Juoksusia tyttöjä... 5.9

Univetilla Niinun treenissä ja voi pojat, että oli Inton nuppi sekaisin alussa, kun oli juuri juoksuinen villistyttö mennyt ennen meitä. Lähdössä pysyi kuin täi tervassa ja nokka maassa. Kyseltiin hermoja.. no päästiin hommiin ja ensimmäiset neljä hyppyä hyppäsi aivan vammasesti! Kerkesin meijän mennessä höpistäkin, että hyppää ihan vammasesti... Taisi olla hajuista ajatus niin sekaisin ja koira täysin keksittymätön että siinä syy. Koska kun uusiksi otettiin, meni paljon paremmin, onneksi! Harjoitukseen mahtu hyviä pätkiä ja huonompiakin kun oma tekemiseni oli löysää ja huonoa. Sitten oli yksi toella haastava kohta meille jossa koiran olis tarvinnut tulla kunnolla vetoon ja käteen kiinni ja sitähän Into ei tee.

Ollut kyllä treenilistalla lähinnä väärän putkenpäiden ohitusten vuoksi, mutta onpa jäänyt treenimättä. =o

Ei tullu tossa kohden vetoon ollenkaan ei ees namiin (A oli kuvaa pahemmin ansana!), mieluummin sit painu tonne puomille, mutta ennen sitä siis A:lle sitkeesti. Tossa ei ees mahtunut kunnolla vetämään kun muuri oli tiellä, tuntu että muuri olis ollu paras leijeröidä mutta se ei jatkon kannalta ollut jäärkevää. Koitin puomia edeltävälle hypylle alukuun normi takaakiertona, ei tullu vetoon. Sit vastakäännöksellä ei tullut vetoon ja sit itte jää vaan jumittamaan. Sit vahvistettiin palkalla vähän huonoin tuloksin. Loppuksi niisto-persjättö jolla onnistu ja oli paras ja itestäkin sujuvin. Pysty liikkumaan kun tavallaan luotti, että tossa ohjauksessa kuuluu "perään lähteä". =)

Loppurata sit suht ok, yhtä valssia piti korjailla joka oli samanlainen kuin Zelkon treenissä ja samalla laillahan siinä kävi... alko hyvin mut sit tuli poing poing poing. =)

Valsseihin tuloja pitäs vahvistella lelun kanssa ja onhan tuo treenilistalapussakin lukenut jo pitkää, mutta... =) Nyt tuppaa valumaan liikaa selän taa valsseissa ja itte korjaa sit liikkumalla taaksepäin ja "antamalla tilaa koiralle tulla siihen eteen"...

Keppikulma oli tokan kerran niitä suorittaessa vähän samanlainen kuin piirimestiksissä keinulta. Ekalla kerralla oikein mut sit rupes mokailemaan..kakkoseen, tai oikein sisään ja sit kolmoseen...

Oli kiva olla valvovan silmän alla. Tarttis vaan säännöllisesti, jotta saatas meittin tekeminen noususuhdanteeseen.

Mikään wohoo fiilis treeneistä ei jäänyt, mutta se johtuu tuolta mun korvien välistä. Ei se paskasti mennyt, mutta on vaikea olla tyytyväinen mihinkään tätänykyä... ja siis tarkoitan mihinkään, ei vain agilityyn. Liekkö kesän tapahtumilla osuutta asiaan, tiiä häntä, mutta pitäs saada positiivisemmat tuulet puhaltelemaan tonne yläkertaan. Vakavissani harkinnut jotain nuppijumppaa tai positiivisemman ajattelutavan valmennusta. =) Ei jaksa kun kaikki ahistaa.

No jospa nuo huonot ajatukset kaikkoaisi edes tuon reissun ajaksi... Lapland here we come! Love! Eli ensi viikolla ei aksailla ja Into jää kaikenkukkuraksi äitille hoitoon, vain "isot" pääsee reissuun.