Oli ilo ja kunnia päästä kirmaamaan Inkin (Himon äiti) kanssa 3 rataa. I-Hahin kisoissa Vantaan Kivikossa oltiin. Tuomarina Sari Mikkilä - ihan sairaan kivat radat taas!
Meijän meno oli sellasta kun oltas aina kirmialtu yhdessä. Luottavaista, sujuvaa jne.. tuntu ihan sika hyvältä ja helpolta! Mutta! Joo-o, valitettava MUTTA... ne riman perkuleet. Vaikka Ink on taivaallisen ihana kisakumppani , taitava ja mainio menijä, se ei välitä rimoista tai siis niiden tippumisesta kisaradoilla mitään. =( Älyttömän kurjaa, koska noillakin radoilla virheet oli pääsääntöisesti rimoja.
Ja siis nyt täytyy ottaa huomioon, että treenannu olen Inkillä se kerran. Kisannut ennen tätä, en ikinä!
Mä en kunnolla muista kun videota ei ole, mutta ekalla radalla tais tulla 2 rimaa alas ja yllärinä A.n jälkeiselle hypylle kielto. Siinä oli muuri matkalla lähellä ja alko kääntyy siihen suutaan ekax..
Tulos oli vissiin 15.
Tokalla radalla toka rima alas ja livisti kepeiltä ulos ennen aikojaan mun tehdessä niille persjätön. Oho! En ois Inkistä uskonu! Sit kerkes ottaa muurin ja tulos sitä myöden hyl. Sit karjasin sen radalla maate. Tästä loppuun rata oli t o d e l l a mallikas, paitsi ,että pituus hypättiin suoraan aitaan päin ja Ink astui vikalle palikalle niin, että se kaatui.
Vika rata vedettiin aika flowssa, ei hajuakaan mitä siellä kävi, mutta oletus on pari rimaa....
Oli ihan sairaan siistiä! Mutta mä oon niin kilpailuhenkinen ihminen, että vaikka oli super super ihanaa päästä edes tekemään, noi rimat harmittaa. Ja harmittaa enemmän vielä kun mieitin, kuin hyvin Inkin kanssa natsattin yksiin! Jos rimat pysyis meno olis ihan verrattavissa Himon ja mun menoon! On omena pudonnu puusta ihan rungon viereen kyl! =D Heidille kiitos koiralainasta jo tässä vaiheessa. =) Vaikka hommahan jatkuu vielä! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti