eipä tota fiilistä kait voi selättää kun kisaamalla?
Mulla on hurja epäonnistumisen pelko!! Pelkään, että se on taas sitä samaa paskaa kuin aiemminkin... =(
Täytyisi (jo tämä kuullostaa pahalta ja paineistavalta) saada tuo sama tekemisen taso kisoihin kun on treeneissä!! Siellä on mennyt niin älyttömän hyvin!
Ja oikeesti kaipaan vaan kisoihinkin sitä samaa hyvää fiilistä! Kaikki tämähän on omasta korvienvälistä kiinni...sitäpä kait siis on lähettävä sinne kisoihin työstämään. Into osaa aksata ja kait mäkin.
Mä oon myös pohtinut sitä, että johtuuko tämä siitä, että ajattelisin Inton valioitumista? Siltä puuttuu 1 serti aksavalion arvosta ja tietty näyttelytulos. Mutta, jotenkin on niin luuseriolo tonkin suhteen... Me sitä sertiä saada - muut valioituu alta aikayksikön (parivuotiaana?) - ei me vaan.. Tosi positiivisella asenteella siis.. Sorry!
Entäpä se hyppyvalionarvo?! Niitä sertejä on tällä hetkellä pyöreä nolla! =D =D
Katotaan nyt taas noi muutamat kisat ja jos vaan vituttaa ni sit Inton saa ehkä joku muu ohjattavakseen..
Täytyy vaan löytää asenne että:
MITÄ VÄLIÄ!! MENNÄÄN VAAN TÄYSILLÄ JA RISKILLÄ JA KATOTAAN MITÄ SE TUO TULLESSAAN. YRITETÄÄN LÖYTÄÄ TEKEMISESTÄ JA OSAAMISESTAMME NAUTTIMINEN!
Sitä myös kaipaisi kisoihin kannustavaa seuraa ja seuraa ylipäätään. Yksin on niin oman paskan mielensä orja...
Mukavaa viikonloppua!!
Kiitos Mia kommentista, yritin vastailla mutta ei jostain kumman syystä onnistu...kaikki teksti hävis...
Pointtina oli mm., että nyt täytyy vaan uskaltaa ja antaa mennä, olla välittämättä.
Ja että onnistumiset kasvattaa motivaatiota ja epäonnistumisetkin tiettyy pisteeseen saakka... =)
Pitäs osata arvostaa sitä ,että saa ylipäätään tehdä, koira terve jne jne..
Mutta jostain kumman syystä tässä ajatukset alkaa hiipimään viikonloppuun ja kisoihin.. Olen Inton ilmonnut kahteen starttiin P-Haulle kuukauden kisatauon jälkeen.
Ällöttävintä tässä on se, että ne fiilarit miksi kisatauolle jäätiin ei ole poistuneet mihinkään - ei ehkä olisi kannattanut ilmota?! Mutta eipä tota fiilistä kait voi selättää kun kisaamalla?
Mulla on hurja epäonnistumisen pelko!! Pelkään, että se on taas sitä samaa paskaa kuin aiemminkin... =(
Täytyisi (jo tämä kuullostaa pahalta ja paineistavalta) saada tuo sama tekemisen taso kisoihin kun on treeneissä!! Siellä on mennyt niin älyttömän hyvin!
Ja oikeesti kaipaan vaan kisoihinkin sitä samaa hyvää fiilistä! Kaikki tämähän on omasta korvienvälistä kiinni...sitäpä kait siis on lähettävä sinne kisoihin työstämään. Into osaa aksata ja kait mäkin.
Mä oon myös pohtinut sitä, että johtuuko tämä siitä, että ajattelisin Inton valioitumista? Siltä puuttuu 1 serti aksavalion arvosta ja tietty näyttelytulos. Mutta, jotenkin on niin luuseriolo tonkin suhteen... Me sitä sertiä saada - muut valioituu alta aikayksikön (parivuotiaana?) - ei me vaan.. Tosi positiivisella asenteella siis.. Sorry!
Entäpä se hyppyvalionarvo?! Niitä sertejä on tällä hetkellä pyöreä nolla! =D =D
Katotaan nyt taas noi muutamat kisat ja jos vaan vituttaa ni sit Inton saa ehkä joku muu ohjattavakseen..
Täytyy vaan löytää asenne että:
MITÄ VÄLIÄ!! MENNÄÄN VAAN TÄYSILLÄ JA RISKILLÄ JA KATOTAAN MITÄ SE TUO TULLESSAAN. YRITETÄÄN LÖYTÄÄ TEKEMISESTÄ JA OSAAMISESTAMME NAUTTIMINEN!
Sitä myös kaipaisi kisoihin kannustavaa seuraa ja seuraa ylipäätään. Yksin on niin oman paskan mielensä orja...
Mukavaa viikonloppua!!
Kiitos Mia kommentista, yritin vastailla mutta ei jostain kumman syystä onnistu...kaikki teksti hävis...
Pointtina oli mm., että nyt täytyy vaan uskaltaa ja antaa mennä, olla välittämättä.
Ja että onnistumiset kasvattaa motivaatiota ja epäonnistumisetkin tiettyy pisteeseen saakka... =)
Pitäs osata arvostaa sitä ,että saa ylipäätään tehdä, koira terve jne jne..
maanantai 9. syyskuuta 2013
Himo Caritalla 4.9
Unohtunut ihan kokonaan päivittää, että Himo kävi Caritan käsittelyssä. Syy miksi halusin viedä oli oikea takajalka, joka olikin todella kireänä. Tämän jalan liikekin on ollut oikeastaan aika pennusta saakka hiukan epämääräinen - kiertävä/lonksuva? Taitaa olla edessä visiitti eläinlääkärille näyttämään sitä.... Carita tosin meinasi, että voi hyvinkin olla kasvusta johtuvaa, mutta jos ei käsittelyn jälkeen mutamassa päivässä muutu, suositteli specialistille näyttöä. Mielestäni ei ole muuttunu.... Huomioitavaa on myös, että koira ei siis onnu tms!!! Eikä jalka vaikuta millään muotoa kivuliaalta!! Carita myös sanoi, että mitään nivelturvotuksia tms. hän ei havainnut! Eikä oikeastaan lihaepätasapainoakaan.
Todella hyvinhän tähän asti meillä on mennytkin! =) Ilman tapaturmia tms. vaikka hyvinkin tapaturma-alttiilta ja kohelolta pentu vaikuttaa! =)
Todella hyvinhän tähän asti meillä on mennytkin! =) Ilman tapaturmia tms. vaikka hyvinkin tapaturma-alttiilta ja kohelolta pentu vaikuttaa! =)
torstai 5. syyskuuta 2013
Epäonnistuminen opettaa eniten! 5.9
Juhan treenit ja tänään ei menny ku Strömssössä. =) Muutamia kohti viilattiin ja mun valssit oli ihan perseestä. Ei tosin Juhan mielestä niin huonoja kuin omastani! Tänään ei myöskään toteutunut mikään asia mitä olin ns. tavoitteeksi asettanut. Eli kädet, käskytys ja katse.... Kontaktitkin tein tyhmän hätätäseen.
Mulla tuntu jo rataan tutustuessa, että tänään ei oo mun päivä. Ajatukset vaan pakkaamisessa yms. jota en muuten oo vieläkään saanut tehtyä.. ARGH!! Ratakin tuntu jäävän huonosti mieleen...
Alkuun päästiin esteelle 11 jossa koira sitten kääntyili väärään suuntaan. Ollaa Niinun hallilla hinkutettu joskus vastaanvanlaisessa paikassa. Aukko Inton osaamisessa! Siis irrotus viistolle hypylle jossa oma liike ns. erkanee eri suuntaan.
Mustaa viivaa piti mennä, käänty punaista. Kun sain onnistumaan, vihreä, sain ohi muurista jonka jälkeen tehtiin persjättöä - käännyin AIVAN LIIAN AIKAISIN! No, oman tekemisen korjaamisellahan tuo korjaantu.. katse pidempää koirassa ja kunnon ohjaus muurille.. vähän valuttamalla persjättöä sivusuunnassa, jos näin voi sanoa.
Jäi kökkö fiilis treenistä, varsinkin niistä valsseista, vaikkakin loppuun vedettiin rata vielä "nollilla" läpi - 1 rima tuli alas ja muurin palikka.
Into oli alussa taas aivan liekeissä ja käyttikin aika pian kaiken energiansa. "Nollaa" tehdessä tuntu selkeesti puutuneelta.
Mulla tuntu jo rataan tutustuessa, että tänään ei oo mun päivä. Ajatukset vaan pakkaamisessa yms. jota en muuten oo vieläkään saanut tehtyä.. ARGH!! Ratakin tuntu jäävän huonosti mieleen...
Alkuun päästiin esteelle 11 jossa koira sitten kääntyili väärään suuntaan. Ollaa Niinun hallilla hinkutettu joskus vastaanvanlaisessa paikassa. Aukko Inton osaamisessa! Siis irrotus viistolle hypylle jossa oma liike ns. erkanee eri suuntaan.
Mustaa viivaa piti mennä, käänty punaista. Kun sain onnistumaan, vihreä, sain ohi muurista jonka jälkeen tehtiin persjättöä - käännyin AIVAN LIIAN AIKAISIN! No, oman tekemisen korjaamisellahan tuo korjaantu.. katse pidempää koirassa ja kunnon ohjaus muurille.. vähän valuttamalla persjättöä sivusuunnassa, jos näin voi sanoa.
Jäi kökkö fiilis treenistä, varsinkin niistä valsseista, vaikkakin loppuun vedettiin rata vielä "nollilla" läpi - 1 rima tuli alas ja muurin palikka.
Into oli alussa taas aivan liekeissä ja käyttikin aika pian kaiken energiansa. "Nollaa" tehdessä tuntu selkeesti puutuneelta.
Vapulla hyppimässä 3.9
Himon toinen hyppelökerta Vapulla. Vapun omin sanoin, että tuli pennulle aika paljon, mutta ei haittaa, kun Himo on jo niin osaava... =)
Hippis teki kyllä aika paljon. Ja hosuikin aika paljon. =)
Alotti slidella? (3 hyppyä) molempiin suuntiin. Tässä välit 5 jalkaa. Piti vaihdella aloitusta paljon - sivulle vasen ja oikeakin sekä välillä väliin. Vappu käski myös minun rauhottua, kun itse käskin koiraa rauhoittumaan. =D Hösötin muka! Mäkö, never! =)
Sit tehtiin kasvavaa sarjaa väleillä 5,5, ja 8. Aikasta vaihtelevin menestyksin. =) Välillä piti siirtää kuppi tokavikaan väliin jotta saatiin malttia. Sit tulikin rallatteluhetki hetkeksi, kun piti pistää hurjaksi leikiksi jotta saatiin huomio pois saapuvista seuraavista treenaajista. Himo nimittäin alotti sellaset pöhinät jotta. Minna Jekkukin tosin alko ennen Himoa haukkumaan siinä tarhassa...
Loppuun perussarjaa mini väleillä - 4,4,4 ja 4.
Nyt saadaan kuulemma tehdä harjoituksia, tällä ja edellisellä kerralla tehtyjä, niin kerran kuussa. Kysyin, että kaikkiko yhdellä kertaa? Vappu vastasi, että saat itse päättää. Mä puolestaan vastasin, että emme tee! Silleen tehdään, että tulee käytyä kuukauden aikana kaikki läpi. =)
Hippis teki kyllä aika paljon. Ja hosuikin aika paljon. =)
Alotti slidella? (3 hyppyä) molempiin suuntiin. Tässä välit 5 jalkaa. Piti vaihdella aloitusta paljon - sivulle vasen ja oikeakin sekä välillä väliin. Vappu käski myös minun rauhottua, kun itse käskin koiraa rauhoittumaan. =D Hösötin muka! Mäkö, never! =)
Sit tehtiin kasvavaa sarjaa väleillä 5,5, ja 8. Aikasta vaihtelevin menestyksin. =) Välillä piti siirtää kuppi tokavikaan väliin jotta saatiin malttia. Sit tulikin rallatteluhetki hetkeksi, kun piti pistää hurjaksi leikiksi jotta saatiin huomio pois saapuvista seuraavista treenaajista. Himo nimittäin alotti sellaset pöhinät jotta. Minna Jekkukin tosin alko ennen Himoa haukkumaan siinä tarhassa...
Loppuun perussarjaa mini väleillä - 4,4,4 ja 4.
Nyt saadaan kuulemma tehdä harjoituksia, tällä ja edellisellä kerralla tehtyjä, niin kerran kuussa. Kysyin, että kaikkiko yhdellä kertaa? Vappu vastasi, että saat itse päättää. Mä puolestaan vastasin, että emme tee! Silleen tehdään, että tulee käytyä kuukauden aikana kaikki läpi. =)
lauantai 31. elokuuta 2013
Ihan kädetöntä menoa 31.8
Kyllä tuli pudotus maan pinnalle treenien onnistumisen suhteen joo, niinkuin aiemmin jo arvelinkin tässä Jaakon koulutuksessa käyvän! =) Ratapiirrosta ei saatu ennakkoon jotenka tutustuminen vasta paikan päällä. Rata oli 31 esteinen ja aikasta "kiemurainen". Tolleen paperin kanssa rataan kun lähtee tutustumaan, eli että itse esteissä ei niitä numeroita ole, on se mielestäni kovin sekavaa. Siksi teen usein niin kuin tein tänäänkin, että ensin tutustun noin puoleen radasta ja kun se on päässä tutustun toiseen puolikkaaseen, loppuosaan ja sitten kun se on mielessä yhdistän nämä.
Jaakko piti aikamoisen (lue:pitkän) priiffin siinä alkuun. Kolmesta tärkeästä osa-aluesta rataa tehdessä, ja kuulemma nämä kun toimii tulee nollia! =)
1)Kontakti = kontakti koiraan kokoajan! (se luurin korvaanlyönti-homma mistä joskus olen kirjoittanut)
2)Lukitus = esteille lukittaminen
3)Ennakointi = ohjaukset ja niillä ennakointi
Näin nyt lyhykäisyydessään. Nämä kolme asiaa pyörii koko radan ajan lähdöstä maaliin esteeltä toiselle...
Sitten oli puhetta diskopalloefektistä, eli päät ihmisillä pyöriin kun väkkärät. Katsotaan vuoroin koiraa ja vuoroin eteen. Ja tässä syntyy niitä kontaktikatkoja koiraan, kun sille käännetään takaraivo ja Jaakko painotti nimenomaan sitä, että se kontaktinpito koiraan EI ole silmä kovana silmästä silmään koiraan katsomista vaan koiralle riittää, että se näkee ohjaajan posken kokoajan. =o
Tästä antoi harjoitusta tehdessä mulle palautetta ja mä niin tiedostan juurikin olevani pääni kanssa tuo diskopallo. On nääs kyllä niin iskostettu kovalevylle, että kato sitä koiraa!!! Ja mähän katon ja sit just joudun välillä kattomaan mihin oon menossa. =) Jaakko teki mulla myös testin yhdessä estevälissä: seisoi tietyssä kohden ja käski kattomaan jalkateräänsä ja mun pää suorassa siihen kohden. Kysyi näenkö vasemalla olevan esteen? Kyllä! (siis päätä kääntämättä jalkaa katsomalla) Kysyi näenkö oikella olevan esteen? Kyllä! Tämä riittä koiralle ja mulle helppoa - kontakti koiraan säilyy ja näen kokoajan mihin olen menossa. Helppoapa todella, huoh! Kysyin sitten, että onko tämä niin, että tavallaan riittää jos katseeni kulkee koiran linjoja, vastaus oli kyllä. Janita kehottaa näin tekemään ja itseasiassa on kehottanut minuakin.
Mä tein tänään ekana, jotenka olin kyllä varmasti kaikille hyvänä "älä tee näin" - esimerkkinä! =D
Oolrait, no siinä sitten heti alkuun koira ykköseltä väärälle esteelle. =) Oli putki A.n alla ja en kyllä tehnyt niin kuin kisoissa tai muutenkin oikeesti tekisin. Taisin olla hiukan jäissä tossa vaiheessa. =D Kauhee vuorisaarna siinä alkuun joka jo toi "suorituspaineita" ja ekana vielä suorittamaan. Tosin en kyllä ainakaan mitään fyysistä jännitystä tuntenut!!
Tokalla yrityksellä jo sit hiukan parmemmin ja normi Taija-asenteella hommiin. Reipasta käskytystä ja ronskia menoa, kunnon taaksetörkkäsyillä (lue: ylitseampuvilla). Meno tyssäsi kuitenkin esteellä 10 Inton pyrhältäessä ko. putkesta väärälle esteelle. Ja sitten alkokin "kiusaaminen"..... =D Ei vaan, kun kävelin Jaakon luo ja näin sen ilmeen, arvasin sen edellisen kerran tapaan "kauhistuvan" mun totaalisen EI zen-tyylisestä tavastani tehdä aksaa. Ja arvasin sen laittavan mut ohjaamaan joko kädettömästi tai hiljaa. Ja ensimmäinenhän niistä sitten toteutu! Näin hyppäsimme totaalisen pois mukavuusalueelta! Saakutti toi on ällöttävän vaikeeta! Ei pysty keskittymään olennaiseen!
Sitä en tosin kiistä, kun Jaakko sanoi sen rauhottavan mun menoa ja rytmitänkin paremmin, totta MUTTA...
Mä niin viimeksikin sanoin Jaakon koulutuksen jälkeen, että kun saisin edes ripauksen tuota rauhallisuutta tekemiseeni niin hyvä olisi, mutta vaikeeta se on uskokaa huviksenne!! Mihinkäs sitä tiikeri juovistaan pääsee! Ja ihan oikeesti olisi ihana olla seesteisempi ja hiljasempi!! Ja koira toimii sillä tyylillä yhtälailla - paremminkin! Eikä se tarvii niitä käskyjä tai varsinkaan niitä käsiä. Kontaktin ja jalkaterien suunnan osoittamaan oikiseen suuntaan. Lopun videosta näette oikeesti kuin hyvin toimii! Joku niistokin kädettömänä! =o
Ja kuinka paljon vähemmällä "räyhäämisellä" ohjaaja pääsee.
Toi on vaan niin noloa, kuinka noloksi voi ihminen tuntea itsensä (hulluksi riehujaksi radalla) siitä millainen on (jolle ei tässä vaiheessa voi mitään), kun tuollainen itse zeniläisyys sanoo pieni pirullinen ilme kasvoillaan että voisit olla vähän rauhallisempi/seesteisempi ja ohjata pienemillä eleillä. Käsi ei saisi irrota kropasta 45 astetta enempää! Aijaa miten niin, oonko mä kuullu tän joskus aiemminkin??!! Maybe! Sanoinkin laittavani jotkut narut housuista käsiin, että en saa niitä käsiä pidemmälle.
Ja taas, niinkuin edelliselläkin kerralla, Jaakko antoi hyvän muistuksen takaaohjaamisesta ja sen taidon osaamisesta. Niin koiralla kuin ohjaajallakin! Mä pohdin pitkään miten saan vietyä hyvin kohdan 29-30 ja sisso voiko yksinkertasempaa vaihtoehtoa olla ko. kohtaan kuin sylkkäri. Sillä ratkes kaikki ongelmat, mitä siinä pohdin! Kerkeeminen kunnon asemiin, koiran laskeutumispaikka jne jne... Ja sviddu, eipä tullu kyllä pieneen mieleenkään siinä kohden, että sylkkäri! Mä niin haluan aina vaan punkea itseni koiran edelle ja vedättää. En kuulemma ole yksin... =)
Koulutuksen anti oli siis tuo ohjauksen rauhottaminen, kontakti (diskopalloilu vex) ja se, että Intolle olisi hyvä laittaa radalle useampi okseri paikkoihin mihin aina vaan voisi laittaa sekä se takaa ohjaaminen. (nämä nyt ainakin tässä vaiheessa mielessä)
Ainiin ja tänään mun kaikki valssit oli myöhässä! =( Mutta sen verran haluu selitellä, että kädettömänä tuntu, että sitä koiraa pitää "pyörittää" jokapaikaan/auttaa liikkellä kulkemaan... Ja eihän siis oikeesti tarvii!!=)
Toi on nyt vähän sellanen juttu, että luulenpa että mun pitäs tuolla Jaakon opissa käydä PALJON useemmin, jotta toi rauhallisempi ohjaus alkaisi minuun iskostua tai sitten luovuttaa ko. homman kanssa kokonaan... Juhalla ei tällaisilla asiolla ole merkitystä siellä mennään eikä meinata ja tyylillä ei aina ole väliä! =D Ku sais vaikka noi takaakierto-ohjaukset edes vähän "sirommiksi".
VIDEO....
Jaakko piti aikamoisen (lue:pitkän) priiffin siinä alkuun. Kolmesta tärkeästä osa-aluesta rataa tehdessä, ja kuulemma nämä kun toimii tulee nollia! =)
1)Kontakti = kontakti koiraan kokoajan! (se luurin korvaanlyönti-homma mistä joskus olen kirjoittanut)
2)Lukitus = esteille lukittaminen
3)Ennakointi = ohjaukset ja niillä ennakointi
Näin nyt lyhykäisyydessään. Nämä kolme asiaa pyörii koko radan ajan lähdöstä maaliin esteeltä toiselle...
Sitten oli puhetta diskopalloefektistä, eli päät ihmisillä pyöriin kun väkkärät. Katsotaan vuoroin koiraa ja vuoroin eteen. Ja tässä syntyy niitä kontaktikatkoja koiraan, kun sille käännetään takaraivo ja Jaakko painotti nimenomaan sitä, että se kontaktinpito koiraan EI ole silmä kovana silmästä silmään koiraan katsomista vaan koiralle riittää, että se näkee ohjaajan posken kokoajan. =o
Tästä antoi harjoitusta tehdessä mulle palautetta ja mä niin tiedostan juurikin olevani pääni kanssa tuo diskopallo. On nääs kyllä niin iskostettu kovalevylle, että kato sitä koiraa!!! Ja mähän katon ja sit just joudun välillä kattomaan mihin oon menossa. =) Jaakko teki mulla myös testin yhdessä estevälissä: seisoi tietyssä kohden ja käski kattomaan jalkateräänsä ja mun pää suorassa siihen kohden. Kysyi näenkö vasemalla olevan esteen? Kyllä! (siis päätä kääntämättä jalkaa katsomalla) Kysyi näenkö oikella olevan esteen? Kyllä! Tämä riittä koiralle ja mulle helppoa - kontakti koiraan säilyy ja näen kokoajan mihin olen menossa. Helppoapa todella, huoh! Kysyin sitten, että onko tämä niin, että tavallaan riittää jos katseeni kulkee koiran linjoja, vastaus oli kyllä. Janita kehottaa näin tekemään ja itseasiassa on kehottanut minuakin.
Mä tein tänään ekana, jotenka olin kyllä varmasti kaikille hyvänä "älä tee näin" - esimerkkinä! =D
Oolrait, no siinä sitten heti alkuun koira ykköseltä väärälle esteelle. =) Oli putki A.n alla ja en kyllä tehnyt niin kuin kisoissa tai muutenkin oikeesti tekisin. Taisin olla hiukan jäissä tossa vaiheessa. =D Kauhee vuorisaarna siinä alkuun joka jo toi "suorituspaineita" ja ekana vielä suorittamaan. Tosin en kyllä ainakaan mitään fyysistä jännitystä tuntenut!!
Tokalla yrityksellä jo sit hiukan parmemmin ja normi Taija-asenteella hommiin. Reipasta käskytystä ja ronskia menoa, kunnon taaksetörkkäsyillä (lue: ylitseampuvilla). Meno tyssäsi kuitenkin esteellä 10 Inton pyrhältäessä ko. putkesta väärälle esteelle. Ja sitten alkokin "kiusaaminen"..... =D Ei vaan, kun kävelin Jaakon luo ja näin sen ilmeen, arvasin sen edellisen kerran tapaan "kauhistuvan" mun totaalisen EI zen-tyylisestä tavastani tehdä aksaa. Ja arvasin sen laittavan mut ohjaamaan joko kädettömästi tai hiljaa. Ja ensimmäinenhän niistä sitten toteutu! Näin hyppäsimme totaalisen pois mukavuusalueelta! Saakutti toi on ällöttävän vaikeeta! Ei pysty keskittymään olennaiseen!
Sitä en tosin kiistä, kun Jaakko sanoi sen rauhottavan mun menoa ja rytmitänkin paremmin, totta MUTTA...
Mä niin viimeksikin sanoin Jaakon koulutuksen jälkeen, että kun saisin edes ripauksen tuota rauhallisuutta tekemiseeni niin hyvä olisi, mutta vaikeeta se on uskokaa huviksenne!! Mihinkäs sitä tiikeri juovistaan pääsee! Ja ihan oikeesti olisi ihana olla seesteisempi ja hiljasempi!! Ja koira toimii sillä tyylillä yhtälailla - paremminkin! Eikä se tarvii niitä käskyjä tai varsinkaan niitä käsiä. Kontaktin ja jalkaterien suunnan osoittamaan oikiseen suuntaan. Lopun videosta näette oikeesti kuin hyvin toimii! Joku niistokin kädettömänä! =o
Ja kuinka paljon vähemmällä "räyhäämisellä" ohjaaja pääsee.
Toi on vaan niin noloa, kuinka noloksi voi ihminen tuntea itsensä (hulluksi riehujaksi radalla) siitä millainen on (jolle ei tässä vaiheessa voi mitään), kun tuollainen itse zeniläisyys sanoo pieni pirullinen ilme kasvoillaan että voisit olla vähän rauhallisempi/seesteisempi ja ohjata pienemillä eleillä. Käsi ei saisi irrota kropasta 45 astetta enempää! Aijaa miten niin, oonko mä kuullu tän joskus aiemminkin??!! Maybe! Sanoinkin laittavani jotkut narut housuista käsiin, että en saa niitä käsiä pidemmälle.
Ja taas, niinkuin edelliselläkin kerralla, Jaakko antoi hyvän muistuksen takaaohjaamisesta ja sen taidon osaamisesta. Niin koiralla kuin ohjaajallakin! Mä pohdin pitkään miten saan vietyä hyvin kohdan 29-30 ja sisso voiko yksinkertasempaa vaihtoehtoa olla ko. kohtaan kuin sylkkäri. Sillä ratkes kaikki ongelmat, mitä siinä pohdin! Kerkeeminen kunnon asemiin, koiran laskeutumispaikka jne jne... Ja sviddu, eipä tullu kyllä pieneen mieleenkään siinä kohden, että sylkkäri! Mä niin haluan aina vaan punkea itseni koiran edelle ja vedättää. En kuulemma ole yksin... =)
Koulutuksen anti oli siis tuo ohjauksen rauhottaminen, kontakti (diskopalloilu vex) ja se, että Intolle olisi hyvä laittaa radalle useampi okseri paikkoihin mihin aina vaan voisi laittaa sekä se takaa ohjaaminen. (nämä nyt ainakin tässä vaiheessa mielessä)
Ainiin ja tänään mun kaikki valssit oli myöhässä! =( Mutta sen verran haluu selitellä, että kädettömänä tuntu, että sitä koiraa pitää "pyörittää" jokapaikaan/auttaa liikkellä kulkemaan... Ja eihän siis oikeesti tarvii!!=)
Toi on nyt vähän sellanen juttu, että luulenpa että mun pitäs tuolla Jaakon opissa käydä PALJON useemmin, jotta toi rauhallisempi ohjaus alkaisi minuun iskostua tai sitten luovuttaa ko. homman kanssa kokonaan... Juhalla ei tällaisilla asiolla ole merkitystä siellä mennään eikä meinata ja tyylillä ei aina ole väliä! =D Ku sais vaikka noi takaakierto-ohjaukset edes vähän "sirommiksi".
VIDEO....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)