What a day!
Tösitä himaan, ruokaa napaan ja lähes suorilta lähtö Akatemialle treenaamaan. Vaihdettiin Nikkisen kanssa ns. oravannahkoja ja sain häneltä tämän päivän treenin.
Niin meinas väkisin uni tulla matkalla! Oikeesti sellasessa koomassa tuli ajettua, että turvallisuss kaukana. Olin 10 min ennen treeniajan alkua perillä. Oli pakko ottaa tirsat! =) Pistin herätyskellon soimaan 9 minuutin kuluttua ja niin vaan kerkesin tuossa ajassa nukahtaa! =) =o En tiiä näkikö kukaan - kävelikö ohi, kun siinä akatemian oven suussa auto parkissa ja muija vetää unta kuulaan...
Sit tutustumaan ja päätin valita omat juttuni muutamaan paikkaan. Toinen A.n jälkeen mihin halusin tehdä persjätön, koska tiesin että siinä tulee virhe = livistää kontaktilta ilman lupaa. Tiesin myös, että tässä taatusti toimivampi juttu A.lle ns. päällejuoksu - työntäminen 9:lle.
Toinen paikka, 12-16 tein niin, että 13-14 väliin valssasin. Tän halusin kokeilla, koska tuntu että olis meijän juttu - koira pysyy kontarollissa koko ajan eikä lähe niin pahasti flänkille mitä lähtis jos tekisin 14 persjätön. Tossa hallilahan ei flänkille ois kauheesti ollut edes tilaakaan, mutta jos ois ollu avoimempi paikka.
Lämpälle tutustumisen jälkeen ja kerranki olo tuntu edes suht virkeeltä. =)
Liikkeelle lähdön jälkeen homma kanto just niin pitkälle kuin aattelin, eli A.lle saakka josta lähti omin nokkineen ilman lupaa siinä persjätössä! MURR! Palautin ja annoin palautetta. Otin kokonaan uusiksikin jotta pääsin palkkaamaan. Sit taisin testata sillä päällejuoksulla ottaen kepeiltä saakka ja se toimi. Jatkettiin esteelle 25 saakka minne kerkesin todella hyvin, mutta sain sitten kiellon aikaseksi siinä. Näinhän se aina menee - paikka mitä jännäät onnistuu oli = sinne kerkeeminen ja seuraavassa kosahtaa. Puomilta uusiksi loppuun ja ok!
Pienen hengenvedon ja juomatauon jälkeen nollayritykseen. Nolla tuli, mutta mä olin jo ihan piipussa puomilla esteellä 19. =) Vois olla pikku kunnon kohotuksen paikka? Nollavedossa 13 jarrtti yllättävän hyvin ja pääsin kehumaankin siinä menon tiimellyksessä! Mutta 16 puolestaan haki kauheen ulos - en varmaan tarjonnut kunnolla näkyvyyttä hypylle.
Mä olin tyytyväinen treeniin! Omaan tekemiseen nyt, koiraan ja kun kerranki sain luotua koiralle A.lla tommosen tilanteen. Pääsin kouluttamaaan sitä. Hyvä treeni parempi mieli!
Akaktemialta ajoin suoraan kellikselle Himon hierontaan. Se oli kasilta ja pihassa oli 5 vailla.. Katja oli myöhässä ja Himon kohdalla lopetteli joskus 21.30. Kotona oli about 22.. salde napaan ja maate. Sellanen pv!
Himo oli jumissa niinkuin aina, mutta Katjan sanojen mukaan ei mitenkään super tai ylipahasti. Sai kuitenkin reaktiota aikaseksi koirassa monessa kohden! mm. lavat ja takajalta.
tiistai 13. joulukuuta 2016
sunnuntai 11. joulukuuta 2016
4 startin päivä 10.12
Oikeen aktiivi päivä... =)
Ammusta heti Hyvinkäälle viemään luuria huoltoon Sonera kauppaan. Aattelin et nopee setti mutta siellä pirun kaupassa olikin avajaispäivä ja porukkaa ku meren mutaa. Meni yli tunti! Himassa oli puol 12 maissa, äkkii munakasta napaan ja klo 12 olin jo Katjan (serkun) kanssa hiekkakuopalla lenkittääs koiria. Katjalla siis kaksi isoa malia Simuna ja Allu.
Virpukka sai tavata Katjan koirat ekax - eka Simunan treffaus joka oli remmissä ja Vire irti. Simuna oli into pinkeenä ja Vire niin fiksuna taas että sisso. Oikeesti! Se on kyl niin järkipakkaus! Yleensähän pennut pelkää, maastoutuu, heittäytyy selälleen, mielistelee ja kuseksii tyyliin alleen, mutta Vire meni moikaamaan! Ai tällänen kookas kohelo sä oot! No, okke.. voidaan olla kamuja. Sit Katja päästi Simunan irti ja ne hörpötteli siinä tovin keskenään. Ja seuraavaksi Allu kehiin. Allun iso ego tunnetaan ja oli tietyt oletusarvot sen käytöksestä. Se onlauhkee kun lammas tällaisissa tilanteissa! Ei isoegoisen koiran tarvii hötkyillä tai isotella - pelkkä läsnäolo riittää! Allu ei juurikaan koskaan leiki kenekään kanssa! Vire meni yhtälailla todella rohkeesti moikkaamaan Allua! Katjakin ihasteli Vireen fiksua käytöstä! Toimii itsevarmasti, mutta ei ole missään tapauksessa uhkarohkean tyhmä! Katja päästi Allun irti ja se alko lähetulkoon leikkimään Vireen kanssa! o= Ja kun Allu hetkellisesti alkoi jaakaamaan Virettä liikaa sen juostessa "karkuun" toimi pentu jälleen minun silmissäni loistavasti. Se pysähty kun Allu jaakasi - jolloin Allun toiminta lakkasi välittömästi. Ja Allu ei siis jäänyt kyyläämään, että koska ralli alkaa taas vaan tilanne nollaantui tyystin. Minusta pentu toimi loistavasti ja oikein. Kun pysähdyn jaakaus loppuu ja tiesi että Allu ei tee sille mitään saadessaan kiinni! Vaan homma päättyy siihen!
Himohan on tavannut Allun muutamia kertoja ennenkin ja tiedossa on kuinka se siihen suhtautuu. =)
Tänään suoritettiikin sillä saralla pikku testailuja! =) Himohan kisapaikoilla tai muulla belkkaireita nähdessään ehkä semisti "pelkää" niitä. Tai ainakin haluaa välttyä kohtaamiselta. Nyt kohtasi ensin Simunan jonka kanssa ralli alkoi välittömästi - normi Himo kohdatessaan muita koiria. Kimakkaa haukkua ja juoksua, komentelua ja kutsua / jallitusta juoksuleikkiin. Siinä ne sit tovin rallattelivat.. Ja koiran vaihto... Allu autosta ulos! Mitä tekee Himo?! Normi setti kun kyseessä Allu! Koira joka ei siis koskaan ole tehnyt mitään pahaa Himolle! Muuta kuin henkisesti! =)
Himo tajus välittömästi että voi vittu se on toi! Allu ei edes kertaakaan koskenut Himoon tms, mutta Himo juoksi kokoajan sitä karkuun kiljuen paniikissa. Aivan kuin päätä leikattas. Häntä koipien välissä ja välillä mun selän taa turvaan. Ja siinä sitten tarjoo hammastakin. Ikävähän se on et koira noin pelkää jotakuta toista koiraa, mutta toi on ihan hullun koomista. Allu kun ei tee sille mitään! Himo ei kestä että Allu edes haistais!
Testi jatkui - Allu autoon ja Simuna takas kehiin. Himo heti valmis ralliin.. tovin taas rallattelivat ja sittenpä päästettiinkin Allu siihen kolmanneksi pyöräksi paikalle yllättäen. Katottiin tajuuko Himo ja miten reagoi. Heti kun tajus et Allukin on ulkona, alko huutamaan Simunankin juostessa sen kanssa. Käsittämätöntä?! Allun läsnäolo teki Simunastakin kamalan.
Sit kun Allu meni takas autoon oli tilanne taas normaali - Himo ja Simuna käytettiin siinä irtlenkillä kaksin ja sit pääs pentu ja Leevi keskenään. En haluu riskeerata pentua tohon ralliin mitä Simuna ja Himo vetää keskenään. Haluan välttyä törmäyksiltä yms.
Tunnissa piti ulkoilukeikasta selvitä, kun oli se kisoihin lähtö edessä, mutta niin vaan venähti. Kerkesin just himassa piipahtaa.. Tein pari näkkäriä evääksi, kisakamat kasaan ja kahvia termarimukiin. =) Janakkalaan ajaessa lämpöisessä autossa alkoi silmä luppaamaan...
Olin siis eka kerta kun olin ilmonnut meidät kisaamaan 4 starttia. Kovasti pohdin, että miten jaksetaan / oliko älytön aivopieru, kuinka vire itellä pysyy yllä. Pitkä päivä edessä, aikiksen mukaan eka rata 15.10 vika 20.00 ja kisojen loppu 21 jotain... Himasta lähdin 13.50. Himo lähti luokan loppupäässä joten suuntasin kisapaikalle vain sen vaaditun 30 min ennen starttien alkua. Halliin päästyä siellä jo kasaattiin maksien ekaa rataa. Kisat lähti nopeesti käyntiin ja tutustumisen jälkeen suuntasin Himon kanssa siihen läheiseen metsään lämpälle.
Tuomari kisoissa oli Saviojan Anne ja hänellä oli vallan jänskiä paikkoja radoissa. Aiheutti ihan päänvaivaa kuinka ne tekisin.. =) Olin jo taannoin päättänyt kokeilla vähän vähemmä tiukkaa käskytystä ja katsoa kuinka homma niin pelittää.. No, jälkikäteen voin sanoa, että ei pelittänyt! Himo menee ihan yhtä suurella apinanraivolla ja milestäni vielä vähemmällä välittämisellä mistään ja kun mun tekemisen tehoista ja tarkkuudesta on muutoksen vuoksi about 50 % poissa, niin hommasta ei tule mitään. Mä oon ihan ylivarovainen ja näin myöhässä joka paikasta. Ihan ihme huolimattomuus mokia.. koira livistää kontakteilta. keppivirheitä jne.. Annekin sanoi kisojen jälkeen kun sitten vikan radan tuloksen ansiosta oltiin palkinnoilla, että miten te nyt tänään tolleen. SM finaalin paras pujottelija, huikea kepeillemeno ja nyt ei osaa pujotella...
Ammusta heti Hyvinkäälle viemään luuria huoltoon Sonera kauppaan. Aattelin et nopee setti mutta siellä pirun kaupassa olikin avajaispäivä ja porukkaa ku meren mutaa. Meni yli tunti! Himassa oli puol 12 maissa, äkkii munakasta napaan ja klo 12 olin jo Katjan (serkun) kanssa hiekkakuopalla lenkittääs koiria. Katjalla siis kaksi isoa malia Simuna ja Allu.
Virpukka sai tavata Katjan koirat ekax - eka Simunan treffaus joka oli remmissä ja Vire irti. Simuna oli into pinkeenä ja Vire niin fiksuna taas että sisso. Oikeesti! Se on kyl niin järkipakkaus! Yleensähän pennut pelkää, maastoutuu, heittäytyy selälleen, mielistelee ja kuseksii tyyliin alleen, mutta Vire meni moikaamaan! Ai tällänen kookas kohelo sä oot! No, okke.. voidaan olla kamuja. Sit Katja päästi Simunan irti ja ne hörpötteli siinä tovin keskenään. Ja seuraavaksi Allu kehiin. Allun iso ego tunnetaan ja oli tietyt oletusarvot sen käytöksestä. Se onlauhkee kun lammas tällaisissa tilanteissa! Ei isoegoisen koiran tarvii hötkyillä tai isotella - pelkkä läsnäolo riittää! Allu ei juurikaan koskaan leiki kenekään kanssa! Vire meni yhtälailla todella rohkeesti moikkaamaan Allua! Katjakin ihasteli Vireen fiksua käytöstä! Toimii itsevarmasti, mutta ei ole missään tapauksessa uhkarohkean tyhmä! Katja päästi Allun irti ja se alko lähetulkoon leikkimään Vireen kanssa! o= Ja kun Allu hetkellisesti alkoi jaakaamaan Virettä liikaa sen juostessa "karkuun" toimi pentu jälleen minun silmissäni loistavasti. Se pysähty kun Allu jaakasi - jolloin Allun toiminta lakkasi välittömästi. Ja Allu ei siis jäänyt kyyläämään, että koska ralli alkaa taas vaan tilanne nollaantui tyystin. Minusta pentu toimi loistavasti ja oikein. Kun pysähdyn jaakaus loppuu ja tiesi että Allu ei tee sille mitään saadessaan kiinni! Vaan homma päättyy siihen!
Himohan on tavannut Allun muutamia kertoja ennenkin ja tiedossa on kuinka se siihen suhtautuu. =)
Tänään suoritettiikin sillä saralla pikku testailuja! =) Himohan kisapaikoilla tai muulla belkkaireita nähdessään ehkä semisti "pelkää" niitä. Tai ainakin haluaa välttyä kohtaamiselta. Nyt kohtasi ensin Simunan jonka kanssa ralli alkoi välittömästi - normi Himo kohdatessaan muita koiria. Kimakkaa haukkua ja juoksua, komentelua ja kutsua / jallitusta juoksuleikkiin. Siinä ne sit tovin rallattelivat.. Ja koiran vaihto... Allu autosta ulos! Mitä tekee Himo?! Normi setti kun kyseessä Allu! Koira joka ei siis koskaan ole tehnyt mitään pahaa Himolle! Muuta kuin henkisesti! =)
Himo tajus välittömästi että voi vittu se on toi! Allu ei edes kertaakaan koskenut Himoon tms, mutta Himo juoksi kokoajan sitä karkuun kiljuen paniikissa. Aivan kuin päätä leikattas. Häntä koipien välissä ja välillä mun selän taa turvaan. Ja siinä sitten tarjoo hammastakin. Ikävähän se on et koira noin pelkää jotakuta toista koiraa, mutta toi on ihan hullun koomista. Allu kun ei tee sille mitään! Himo ei kestä että Allu edes haistais!
Testi jatkui - Allu autoon ja Simuna takas kehiin. Himo heti valmis ralliin.. tovin taas rallattelivat ja sittenpä päästettiinkin Allu siihen kolmanneksi pyöräksi paikalle yllättäen. Katottiin tajuuko Himo ja miten reagoi. Heti kun tajus et Allukin on ulkona, alko huutamaan Simunankin juostessa sen kanssa. Käsittämätöntä?! Allun läsnäolo teki Simunastakin kamalan.
Sit kun Allu meni takas autoon oli tilanne taas normaali - Himo ja Simuna käytettiin siinä irtlenkillä kaksin ja sit pääs pentu ja Leevi keskenään. En haluu riskeerata pentua tohon ralliin mitä Simuna ja Himo vetää keskenään. Haluan välttyä törmäyksiltä yms.
Alla: Rusakko tapaa Allun...
Tunnissa piti ulkoilukeikasta selvitä, kun oli se kisoihin lähtö edessä, mutta niin vaan venähti. Kerkesin just himassa piipahtaa.. Tein pari näkkäriä evääksi, kisakamat kasaan ja kahvia termarimukiin. =) Janakkalaan ajaessa lämpöisessä autossa alkoi silmä luppaamaan...
Olin siis eka kerta kun olin ilmonnut meidät kisaamaan 4 starttia. Kovasti pohdin, että miten jaksetaan / oliko älytön aivopieru, kuinka vire itellä pysyy yllä. Pitkä päivä edessä, aikiksen mukaan eka rata 15.10 vika 20.00 ja kisojen loppu 21 jotain... Himasta lähdin 13.50. Himo lähti luokan loppupäässä joten suuntasin kisapaikalle vain sen vaaditun 30 min ennen starttien alkua. Halliin päästyä siellä jo kasaattiin maksien ekaa rataa. Kisat lähti nopeesti käyntiin ja tutustumisen jälkeen suuntasin Himon kanssa siihen läheiseen metsään lämpälle.
Tuomari kisoissa oli Saviojan Anne ja hänellä oli vallan jänskiä paikkoja radoissa. Aiheutti ihan päänvaivaa kuinka ne tekisin.. =) Olin jo taannoin päättänyt kokeilla vähän vähemmä tiukkaa käskytystä ja katsoa kuinka homma niin pelittää.. No, jälkikäteen voin sanoa, että ei pelittänyt! Himo menee ihan yhtä suurella apinanraivolla ja milestäni vielä vähemmällä välittämisellä mistään ja kun mun tekemisen tehoista ja tarkkuudesta on muutoksen vuoksi about 50 % poissa, niin hommasta ei tule mitään. Mä oon ihan ylivarovainen ja näin myöhässä joka paikasta. Ihan ihme huolimattomuus mokia.. koira livistää kontakteilta. keppivirheitä jne.. Annekin sanoi kisojen jälkeen kun sitten vikan radan tuloksen ansiosta oltiin palkinnoilla, että miten te nyt tänään tolleen. SM finaalin paras pujottelija, huikea kepeillemeno ja nyt ei osaa pujotella...
Tällä radalla 6 valssi sairaan myöhässä, kepeille väärin sisään (joo-o! 2 väliin.. =( ). A.n kontaktulta livistys - KESKEYTYS!
Tällä radalla tasi niin ikään tehdä keppivirheen, vein puolivalssilla 6.n joka myöhässä ja rima alas.
A.n kontaktilta livistys ja KESKEYTYS!
Tällä radalla 4 esteestä sain koiran ohi.. jatkoin ja kepeillä koira käänty sitten ulostulossa väärään suuntaan. Tämän mahdollisuuden tutustumisessa tiedostin, koska on Himolle tyypillistä! Mä en voi poikkaria kepeiltä treenata yhtään, kun tulos on heti tämä. Ja sillon viime ot.ssa oli poikkaritreeni keppien jälkeen.. Aattelin vielä en saa ottaa yhtään vastasta käyttöön ulos tulossa, mutta tein sen kuitenkin aika 100% varmuudella koska tulee multa niin luonnostaan. Tää rata juostiin sentäs jo loppuun saakka.
Vikaa rataa ootellessa päätin, että nyt lentää kukkahattuohjausyritykset romukoppaan. Kun ei tuu mitään niin ei tuu mitään! Silkkaa paskaa oma tekeminen! Ja ihan suoritettavissa olevat radat menee vituralleen.. Perkelettä = kunnon asennetta kehiin! Kävin enne omaa suoritusta hallissa omaan tapaani - näyttää jollekin hermeostuneen ees taas marhaamiselta, mutta mä kerään asennetta, puristin hiukan korvasta jne.. =)
Sit radalla mentiin kyllä aika moisella agrella ja käskytyksellä. Mutta nollahan sieltä napsahti ja aika riitti nollan tehneiden kesken kakkossijaan. Femman tehneistä Kim ja Hilu sekä Riina & lainakoira Pertti menivät kovemepaa!
Kehuja saatiin hienosta menosta radan jälkeen ja palkintojen jaon jälkeen tosiaan Annen kanssa jutellessa kerroin hänellekin tämän kokeiluni ja hän kysyikin, että miksi haluan hommaa muuttaa? Niinpä! No, mm. ihan esteettisistä syistä.. Hän tuhahteli =) Te teette omaa juttuanne näyttää tai kuullostaa miltä tahansa! Se on teijän juttu - ei siellä tartte hyvältä näyttää! =)
Joakisessa päivässä on omat oppinsa. Tänään se oli että be who or what you are! #perkele! =D
Vaikeuksien äärellä 9.12
Treenilöissä painittiin taas meijän vaikeuksien äärellä, mutta hyvähän se vain on, että treeneissä joutuu oikeesti treenaamaankin! =)
Alotettiin vasta 20.15 ja mä menin vikana. Paikalla 4. Mä en vaan ikinä ole parhaimmillani = skarpeimmillani tuolla treeneissä kun on perjantai - työviikko takana ja kello jo vaikka ja mitä - lähes Taijan nukkumaan meno aika. =)
Juha otti vinkistä vaarin, kun laitoin hänelle Annan kautta toiveen, että ottaa treenin Muotkan Esan Turun kisojen radasta ainakin alun. Joka siis sai lähestulkoon tittelin olleen vaikein kisarata vuosikausiin...
originaali ratapiirros
Juhan versio
Ja kuten huomaatte on Juhan versio astetta haasteellisempi alun suhteen, koska siellä on nelosen takana ansaeste jota kisaversiossa ei ole! Tuo ansaeste koitui meidän ekan yrityksen kohtaloksi. Ei vaikuttanut vastis mitään vaan sinne meni! Flipillä sai toimimaan! Ja sen jälkeen meni tosi hyvin esteelle 13 saakka, mutta jatkoon mulla oli sitten väärä ohjausvalinta. Olin ajatellut ottaa koiraan etäisyyttä leijeröimällä putken ja uskoin kuin pässi sarviini, että muurille menee sukkana kun ampuu niin pitkälle putkista. Paskan lati muurista ohi jne.. Tarttis vaan pysyä siinä mitä osaa - liikkua täysin räyhäten koira kanssa - tehdä töitä, eikä yrittää kukkahattuilla!
Sitten treenin selkeesti vaikein kohta oli meille 22-23 välin välistäveto!! Voi kiesus.. Alko jo savu korvista nousta! Juhallakin... =D Himo kun ei ihan pienellä tohon vetoon tuu, joudun jumittamaan siinä perse pystyssä niin jatkohan oli aika mahdottomuus. Jos onnistu välistäveto, en kerennyt alta pois kunnolla 24-25 välin persjätöstä ja näin koira suikkasi putkeen.
Ehdottomasti pitäs työstää helpommaksi toi välistävetoon tulo ja oppia toi rytmistyskin kunnolla. Kauan on oltava liike seis jotta lähti välistä tulemaan, mikään "merkkaus" ei riittänyt, jos yhtään liikuin otti 23 väärältä puolelta. Juha toitotti mulle rytmitystä! Vapauta keinulta koira aikasemmin niin näin tulee kunnon liikerytmitys jne.. Mut en mä osannu! Kiukuttein, että miten tää kohta eroaa alun 3 ohjauksesta jossa olen jarruttamassa paikallaan ns. samassa asennossa kuin nyt, siellä koira reagoi nyt ei.. No, siellähän ohjaus vastasi versiota joka tässäkin kohden oli meille se ykkösjuttu. Eli valssilla 22-23 väliin ja takaakiertona 23. =) Tässä mä sain tykittää keinulta eteenpäin kintut sauhuten mikä sopii mulle =) ja takaakierto on miedän vahvuus... Ja nyt oli kunnolla alta pois työntäessäni koiraa takaakiertoon 25, koira näkikin hypyn. =) Ja siis siksi valitsin alun perin ton välistävetohomma koska teisin se olevan vaikea. Jo ite välistäveto ja sit siinä oli muutenkin niin paljon enemmän ohjaajalle vaikeeta tehtävää.
Kontaktit toimi hyvin tänään! =)
Mitään nollasuoritusta ei tänään ees lähetty yrittämään! Eikä voi sanoa, että mikään wuhuu fiilis olis treenistä jäänyt, mutta mikä tärkeintä oppia tuli taas roppakaupalla. Be who or what you are! Hyödynnä vahvuudet! Mutta treenaa niitä heikkouksiakin kuntoon!
keskiviikko 7. joulukuuta 2016
Paremmin kuulolla ja FI-AVA H
Kisatusta heilujen kisoissa jaun hallilla sipoossa.
Päätin testata taas astetta asenteettomampaa ohjausta sekä auton jättämistä pidemmälle parkkiin hallin sivustan sijaan - jotta koira ei kuulisi sitä suunnatonta hauketta ja älämölöä kokoajan oottaessaan autossa.
Muutoin normi rutiinit. Piiiitkä lämppälenkki Minna ja Usvan kanssa koirat irti hörpötellen, kun kisat oli jo sinne mennessä TUNNIN MYÖHÄSSÄ!
Koiraa ei halliin liian aikasin ja siellä temppujen tekoa... tavoitteena myös ohjata koiraa ehkä normia kauempaa ja suht äänettömästi (se ei ihan toteutunut, maneerit on istutettu syvälle!)
Lähettiin about seittämäntenätoista koirakkona.
Eka rata ihan bueno nolla - pari venynyttä paikkaa. Sijoitus 2.
Toka rata livisti puomilta, jatkoin hetken pelästellen ja tuli muurin plaikat asla. Sit otettiin A huollella. Siinä kun rytmi sekos ohjauskuviot eivät enää olisi voineet olla samat kuin olin alun perin suunnitellut, mutta niillä mentiin haparoiden..
Vika rata hypäri, joka vaati vähän kerkeemistä. Mutta ei ongelmaa kun luotti koiraan! Nolla sijoituksella 2.
Lehvän Outi voitti, mutta kun heillä oli jo Mikkilän Sarilta hyppyserti siirtyi se meille. Näin Himosta tuli hyppyvaliokin viimein. 15.11 jälkeen on saanut ottaa sertin vastaan.
Summasummarum: Koira toimi mukavasti, keskimmäisen radan puomia lukuunottamatta, oma moodi oli hyvä. Pari nollaa kolmesta radasta on ok, pari kakkos sijaa taas.. Yritän olla tyytyväinen sijoihin ja toitottaa, että muisteleppas vaikka viime lauantain kaahotusta... Mutta kun voittamisen himo on kova! Siitä alkaa tulla jo lähes "pakkomielle".. =) Ja senhän toki tiiämme, että mitä ennemmän jotain yrität pusertaa se ei ainakaan tule! =) Kakkosijoja meillä "riittää, vaikka aina on kiva päästä palkinnoille oli pallin sija mikä tahansa!! =) Mutta tärkeintä sijoituksista huolimatta on saada ilo tekemistään radoista! =)
(kesäkuu - nyt 7 x 2 sija, 2 x 3 sija, 14 nollaa ylipäätään 34 juostusta radasta)
Päätin testata taas astetta asenteettomampaa ohjausta sekä auton jättämistä pidemmälle parkkiin hallin sivustan sijaan - jotta koira ei kuulisi sitä suunnatonta hauketta ja älämölöä kokoajan oottaessaan autossa.
Muutoin normi rutiinit. Piiiitkä lämppälenkki Minna ja Usvan kanssa koirat irti hörpötellen, kun kisat oli jo sinne mennessä TUNNIN MYÖHÄSSÄ!
Koiraa ei halliin liian aikasin ja siellä temppujen tekoa... tavoitteena myös ohjata koiraa ehkä normia kauempaa ja suht äänettömästi (se ei ihan toteutunut, maneerit on istutettu syvälle!)
Lähettiin about seittämäntenätoista koirakkona.
Eka rata ihan bueno nolla - pari venynyttä paikkaa. Sijoitus 2.
Toka rata livisti puomilta, jatkoin hetken pelästellen ja tuli muurin plaikat asla. Sit otettiin A huollella. Siinä kun rytmi sekos ohjauskuviot eivät enää olisi voineet olla samat kuin olin alun perin suunnitellut, mutta niillä mentiin haparoiden..
Vika rata hypäri, joka vaati vähän kerkeemistä. Mutta ei ongelmaa kun luotti koiraan! Nolla sijoituksella 2.
Lehvän Outi voitti, mutta kun heillä oli jo Mikkilän Sarilta hyppyserti siirtyi se meille. Näin Himosta tuli hyppyvaliokin viimein. 15.11 jälkeen on saanut ottaa sertin vastaan.
Summasummarum: Koira toimi mukavasti, keskimmäisen radan puomia lukuunottamatta, oma moodi oli hyvä. Pari nollaa kolmesta radasta on ok, pari kakkos sijaa taas.. Yritän olla tyytyväinen sijoihin ja toitottaa, että muisteleppas vaikka viime lauantain kaahotusta... Mutta kun voittamisen himo on kova! Siitä alkaa tulla jo lähes "pakkomielle".. =) Ja senhän toki tiiämme, että mitä ennemmän jotain yrität pusertaa se ei ainakaan tule! =) Kakkosijoja meillä "riittää, vaikka aina on kiva päästä palkinnoille oli pallin sija mikä tahansa!! =) Mutta tärkeintä sijoituksista huolimatta on saada ilo tekemistään radoista! =)
(kesäkuu - nyt 7 x 2 sija, 2 x 3 sija, 14 nollaa ylipäätään 34 juostusta radasta)
Ot treenit 5.12
Marianne tuli Porvoosta saakka mulle opastamaan miten Tereza Kralova opettaa koiransa kokoamaan. He olivat taannoin hänen opissaan.
No, sillä saralla ei kauheesti nyt kuitenkaan uutta tietotaitoa tullut (jos tavan oikein ymmärsin) - Himon kanssa ollaan jo hommaa tehty, eli toi pysäytys/hidastus ennen hyppyä. (videollakin näkyy)
Mutta kun tuon asian siirtäminen on niin vaikeaa kisoihin, missä se juuri pitäisi saada toimimaan ja viedä läpi. Siellähän en nyt mitään reaktioita saa... Tuolla omalla hallilla toimii "hyvin".
Kisoissa pitäs omata teleportaatio kyky siirtyä paikasta toiseen - en voi sanoa koiralle, että odottappas siinä jarrupisteessä nyt, kohta saat luvan hypätä, kun kartturi siirtyy seuraavaan paikkaan valmiiksi jarruttamaan! =) Olispa aika koomista tuomarillekin..
Tän päivän treeni oli sitten seuraavanlainen:
No, sillä saralla ei kauheesti nyt kuitenkaan uutta tietotaitoa tullut (jos tavan oikein ymmärsin) - Himon kanssa ollaan jo hommaa tehty, eli toi pysäytys/hidastus ennen hyppyä. (videollakin näkyy)
Mutta kun tuon asian siirtäminen on niin vaikeaa kisoihin, missä se juuri pitäisi saada toimimaan ja viedä läpi. Siellähän en nyt mitään reaktioita saa... Tuolla omalla hallilla toimii "hyvin".
Kisoissa pitäs omata teleportaatio kyky siirtyä paikasta toiseen - en voi sanoa koiralle, että odottappas siinä jarrupisteessä nyt, kohta saat luvan hypätä, kun kartturi siirtyy seuraavaan paikkaan valmiiksi jarruttamaan! =) Olispa aika koomista tuomarillekin..
Tän päivän treeni oli sitten seuraavanlainen:
Ohjelmassa oli käännösten kurinpalautus ja erilaista testailua muutenkin.. kuten mm. äänetöntä ohjausta.
Video ja lisää myöhemmin..
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Kisat 3.12
Plaah - mistä lähtis edes liikeelle?
Oletetut iltakisat, kun maksit päivän vikoja, mut alkamisaika olikin jo iltapäivällä 14.20. Meinasin et nyt on hyvä ajankohta, kun tuntuu et aikasin aamulla on töttöröö ja illallakin. Mut niin vaan suuta repi kun kisapaikkalle pääsin..päikkäriaika? =)
Tuomarina oli Sami Topra ja hänen ratansa (tai ainakin aksaradat) oli maksikoirien linjoja ajatellen todella kinkkiset. Muuten ihan PERUSaksaa!
Olin päättänyt yrittää ottaa kääntymiset huomioon (ja ssaada pienemmät kurvit) ja ohjata käännökset/vaatia ne. Eka rata alkoi ihan hyvin! Mut sitten keppien jälkeiseen settiin tein väärät valinnat - kuten pelkäsin
ja siinä meni pelasteluksi. Tässä kohden vielä ihan oikisille esteille kuitenkin.
Mutta sitten 13 takaakiertoon tekemästäni vastakäännöstä koira lähti ihan omille raiteilleen reagoimatta lainkaan tekemääni ohjaukseen... mustan viivan lailla. Otin uusiksi putken kautta ja teki saman. Sitten poistuimme kiukkua täynnä pois radalta. =(
Olin valinnut ohjaukseksi takaakierto-vastakäännöksen, koska oletin koiran tulevan sillä ohjauksella hitusen lähemmäs turkoosin viivan osoittamaa linjaa. (turvallisempi meno puomille koiralla)
Valssilla kaikkien koirat valui vähintään vaaleanpunaiselle linjalle ja tämän totesin jo tutustumisessa olevan meille täysi mahdottomuus. Mutta en mä olis myöskään uskonut lähtevän vastiksen jälkeen ihan hevon sanonko mihin!
Oletetut iltakisat, kun maksit päivän vikoja, mut alkamisaika olikin jo iltapäivällä 14.20. Meinasin et nyt on hyvä ajankohta, kun tuntuu et aikasin aamulla on töttöröö ja illallakin. Mut niin vaan suuta repi kun kisapaikkalle pääsin..päikkäriaika? =)
Tuomarina oli Sami Topra ja hänen ratansa (tai ainakin aksaradat) oli maksikoirien linjoja ajatellen todella kinkkiset. Muuten ihan PERUSaksaa!
Olin päättänyt yrittää ottaa kääntymiset huomioon (ja ssaada pienemmät kurvit) ja ohjata käännökset/vaatia ne. Eka rata alkoi ihan hyvin! Mut sitten keppien jälkeiseen settiin tein väärät valinnat - kuten pelkäsin
ja siinä meni pelasteluksi. Tässä kohden vielä ihan oikisille esteille kuitenkin.
Mutta sitten 13 takaakiertoon tekemästäni vastakäännöstä koira lähti ihan omille raiteilleen reagoimatta lainkaan tekemääni ohjaukseen... mustan viivan lailla. Otin uusiksi putken kautta ja teki saman. Sitten poistuimme kiukkua täynnä pois radalta. =(
Olin valinnut ohjaukseksi takaakierto-vastakäännöksen, koska oletin koiran tulevan sillä ohjauksella hitusen lähemmäs turkoosin viivan osoittamaa linjaa. (turvallisempi meno puomille koiralla)
Valssilla kaikkien koirat valui vähintään vaaleanpunaiselle linjalle ja tämän totesin jo tutustumisessa olevan meille täysi mahdottomuus. Mutta en mä olis myöskään uskonut lähtevän vastiksen jälkeen ihan hevon sanonko mihin!
Kiukuissani vein koiran autoon.. =(
Tokalle radalle päätin vielä kovemmin, että sähän käännyt saatana, kun Samin kanssa siinä "keskusteltiin" pitkät tovit ennen rataa. Tai lähinnä keskustelu oli mun tuskastelua näkemästäni rataprofiilista.. oikein meidän unelma!
Vaikka kuinka olin päättänyt, että koira jarruttaa kakkoselle, veti se sen läpi sukkana. =( Murahdin ja olis ansaittu siitä pyörimisestä kyllä kieltokin. Mutta jatkoin ja keppien jälkeen olikin sitten se mun panikoima paikka. Päätin viedä valsseilla treenimielessä, vaikka tiesin, että ei tuu mitään. Ekasta valssista läpi, toka ok kun kulma hypyssä oli tuo. Sit alko pelastelu - ei enään valsseja vaan ihan jotain muuta. Rima alas seikalta mun huudon takia, kaameilla kaarroksilla sattuman kaupalla oikiseen päähän putkea. Koira ihan vitun paskalla linjalla puomille, kun ampu putkesta niin pitkälle - mä en tajunnu tätä ottaa huomioon ollenkaan kun mun kaiken energian tutustumiseesa vei kohta 5 - 9. Ja sitten hän päätti iloisesti voisimpa lähestulkoon sanoa että loikata puomin alastulon ja vetää ihan sukkana siitä läpi. Sit meni mulla lopullisesti vati nurin! Peli seis ja pois! Siis sellanen höyrypää toi koira ja apinanraivo että! =(
Agilityn ilo ja mukavuus kaukana! Oikeesti! En mä mitään lapaskoiraa haluakkaan, mutta kyllä jossain kulkee raja tossa koheltamisessakin!
Vika rata nolla jota sitten itse tärvin ohjaamisellani. Sijoitus joku paska..
Ja aksaahan tää vaan on, mutta jos en keksi keinoa tehdä tälle jotain, ei meijän aksaamisessa ole mitään järkeä! Toi koira on vaaraksi itselleen, mulla ei oo kivaa - aksa vois olla himpun helpompaakin = kivempaakin ja kilpailuhenkisenä ihmisenä kärsin siitä kun tulosta ei tule.
Ja kuinka helposti harmistus kertaantuu, kun tällä hetkellä saa taas tuskastella oman jaksamisen ja ulkonäön kanssa. Oikeesti kyrsii tää oma aikaansaamattomuus - oishan se kiva olla jaksavainen, nätti ja notkee. =) Hymiön joo laitoin, mutta ei paljon naurata. Joka päivä omatunto soimaa, kun et jaksa urheilla, pitäs jotta olis kunnossa ja aineenvaihdunta pelais.. olis parempi olla! Nyt on jatkuvalla syötöllä veto pois - lääkärissä käyty - verikokeet kertoo kaiken olevan fine. Mutta silmät oireilee hulluna, kirvelee ja on nää kaamet silmäpussit.. Hiukset senkuin harvenee aina vaan.. aina aväsynyt ja tuntuu ettei lanttukaan pelaa ihan satkulla. Onko koskaan pelannut? No, nää on näitä mut itseironisia letkautuksia.. Mut vanhuus tulee - akka näyttää lähes joltain 50 vee pultasarilta. Itsetunto nollassa..
Ikinä ei tunnu et jes tänään mä oon voimissani - teen sitä ja tätä - tänään hyvä päivä - tänään mä kisoissa vedän niin innolla ja hyvällä draivilla... Noup.
Rahahuoliakin kun aina on! Huolettaa taas jo keväät sen puolesta kun työaika tippuu taas 6 tunnille. Mutta positiivista siinä on se taas se, että josko jaksua tulis muuhun itellä enemmän.
Kun vaan sit olis rahaa sijoittaa vaikka tähän harrastamiseenkin, mutta taitaa jäädä haaveeksi.
Treenit 2.12
Väsytti niin perkuleesti treeneihin ajaessa että! Mä yleensä otan perjantaisin pikku päikkärit just siksi että olisin paremmassa vireessä treenissä ja ajaminenkin sinne ja himaan olisi turvallisempaa. Mutta nyt oli pakko töiden jälkeen siivota ja touhuta - se kostatui.
Olin töttöröö vielä alkaessani tutustumaan rataan. =) Kakkosella ajatelin tehdä niiston, kun Juha tokaisi "Taija, se este suoritetaan toiselta puolelta".
Treenin läpikulku oli jokseenkin yllättävä itsellekin. Mä en ensinnäkään tätänykyä ole lainkaan skarpeimmillani (missään tilanteessa..treeneiss, arjessa missä vaan) - tulee ihan ihme koiran hukkauksia..yksin jättöjä. En ole enään normi huolellinen itseni ja se tulee jotenkin silleen vahingossa. En oo löysä tieten tahtoen, vaan jotenkin tuntuu kun ei olisi kaikki muumit aina laaksossa paikalla.
Alussa sain koiran jo puomista ohi, kun en ottanut sitä kunnolla matkaan. Ja yllättävää Himoltakin, että ei ottanut suoraan nenän edessään olevaa seuraavaa estettä. Eikun uudestaan alusta.. Sit alko keinu ongelma, lähti sieltä omin nokkineen jos jonkin kerran! Juha ei tykännyt kun nillitin asiasta... Mut mun kriteerit on mun kriteerit ja Himo kestää palautteen annon.
Kepeille menossa ei ollut mitään ongelmaa - monella viikon mittaan kuulemma ollut.
Keppien jälkeinen setti meni kans muistaakseni aika hyvin - ei pahempia lentoja, mutta A:n jälkeen tein just sen mitä rataantutuessa jo tiedostin - peitin tyystin näkyvyyden A.n jälkeisen hypyn takaakiertoon. Kielto ja koira luki viereiselle hypylle poikkariksi. Homma korjaantu heti oman kulkulinjan korjauksella.
Mut seuraava kohta oli taas yllätyksiä täynnä! Himo ei lukenut ollenkaan A.n alla olevaa putkea vaan flänkkäsi johku hevon perseeseen siitä ohi, kiertäen koko A.n mun perään. Toki mä vaan höökäsin sinne muurille jarruttamaan ja paniikissa pois sen putken ulostulon edestä. Tää toistu monta kertaa! Sit kun mä jouduin jäädä oikeen varmistaa putkeen menon, en kerennyt sinne muurille.
Lukuisten toistojen jälkeen saatiin homma onnistumaan ihan täydellisestikin! =) Oma maltti kohillaan, tarkkaa ohjausta ja upee jarrutus koiralta muurille = hyvä käännös! Nää kun vaan ei tuu ihan ykkösellä saatikka kisoissa. Sit lopussa ei ollu mitään ongelmaa.
Olin töttöröö vielä alkaessani tutustumaan rataan. =) Kakkosella ajatelin tehdä niiston, kun Juha tokaisi "Taija, se este suoritetaan toiselta puolelta".
Treenin läpikulku oli jokseenkin yllättävä itsellekin. Mä en ensinnäkään tätänykyä ole lainkaan skarpeimmillani (missään tilanteessa..treeneiss, arjessa missä vaan) - tulee ihan ihme koiran hukkauksia..yksin jättöjä. En ole enään normi huolellinen itseni ja se tulee jotenkin silleen vahingossa. En oo löysä tieten tahtoen, vaan jotenkin tuntuu kun ei olisi kaikki muumit aina laaksossa paikalla.
Alussa sain koiran jo puomista ohi, kun en ottanut sitä kunnolla matkaan. Ja yllättävää Himoltakin, että ei ottanut suoraan nenän edessään olevaa seuraavaa estettä. Eikun uudestaan alusta.. Sit alko keinu ongelma, lähti sieltä omin nokkineen jos jonkin kerran! Juha ei tykännyt kun nillitin asiasta... Mut mun kriteerit on mun kriteerit ja Himo kestää palautteen annon.
Kepeille menossa ei ollut mitään ongelmaa - monella viikon mittaan kuulemma ollut.
Keppien jälkeinen setti meni kans muistaakseni aika hyvin - ei pahempia lentoja, mutta A:n jälkeen tein just sen mitä rataantutuessa jo tiedostin - peitin tyystin näkyvyyden A.n jälkeisen hypyn takaakiertoon. Kielto ja koira luki viereiselle hypylle poikkariksi. Homma korjaantu heti oman kulkulinjan korjauksella.
Mut seuraava kohta oli taas yllätyksiä täynnä! Himo ei lukenut ollenkaan A.n alla olevaa putkea vaan flänkkäsi johku hevon perseeseen siitä ohi, kiertäen koko A.n mun perään. Toki mä vaan höökäsin sinne muurille jarruttamaan ja paniikissa pois sen putken ulostulon edestä. Tää toistu monta kertaa! Sit kun mä jouduin jäädä oikeen varmistaa putkeen menon, en kerennyt sinne muurille.
Lukuisten toistojen jälkeen saatiin homma onnistumaan ihan täydellisestikin! =) Oma maltti kohillaan, tarkkaa ohjausta ja upee jarrutus koiralta muurille = hyvä käännös! Nää kun vaan ei tuu ihan ykkösellä saatikka kisoissa. Sit lopussa ei ollu mitään ongelmaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)