Ke 14.9, Pieni Karhunkierros

Lupaili tällä päivälle hyvää aurinkoista ilmaa ja siksipä tämä valikoitui päiväksi, kun kierrettiin Pieni Karhunkierros. Rundia aloteltiin n. klo 11.00 ja valikoitiin lähtöpaikaksi Myllykoski, Oulanka Base Camp. Koska Leevin vuoksi 1 km (2 km edestakaisin) saattaa olla hyvinkin merkittävä! Ja Juumasta Myllykoskelle ollaan kävelty joskus vuonna nakki ja keppi - muutoin tämä reitti on meillä kokematta!

Tässä "parkkiksella" oli aamutuimaan vain jokunen auto.. mutta reitillä porukkaa oli pilvin pimein, varsinkin taukopaikoilla. Ihan liikaa jos ihan rehellinen oon! Ikähaarukka oli todella vauvasta vaariin!

Käveltyämme reitti ajettiin piruuttaan sinne Juuman lähtöpaikalle ja käytiin siellä kahvilla. Voi jösses mitä siellä oli autoja! Ja osa jo varmasti poistunutkin varmaan, kun kello oli yli kolme. Luojan kiitos ei aamulla ajettu sinne - ois varmaan jäänyt auto parkkiin saamatta ja tullu jo ahdistus ihmispaljoudesta ja luovutettu koko homman suhteen!

Me lähettiin kiertääs reittiä vastapäivään (loppujen lopuksi kuitenkin) vaikka mietin toki ens alkuun, että pitäsköhän alottaa tolla Myllykosken riippusillan ylityksellä, ettei sitten loppumatkasta sitä kohdatessa ja paniikin iskiessä tarvii kävellä koko 10 kilsaa uudestaan takasin välttyäkseen ylitykseltä!   =) Autolta tähän sillalle oli siis vaan jokunen sata metriä!

Moni on tätä reittiä kehunut, mutta taas rehellisyyden nimissä me ei mitään suunnattomia kiksejä reitistä saatu! En nyt voi toki luontoa ja ympäristöä moittiakkaan, mutta...
Ja kiva, että ollaan nyt käyty!

Riippusillat oli reitin kohokohdat! Varsinkin jos ois uskaltanut niillä katella muualle kuin suoraan eteen seuraavalle rannalle. =) Eka oli jotenkin iisimpi, kun siinä oli hiljainen vesi alla - toi Myllykosken pauhaava vesi siellä alla lisäsi kummasti pelkokerrointa. Tartti ihan korvasta itteä rutistella ennen ylitystä! =)

Alkureitti kulki siellä "kanjonin" yläreunalla. Ja siis paikkapaikoin todella reunalla - oli pelottavaa! Varsinkin kun tuo Rusakko on sellanen sähikäinen, niin sen kanssa saa olla ihan ylivarovainen kaikessa tällaisessa.. ja mun korkeenpaikan kammolla muutenkaan mihinkään reunoille mennä kötköömään!

Reitin alku vähän "pelästytti", että tällaistako tämä olisikin... mutta  pian aukesi jylhää maisemaa. Ja reitti muuttui metsäpoluksi.

Ja niinkuin tuolla jo kirjoitin ikähaarukka oli aikamoinen - tässäkin pariskunnalla oli molemmilla pienet lapset selässään...

Vaikeeta tuo korkeuseron esittäminen kuvalla - mutta korkeella oltiin!

Tässä kuvaillessani yksi nuori nainen taas pikkunen lapsi selässään kysyi, että voinko ottaa heistä kuvan hänen kännykällään... No, mikäpä jottei.

Mä oikeesti järkytyin kun tässä kohden taukopaikalle saavuttiin, että kuinka helvetisti sitä väkeä oli! Tulipaikalla todella oli tungosta! Ja kersakin poikineen.. koiriakin... 

Plaah... me hakeuduttiin vähän syrjempään. Oli toinen pienen pieni tulipaikka missä yksi pariskunta kokkaili evästä ja heillä oli siinä vieressä teltta pystyssä. Aluksi oli vähän ujohko tunnelma, mutta kyllä siinä sitten loppujen lopuksi turistiin tovi kunnolla ja kysyivätpähän hekin josko heistä kännykällä kuvan ottaisin... =) Jep! 

Tästä matka jatkui metsäistä polkua pitkin "kanjonin" reunaa mukaillen, välillä oli vähän märkääkin.

Sitten alkoi laskeutuminen alas Harrisuvantoon ja tää alasmeno olikin sitten jokin rysäpaikka. Myötäpäivään eli ylöspäin kulkijoita riitti ja heille nousu oli aikamoinen ja pitkä. Meille siis alamäkeä. Väkeä todella oli ja vauhtia jos jonkinlaista. Mummut mateli ja turisi, niin ylös kuin alasmenijät...  =) Ylös punki jokin about 30 lapsen poppoo ohjaajineen ja voitte kuvitella äänen määrän.. "mä en jaksa - mä kuolen... " =D

Koiriakin tuli valehtelematta vastaan kymmenkunta! Moni aikamoinen käytöksen kukkanen...

Väen paljouden vuoksi jotenkin kuvaaminenkin ahdisti - mm. itse reitti jäi aika vahvasti ikuistamatta. Tuli räpsittyä vai halutut pakolliset. =( Ettei jää jalkoihin..

Mut hei jotain positiivista - Luojalle kiitos, että ne lapsukaiset tuli vastaan tossa mäessä eikä tässä sillalla! =)

Marko meni sillat aina ekana Himon kanssa (mun pyynnöstä), joka siis kulki aika matalana ja hiukan epäröiden, mutta Markon kannustaessa Himoa kokoajan etenemään eteni kuitenkin. Tää järjestely siksi, että Marko pysty toisessa päässä estämään kenenkään ryykäämisen sillalle samaa aikaa mun ja Leevin kanssa ( mä ite kielsin takana tulijoilta tämän!). Näin varmistettiin, että Leevi ei jymähdä keskelle siltapelosta jäykkänä toisen pelkäävän eli mun kanssa. Leevi liikku tosi rohkeesti! Mut se onkin sen luontonen, että pitää omistaan kokoajan huolen ja kun Marko oli menny jo, sillä oli kiire sen tykö!

Harrisuvannossa oli porukkaa niinikään pilvin pimein =(. Mutta siellä pääsi "onneksi" vessaan - kaamea kokemus! Vessan "laude" lainehti kusta.... Oikeesti! Yhtään en liiottele! Ja mä vielä löin takkini sinne, mutta luojan kiitos ei menny kuseen! "Pikkusen" oli menny reijästä ohi ja huussi oli säkkipimeä. Ei paperia tms.. onneksi meillä oli, jotta sai siivottua ja edes sen styrox renkaan paikalleen, jotta pääsi ite jossain määrin pissalle. Kusi valu sitä istuinosan etureunaa pitkinkin alas..

Tässä pidettiin pikainen tauko  ja onneksi taas löydettiin vähän syrjemmästä muutama pölli jolle päästiin istumaan. Koirille matkaevästä myös ja Leevi ei suostunut syömään. Tämä aiheuttaa heti huolta tätä nykyä! Leevi lakkaa syömästä kun on kipeä!

Sit alkokin meillä nousu osuus Kallioportille... Jokunen porras...

Tässä alko Leevissä näkymään puutumisen merkkejä  (tai kipua?) ja sitä olikin kannettava portaissa. Mukava lisähaaste itselle tuollainen +10 kiloa sylissä...

Taas oltiin korkeella ja voin sanoa, että en menny reunalle kuikkimaan!  =D Ja koiria tuli edelleen vastaan yhtenään.

Loppumatkasta muutamat kauniisti värittyneet pienet suolammet antoivat silmänruokaa.

Kaikki kuvaaminen meni ihan räpsimiseksi - mä en vaan pystynyt yhtään keskittymään siinä ihmis- ja koirapaljoudessa... Moni mielenkiintoiselta luonnossa näyttävä juttu tallentui kameralle silkkana "paskana". =)

Ja pian oltiinkin matkan loppupisteessä.. ensin yksi puusillan ylitys ja vähän metsäistä polkua ja vika riippusilta... Pelottavin sellainen kun pauhaava joki siellä alla!

Ja that's it! Rapiat 10 kilsaa ja vajaat kolme tuntia! =)

Illalla Leevi sitten näyttikin jo kivun merkkejä, mutta en tiiä oliko vatsa vai mikä. Se ei nimittäin normi tapaan kramppaillut tai venytellyt tai tärissytkään, vaan nousi istumaan ja läähättelemään. + että silmistä näki että kaikki ei oo ok! 

Kipulääkitsin heti... Söikin sit jo illalla. Sillähän on toi armoton kainalopatti eli kipu saattoi olla jalassakin.. tai missä vaan lihaksistossa / nivelissä - onhan sillä jo ikää!

Torstai saakin nyt kyllä olla Leevin lepopäivä (luvannut sadettakin). Hienosti se on joka päivä jaksanutkin lenkkeillä!