Yövyttiin Uusikuussa ja iltasella käytiin Mikkelin keskustassa Marikan ja Karrin kanssa syömässä Amarillossa. Hotellin vieressä oli ihanat lenkkimaastot!!
Tuon oman pötkön kanssa ei taas kaikki mennyt ihan putkeen. Sen kanssa "epäonnistumisesta" tulee paha mieli. Tokkakai ihan loogista kun sen kanssa on tavoitteita En vaan tiiä miksi yhteistyö ei pelitä tai sit ollaan välillä kovaonnisia..Aku Ankkoja.
Nyt viikonloppuna ekalla radalla Into oli oikeesti ihan kuutamolla. Räykytti hitosti mennessään eikä irronnut mihinkään ja ohitteli esteitä. Ei ollenkaan sen tyyppistä! Keskeytin radan ja just ennen loppu"suoraa" minkä koin haastavaksi ja olisin halunnut treeniä, mutta kotitreeneissä sitten...
Tokan radan aikana sato vettä kuin saavista kaatamalla ja hetsasin pojan pallon avulla hommiin. Hyvin töitä tekikin! Mutta vekkasin (=lue ihmistolppailin taas) sit yhestä hypystä ohi ja tasi sen jälkeisessä keppien sisäänmenossa vähän töllöillä. Muuten suht ok rata. Yksi rima tuli ennen puomia las takaakierrossa, mutta teki tosi hyvän puomin alastulon!
Sunnuntaina oli kovan onnen päivä..taas. Eka rata meiltä hyvä, MUTTA eka rima alas ja pikku haparointia tokassa takaakierossa. Tokalla radalla ei niin hyvää menoa, pätkittäin tosin hyvääkin, MUTTA okserin takarima alas. Aattelin vielä tutustuessa että kun siitä kepeille mentiin, en saa käskyttää keppejä ennen kuin on laskeutunut okserilta, koska kepit vetää/ajatus pysyisi vielä hypyssä, MUTTA mitä tekee Taija?! Käskyttää juuri okserin päällä kepit, kepit...vittu!
Koostetta Inton menosta...
On tää semmosta pään seinään takomista että! Kuinka tätä ihmiset kestää? Plörinäksi menneen radan jälkeen aina kuitenkin lähtee seuraavaan rataan (kohti uusia pettymyksiä) avoimin mielen ja viikonlopusta toiseen ilmoo koiraa kisoihin... Huvittavaa! =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti