Tällä viikolla oli aika palata töihin - viikonloppu meni vähän pilalle tuskastellessa asian kanssa. Ekaa kertaa ever mulla oli ihan hitonmoinen käyrä otassa töihin paluusta. =) Ajatus siitä samasta kakkaleissonista eli kaikkien passaamisesta, köökihommista ja siivomisesta yms jotenkin kyrsi urakalla. No, kolme pv nyt lepposaa menoa takana, kun koulut ei vielä oo alkanu ja hengissä ollaan. Tattikin on otasta poistunut! =D
Eilen olin koirien kanssa "normi" lenkillä (valitettavan lyhyitä ne vaan on ton Leevin takia) tossa tutussa metässä, jossa ollaan varmaan rapiat 5 vuotta lenkkeilty harvase päivä, niin yhdessä kohden polkua kuului kauhea sihadus / suhahdus / sähinä mun oikean jalan juuresta! Minä pomppasin varmaan metrin ilmaan kiljahduksien kera ja ne ei toden teolla olleet riemunkiljahduksia! =) Koirat oli juuri mun edellä ohittaneet kohdan... Kapea metsäpolku jonka molemmin puolin heinikkoa ja pusikkoa.. mulla sellaiset housut jalassa, että suhahdus ei esim. voinut niistä tulla osuessaan puskiin tms.. Ensimmäisenä tuli mieleen kyy ja saakutti vieköön jääny puskia tutkimaan että oliko! Toivon että ei ois, koska mun hyvät lenkkimaastot joutuu muuten pannaan! =(
Tänään aamulla Leevillä oli taas masu pipi-kohtaus. Sit äiti tuli "lapsen vahdiksi" tänne jokuseksi tunniksi seuraamaan tilannetta, että mä pääsin töihin. Onni on eläkkeellä oleva äiti! Vähän meinaa tää tilanne taas ihmistä hajottaa - Hugon lopetuksesta tulee 6.8 vuosi. Muistijälki asiasta on kovin tuore.. kyynel... ja nyt taas eletään melkein samaa tilannetta! Tää mun töihin paluu lomalta on nykyään tätä. Viime vuonna jäi se eka päivä väliin, kun joutu jäädä koiran kanssa kotiin ja illalla kiikuttaa lopetettavaksi.. Kaitpa toi töihin paluu siksi myös ahdisti niin kovin? =(
Nyt iltapäivällä kävellyllä Leevi kakkasi ihan musta paskan, eli verta kakassa.. =(
Ja jos ei itketä Leevin takia niin voi itkettää itseään katsomalla täältä videoita... http://koiruuksienblogi.blogspot.fi/2016/06/agi-sm-4-2016.html
Juolahti yht'äkkiä tässä koneella ollessa mieleen! =D Ei tarvii meijän taloudessa viscotearsia! =) Upee koira vaikka monesti, liian monesti tulee oltua hyvin kriittinen. Mutta sellainen mä vaan oon, kaikki pitää tehdä täydellisesti. =)Ja sit kun kilpailuviettiä kuskilla..
Pentuasia ei ole edennyt mihkään valitettavasti.. =( haikara vois taivaasta tipauttaa..
Himolla illalla hieroja.... edelleen jumissa ja etupäästään. Ja kaava toistuu - vas viimeksi ihan jumi nyt puolestaan oikea, eli vaihtuu aina. Sitten oik takajalka kireä. Olen varannut ajan ell.lle jotta koira kuvataan ja tutkitaan miksi jumiutuu tätänykyä näin. Rasotuksessa (pl. aksaTREENAAMINEN) pidän siihen saakka jotta on todellakin todellisuus päällä sitten kun mennään. On niin kallista puuhaa et halua syyn löytyvän laakista enkä kymmentä kertaa juosta siellä tohtorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti