tiistai 25. syyskuuta 2012

Vallan mukavata! 25.9

Oreniuksen opissa oltiin. =) Eka kerta viidestä. Oikeen mukavaa oli ja harjoitus tarjosi haastetta jo tutustumisesta alkaen. Huomaan erilaisuuden siihen mihin on viimeaikoina tottunut, mutta ehdottomasti positiivisessa mielessä. Suoritettiin vikana neljästä... Muut ryhmäläiset meille aivan uusia tuttavuuksia.=) Into oli ihan ok menossaan ja eka yrittämällä päästiin esteelle 21 saakka joka oli kepit. Tosin muurin palikat tais tulla alas esteellä 18. Oli A.n jälkeinen este ja siitä tuli heti samat kommentit kuin Jaakolta, että olis liikkeen mukana lähteny etenemään, nyt ite pari metriä koiran edellä pysähdyin. Ja sit homma tuntukin töksähtelevältä. Juhalta sain tosi hyvän neuvon: päästä koira edelle A.lla ja näin ootte yhtäaikaa alastulolla ja siitä sujuvasti yhdessä liikkeelle (katkoitta) ja seuraavalle esteelle ohjaus. Tuntu älyttömän hyvältä ja sujuvalta!!!!! Ei tarvinnu kökkiä ja ootella koiraa liikkeelle sieltä A.lta ja vartoa koska ite lähtee jatko-ohjaukseen, nyt kaikki solju hyvässä rytmissä. Mä niin kaipaan just tätä!!!! Kepeillä hiukan samaa ongelmaa.

Rata olikin sen sorttinen, että keppien jälkeinen elämä tuotti meille hankaluuksia, sitä sit loppuaika väännettiinkin. Ainiin ja Juha ei muuten oo mikään pilkunviilaja, suoritustamme radan muilta osin ei hinkattu millään muotoa. Hän kommentoi menon olevan vallan mallikasta, mitä nyt pituuden leikkauksen olisin voinut kuulemma ottaa tiukemmin. No totta tosiaan, se valu! =)


Kepeiltä tartti saada koira puomin toiselle puolelle loppuSUORALLE. Into paineli mun seläntakaa vaan puomille, kun pääsen kepeillä irti ja kun ite olin ohittanut jo puomin ja koira vasta sen kohdalla, mulla kaikki kropassa alko kääntymään ns. puomia alaspäin, koira luki sen persjätöksi juuri siinä puomin kohdalla ollessaan. Sit jouduttiin jo rupee palkkailemaan ohituksesta, kun ei enään tullut mukaan mun ohjaukseen vaikka mentiin yhtä matkaa puomin kohdalla. Tällä systeemillä ei ollut mitään jakoa keretä ohjamaan loppusuoraa. Sanoinkin Juhalle, että enpä ole tässä tilanteessa montaa kertaa Inton kanssa ollut! =) Saatiin kuitenkin sitten loppujen lopuksi onnistunut suoritus kun lähin vähän aiemmin liikkeelle kepeiltä ja uskoin koiran puomin ohittavan ja ohittikin, johan olis ollu kumma jos tolla hinkkaamisella (ja palkkaamisella) olis vielä puomille mennyt. =)

Hyvää oppia tuli rytmityksestä tänään! We need that! =) Ens viikolla taas...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti