Hiukan erilainen blogipäivitys, kun ajattelin kirjata tuntemuksiani jo ennen kisoja ylös. Kuten oletten tuolta aiemmin lukeneet meittin meno on kovin ailahtelevaa ja se on laittanut ahdistamaan.
Tänäänkin jo tässä vaiheessa klo 9.36 (kisoihin lähtö vasta 11.30), ahdistaa ajatus kisaamisesta tai ei niinkään sen agilityn tekemisestä vaan se lopputulema. Mulla on ajatus, että ei siitä mitään tuu kuitenkaan ja saan vaan taas pettyä. Mä en halua kokea sitä rävellystä ja niitä pettymyksen tunteita! Enkä myöskään halua mitään osa-alue tyytyväisyysajattelua, mä haluan onnistuneita hyvältä tuntuvia ratoja-kokonaisuuksia! Ratoja missä tuntuu, että tehdään yhteistyötä!! PISTE! Mä en kestä mitään saatanan rävellystä! Molemmilla on taitoa koiralla sekä ohjaajalla, siellä ei kuulu tulla mitään esteiden ohituksia koiran keskittymättömyyden vuoksi saatikka keppivirheitä koiralta joka oikeesti osaa pujotella! On se nuori joo ja kaikki on erilaisia kehittymisen ym. suhteen, mutta silti!
En tiedä onko tuo pettymyksen tunne ratojen jälkeen jotenkin "suurempi" kun kuitenkin joka kerta kun lähtöviivalle astelemme lähden avoimin ja luottavaisin mielin tekemään rataa, OIKEESTI. Siinä nämä ajatukset kaikkoaa.. lähden "rähinällä" tekemään rataan koiraan ja itseeni uskoen, vähän niinkuin että "näytän itselleni pystyvämme tekemään hyviä ratoja" ja mikä on lopputulema?! =(
Olen myös yrittänyt käänteispsykologiaa! Oikeesti, näissä Hannu Hanhi jutuissa on ollut perää, mä olen oikeesti yrittänyt luoda uskoa itseeni. Ei ole auttanut! Olen myös yrittänyt tosissaan rinta rottingilla ajattelua, hitto tänään näytetään ja lähdetään voittamaan ja paskat, ei voi toimia kun sisimmässäsi et todellakaan tuohon usko. Mulla on ehkä todella mennyt usko tuohon koiruuteen ja meidä yhteistyöhön.
Toivotaan, että se näyttää mulle tänään olevansa se mun The Agilitykoira ja saan taas hetkeksi uskoa tähän meidän hommaan ja virtaa jatkaa työstöä. Vakavissani tässä olen jo harkinnut koirasta luopumista ja uuden kehiin ottamista = luovuttanut? Paraneeko se vaihtamalla? Itsepähän olen tuonkin kouluttanut!
Jos nyt olis radalle meno voisin sanoa asenteen olevan kohdillaan! Toivottavasti säilyy päivän ajan! Jos luette tätä ennen kisoja ja siellä törmäämme saatan olla kettuuntuneen näköinen ja haluan olla omissa oloissani, niin se on tämän työstöä... hillutaan ja nauretaan kisojen jälkeen sitten! Tsemppiä kanssakisaajille!
On tää laji, saatana! Niin koukuttavaa ja henkistä pahoinvointia aiheuttavaa! =D
Kisaraporttia seuraa jatkoksi sitten illemmalla! Pitäkää peukkuja jotta Taijakin saisi hyvää mieltä! =)
Sitten se kisarapsa.... oli ihan hyvä pössis lähteä ekalle radalle joka oli joukkuerata ja vaikkakin oltiin joukkueen ankkurikoirakko ja kaksi hyllyä + 1 nolla alla, jotenka omalla tekemisellä "ei mitään väliä". Koira ei kunnolla pysynyt taaskaan lähdössä! Esteellä 3 oli jo räpiköintiä kun koira ei tullut kunnolla valsiin joka oli kyllä videoltakin katsottuna ihan suht koht oikea-aikanen. Sit 5 valssissa valu vielä enemmän ja kalasteluksi meni, koira osu mun jalkaankin ja en osannut lennossa hjauskuvioitani muuttaa ja sitkeesti lähdin kutoselle persjättöä tekemään, mutta saanohan sen järkikin että jos koiran kanssa porukassa ko. kohdassa esetään ei voi enään persjättöä tehdä. No siinä sit kosahti, seiska hypyn jälkeen väärään päähän putkea. Taon siinä sitten juostessani päätäni ja olin aatoksissa luovuttaa ja poistua radalta, kunnes kuulin Niinun huutavan radan laidalta että jatka. Jatkettiin...kepeiltä kuitenkin vielä virhe -oikein sisään mutta ei taittunut kakkoseen. Siinä lajinverran kiristeli! Ei ku uudestaan ja sit loppuun ok. Juoksin radalta pitkälle pois ja vitutus oli sanoinkuvaamaton... Niinu ja Teemu tuli tovin päästä jututtaamaan kun siellä maassa kyyristelin (kyynel ei ollut kaukana!) ja alkoi se "olihan siellä hyväkin pätkiä"-juttu.... Ei paljo lämmitä! Kyllähän heidän sanomisissan perää on paljonkin, tiedän sen, mutta kun ei lämmitä osa-alue onnistumiset niin ei! Tuolla tarttis osata mennä koko rata, siitä agilitykisoissa on kyse. Vittu mikään kolme estettä onnistuneesti/hyvät kontaktit paljo lämmitä kisasta toiseen!!
Toisen radan rataan tutustumisessa oli niin kyrpä otassa TAAS, että jätin tutustuessa TAAS (ollu liikeellä aiemmissakin kisoissa) yhden esteen välistä, onneksi nuo kanssakisaajat on niin kultaisia, että ne huomauttaa näistä -"jäiköhän sulla Taija yksi este välistä?"
Ennen radalle menoa mieli oli "rauhallinen", aattelin taas että tää vedetään faijalle, kyynelhän siinä melkein tuli, ja että este kerrallaan. Hyvin lähti liikkeelle, kepielle oli vaikea vienti ja piti päästä leikaamaankin. Tässä varmistelin hulluna ja homma oli kauheeta sävellystä varmaan 10 sekuntia eikä tuomari edes antanut kieltoa. Loppuun jatkettiin edelleen nollilla ihan ok menolla.
Eli TAAS armopalanolla (voi kiesus, kylläpä lämmittää mieltä!), kun ihanneaikakin oli niin löysä, että päästiin tolla keppirävellyksellä vielä yli 5s alle ihanneajan! Haloo!!
Kolmannelle radalle edelleen rauhallisin mielin, ilman sitä normia "hullua" Taija-asennetta joka ei tolle koiralle itseasiassa varmaan sovikkaan, koska ottaa siitä niin kiekkoja, että keskittyminen katoaa! Ihan hyvää rataa taas tehtiin jonkun aikaa, kunnes yllättävä kielto yhdeltä putkelta. En osaa syytä sanoa miksi kielsi! Kait siksi, että ei kait nyt yhtä kokonaista onnistunutta rataa voi meille tulla! Siitä femma muuten ok:sti maaliin. Ehkä paras puhti oli koirasta poissa, mutta suht ehjä kokonaisuus kuitenkin.... Kyllä antaa onnistumiset oottaa itseään, motivoivaa! Todella... =(
Vikan radan kirmasin vielä Minnan Eikankin kanssa kun Minnan kinttu reistaili. Yliaikanolla duunailtiin. Olin koiran radalla kannustamisesta radan jälkeen enemmän hengästynyt kuin vauhdista! =D
Eli ei ollut meittin päivä tänäänKÄÄN! =(
Harrastetaan nyt loppuun kuitenkin sitä osa-aluepas***
-puomin kontaktit hyvät!
-A.n!!! kontaktit HYVÄT!!!!!
-joitakin hyviä pätkiä radoilla
Nyt ei sit kisailmoja ookkaan tehtynä.
Ens viikolla on kouluttautumisviikko. =) Janita ja Zelko.
Sit seuraavan viikon loppupuolella lähetäänkin Lappiin viikoksi ja Into jää mutsille hoitoon.
Faijakin on kovasti ollut tässä viimesenä kolmena neljänä päivänä mielessä ja itku ollu herkässä, johtunee varmaan siitä että hänellä olis ollu synttärit 24.8, 67 vee.
Ainiin, ja vaikka TopTeamiin hain päätin, että valintatilaisuuteen en mene (tänä vuonna kaikki hakeneet muka kutsuttaisiin). Sinne emme kuulu! =)
Oheessa vielä muutama treenivideo kesältä, joidenka perusteella voisi kisoissa odottaa parempaa tulosta!? 1 2
Oheessa vielä jokin ei niin kovin onnistunut treeni satulinnassa.
(koneen siivous meneillään! =D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti