Maanantai 12.9

Vettä alko satamaan jo sunnuntai illalla ja sitä tulikin sitten lähes koko maanantai-päivän. Joskus neljän jälkeen alkoi poutaantumaan.

Aamulla suunnattiin Kuusamoon kaupalle toivossa hiukan edukkaammat ostamiset.. No, tiiä häntä oliko sen edullisempaa kuin näissä lähikaupoissakkaan, mutta saatiinpahan apteekista Leeville Antepsinia ja meille strepsilsejä. =)

Samalla piipahdettiin Salpalinjalla. Marko tykkää kauheesti kaikesta sotaan ja sen historiaan liittyvistä jutuista ja onhan ne tuollalailla konkreettisina kohteina kiinnostavia!

 Ihan nyt ei parhaassa mahdollisessa kunnossa tämän kohteen pitkokset olleet..

 Sama tähystysreikä almepana sisäpuolelta kuvattuna.

Kyl mä kuulkaa sanon että "elämä täällä juoksuhaudoissa" on ollut aikamoista sota-aikaan. Tuhannen asteen pakkasessa kyyhöttelet täällä ja kyttäät, että mistä se vihollinen tulee ja tappaa.. sä ja sun ajatukset..

 Tihrustat periskoopilla... tai tähtäilet pyssyllä pienestä reijästä..

 Ja siis tää pienen pieni koppero oli säkkipimeä! Onneksi kännyköissä on taskarit! =)

Tässä on siis ennen ollut konekiväärikupukorsu. Näitä jättimäsiä betoni / kivirautamöykkyjä (kattoa?) oli lennellyt räjäytyksessä aika pitkällekin tästä..

Kauppareissun jälkeen oli kokkailutuokio, jottei joka helkutin aamua tarttis alottaa kokkaamalla. Meillä nimittäin on aina oltava safka valmiina, kun tuolta käpöömästä tullaan - siin ei paljo enään huvita alkaa mitään tekemään!  Tekastiin sitten oikeen lettujakin.. Marko vetäs pikku ruokaperäsetkin ja illalla kun sade lakkas päästiin vielä pikku lenksullekin!

Ikävä tosiasia täällä Rukalla on mielestäni se, että tämä on suunnattu selkeesti liikkujan tarpeisiin tätänykyä - kokemista / näkemistä ei juurikaan ole.  Sauvakävelle ja fillarillapääsee...

Reitit on siinä kunnossa, että vaikka autolla ajaisit - metsäpolkuja saa hakea! Kameran kanssakaan saa mitää järkevää aikaiseksi... =(

Koiratkaan ei näillä sorateillä tykkää kulkea. Väkisin takaisintulomatkasta survoimme itsemme metsän puolelle kävelemään ja siitäkös vasta Rusakolla ilo irtos. Se todella loikki rusakon tavoin yltympäriinsä HULLUNA!

Lenkin jälkeen survastiin ittemme vielä autoon pikapikaa ja ajettiin mastolle ylös kattoos auringon laskua.. Alkuun oli tarkotus ehkä kävellä sitä kautta takas, mutta matka olis alkanut olla liian pitkä Leeville.